1. heinä, 2019

Heinäkuu

Kastel Stari

23 - 32 C

Aurinkoista, keltainen varoitus äärimmäisen korkeasta lämpötilasta

 

Tervetuloa heinäkuuhun. Tänään, näin kuukauden alkuun, käsittelyssä on sää. Tietysti. Mistäpä muusta suomalainen puhuisi jos ei säästä. Lisäksi käydään kyläjuhlissa ja lopuksi mainostetaan. Täysin häpeilemättä. Tai ainakin suositetaan. Hyvinkin vahvasti. Eikä tietenkään unohdeta makkarakastiketta.

Yle uutiset kertoi että Keski-Eurooppaa ravistellut helleaalto on päättymässä. Joka on ihan hyvä asia. Vaikka meillä ei, onneksi, ihan Ranskan 45 asteen (45,9 C) lukuihin yllettykään, voin omasta kokemuksesta kertoa ettei se elämä ihan kovin kauhean miellyttävää ole 37 asteen lämmössäkään. Vaikka en valitakaan. Viikonloppuna Dubrovnikin lähistöllä Konavlessa mitattiin 39 C, itse Dubrovnikissa 37,3 C ja Zadarissa tasan 37 C. Kaikki nuo ovat Kroatian mittaushistorian korkeimpia lukuja. Kaštelan virallisia lukuja en tähän hätään löytänyt, mutta omien mittareiden mukaan meillä heiluttiin 34 asteen tuntumassa, RealFeel’in ollessa tuo 37 C. Että kyllä se siis täälläkin on aivan riittävän lämmin ollut.

Nyt kun lämpöaalto lopulta ’hellittää’, alkavalle viikolle ei ole luvassa enää kuin 32-34 asteen lämpöä. Toisin sanoen mikään ei muuttumassa. Pitkäaikaisissa ennusteissa seuraava sadepäivä, silloinkin merkinnällä ’mahdollisuus ukkoskuuroihin’, on odotettavissa tiistaina 09.07. Siihen asti mennään siis sangen lämpimästi. Ja kuivasti.

Pukkasi viikonloppuna kyläjuhlaa. Useampaakin sellaista. Perjantaina alkoi Nostalgia -festivaalit jossa oli tarjolla perinteisiä kroatialaisia tansseja, musiikkia, ruokaa, juomaa ja asusteita. Kaikki maksutta. Joka oli suuri ihmetyksen aihe vieraille. Että näitä leivonnaisia, ruokia, viiniä ja rakijaa ihan ilmaiseksi? Kyllä. Siitä vaan. Antaa palaa. Nämä bileet kestivät aina sunnuntaihin asti.

Lauantaina oli vuorossa perinteiset Gastro Kaštela ruokafestarit ihan meidän omassa kylässä. Ja taas syötiin. Nyt tarjolla oli tyypillisiä ruokalajeja ympäri Kroatiaa. Itse vetäisin hieman tuolla pohjoisemmassa sijaitsevan Karlovaćin piirikunnan lihalautasen. Tällä kertaa ruoka, eikä juoma, ollut ilmaista. Annos mitä tahansa maksoi 20 HRK (2,90€), mikä tahansa juoma taas 10 HRK (1,40€). Melko kallista siis. Mutta elämä on.

Ai niin se makkarakastike. Kun olet lomalla Kroatiassa ja nauttinut viikonlopun kroatialaisia perinneherkkuja ja ruokalajeja eri puolilta maata, kaupat ja ravintolat ovat täynnä paikallisia herkkuja, on aivan luonnollista että alkaa tehdä mieli makkarakastiketta. Perinteistä suomalaista makkarakastiketta. Jota vedettiin sitten sunnuntaina. Suomalaista talviruokaa. 33 C asteen lämmössä. Koska Suomi. Ja koska makkara. Eksoottista. Hyvin eksoottista.

Hämmästelin viikonloppuna ihmisten muistia. Kuinka ihmeessä joku, jonka olet ohimennen tavannut kerran, voi muistaa sinut? Ja vielä nimesi? Perjantaina Nostalgia -juhlissa ajauduin slovenialaiselle standille koska siellä jaettiin viiniä. Ilmaiseksi. Ei siis suurikaan ylläri että jumitin juuri siihen. Setä, joka sitä viiniä jakoi, ilahtui suuresti minut tavatessaan ja huudahti että minähän tunnen sinut! Ja todentotta, olimme tavanneet kaksi vuotta sitten. Samaisilla festareilla. Samaisella viinistandilla. Siis kaksi vuotta sitten! Olin tehnyt todennäköisesti siis lähtemättömän vaikutuksen. Tai juonut paljon viiniä. Liikaa viiniä. Joka oli tuolloinkin ilmaista.

Eikä se siihen loppunut. Eräästä rantakadun kojusta ohi kävellessäni kuului ’Jari! Nice to see you again’! Jaahas, niin on, mutta kukas sinä olet? Ilmeni että olin ollut tämän kaverin kanssa jossain illallisilla joskus. Jotain 1-1,5 vuotta sitten. Ja hän muisti minut edelleen. Jopa nimeni. Ja itse en muistanut edes tavanneeni koko kaveria…. Hieman noloa. Eikun todella noloa.

Lopuksi mainontaa. Julkeaa mainontaan. Tai ainakin suosittelua. Vankkaa sellaista. Kun olette lomalla Kaštelassa, kun rannalla on maattu riittävästi, Split ja Trogir nähty eikä oikein ole mitään tekemistä, kannattaa lähteä merelle. Ihan täältä meidän kyliltä. Nimittäin. Yhtiö nimeltä Sea Runner tarjoaa monenmuotosia ja sangen yksilöllisiä venereissuja kaikkiin suosittuihin kohteisiin tässä lähistöllä Adrianmerellä. Pääsette uudenaikaisilla ja nopeilla veneillä niin Blue Caveen, Blue Lagoonille tai mihin tahansa saarelle. Lisäinfoa löytyy tuolta. Ja jos ei löydy, olkaa yhteydessä. Minä kaivelen sitten. Suosittelen vahvasti. Nämä matkat eivät ole perinteisiä turistimatkoja, nämä ovat ihan oikeasti mietittyjä ja teitä varten tehtyjä retkiä. Hyvä kalusto, joustava aikataulu, kielitaitoinen kuski/opas. Eikä tämä ole edes ’kaupallinen yhteistyötä’, tämä on ihan aito suositus.

Joka jatkuu. Jos ei merielämä kiinnosta, kannattaa miettiä Jeeppisafaria Kaštelan vuorille. Ja ihan vähän niiden taakse. Autolla vuorille, jossa mielenkiintoisia kohteita, maisemaa, vuoria, viini- ja juustomaistiaisia sekä prosciutto -kinkkua. Kaikki tämä edelleen ammattitaitoisten ja kielitaitoisten oppaiden johdolla. Yhteys ja tiedustelut minun kauttani. En ole itse, vielä, tehnyt retkeä. Mutta suunnitelmissa on. Reissu kulkee pitkin poikin polkuja jotka normaalisti ovat vain vuoripelastuksen käytössä. Maisemat ovat taatusti upeat yli koko Kaštelan lahden. Lienee pakko kokea. Joskus.

Näin alkuviikkoon. Ja alkukuuhun. Keskiviikkona jatketaan. Joten takaisin silloin sillä tuolloin on täysin uudet jutut. Nähdään siis parin päivän päästä. Minä suuntaan tästä nyt kohti Splitiä. Jossa luvassa turistointia. Josta sitten seuraavassa pläjäyksessä. Nyt shortsit jalkaan ja menoksi. Moro.