2. syys, 2019

Syksy

Kastel Stari

22 - 30 C

Puolipilvistä, illalla ukkoskuurojen mahdollisuus

 

Syksy saa, saisinpa minäkin. Vanhalla, väsyneellä eikä edes kovin hyvällä vitsillä sisään syyskuuhun. Joka tosiaan on alkanut. Tästä suunnataan kohti syksyä. Syksyä, josta näyttäisi tänä vuonna tulevan vilkas ja vauhdikas. Joka on mukavaa. Ja kivaa. Tuskin maltan odottaa.

Syyskuulle on luvassa kaikenlaista. Puolessa välissä kuuta nokka suuntautuu kohti etelää, sunnuntaina 15.09. pistetään töppöstä toisen eteen naisten hyvinvoinnin puolesta Dubrovnikissa Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumassa. Ja kun kerran reissuun lähdetään, sitten ollaan reissussa. Kunnolla. Tapahtuma on sunnuntaina, mutta minäpoika hilpaisen tien, tai tässä tapauksessa meren, päälle jo perjantai aamuna. Perjantain ja lauantai heilutaan Dubrovnikissa totaalituristina, sunnuntaina kävellään hyvää eikä kotimatkalle lähdetä kuin vasta maanantai-iltana. Taas Adrianmerta pitkin. Vaikuttaisi vahvasti siltä, että tämä viikonloppu ei tee pelkästään hyvää kehitysmaiden naisille, se tulee tekemään hyvää myös eräälle suomalaiselle eläkeläiselle. Odotan tapahtumaa kovasti. Tulette taatusti saamaan raporttia ennen reissua, reissun päältä ja varsinkin reissun jälkeen täällä blogissa. Kuvien kera. Tämä on lupaus.

Kun Dubrovnikista on selvitty, jos on, vuorossa on vähän duunia. Olen lupautunut erään suomalaisryhmän avuksi heidän Dalmatian reissulleen. Kenties jonkin tyyppisiä matkanjohtajahommia. Alkuasukasopasjuttuja. Tarkoitus on pyöriä Splitissä, käväistä Krkan luonnonpuistossa ja jopa Bosnian puolella päivän retkillä. Ei kuullosta hömpsömmältä tämäkään keikka. Jossain välissä syyskuuta kylille pölähtää sitten vielä vanha kaveri, joka muutti Kaštelasta töiden perässä Malediiveille. Sielläkin on kuulemma ihan mukavaa, mutta silti hän potee koti-ikävää. Ikävää paluusta Kaštelan rannoille. Tällä paikkakunnalla kun tuntuu olevan juurikin tuollainen vaikutus moneen täällä käyneeseen. Kun olet kerran vieraillut, haluat palata takaisin. Uudestaan ja uudestaan. Sydän jää Kaštelaan vaikka matka jatkuu. Tiedän monta ihmistä ja/tai pariskuntaa, jotka palaavat toistuvasti vuosittain. Aina. Varaavat lähtiessään majoituksen jo seuraavalle vuodella valmiiksi. Osa on jopa sijoittanut ja hankkinut itselleen asunnon. Vähän niin kuin kesämökiksi. Silloin on helppo tulla takaisin.

Myös lokakuu tekee paluun takaisin Kaštelaan. Hänkin on käynyt täällä aikaisemmin ja tuntee tämän paikan olevan hänelle koti. ’Kun tulen Kaštelaan, tuntuu kuin olisin tullut kotiin’. Suora lainaus. Enkä puhu nyt, vaikka kirjoitankin, itse kuukaudesta. Puhun aivan jostain muusta. Tietäjät tietävät. Lokakuu tulee muuten olemaan se kuukausi, jolloin tämä blogi on lomalla. Minulla on silloin niin paljon muuta tekemistä ettei aika riitä juttujen naputteluun. Eikä motivaatio. Tai inspiraatio. Kaikkia niitä tarvitaan johonkin muualle. Kuten parisuhteiluun, matkustamiseen, musiikin diggailuun, rakastamiseen, jopa tanssimiseen (heh). Niin, ja vuosien täyttämiseen. Lokakuulle kun sattuu synttärit. Pyöreät sellaiset. Joita en juhli. Olen matkoilla. Ja keikalla. Vieläpä erään suosikkiartistini keikalla. Eräässä suosikkikaupungissa. Erään minulle erittäin tärkeän ihmisen seurassa.  

