23. elo, 2019

Ulkoeristys

Kastel Stari

24 - 33 C

Puolipilvistä, ensin oranssi, sitten keltainen varoitus äärimmäisen korkeasta lämpötilasta

 

Kaikki, jotka ovat joskus käyneet etelässä, tietävät tunteen. Sen tunteen, kun on lähdetty kylmästä Suomesta, lennetty muutama tunti ja sitten kun vihdoin astuu lentokoneesta ulos niille heiluville alumiiniportaille, iskee kuumuus. Lämpö. Etelän tuoksu. Kuin märkä rätti. 

Minulla on oikeus kokea tuo lämpöshokki ja tuoksu jokainen päivä. Useasti jos haluan. Sen kokee aina kun astuu ulos hyvin ilmastoidusta kaupasta tai muusta viileästä tilasta. Ulkona on 37 astetta. Aurinko paistaa suoraan ylhäältä. Viereinen roskis ja ohikulkeva turisti tuoksuu. Roskis roskikselta, turisti aurinkorasvalta, hieltä tai oluelta.  Sitä tietää asuvansa etelässä. Kroatia lasketaan tosin Keski-Euroopan valtioksi, mutta kyllä sitä täälläkin lämpöä riittää. Ja etelä tuoksuu.

Meillä on ollut koko päättyvän viikon sangen kesäiset kelit. Alkuviikosta elohopea kipusi juuri ja juuri 30 asteen paremmalle puolelle, eilen jo 35 asteeseen (RealFeel 37). Eikä tunnu hyytyvän. Seuraavien kymmenen päivän sääennuste lupailee jokaiselle päivälle reippaasti 30 asteen ylittäviä lämpötiloja ja aurinkoisia päiviä. Keltainen varoitus äärimmäisen korkeasta lämpötilasta on voimassa tätä kirjoittaessani aina sunnuntai-iltaan asti. Kahdelle päivälle viikonlopun ympärillä luvataan mahdollisuutta paikallisiin ukkoskuuroihin, joita helle aina tuo mukanaan. Katsellaan nyt, ukkoset kun ovat yleensä hyvin paikallisia. Saattaa olla, että parinkymmenen kilometrin päässä tulee vettä kuin saavista, salamoi ja jyrisee ja sinä voit maata biitsillä auringonpaisteessa. Jos ukkonen sitten kuitenkin iskee, se menee yleensä nopeasti ohi. Sen ajan voi istuskella vaikka rantabaarissa. Tai ottaa nokoset. Sillä myrskyn jälkeen on poutasää. Aina.

Lämpöä siis piisaa. Mutta minä en valita. En valita sillä, kuten blogin vakiolukijat muistavat, kevät oli kauhea. Kun tammikuun loppupuolella alkoi sataa ja tuulla, sitä riemua riitti pienillä tauoilla pitkälle huhtikuun loppuun. Vettä tuli viistoon ja tuntui ettei kesä ala ollenkaan. Huhti- ja toukokuun vaihteessa oli muutama lämmin päivä, sitten viileni taas. Talvi, siis dalmatialainen talvi, jatkui lähes kesäkuulle. Vuosi sitten toukokuussa kesäisistä lämpötiloista, ja sitä tänä vuonna etsimään tulleet, nauttineet turistit olivat kauhuissaan. Vähintäänkin ihmeissään. Aivan kuten paikalliset.

Joku kyseli keleistä syksyllä. Että jos vaikka syyslomalla Dalmatiaan. Ja mikä ettei. Meidän seudulla, siis tässä Splitin kainalossa, syyskuu on ollut, ainakin aikaisempina vuosina, vielä aivan täydellinen lomakuukausi. Lämpö pyörinyt 25-30 asteen tuntumassa, uimavedet lämpimiä, kaikki palvelut pystyssä ja auki. Lokakuun alkupuoli jatkuu vielä samanmoisena mutta mitä pidemmälle kuukausi etenee, sen todennäköisemmäksi nousee sadepäivien mahdollisuus. Lämpötila laskee marraskuuta lähestyttäessä niin että loppukuusta alkaa shortsien kanssa olla vähän niin ja näin. Yöt viilenevät. Aivan kuten merivesi. Joten lokakuun lopulla en varsinaista rantalomaa enää suosittele.

