19. heinä, 2019

Kädet korville

Kastel Stari

21 - 29 C

Puolipilvistä

 

Perjantai. Rintamasuunta kohti viikonloppua. Josta on tulossa sangen vauhdikas. Tai ainakin äänekäs. Tuossa kahden talon päässä on häät, aidanseipäisiin ilmestyi jo keskiviikkona opastavat ruusukkeet ja eilisen iltapäivän treenasi hääbändi. Koko iltapäivän. Kroatialaisia iskelmiä. Tai jotain. Eikä siinä mitään, minä pidän musiikista, mutta iltapäivä! Koko iltapäivä. Ihan täysillä. Vittu! Oikeasti. Kroatialaisia iskelmiä. Jotka ovat paskoja! Toisaalta, joku Kaija Koo kuulostaa taatusti aivan yhtä paskalta jonkun kroaatin korvissa. Että mikä minä olen arvostelemaan. 

Luvassa on siis, edellä esitellyn yhtyeen taiteellisten esitysten lisäksi, äänimerkki pohjassa ajavia autoletkoja, parempaan seppälään pukeutunutta juhlakansaa ja miehistä kuorolaulua. Jostain käsittämättömästä syystä kun jokaiseen kroatialaiseen, dalmatialaiseen tai ainakin kaštelalaiseen juhlaan tuntuu kuuluvan känninen mieskuorolaulu. Myöhään illalla. Nuotin vierestä. Mahdollisimman lujaa. Oli kysymys sitten häistä, rippijuhlista, teinibileistä tai ihan vaan poikien kanssa grillailusta. Jossain vaiheessa lauletaan. Aina. Miehissä.

Vaan onhan se kaunista kun kaksi ihmistä saa toisensa. Vaikka humussa ei paljoa nukuttaisikaan. Ei juhlakansa eikä naapurusto. Koska hääbändi. Ja mieskuorolaulu. Kaikesta huolimatta, oikein paljon onnea täältä naapuruston pinkistä talosta siltä paksulta suomalaiselta jolla on se hassu koira. Siitä se parisuhteen alamäki sitten alkaa.

Kiitoksia muuten teille. Kiitoksia kommenteistanne ja reagoinneistanne keskiviikon  -blogiin. Niitä tuli paljon, todella paljon, sieltä sun täältä. Oli mukava huomata että juttu löysi lukijoita myös niiden ihmisten parista joita Kroatia tai matkustaminen Kroatiaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Kommentteja tuli useammaltakin ihmiseltä joka kertoi lukeneensa juttujani ensimmäistä kertaa. Joku lienee siis levittänyt kirjoitusta jonnekin. Laajemminkin. Mikä ei suinkaan ole kiellettyä. Antaa mennä vaan. Ja kyllä, olen edelleen lähdössä kyseiselle reissulle vaikka en vieläkään oikein edes usko että juttu voisi olla totta. Koska ihme. Eikä tuollaista tapahdu. Ei ainakaan minulle. Koskaan. Jotain tulee varmasti eteen tässä matkan varrella joka sitten estää matkan. Koska perusnegatiivisuus. Ja liian hyvää ollakseen totta.

Sitten aivan jotain muuta. Joku kyseli joskus että miksi kirjoitan toistuvasti meidän alueen matkailijamääristä ja niiden kehityksestä. Syy on yksinkertainen. Kirjoitan niistä siksi koska ne kiinnostavat minua ja toisekseen siksi että turismi on ensiarvoisen tärkeää, jossain mielessä jopa elämän ja kuoleman kysymys, Kaštelalle ja Dalmatialle, osittain koko Kroatialle. Onhan matkailu koko Kroatian suurin vientituote. Siksi näitä lukuja seurataan, niistä kirjoitetaan lehdistössä, siksi niistä riemuitaan tai ollaan huolissaan. Siksi myös minä kirjoitan niistä.

Kaštelan osalta kesäkuun tilastot, kuten olen kirjoittanut aiemmin, olivat hämmentävän positiiviset. Oli kasvua niin matkustajamäärissä kuin yöpymisissä (+9%). Mikä oli yllätys kaikille. Palvelutarjoajat, ravintoloitsijat ja majoituspalvelut kun ovat poikkeuksetta valitelleet että hiljaista on ollut. Tilastot osoittivat kuitenkin aivan eri suuntaan. Kesäkuussa.

Heinäkuun alku oli sitten aivan jotain muuta. Pudotusta molemmissa, sekä turistimäärissä että majoitusvuorokausissa, oli reippaat 10% viime vuoteen verrattuna. Jopa virallisissa luvuissa. Ei pelkästään Kaštelassa vaan koko Dalmatiassa. Eikä ne koko maan luvut paljon paremmilta näytä nekään.

Onneksi myös Kroatiassa on politiikkoja. Joilla on aina ratkaisu. Tässä tapauksessa matkailuministeri Gari Capellin ratkaisu oli se, että ongelma ja huonot tilastot häipyvät kun niistä ei puhuta. Matkailijamäärä ei laske, se ei aiheuta ongelmia eikä kukaan puhu siitä jos lukuja ei julkaista. Päätti että valtion tilastointijärjestelmän tuottamat matkailijatilastot (eVisitor) julkaistaan seuraavan kerran vasta syksyllä. Sesongin on jälkeen. Kun ongelmasta ei puhuta, kun se piilotetaan, pistetään silmät kiinni ja kädet korville, se katoaa. Problem solved. Jännä seurata miten herra Capelli kommentoi asiaa sitten syyskuussa jos joku, kenties, uskaltaa vilkaista kesän lukuja. Paikallinen lehdistö ennakoi jo nyt, että ne eivät tule olemaan mitenkään kauhean mairittelevia.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Edes tässä blogissa. Päätetään viikko minulle hyvinkin epätyypillisesti talouslukuihin. Kaikki, ihan kaikki, minut hiemankin paremmin tuntevat että jos jossain olen huono, olen huono taloudessa. Hävettävän huono. Varsinkin oman talouden kanssa. Suhtautukaan seuraavaan siis suurella varauksella. Vaikka lainaankin vain minua viisaampia. Nimittäin lehdistöä.

On puhuttu paljon Kroatian hintatasosta. On ihmetelty kuinka kroaatit pärjäävät näinkin kalliissa maassa verrattain matalalla palkkatasollaan. Onneksi ostovoiman kehitys ei näyttäisi ainakaan olevan heikkenemässä. Kroatia kun on yksi niistä EU:n maista joissa vuotuinen inflaatio on paljon alhaisempi kuin EU:n keskiarvo. EU:n keskiarvoinflaatio on 1,6% ja Kroatiassa se on 0,5%. Eli niillä vähäisillä kunilla, jotka meillä on täällä käytössä, saamme periaatteessa ihan sen saman mitä olemme saaneet aiemminkin. Näin kertoo minun usein siteeraamani, erittäin hyvä ystäväni Eurostat -tilastopalvelu näin viikonlopun alkuksi.

Kylläpä oli mukava ja hieman omituista lopettaa tämä viikko tylsän talouden tylsään tilastofaktaan. Anteeksi. Mutta tulkaa nyt kuitenkin, jos olette toipuneet, takaisin maanantaina. Josko sitä sitten taas jotain kiinnostavampaa. Ja mukavampaa.

Hyvää viikonloppua!