4. syys, 2019

Luomisen tuska

Kastel Stari

19 - 29 C

Puolipilvistä, keltainen varoitus tuulesta

 

Se on jännää tämä blogin kirjoittaminen. Joskus mielessä on selkeä suunta minne mennä ja mistä kirjoittaa, joskus taas, kuten tänään, päässä ei pyöri mitään. Yhtään mitään. Ensimmäisessä tapauksessa teksti saattaa olla ihan järkevää tai ainakin tuntua siltä, että tätähän on ajateltu. Mielipiteet saattavat olla harkitun perusteltuja. Toisessa tapauksessa kaikki on aivan auki. Ja teksti tavallistakin sekavampaa. Juuri nyt jänskättää itseäänkin, että mitä tänne interwebbiin tänään oikein saadaan aikaiseksi. Vai saadaanko mitään. Tämän ensimmäisen kappaleen jälkeen minulla ei edelleenkään ole hajuakaan mistä kirjoitan tai mitä seuraavat kappaleet tulevat sisältämään. Luomisen tuska on kova.

Silloin kun ei ole mitään asiaa, on aina hyvä kirjoittaa säästä. Sillä sää ei lopu. Se jatkuu jokainen päivä. Meillä täällä Kroatiassa (inside joke, sorry) on ollut kuumaa ja aurinkoista kuukausitolkulla. Kun aamulla olet herännyt kuuman ja hikisen yön jälkeen, olet voinut olla suhteellisen varma siitä että sama meno jatkuu koko päivän. Hiki virtaa, aurinko paistaa ja mittari kipuaa helposti yli 30 asteen. Päivästä toiseen. Mutta. Poikkeus sääntöön. Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräsin siihen, että jyrisi. Salamoi. Paukkui. Ja Rockya pelotti. Eilinen tiistai meni sitten tuon ukkosen jälkimainingeissa, pilvisessä ja hyvinkin tuulisissa olosuhteessa. Ei ihan hirveästi valunut hiki vaikka lämpöä olikin kevyet 27 C (kello 16.00). Näissä lukemissa suomalaiset iltapäivälehdet kirjoittavat ohjeita jo siitä kuinka selvitä äärimmäisen kuumuudessa. Meillä täällä tuo on ihan normi. Viileä normi. Mummot pukeutuvat talvivarusteisiin.

Joka tapauksessa oli erinomaisen virkistävää, että välillä oli yksi hieman viileämpi päivä. Ilma raikastui ja kämppä viileni. Ainakin hieman. Tänään palataan sitten takaisin normiin. Tälle päivälle on luvassa tavallista puolipilvisyyttä, aurinkoa ja himpun verran yli 30 asteen lämpötiloja. Että ei niitä shortseja ihan vielä sinne kaapin perukoille tarvitse dumpata. Saattaa olla, että ne mummotkin luopuvat ainakin pipoistaan.

Sitten jotain muuta. Aivan jotain muuta. Sunnuntaina kuului suru-uutinen Jukka Virtasen poismenosta. Aluksi ei paljoa heilauttanut, mutta kun paneuduin syvemmin Virtasen saavutuksiin, hänen uraansa ja ennen kaikkea musiikkiin, mielipide muuttui. Täysin. Menetimme Jukka Virtasen myötä järkyttävä paljon kevyttä musiikkia ja viihteen osaamista. Virtanen ei välttämättä ollut maailman paras laulaja, eikä hän onneksi paljon laulanut, mutta herran sanoitukset ovat uskomattoman hienoja. Hyvin harvoin kukaan, Juice Leskisen ohella, on osannut laittaa sanoja sellaiseen järjestykseen, jossa kuljetetaan tarinaa ja samalla kerrotaan surullisia/hauskoja/kauniita tarinoita siten että se ei ole tuntunut päälleliimatulta. Jukka Virtanen osasi. Kannattaa kuunnella vaikkapa levy nimeltä ’Sanat Jukka Virtanen’, jossa nykypäivän artistit esittävät Virtasen sanoittamia biisejä nykysoundeilla uudestaan sovitettuina. Hieno levy. Löytyy ainakin Spotifystä juurikin tuolla hakusanalla. Iso hattu. Muistolle. Kunnioitus. R.I.P. Jukka Virtanen.

