28. elo, 2019

Kroatia info

Kastel Stari

23 -32 C

Puolipilvistä

 

On tämä ulkomailla asuminen huisin jännää. Havahduin tähän tosiasiaan maanantaina kun kuuntelin Skypen välityksellä Intercity -juna saapumista Tampereelle. ’Seuraavana Tampere’ ja lisäksi litania jatkoyhteyksistä. Samaan aikaan ihana Kerttu Kotakorpi kertoi radiossa kuinka ilmat ovat lämpenemässä Helsingissä. Itse väänsin eksoottista tonnikalasalaattia. Ihan sitä samaa, ihan samoista aineksista, jota olin vääntänyt jo Ylivieskassa asuessani. Että hyvin on integroiduttu. Ei ihme ettei kielikään ole tarttunut kun sitä tulee elettyä täyttä suomalaiselämää. Kohta alan taatusti vaatimaan pizzaani ananasta, tekemään perunamuussia makkarakastikkeella ja käyttämään valkoisia tennisukkia sandaaleissa.

Olen toistuvasti jankuttanut, että minä en tiedä Kroatia -nimisestä maasta mitään. Koska en ole juurikaan pyörinyt muualla kuin kotipiirikunnassani (župani) Dalmatiassa. En siis tunne enkä osaa kertoa elämästä Slavoniassa, Istriassa tai Keski-Kroatiassa. Joka on taatusti erilaista kuin tämä meidän lay-back -elämä täällä rannikolla Dalmatiassa. Vaan kun oikein penkoo ja perehtyy aina sitä jotain pientä oppii. Ja löytää. Jopa niin, että tämän päivän blogin otsikko saattaa olla ihan oikea. Sillä nyt seuraa pläjäys Kroatia infoa.

Kuten kirjoittelin maanantaina, Kroatiassa ei juurikaan esiinny pakolaisongelmaa. Koska täällä ei ole pakolaisia. Sen sijaan, täällä on työperäisesti maahan muuttaneita ihmisiä. Ja ainakin yksi suomalainen eläkeläinen. Alkuvuoden aikana maassa oli erilaisilla luvilla, joko työ- tai oleskeluluvalla, 52.104 ihmistä. Suurimmat etniset ryhmät ovat, luonnollisesti, kotoisin naapurivaltioista. Bosnia ja hertsegovinilaisia oli 22.2773 kappaletta, Serbiasta 11.385 ihmistä ja Kosovostakin vielä reilu viisituhatta tyyppiä. Suurin osa ulkomaalaisista työskentelee rakennusalalla, toiseksi eniten majoitus- ja matkailualalla ja löytyypä muutama oopperalaulajakin. Himpun verran yli 50.000 ihmistä ei tunnu kovin paljolta, mutta kun se suhteutetaan Kroatian väkilukuun, joka ei ole kuin 4,2 miljoonaa, vierastyöläisten osuus on sittenkin melkoisen suuri. Olkoonkin että naapurivaltiosta tulleet sopeutuvat ja sulautuvat helposti ja huomaamatta kantaväestöön.  

Sulautumista helpottaa suuresti se, että kroatian, bosnian ja serbian kielet ovat hyvin samankaltaisia. Itseasiassa ne eroavat toisistaan vähemmän kuin vaikkapa amerikan-, britti- ja australianenglanti. Suurimmat erot löytyvät sanastosta, toki kieliä erottaa myös se, että Serbian kielessä on käytössä kyyrilliset kirjaimet. Kroatiassahan käytetään latinalaisia aakkosia. Plus tietysti niitä erilaisia suhukirjaimia, joita on täysin mahdotonta lausua mitenkään oikein. Vai mitä sanotte näistä: ž, č, ć, đ, š. Nuo kaikki suhisevat eri tavalla. Suhisevat vieläpä eri tavalla eri puolilla maata. Eri tavalla jopa eri puolilla Dalmatiaa. Kertoipa joku, että Kaštelan seitsemän kylää ovat ainakin aikoinaan suhisseet eri tavoin niin, että vanhemmat ihmiset ovat kyenneet tämän perusteella kertomaan mistä kylästä puhuja on kotoisin. Opiskele ja opi siinä sitten kieltä kun et varmasti suhise oikein.

