16. syys, 2019

Uusia tuttavuuksia

Dubrovnik

20  - 26 C

Enimmäkseen aurinkoista

 

Kävelimme eilen Dubrovnikin vanhassa kaupungissa ammatteja kehitysmaiden naisille. Herätimme huomiota, ihmisiä oli paljon ja siinä sivussa teimme hyvää. Kysymyksessä kun kuitenkin on hyvätekeväisyystapahtuma. Olen kirjoittanut ’Kävele naiselle ammatti -tapahtumasta useasti ja palaan aiheeseen vielä myöhemmin kunhan kuulen miten meni. Kun saan lehdistölinkit ja klipit. Kamerat lauloivat. Ja turistit ihmettelivät. Palataan siis aiheeseen myöhemmin.   

Olen nyt viettänyt elämäni kolme ihka ensimmäistä päivää Dubrovnikissa. En ollut koskaan aiemmin käynyt täällä. Lienee siis yhteenvedon aika. Minun yhteenvetoni. Minun silmin nähtynä. Tämä ei ole totuus. Tämä on minun totuus. Ja vain minun.

Turisteja? Paljon turisteja? Kyllä, mutta onneksi asia oli tiedossa. Kaduilla kuulee selkeästi eniten englantia, mutta myös saksaa, italiaa ja kaikenlaista muuta molotusta. Korviin on kantautunut sieltä sun täältä toki myös pari kertaa suomea joka johtunee siitä, että Dubrovnikiin tehdään ryhmämatkoja useammankin matkatoimiston toimesta. Täällä heiluu siis verrattain paljon suomalaisia. Juttelin, ihan mielenkiinnosta, parin totaalituristin kanssa ja tyytyväisiä tuntuvat olevan. Joka on hyvä, kiva ja mahtavaa. Kukapa sitä paskaa lomamatkaa haluaisi tehdä?

Hintataso? Jos vertaan Dubrovnikia omaan asuinpaikkaan Kaštelaan on todettava, että kalliimpaa on. Mutta onneksi asia oli tiedossa. Usein käyttämäni ja aina yhtä luotettava oluen hintaindeksi sen kertoo; tuoppi (0,5) Dubrovnikissa 30-50 kunaa (4,10-6,70 €), Kaštelassa vastaava elintarvike 17-20 (2,40-2,75 €). Sama meno ravintolahinnoissa. Pizza täällä vähän reilu satasen, pizza Kaštelassa 60-70 kunaa. Itse itselleni vastaten, kyllä, kyllä Dubrovnikissa hinnat ovat korkeat. Siitä kuinka ne suhteutuvat Suomen hintoihin minulla ei ole minkäänlaista käsitystä, sillä kuten olen jo aiemmin todennut, olen melko lailla vieraantunut mitä asiat Suomessa nykyään maksavat.

Ruoka on hyvää. Se on ollut hyvää aivan jokaisessa paikassa missä olen syönyt. En tiedä onko minut viety vain huippuhyviin ravintoloihin, luultavasti, mutta yhtään huonoa, ei edes tyydyttävää, ateriaa ole eteeni kannettu. Kaikki ovat olleet erinomaisia. Paitsi eilen. Oma vika. En muistanut, että kroaatit eivät ole pihvi-ihmisiä. Tilasin pihvin. Totesin että kroaatit eivät vieläkään, edes Dubrovnikissa, ole pihvi-ihmisiä. Annoskateus oli järjetön seuratessani kun vieressäni vedettiin hyvännäköistä, ja kuulemani mukaan erinomaisen makuista, kalalautasta. Vaan mitäs lähdit. Oma vika.

Olen tämän pitkä viikonlopun aikana syönyt tulevan talven ulkona syönti kiintiön tappiin. En ole kokannut majapaikassani kertaakaan. Jossa ei, sivumennen sanoen, sitä pekoniaamiaista sitten ollut. Mutta alakerran baarissa oli. Ja siinä sitä seuraavassa. Molempiin suuntiin lähdettäessä. Että kyllä, kyllä se pekonin himo, josta kirjoitin perjantaina, tuli tyydytetyksi.