Koska tänään ei todellakaan ole mitään teemaa eikä ideaa, siirrytään eteenpäin. Aivan uuteen aiheeseen. Jääkiekkoon. Eilen tiistaina suomalainen joukkue nimeltä Jokerit ajoitti tämän kauden taipaleensa maailman toiseksi kovimmassa jääkiekkosarjassa KHL:ssä. Suomessa sarjaa ei juurikaan arvosteta koska Venäjä, Putin, oma kotimainen liiga ja blaa-blaa, mutta tosiasia on, että kyseinen sarja on ihan oikeasti maailman toiseksi kovin jääkiekkosarja heti NHL:n jälkeen. Jos normi- tai satunnaiskuluttaja haluaa nähdä korkeatasoista jääkiekkoa, kannattaa suunnata Hartwall Areenalle silloin kun Jokerit pelaa. Jäällä on joukko huippu-urheilijoita. Niin koti- kuin toki myös vierasjoukkueen riveissä. Sitä paitsi Jokereiden uusi kotiasu on todella hieno. Se musta. Vaikka keskustelupalstoilla muuta väitettäisiin. Katsokaa kuvia jostain.

Tuo ensimmäinen ottelu tälle kaudella päättyi sitten lopulta tappioon lukemin 1-3. Vaikka vastassa oli viime kauden finaalijoukkue Avangard Omsk, silti vituttaa. Sillä tämä kausi on jokerikausi. Me menemme pitkälle. Katselin peliä vanhaan tapaan laittomasti, ja ilmaiseksi, netistä löytyvällä fiidillä. En halua, enkä varmaan edes voi, hankkia laillista kanavaa. Maarajoitukset, Kroatia eikä suomalaista osoitetta, siinä muutama syy. Onneksi on internet.  

Minulta kysellään usein, että olenko säilyttänyt, ja jos olen niin miten, suhteeni Suomeen. Vastaus on, että en ole. Ja olen. Minulla on Suomessa lapset, lapsenlapset ja muu suku, joiden kanssa olen yhteydessä säännöllisen epäsäännöllisesti. Sukumme tapaan hyvinkin epäsäännöllisesti. Minulla on tyttöystävä Suomessa. Vaan eipä juuri muuta. Ei ole siis kauhean kiinteitä siteitä. Paitsi pankkitili. Osuuspankin Alavieskan pääkonttorissa. Jonka haluan säilyttää.  Ihan vaan koska haluan. Koska pääkonttori. Sillä eihän sitä koskaan tiedä. Jos vaikka joskus takaisin Suomeen. Silloin on hyvä olla joku kytkös. Kuten vaikka pankkitili. Ja se tyttöystävä. Vastaus kysymykseen lienee siis, että kyllä, kyllä minulla edelleen on suhde Suomeen. Seuraan maan tapahtumia ja minua kiinnostaa se mitä vanhassa kotimaassani tapahtuu. Vaikka elän kaukana, olen kuitenkin suomalainen. Aina. Yhä edelleen.

Kun tämä kirjoittaminen ei tänään oikein tunnu lähtevän, päätetään juttu toiseen vastaukseen. Joku kysyi, että mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi. Kun niitä vuosia nyt kuitenkin tulee ne pyöreät ja kun ne nyt kuitenkin on ns. isot synttärit. Vastasin että en halua mitään. Minulle riittää se, että saan viettää tuon päivän minulle tärkeän ihmisen kanssa minulle tärkeässä kaupungissa meidän molempien suosikkiartistin keikalla. Se on vähän niin kuin dream come true. Iso lahja. Mutta jos joku nyt välttämättä haluaa muistaa, niin auto. Auto olisi ihan kiva. Kiitos. En tarvitse mitään pakasta vedettyä uudelta autolta tuoksuva laitetta, minulle riittää hyvin joku tonnin ritsa, joka kuljettaa minut paikasta a paikkaan b. Saa laittaa tulemaan. Osoite ja muut kontaktit löytyvät näiltä sivuilta.  

Tämmöistä tälle päivälle. Vähän sitä. Ja vähän tätä. Anteeksi. Ehkä perjantaille löytyy taas jonkun värinen lanka ja jutut ovat hieman järkevämpiä. Tai sitten ei, ei voi tietää…. Tulkaapa kurkkimaan.