Vaikka blogi huilaa, tulen kertoilemaan sattumuksista ja tapahtumista Facebook -profiilissani, joka on julkinen. Saa käydä stalkkaamassa. Saa pyydellä kaveriksi. Kuvia lokakuusta, siis siitä kuukaudesta, saattaa ilmestyä myös Instagram -sivuilleni. Ne löytyvät täältä.

Kroatialaiseen tapaan ilmaistuna kuukausi numero kymmenestä ei tällä erää tämän enempää. Palataan siihen tarkemmin sitten marraskuussa. Jos sellainen koskaan tulee. Alkusyksy on niin täynnä kaikkea, ettei rajallinen kapasiteettini riitä ajattelemaan, suunnittelusta puhumattakaan, yhtään mitään kahden kuukauden päästä mahdollisesti tapahtuvaa. Sen tiedän, että blogi jatkuu lokakuun breikin jälkeen silloin. Ehkä. Kenties. Luulisin. Katsellaan. Pitäähän tätä Kaštelan ja Dalmatian ilosanomaa jonkun levittää. 

Alkanut syys-, ja varsinkin lokakuu, ovat siis täynnä ohjelmaa. Marraskuusta eteenpäin ei ole mitään tietoa. Yhtään mistään. Ei suunnitelmia, ei haaveita, ei ajatuksia. Pikkaisen jännittää itseänikin mitä tuolloin alkava talvi tuo tullessaan. Juuri tällä hetkellä, maanantai aamuna syyskuun alussa, marraskuu näkyy minulle suurena mustana aukkona. Jolloin sataa ja tulee. Jota minä vietän kylmässä, vetoisessa asunnossani villasukat jalassa. Yksin. Kovasti kaivaten. Monella eri tasolla. Montaa tärkeää asiaa.  

Vaan eipäs vaivuta synkkyyteen. Kuten edellä kerrottu, ennen marraskuuta ehtii tapahtua vielä vaikka mitä. Eikä kukaan tiedä mitä nämä kaksi välissä olevat kuukaudet tuovat mukanaan. Sehän saattaa olla, että marraskuullekin ilmaantuu jotain yhtä mukavaa kuin syys- ja lokakuussa on odotettavissa. Ei voi tietää. Sitä paitsi, vielä on kesää jäljellä. Aikaa nauttia. Dalmatian leveysasteilla syyskuu on vielä täysi kesäkuukausi. On ainakin ollut tähän asti jokainen vuosi, jonka olen täällä viettänyt. Ilmat ovat vähintäänkin suomalaisen kesän veroisia kesäilmoja, merivesi on lämmintä, lähes kaikki palvelut toimivat vielä eikä hinnat ole enää kesäisissä asennoissa. Toisin sanoen, jos vaan mahdollista, kannattaa vakavasti harkita syysloman viettämistä täällä. Ei tarvitse jonotella joka paikkaan. Eikä maksaa itseään kipeäksi. Majoitusvaihtoehtoja löytyy ja lentoyhtiötkin lentävät vielä suoria lentojaan. Joten tervetuloa!

Koska tänään on palkkapäivä ja tilille on napsahtanut jälleen kerran miljoonaeläke, jääköön juttu tällä erää tähän. Raha polttelee tilillä, sitä on pakko päästä kuluttamaan. Nyt. Jotta voi sitten taas loppukuusta nuukailla. Keskiviikkona jatketaan. Tulkaapa kurkkimaan. Minä lähden tästä pankkiautomaatille. Ja kaupoille. Ostamaan kuka ties mitä. Mutta jotain. Ja paljon. Nähdään.