Turisteista puheenollen. Vanha kaupunki. Siellä niitä sitten vasta olikin. Koko paikka oli täynnä numerolappu rinnassaan kulkevia, lippua kantavan oppaan perässä kulkevia, turistilaumoja. Dubrovnikissä vierailee paljon risteilyaluksia, juurikin niitä samantyyppisiä, joita vierailee myös Helsingissä. Joiden matkustajilla on muutama tunti aikaa tutustua kohteeseen ennen kuin palaavat laivalle. Heillä välttämättä aina ole tietoa siitä missä kaupungissa ovat, ei välttämättä edes että missä maassa. Kävelykierros lipun perässä oppaan vetämänä täytyy kuitenkin käydä tekemässä sillä se kuuluu risteilyn hintaan. Tämä porukka ei jätä kohdekaupunkiin juurikaan mitään, ei ainakaan rahaa, ja niinpä heistä ei oikein pidetä paikallisten keskuudessa. Ei täällä, ei Splitissä eikä Helsingissä. Ei oikein missään satamakaupungissa. Paitsi Kokkolassa, jossa käy yksi alus vuodessa. Siellä siitä ollaan kovasti innoissaan.

Siisteys. Dubrovnik on taatusti yksi puhtaimmista kaupungeista Kroatiassa jossa olen vieraillut. Koska turistit. Jopa kaupungin yhden suosituimman uimarannan WC -tilat ovat hämmentävän puhtaat. Kadut ovat hyvässä kunnossa ja viimeisteltyjä, roskia ei paljon näy ja palmut ovat ojennuksessa. Ei meillä tuollaista ole. Todettakoon kuitenkin se, että täällä sijaitsen turistialueella, kotini puolestaan aivan tavallisella asuinalueella. Ehkä vertailuharha syntyy tuosta. Turistipanostuksesta. En tiedä. Pitäisi joskus varmaan vierailla jossain Dubrovnikin paikallisella. Että tietäisi.

Tulisinko uudestaan? Taatusti. Jos haluaisin viettää etelänloman Keski-Dalmatiasta, suuntaisin Dubrovnikiin. Koska kaupunki, lyhyen kokemukseni perusteella, on rakennettu lomailua varten. Vaan taitaa siitä seuraavasta saapumisestani olla olemassa jo jonkinmoinen esisopimus, ainakin aiheesta on puhuttu. Aika näyttää, sillä onhan Kroatiassa niin paljon muutakin nähtävää mikä pitäisi nähdä ja kokea. Vaikkapa Zagrebin joulumarkkinat. Joihin yhdistetään kuulemma suomalaisyhteisön pikkujoulutbileet. Taisin luvata suunnistaa sinnekin. Ennekuin sitten uudeksi vuodeksi Dubrovnikiin. Kait. Ei voi tietää.

Lyhyesti yhteen vetäen, suosittelen Dubrovnikia vankasti kun haluatte lomalle. Lomalle, joka on helppo, jossa kaikki on tuossa ja tässä. Ettekä pelkää ihmisiä. Muita turisteja. Sillä niitä täällä riittää. Jos omaatte seikkailumieltä ja haluatte katsella paikallisten elämää lähempää, menkää jonnekin muualle. Täällä sitä saattaa olla hieman haastavaa löytää.

Viikonloppu oli mahtava viikonloppu. Aivan mahtava. Olen tavannut uusia tuttavuuksia, olen tavannut vanhoja tuttavuuksia, olen tavannut jopa jotain ihme tyyppejä Zagrebista. On ollut mukavasti tekemistä, olen nähnyt ja kokenut minulle entisestään tuntemattoman Dubrovnikin ja olen nauttinut. Olen todella nauttinut. Viihtynyt. Todella viihtynyt. Kiitos siitä kaikille minut tänne kutsuneille, minusta huolta pitäneille ja aikaansa kanssani viettäneille. Tiedän teidän lukevan tätä blogia. Jotkut jopa Google translatorin avustuksella. Viime viikko oli minulle todella raskas, tämä oli juuri se mitä tähän kohtaan tarvitsin. Pääsin vähän irti surusta ja menetyksestä, sain ihan jotain muuta ajateltavaa. Nyt on hyvä palata kotiin, huilata hetki ja sitten taas mennään. Siitä myöhemmin. Joten nähdään. Keskiviikkona. Aamulla. Kannattaa tulla, sillä luvassa on painavaa asiaa. Naisten asiaa.