21. elo, 2019

Erään lenkin anatomia

Kastel Stari

23 - 33 C

Aurinkoista

 

Havahduin siihen, että syyskuussa järjestettävään Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaan Dubrovnikissa ei ole enää kuin 24 päivää. Tasan 24 päivää. Koska olen menossa hyväntekevyyskävelemään, lienee syytä aloittaa treenit. Tänään. Etten jää puuskuttamaan muiden osallistujien jalkoihin. Kävelin toki koko viime talven pitkin poikin meidän vuoria, parhaimmillaan 50-70 kilometriä viikossa, mutta nyt kesällä kun on ollut ’liian kuuma’, eli laiskuus ja kesä, homma on hieman jäänyt. Mutta nyt siis, nyt on syytä jatkaa.

Kaikki alkaa aina reitin suunnittelulla. Tällä kertaa vuorossa on vasen maisema. Vasen maisema on 12 kilometrin lenkki, joka kipuaa vuorenrinteelle n. 300 metrin korkeuteen jyrkimmän nousun ollessa 12 astetta. Prosenteissa jotain 21%. Tiedän, luku ei kerro kellekään yhtään mitään, mutta jos kuvaan nousua sanalla pystysuora, se antanee käsityksen minkämoista mäkeä olin lähdössä kipuamaan.

Ei muuta kuin kengät jalkaan. Musiikki korville. Askelmittari ja reittipiirturi päälle. Kamera vielä kaulalle ja olen valmis. Mukanani on enemmän elektroniikka kuin Apollo 11 -lennolla aikoinaan, mutta ilman musiikkia ei voi kävellä, lenkin mitta/kesto/vauhti/muut tiedot pitää dokumentoida ja kaiken päälle ottaa vielä kuvia. Joten menoksi. Piuhat viuhuen.

Alkumatka on tylsä reissu mäen juurelle. Katuverkkoa pitkin helposti ja ilman suurempia vaikeuksia Kaštel Starin kansainväliselle rautatieasemalle. Josta alkaa sitten se mäki. Sukelletaan metsätaipaleelle. Aletaan kiipeämään.

Metsätaipaleen mäki jakautuu kahteen osioon. Ensin lämmitellään hetkinen, sitten kivutaan jo ihan kohtuullista ylämäkeä ja lopulta päästään tasanteelle. Hengähtämään. Miettimään siinä puuskuttaessa tuota syyskuun Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaa. Että minne sitä rahaa tapahtumassa oikein kerätään?

Naistenpankki, joka on tapahtuman järjestäjä, tekee hyväntekeväisyyttä kehitysmaiden naisten parissa lainaamalla, rahoittamalla ja tukemalla heidän yrittäjyyttä sekä omaehtoista toimeentuloa. Rahaa ei siis jaeta pohjalta ’tuossa on satanen, osta leipä’ vaan toimintaa tuetaan pitkäjänteisesti ja kestävän kehityksen periaattein. Kuulostaa hyvältä. Joten eteenpäin.

Edessä on koko reissun jyrkin mäki. Nyt kivutaan sitä pystysuoraa. Ylöspäin. Puuskuttaa. Kovasti. Tiedän kertoa, että 12 astetta (21%) on jyrkkä. Todella jyrkkä. Onneksi nousun jälkeen on jälleen tasanne. Tasautumistasanne. Josta on hyvä ottaa kuvia. Ihan vain siksi että on pakko huilata. On pakko huilata, vaikka tämäkin mäki on tullut tampatuksi talvella kymmeniä kertoja. Kunto ei vaan riitä.  

Samalla kun koitan löytää jalkojani, voi pähkäillä. Taas. Naistenpankin toiminta ole käännytystyötä. Ei, vaikka sitä tehdään Kirkon Ulkomaanavun kanssa yhteistyössä. Apua jaetaan kaikille uskontoon, etniseen taustaan, sukupuoliseen suuntautumiseen tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Tavoitteena on vain ja ainoastaan jakaa apua, ei käännyttää ketään. Vaikka mukana onkin organisaatio, jonka nimessä esiintyy kirkko. Joka saattaa olla jollekulle kynnys. Niin kuin se aluksi saattoi olla minullekin.

