15. heinä, 2019

Isolla kirkolla

Kastel Stari

19 - 29 C

Puolipilvistä, illalla ukkoskuurojen mahdollisuus

 

Se olisi sitten maanantai. Taas. Ja jotakuinkin tasan tarkkaan heinäkuun puoliväli. Lienee siis syytä käydä viikonlopun tapahtumat läpi. Ehkä muutama muukin asia siinä sivussa. Että saadaan tämäkin viikko käyntiin.

Splitin lentokentän laajennusosan avajaisia vietettiin vihdoin lauantaina. Kenttä, joka on matkustajaluvuilla mitattuna Kroatian kiireisin ja suosituin, oli jäänyt iät ja ajat sitten liian pieneksi, se oli naurettavan kokoinen, vanhentunut eikä todellakaan vastannut millään tasolla matkustajien tarpeita. Ainoat asiat, jotka kenttä on viime vuosina kyennyt tuottamaan tyydyttävästi, ovat olleet ulos asti ulottuvat jonot ja kiristyvät hermot. Kaikilla. Niin matkustajilla kuin henkilökunnalla. Vastaanottajilla ja taksi- ja bussikuskeilla. Onneksi tämän pitäisi nyt olla historiaa. Helpottaa. Hieman. Joku ehti kyllä kertomaan että laajennuksenkin jälkeen kenttä on yhä edelleen liian pieni käsittelemään matkustajamääriä joita sen läpi, varsinkin sesonkiaikana, odotetaan kulkevan. Suuntaa on oikea, läpivirtauskapasiteetti kasvoi jo nyt päättyneen remontin ansiosta 2.000 päivittäisestä matkustajasta 2.500:aan. Eli neljänneksellä. Joka tarkoittaa useampaa lentokoneellista turisteja päivässä/viikossa. Joten tervetuloa vaan. Kyllä tänne nyt mahtuu.  

On mielenkiintoista nähdä, kuulla ja odotella kommentteja kuinka uusi kenttä toimii. Kuinka toimintaan vaikuttaa se, että nyt kun laajennus on auki, kentän vanha osa menee remonttiin. Tosin vasta sesongin jälkeen. Onneksi.

Jos on Splitin lentokenttä ollut pullonkaula, ei tilanne paljon muutu kun yritetään siirtyä itse kaupunkiin. Poliisi varoitteli jo perjantaina että kaikki, siis ihan kaikki, Splitiin johtavat tiet ja väylät ihan joka suunnasta ja ihan joka suuntaan ovat täynnä. Että jonoja on odotettavissa. Aikaa, hermoja ja tupakkia syytä varata. Että jos ei ole ihan pakko, älkää tulko. Sanoi poliisi.

Vaan olihan se pakko. Mennä kaupunkiin. Kaveri oli kylässä ja hänellä palaveri perjantaina Splitissä. Lähdin seuraksi. Tapahtuma oli myöhään perjantai-iltana joten kun huristimme kaupunkiin, suurimmat ruuhkat olivat jo helpottaneet. Onneksi. Varsinkin kun olimme liikkeellä varsinaista ruuhkasuuntaan vastaan. Ihmiset olivat matkalla kotiin kaupungista, me matkalla kodista kaupunkiin. Vähän niin kuin väärinpäin. Eikä se liikenne, ainakaan sisääntuloväylillä, pahemmin tökkinyt. Ei edes Solinin liikenneympyrässä, joka normaalisti on se suurin pullonkaula meidän kyliltä suurelle kirkolle. Mutta jos olette lähitulevaisuudessa menossa ihan millä välineellä tahansa mitä tietä pitkin tahansa kohti Splitiä, varautukaa että reissu ottaa aikaa. Koska jonot. Sillä kyllä niitä oikeasti on. Nyt sesonkina. Niitä on myös talvella, nyt ne lienevät jotain potenssiin jotain.

Myös kaupungin sisällä on liikennettä aivan riittämiin. Ja se tökkii. Ruuhkaa ei helpota yhtään turistit joilla ei aavistustakaan minne ovat menossa eikä sitä miten sinne pääsee. Karttaa ja/tai navigaattoria luetaan keskellä risteystä. ”Hei, meidän piti kääntyä tuonne”. Jarrut pohjaan, kolmen metrin peruutus ja käännös. Keskellä kaupunkia. Keskellä ruuhkaa. Muiden autojen seassa. Kiristää ehkä ihan hieman niitä jotka tietävät minne ja miten. Kuten meitä paikallisia.

