16. elo, 2019

Ylpeys

Kastel Stari

19 - 30 C

Enimmäkseen aurinkoista

 

Se on jännä kansa tämä kroaatit. Tai en minä kaikista kroaateista mitään tiedä, tiedän vain dalmatialaisista. Heistäkin vain niistä jotka olen tavannut. En yleisesti ottaen pidä asioiden, tai ihmisten, lokeroimisesta enkä erilaisista kansalaisuusyleistyksistä. En siis pidä siitä, että jostain kansallisuudesta sanotaan että ’no nehän nyt ovat tuollaisia’. Kun ne eivät ole. Ei kaikki ruotsalaiset ole ylpeitä nirppanokkia eikä venäläiset matalaotsaisia nahkatakkimiehiä. Toki poikkeuksia löytyy. Kaikki ranskalaiset todellakin ovat ylpeitä, oman arvonsa tuntevia paskiaisia jotka eivät suostu puhumaan, vaikka osasivatkin, mitään muuta kieltä kuin ranskaa. Ja englantilaiset ovat joko pikkurilli pystyssä teetä nauttiva aristokraatteja tai kännissä römyäviä jalkapallohuligaaneja. Paitsi minun englantilaiskaverit.

Vaikka en siis pidä yleistyksistä, yleistän. Yleistän omia periaatteita uhmaten reilun kolmivuotisen asumiskokemuksen mukanaan tuomalla varmuudella dalmatialaisten ominaispiirteet yhteen nippuun. Kaikki dalmatialaiset (heh) ovat sangen ylpeitä omasta maastaan. Ja Dalmatiasta. Jopa omasta asuinseudustaan. Paitsi Tea, jonka mukaan kaikki oli ennen niin paljon paremmin. Eikä mikään ole enää hyvin. Ei Dalmatiassa eikä koko Kroatiassa.

Dalmatialaiset ovat siis ylpeitä maastaan. Vaikka muuta väittävätkin. Eivätkä oikein tunnu arvostavan sitä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen kuunnellut jonkun paikallisen valittavan kaikesta. Mikään ei toimi ja jos toimii, toimii todella huonosti. Mikään homma ei suju. Koska Kroatia. Kaikki on paskaa. Mutta. Jos lähdet valitukseen mukaan, myötäilet tai uskaltaudut peräti kertomaan omia huonoja kokemuksia maasta tai vaikkapa asuinpaikasta, saat vastaasi vihaisia ihmisiä. Miksi ihmeessä sitten asut täällä jos ei kelpaa? Muuta pois jos kaikki on noin huonosti. Ei sinun täällä ole pakko asua…. Ja niin edelleen. Vaikka ovat juuri arvostelleet itse aivan samoja asioita.

Hyvänä esimerkkinä ylpeydestä toimii viime kesän jalkapallo MM -kisat. Kun Kroatia aloitti pelit, kaikki olivat sitä mieltä että ei tästä mitään tule. Koska joukkue on huono, valmentaja on huono ja jalkapalloliitto on sekaisin. Kaikki on paskaa. Pelit päättyvät alkusarjaan ja pojat tulevat häntä koipien välissä kotiin. Kukaan ei odottanut mitään. Kun voittoja alkoi sitten tulla, kansallisuustunne nosti päätään, kaikki olivat innoissaan ja todella ylpeitä niin joukkueesta kuin omasta maastaan. Kroatiasta. Todella ylpeitä. Jopa niin että tuo kansallisuustunne kesti ja jatkui pitkälle viime vuoden syksyyn. Vähän samalla tavalla tänä keväänä Suomessa kun alun perin häviämään tuomittu jääkiekkomaajoukkue voittikin MM -kultaa. Voidaan kepeästi sanoa että jalkapallon MM hopea oli Kroatialle, ainakin täällä Dalmatiassa, ihmisiä todellakin yhdistänyt kansallisuuskokemus. Jota muistellaan pitkään.

Kun nyt on saatu dalmatialaiset pakettiin, voidaan siirtyä aivan toiseen asiaan. Nimittäin turismiin. Tarkemmin sen mukanaan tuomiin ongelmiin. Joita tässä maassa alkaa esiintyä yhä enenevissä määrin. Jopa niin paljon että sen pelätään tulevaisuudessa vaikuttavan ei pelkästään maan houkuttelevuuteen, vaan myös, niin hämmentävältä kuin se kuulostaakin, koko maan talouskasvuun.

