30. elo, 2019

Kroatia info, vol 2

Kastel Stari

23 -33 C

Puolipilvistä, keltainen varoitus äärimmäisen korkeasta lämpötilasta

 

Maanantaina maailmaan saattelemani Kroatia info herätti niin paljon kiinnostusta, keskustelua ja kysymyksiä, että minut suorastaan velvoitettiin tuottamaan jatko-osan tuolle pläjäykselle. Joten siis, tänään on vuorossa Kroatia info vol 2. Lisää tietoa siitä mitä ilman et tiennyt voivasi elää. Tämän jälkeen sinun ei tarvitse. Sillä sinä tiedät. Tiedät kaiken Kroatiasta ja kroatialaisista. Onneksi olkoon.

Kroaatit ovat herkkähipiäisiä. Vähän niin kuin suomalaiset. Varsinkin jos joku arvostelee heitä tai heidän isänmaata. Saksalainen, laajalevikkinen Tagesspiegel -lehti kirjoitti melkoisen kriittisen artikkelin Kroatian matkailusta. Lehden mukaan se, että vuorokausi Jugoslavian aikaisessa, täysin remontoimattomassa asunnossa maksaa 100 €, on liikaa. Rantatuolit ja pysäköinti ovat Kroatiassa kalliita. Meri on likaista. Kaikki tämä on aiheuttanut sen, että rannat, lomahuoneistot ja saarille menevät lautat ovat puolityhjiä. Kertoi lehti perustaen tietonsa niin paikallisiin tiedotusvälineisiin kuin matkailusivusto eVisitorin tilastoihin.

Näin ei saa kirjoittaa. Ei ainakaan kroatialaisten mielestä. Ei ainakaan ulkomaalainen. Ei vaikka tiedot pitäisivät, ainakin osittain, paikkansa. Koko maan matkailijamäärät todellakin ovat laskeneet heinäkuussa 6,2%. Majoitustilat todellakin ovat olleet tyhjillään (-9,4%). Ja rantatuolit, ainakin suosikkirannoilla, maksavat. Toisten mielestä liikaa. Kroatialaislehdistö on revitellyt saksalaisartikkelia oikein huolella pohjalta ’näin meistä muualla ajatellaan’. Vähän niin kuin eräs pieni pohjoinen kansa on tehnyt maailman sivu. Että ehkä se herkkähipiäisyys ja kansallisen itsetunnon puute ei olekaan ihan puhtaasti suomalainen ominaisuus.

Kroatiassa asuu 4,2 miljoonaa ihmistä. Tyypeistä 89% on kroaatteja, vähemmistöinä ovat mm. bosnialaiset, serbit, slovenialaiset ja slovakit. Lisäksi maassa asuu pari hassua suomalaista. Joiden lukumäärää ei tiedä kukaan. Ei edes lähetystö. Paras arvaus lienee, että ympärivuotisia täällä on ehkä hieman reilu sata. Kroatiasta ei löydy siis Fuengirolaa eikä Riitan baaria, jossa voisi nauttia suomalaisia lihapullia. Täällä ne täytyy pyöritellä ihan itse.

Yksi maan ongelmista on se, että paikalliset, siis kroaatit, muuttavat pois. Väki vähenee. Seitsemän viime vuoden aikana Kroatiasta on lähtenyt paremman elämän perässä 300.000 ihmistä. Tämä aiheuttaa sen, että väestöpyramidi vääristyy ja kouluja joudutaan sulkemaan. Koska lapsia ei riitä joka paikkaan. Suurin osa muuttajista kun on nuoria perheitä. Joilla on lapsia.

Vaan ei vähene väki ihan joka paikassa. Dalmatiassa peitto heiluu niin, että niiden 11 kaupungin joukossa, joissa on ns. positiivinen väestökehitys, kolmen kärjen muodostavat dalmatialaiset kaupungit. Eniten asukasmääräänsä kasvatti tuossa kotikaupunkini vieressä sijaitseva Solin, kakkosena tämä ’minun’ Kaštela ja kolmosena Metković. Kaikki dalmatialaisia kaupunkeja. Dalmatialaiset eivät ole siis pelkästään kauniita, komeita ja pitkiä, he ovat myös sangen viriilejä. Ja tekevät muutakin kuin juovat kahvia. Joten tervetuloa lomalle. Teistä pidetään huolta. Kaikin mahdollisin tavoin.    