Nyt edessä on tasainen osuus. Joka tosin kulkee 300 metrissä vuorenrinnettä poikittain. Vaikka lenkin alku oli kivuliasta kiipeämistä, vaikka olen käynyt täällä ylhäällä talven kuluessa kymmeniä kertoja ja vaikka puuskuttaa, maisemat jotka edessä avautuvat palkitsevat vaivat moninkertaisesti. Hengitys tasaantuu, pienimmät murheet vaipuvat unholaan ja kamera laulaa. Se laulaa vaikka nämä vuoret, kukkulat ja laaksot on kuvattu kymmeniä kertoja. Aina löytyy jotain uutta. Aina pitää etsiä uusia kuvakuvia, uutta valaistusolosuhdetta, uutta jotain. Mieli lepää. Sielu lepää. Jopa jalat lepäävät. Eikun töppöstä toisen eteen.

Kun mieli lepää, korvissa soi kantri ja kamera laulaa maisemaa, siinä samalla voi miettiä koko Kävele Naiselle Ammatti -systeemiä. Se auttaa ihmisiä siellä missä he ovat. Kenenkään ei tarvitse lähteä etsimään yhtään parempaa yhtään mistään. Ei tarvita ihmissalakuljettajia, ei kumiveneitä eikä siirtolaisia. Sitä paitsi, kun avustetaan naisia aloittamaan yritystoimintaa ja työllistymään omassa ympäristössään, autetaan samalla ensin heidän perheitään, sitten sukua ja pitkässä juoksussa koko kyläyhteisöä. Tuntuu hyvältä. Yhtä hyvältä kuin maisemat täällä ylhäällä. Ihan yhtä hyvältä kuin lempimusiikki korvissa. On hyvä olla.

Kuvia juuri tältä lenkistä voitte muuten käydä kurkkimassa täältä.

Loppuu se tasamaaosuuskin aikoinaan. Aivan lopuksi, juuri ennen kuin alamäki alkaa, edessä on vielä pikkuinen ylämäki. Mäki, joka nousee koko retken korkeimmalle kohdalle, 320 metriin. Ettei se kiipeäminen vaan pääse unohtumaan. Tämän jälkeen kaikki on sitten pelkkää alamäkeä. Paluumatka kohti kotia on alkanut. Olemme tähän asti kävelleet, kiivenneet ja puuskuttaneet noin 8,5 kilometriä. Ottaneet sata valokuvaa. Laulaneet läpi noin viisikymmentä kertosäettä. Täysillä. Sillä eihän täällä vuorella ketään muita ole. Ei edes karhuja. Eihän?

Paluumatkalla on hyvä miettiä ehkä sitä tärkeintä asiaa kaikissa hyväntekeväisyysjutuissa. Että meneekö apu varmasti perille? Jääkö se jonnekin jonkin organisaation rattaisiin? Naistenpankin ja Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuman kohdalla tätä riskiä ei ole. Organisaatio on pieni ja litteä, kuluja ei juurikaan ole ja koska avustukset ovat lainoja, joiden takaisinmaksua seurataan ihan niin kuin normipankeissa, avun perille menosta voi olla varma. Aivan yhtä varma kuin siitä, että tämäkin lenkki päättyy. Lopulta. Joskus. Vaikka alamäkeen kävely ei ole yhtään sen helpompaa kuin ylämäkeen kiipeäminen. Se vaan vaikuttaa, ja sattuu, eri lihaksiin.

Pääsin lopulta kotiin. Pääsin purkamaan elektroniikan kehostani, keräämään piuhat. Eroon kiristävistä kengistä. Suihkuun.

Käykääpä tutkailemassa kuvia lenkistä, osallistukaa Naistenpankin toimintaan ja tulkaa moikkaamaan sunnuntaina 15.09. Dubrovnikin Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumaan. Minä olen se tyyppi jolla on kauheasti piuhaa ja elektroniikkaa joka puolella kehoa. Ja kamera kaulassa.

Nähdään siis siellä. Tai perjantaina täällä. Sillä silloin tulee taas jotain juttua. Varmasti.

Kävele Naiselle Ammatti on hyväntekeväisyyskävely jonka pystyy helposti kävelemään ilman edellä kuvattua treenaamista. Tänä vuonna kehitysmaiden naisille kävellään ammattia ympäri Suomea ja Eurooppaa 6-15.09.2019, tarkemmat tiedot ja aikataulut löytyvät tästä.

Dubrovnikin Kävele Naisella Ammatti -tapahtuma lähtee liikkeelle sunnuntaina 15.09.2019 klo 18:00 Dubrovnikin vanhan kaupungin pääkadulta Stradunilta, Sponza Palacen edustalta. Tervetuloa!