Joskus kuulee puhuttavan kuinka ennen vanhaan asioita maksettiin oravannahkoilla. Olen pitänyt tätä legendana ja hauskana tarinana, mutta Kroatiassa näin todellakin tehtiin. Paitsi että täällä ei käytetty oravia, täällä käytettiin näätiä. Näiden pikku jyrsijöiden nahkoja käytettiin maksuvälineinä vuosisatoja sitten ja niinpä jopa maan virallinen valuutta sai nimensä niiden mukaan. Kuna (HRK) tarkoittaa nimittäin suomeksi käännettynä näätää. Kuna jakautuu sataan lipaan, joka puolestaan on suomeksi lehmus.

Kun kerran päästiin vauhtiin, töötätään lisää Kroatia infoa. Kuulakärkikynä. Tai ’mekaaninen kynä’ kuten sitä aikoinaan kutsuttiin. Se on keksitty Kroatiassa vuonna 1906. Kynän keksijän, Slavoljud Penkalan, yritys nimeltään TOZ-Penkala toimii edelleen Zagrebissa.

Eikä tämä tähän lopu. Rijekalainen Ivan Lupis Vikic nakutteli kasaan maailman ensimmäisen torpedon joskus 1800 -luvulla. Ja Ivan Vutcetic, joka oli uranuurtaja tieteellisessä daktyloskopiassa, mitä se ikinä tarkoittakaan, kehitteli puolestaan sormenjälkitunnistusmenetelmän. Juurikin sen menetelmän, joka on edelleen käytössä ympäri maailmaa. Sen joka sotkee sormenpään.

Yksi tunnetuimpia kroateja on Nikola Tesla, jonka vanhemmat tosin olivat serbejä. Teslaa pidetään kuitenkin puhtaasti kroatialaisena, häntä juhlitaan, hänen kunniakseen nimetään katuja ja pystytetään patsaita ympäri maata. Miksipä ei, olihan herra Tesla kiistämättä yksi 1900 -luvun alun suurimpia neroja. Vai mitä sanotte siitä, että hän kehitteli sähkövirran vaihtovirtamenetelmän (AC) sekä tuotantojärjestelmät, joilla suuri osa sähköstä tuotetaan yhä edelleen nykypäivänäkin. Teslan ideat, jotka johtivat mm. radioon ja muihin langattomiin lähetysmuotoihin, neon-, loistelamppuihin, tutkien kehittämiseen ja jopa faksin syntymiseen, olivat aikoinaan hyvinkin paljon aikaansa edellä. Kyllä herra on kunnioituksensa ansainnut.

Viimeisenä, vaan ei suinkaan vähäisempänä, on pakko mainita kravatti. 1600 -luvulla kolmekymmenen vuoden sodan aikana kroatialaiset kauppiaat pitivät kaulassaan pieniä, perinteisiä solmittuja liinoja. Pariisilaiset kiinnittivät näihin huomion, omaksuivat tavan nopeasti ja tekivät liinoista ranskalaiseen tapaan muoti-ilmiön. Näin oli kravatti keksitty. Nimi tulee muuten kroatian kielen sanasta kravata. Joka tarkoittaa, yllätys yllätys, kravattia.  

Että semmoinen tietopläjäys tälle keskiviikolle. Uskaltauduin kirjoittamaan ja kertoilemaan asioita myös muualta Kroatiasta. Uskaltauduin ulos Dalmatiasta. Nyt on rohkea olo. Jopa niin rohkea että uskallan luvata että perjantaina, viikon viimeisessä, on luvassa taas aivan jotain muuta. Tulkaapa kurkkimaan että mitä. Nyt se on heipat.