Kun nyt kerran olen omaksunut kansankynttilän roolin, seuraa lisää valistusta:

Kroatian edustalla on 1.185 saarta. Näistä 67 on asuttuja. Suurimmat saaret ovat Krk 16.000 asukkaallaan ja Cres, jossa asuu hieman reilu kolme tuhatta ihmistä. Asukasluvuista puheenollen, Istriassa sijaitsee Guinnessin maailmanennätyksen omaava, maailman pienin kaupunki nimeltään Hum. Sen asukasluku on 30. Joidenkin tietojen mukaan 18-23 välillä. Humille pitäisi varmaan lähettää Dalmatiasta muutama tyyppi jotta saataisiin tämäkin väkiluku nousuun. Täällä kun nuo hommat osataan.

Tiesittekö, että Dalmatian eteläkärjessä sijaitseva Dubrovnik on aikoinaan ollut itsenäinen valtio? Se ennätti valtiona ollessaan ensimmäisenä tunnustamaan Yhdysvaltojen itsenäisyyden kun jenkit julistautuivat itsenäisiksi erotessaan Iso-Britanniasta vuonna 1776. Ja kun kerran päästiin Yhdysvaltoihin, pysytään siellä hetkinen. Valkoinen talo on nimittäin rakennettu Bračin saarelta louhituista kivistä. Aivan niin kuin on mm. Wienin ja Budapestin parlamenttitalot sekä Splitin Diocletiaunuksen palatsi.

Tähän väliin uskontopläjäys. Kroaateista 87,8% tunnustaa roomalaiskatolista uskontoa, ortodokseja on 4,4%, muslimeita 1,3% ja muita kristittyjä 0,4%. Ilman uskontoa heiluu 5,2% väestöstä ja jalkapalloseura Hajduk Splitin ilmoittaa uskonnokseen, tosin vain Dalmatiassa, 3% väestöstä. Ainakin erään rekisteröinnin mukaan, jossa kysyttiin uskontoa. Kolme prosenttia todellakin kirjoitti uskonnokseen Hajduk Split.

Hajdukista päästään näppärästi omaan kotipiirikuntaani Dalmatiaan. Täällä asuu hieman reilut 850.000 ihmistä, joista pääkaupunki Splitissä 220.000. Olen kirjoittanut piirikunnasta enemmän jo aiemmin enkä lähde nyt sen tarkemmin enää analysoimaan dalmatialaista ihmistä. Kunhan totean, sen lisäksi että kaikki käyttävät säällä kuin säällä aurinkolaseja ja juovat jatkuvasti kahvia, että täällä osataan myös urheilla. Split tunnetaan nimittäin Kroatian urheilupääkaupunkina, kaupungista on lähtöisin eniten kroatialaisia kultamitalivoittajia per asukas.  Itseasiassa koko Kroatian urheilumenestys hakee vertaistaan, esimerkkinä vaikkapa vuoden 2016 olympialaiset, jossa maa saavutti vaatimattomat 5 kultamitalia, 3 hopeaa ja kaksi pronssia sijoittuen maiden välisessä vertailussa seitsemänneksitoista. Maa, jossa asuu 4,2 miljoonaa ihmistä. Todettakoon että eräs, urheiluvaltiona itseään pitävä pohjoinen valtio saavutti samaisissa kisoissa yhden (1) pronssin.

Näin on taas valistettu ja jaettu tietoa. Palataan asiaan, uusilla aiheilla, maanantaina, joka onkin sitten jo syyskuuta. Täällä meillä Kroatiassa (inside joke, sorry), tai ainakin eteläisissä osissa maata, syyskuu on vielä aivan täysi kesäkuukausi ja erinomainen ajankohta lomalle. Joten tervetuloa. Niin lomalle kuin näille sivuille siis maanantaina. Ja oikein hyvää viikonloppua ihan jokaiselle aivan joka puolella maailmaa.