Ai niin, jos tulette autolla, omalla tai vuokrasellaisella, varautukaa että ette voi pysäköidä mihinkään. Koska ette löydä Splitistä pysäköintipaikkaa. Niitä kun ei ole. Jos kaupungissa on (indeksilukuna) sata autoa, keskustan alueella on ehkä noin 25 laillista pysäköintipaikkaa. On lottovoitto, vähintäänkin kolme plus varanumero, jos eteen sattuu parkkiruutu. Laillinen sellainen. Eikä sitä autoa kannata tökätä ihan mihin tahansa, sillä jos jokin kaupungissa toimii, siellä toimii väärin pysäköityjen autojen hinauspalvelu. Oikein hyvin. Ei ole mukavaa, eikä kovin edullista, etsiä autoaan joltain varikolta minne se siitä laittomalta paikalta on nypätty. Heti kun käännät selkäsi. Vaikka vaan hetkeksi.

Vinkki: Splitin keskustassa on pysäköintialueita. Ulkosellaisia. Näillä alueilla on usein näyttötaulut josta voi katsoa että mahtaisiko olla vapaita paikkoja. Vaikka taulu olisi punaisella, näyttäisi että täyttä on, kannattaa silti ajaa sisään. Jos portti vaan aukeaa. Olen todennut, useammankin kerran, että vaikka taulussa lukisi punaisella vapaiden paikkojen lukumäärän olevan nolla, silti siellä saattaa olla vapaita paikkoja, laillisia sellaisia, useampikin. Vieläpä vapaana. Jos ei ihan heti, pienen odottelun jälkeen joku taatusti lähtee ja paikka vapautuu. Aina. Monissa paikoissa sisääntuloportti ei tosin aukea jos väri on punaisella. Mutta aina kannattaa koittaa.

Eikä se mikään ihme ole että paikkoja ei ole. Sillä Splitissä tapahtuu. Siellä mm. tampataan. Elektronisen teknomusiikin tahtiin. Kuten nyt viikonloppuna.

Kaupunki täyttyi viikonloppuna nuorisosta (?) joka oli suunnannut Euroopan suurimmalle tanssimusiikkifestarille. Kun sanon tanssimusiikki, nyt en todellakaan tarkoita perinteistä lavatanssimusiikkia. UltraSplit -festareilla ei soinut humppa, valssi eikä edes polkka. Siellä soi David Guetta, The Chainsmokers ja Armina Van Buuren tyyppiset artistit. Mitä ne ikinä tarkoittavatkaan. Setämiehenä en aina oikein jaksa ymmärtää sitä, että kun ennen maksettiin sisäänpääsystä, jotta päästiin katsomaan kuinka bändi soitti lavalla, nykyään mennään festareille katsomaan kuinka joku näprää läppäriään lavalla. Miksi silloin kun itse aikoinani soittelin levyjä lähiöravintoloissa Suomessa, kukaan ei ollut kiinnostunut siitä että räpläsin levy/CD -soitinta? Puhumattakaan että olisivat olleet valmiit maksamaan siitä.  Tulivat paskiaiset vaan ihan tanssimaan. Ja kehtasivat vielä vinkua lempparibiisejään. ’Soita jotain mitä voi tanssia’. Johon väsynyt DJ -vastaus oli aina yhtä hauska: tanssi sinä ensin, minä katson sitten onko mulla jotain mitä voin siihen soittaa. Heh heh.

Pyörittiin sitten viikonloppu näin alkuviikosta isolla kirkolla. Parin päivän kuluttua, keskiviikkona, pyöritään aivan jossain muualla. Aivan muiden asioiden parissa. Vaikkapa henkilökohtaisuuksissa. Epätavallisen epänormaalin ihmissuhteen nykytilanteessa. Voitaisi avata myös hieman mikä/mitä on Operation60, mitä se pitää sisällään ja miten sinä voit siihen osallistua. Tai olla osallistumatta. Jos ei muuta putkahda mieleen. Jotain, josta on pakko kirjoittaa. Niinkuin vaikka säästä. Josta on aina pakko kirjoittaa. Jos ei muuta asiaa ole. Mutta siis. Siihen asti. Keskiviikkoaamuun.