Vaikka lämpöä siis riittää vielä useampi kuukausi, alkavat ihmiset varautua tulevaan syksyyn ja talveen. Kuten naapuri kadun toisella puolella. Todennäköisesti hänellä oli aikoinaan kun taloaan rakennettiin sama eristemies hommissa, joka vastasi tämän meidän talon eristämisestä. Tyyppi, joka unohti asentaa eristeet. Meillä niitä ei ole, eikä varmaan naapurillakaan, sillä nyt hän on päättänyt eristää talonsa. Talon ympärille ilmestyi rakennustelineet ja pian pihaan kannettiin eristepaaleja. Joita nyt lätkitään paikoilleen. Talon ulkoseinään. Siis ulkoseinään! Kuten oheisista kuvista näette. Nuo vihertävänkeltaiset lirpakkeet ovat siis eristelevyjä. Jotka on liimattu (?) seinän ulkopuolelle….

En tiedä rakentamisesta mitään. Yhtään mitään. Joten mikäpä minä olen arvostelemaan. Ehkä noin pitää tehdäkin. En minä tiedä. Kertokaa joku, joka asiasta tietää, että onko ulkopuolelta eristäminen aivan yleinen jälkieristystapa valmiiksi rakennetuissa taloissa. Tai ehkä naapurilla on suunnitelma. Ehkä tuohon nakutellaan vielä seinä päälle. Niin kuin toinen seinä. Luulisi kylmyyden, tuulen ja viiman pysyvän ulkona jos talossa on vanha seinä, eristeet ja uusi, toinen seinä. Lupaan pitää teitä ajan tasalla miten homma etenee. Jos se etenee.

Viikko on aina mukava päättää asiapitoisella aiheella. Joten päätetään viikko asiapitoisella aiheella. Jollain keskustelupalstalla keskusteltiin kesällä, siis Suomen kesällä, että kuinka kroaateilla on varaa asua tässä maassa kun palkat täällä eivät ole maailman korkeimmat mutta, kuten tuon keskustelun aloittaja totesi, hinnat alkavat olla. Onneksi on tilastot.

Erittäin hyvän ystäväni, Eurostatsin, tilastojen mukaan ruoan hinta ei ole noussut Kroatiassa edes Euroopan keskiarvonnousun mukaisesti. Euroopan elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet viimeisen vuoden aikana tasan kaksi prosenttia, Kroatiassa vain 0,2%. Toisekseen MyMobile -sivusto, joka seuraa elintarvikkeiden hintoja keräten vertailukelpoisen ostoskorin eri maissa, kertoo että ruoan hinta Kroatiassa on sijalla 19. Euroopassa. Siinä Espanjan (18) ja Portugalin (20) välissä. Tutkimuksessa on mukana 25 maata. Suomi on ostoskorivertailussa sijalla 8., kalleinta ruoka on Sveitsissä ja edullisinta Ukrainassa.       

Ruoka ei siis ole kallista. Kroatian ongelma on ostovoima. Se on EU:n huonoin. Ihmisillä ei ole varaa ostaa sitä edullista ruokaa. Maan keskipalkka on 6.470 kunaa (n.880 €), mutta kuten paikalliset lehdet muistuttavat, tämä ei ole totuus. Ei lähelläkään. Tuossa luvussa ovat mukana niin opiskelijat nollatuloillaan kuin se 10% väestöstä joka tienaa yli 16.000 kunaa (2.200 €). Mediaanipalkka, eli palkka joka on tasan puolessa välissä palkkahaitarissa, antaa jo hieman paremman kuvan. Se tässä maassa on 5.595 kunaa (760 €). Eli puolet maan 1,59 miljoonasta työntekijästä saa vähemmän kuin 760 € kuukaudessa. Toisaalta puolet tienaa yli tuon. Samainen tutkimus osoittaa myös sen, että kolme neljäsosaa saa alle 7.515 kunaa (1.100 €). Eli ne palkat nyt ihan järjettömän suuria ole. Eipä ihme jos ostovoima sakkaa. 

Näin saatiin tähän viikon lopulle vielä pienen pieni tilastopläjäys. Sitä tankatessa on hyvä vaipua viikonloppuun. Ja tulla takaisin sitten maanantaina. Silloin pöydällä on taas jotain aivan muuta. Saattaa olla, että jopa jotain mielenkiintoista. Vielä ei voi tietää. Tulkaapa siis kurkkimaan.

Oikein hyvää viikonloppua.