Verkkopalvelu Disneyfication Map julkisti sivuillaan tilaston kuinka monta matkailijaa missäkin maassa on vieraillut viimeisten 12 kuukauden aikana yhtä omaa asukasta kohden (tourists per capita). Tilaston ykkösenä on Islanti.  Siellä vieraili 6,52 turistia/asukas, joka selittyy helposti sillä että maan oma asukasluku on niin pieni. Ei se asukasluku kovin korkea ole Kroatiassakaan, joka sijoittui tilastossa kakkoseksi. Täällä vieraili 3,78 matkailijaa yhtä oman kansalaista kohden. Joka on paljon.

Turistitulva aiheuttaa, sen lisäksi että se elättää monta kroaattia, myös ongelmia. Varsinkin tässä maassa jossa se keskittyy, valitettavasti, hyvin lyhyelle ajanjaksolle ja verrattain kapealle sektorille Adrianmeren ympärille. Yksi suuri ongelma on ruuhkat. Ne häiritsevät paikallisia, mutta yhä enenevissä määrin myös itse turisteja. Olen tänä kesänä kuullut hyvinkin monen Splitissä vierailleen valitelleen kaupungin keskustan ruuhkaisuutta. Dubrovnikista nyt puhumattakaan. Samasta asiasta nurisevat myös paikalliset. Hinnat nousevat, ympäristö saastuu ja kaikki paikat ovat täynnä. Pitkässä juoksussa kaupunki/kohde saattaa menettää jopa omat ominaispiirteensä. Eli juuri ne seikat joiden takia turistit alun perin ovat sen kohteekseen valinneet.     

Turistisesongin kausittaisuus aiheuttaa omat ongelmansa. Työntekijöitä on vaikea löytää huippusesongin aikaan. Turistibisneksessä vallitsee tuolloin käytännössä katsoen täystyöllisyys ja jokainen alasta vähänkin kiinnostunut löytää taatusti jotain hommia alalta. Joita ei sitten muina vuodenaikoina olekaan tarjolla. Näin osa väestöstä on tyhjäkäynnillä suuren osan vuodesta. Kaiken lisäksi Kroatiassa havaittiin matkailubuumin ollessa suurimmillaan (2011-2016) kohdekaupungeissa opiskelijoiden määrä laskeneen peräti 8%. Koska tyypit halusivat olla töissä. Tutkijat ovat huolissaan ilmiöstä ja pelkäävät tämän vaikuttavat tulevaisuudessa jopa Kroatian ’inhimilliseen pääomaan’ eli koulutetun väestön määrään ja hidastavan näin potentiaalista talouskasvua.

Jotta totuus ei unohtuisi, ja edellistä alleviivaten, lyödään pöytään näin viikon lopuksi Splitin lentokentän matkustajaluvut. Kenttä on koko maan vilkkain ja takoo vuodesta toiseen uusia ennätyksiä. Heinäkuussa kentän kautta kulki eniten matkustajia ikinä, hieman yli 700.000. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna tehtiin lähtöjen ja laskeutumisissa uusi ennätys, kentältä nousi tai sille laskeutui noin 200 konetta. Tämä näkyy ja kuluu myös minulle sillä koneet lentävät aivan tuosta meidän talon ylitse. Ylös tai alas. Asunhan vain 15 kilometrin päässä kentästä.

Koko viime vuonna Splitin kentän läpi kulki hieman yli 3 miljoonaa matkustajaa. Tuosta määrästä ollaan alkuvuonna (tammi-heinä) edellä jo reippaasti. Joten jos loppuvuosi ei ihan totaalisesti kyykkää, tälle vuodelle on odotettavissa jälleen uusi vuosittainen ennätys. Ja Splitin kaupunkiin lisää ruuhkia.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta, kyllä tänne Dalmatiaan uskaltaa lomalle tulla. Varsinkin jos kykenee hieman valitsemaan ajankohtaa, ei pukkaa itseään juuri huippusesongin aikaan eikä paikkoihin jonne kaikki muutkin itsensä pukkaavat.

Näin tämä viikko. Nyt viikonlopun viettoon. Ja takaisin maanantaina. Nähdään silloin siis. Nyt oikein hyvää viikonloppua! Ihan kaikille.