23. syys, 2019

Syksy

Kastel Stari

17 - 22 C

Pilvistä, keltaiset varoitus ukkosmyrskyistä, sateesta ja tuulesta

 

Eilen sunnuntaina oli autoton päivä. Toiselta nimeltään ’auton vapaapäivä’. Päivä on kansainvälinen, sitä vietetään kuulemani mukaan ympäri Eurooppaa. Paitsi Kroatiassa. Tai enhän minä, edelleenkään, muusta Kroatiasta tiedä, en edes koko Dalmatiasta, vaan ei tuo päivä täällä meidän kylillä näkynyt mitenkään. Autot suhisivat pitkin poikin katuja aivan kuten normisunnuntaina. Nimenomaan sunnuntaina, sillä tuolloin liikenne on muutoinkin selkeästi vähäisempää. Kun ei ole työmatkaliikennettä.

Autotonta päivää vietetään mm. siksi, että halutaan korostaa ja tuoda esille julkista liikennettä. Joten korostetaan sitten. Kroatiassa, tai ainakin täällä meidän seudulla, julkiset toimivat hyvin. Splitin paikallinen bussiliikenne saattaa näyttää ulospäin hieman villiltä, bussit voivat rämistä ja kolista mutta aikataulut pitävät eikä reissut ole hinnoilla pilattu. Käytössä on vyöhykejärjestelmä (vyöhykkeet 1-4) eli mitä pidempi matka, sen enemmän se maksaa. Meidän kyliltä suurelle kirkolle, Splitin keskustaan, bussi kustantaa 17 kunaa (2,30 €). Käytössä on tuolloin kolme vyöhykettä. Lentokentältä muuten, koska se sijaitsee nelosvyöhykkeellä, samainen matka maksaa 21 kunaa (2,90€). Tämä siis kertalipulla. En ole, vielä, tutkaillut muita lippuvaihtoehtoja kuten eläkeläis- ja/tai sarjalippuja. Saattaisivat olla, ja ovatkin, taatusti edullisempia. Jos jäät kiinni matkustamisesta ilman lippua, sakko on 50 kunaa. Se maksetaan tarkastajalle käteisellä paikan päällä. Kuittia vastaan tietty. Tarkastajia myös liikkuu busseissa. Yllättävänkin paljon.

Pitkänmatkan, ammattikielellä kaukoliikenteen, bussit toimivat tässä maassa todella hyvin. Reittejä löytyy paljon, niillä pääsee lähes jokaiseen maan kolkkaan ja linkkuja kulkee vähintäänkin riittävästi. Tsekkasin viikonloppuna bussit Splitistä Dubrovnikiin ja totesin että kaupungista toiseen pääsee suurin piirtein kerran tunnissa. Noin satasella. Eli about 15 eurolla. Kannattaa muuten huomioida, että matkatavaroihin menevä laukku maksaa erikseen. Vähän.

Junia ei käytä kukaan. Koska aikataulut ovat omituiset, vuoroja ole riittävästi ja matka kestää. Kaštelasta Zagrebiin hieman vajaalla 200 kunalla, noin 30 eurolla, 8 tunnissa. Bussi vie 5-7 tuntia ja kustantaa vähemmän, 15-28 euroa. Bussivuoroja on paljon, todella paljon, enemmän.  Jos haluaisin, jostain ihmeen syystä, lähteä juuri tänään pääkaupunkiin, junia menee kaksi. Busseja 35. Eipä olisi vaikea valita.

Sitten aivan jotain muuta. Nimittäin vuodenaikoja. Dalmatiassa on alkanut syksy. Päivälämpötilat nousevat vielä kohtuullisiksi, suomalaisittain lähes käristyskupoli- tai seksihellelukemiin, mutta yöt alkavat olla jo verrattain viileitä. Ainakaan trooppisia öitä ei kannata enää odotella. Eilen sunnuntaina kun pääsin, vihdoin ja viimein, pitkästä aikaa lenkille, piti pukea huppari. Koska oli kylmä. Lämpöä taisi olla kello 06.30 paikkeilla jotain 14-15 astetta. Elohopea kipusi sitten kyllä auringon kanssa samaa tahtia ihan kohtuullisiin lukemiin, eilen lähelle 25 astetta. Näissä samoissa lukemissa pitäisi mennä juuri alkanut viikko, sateen ja ukkosten säestyksellä. Jotka ovat syksyn merkkejä nekin.  

Joku kysyi joskus että kaipaanko Suomen neljää vuodenaikaa. Vastaus oli tuolloin, ja on edelleen, että en. Minulla ei ole ikävä Suomen vuodenajoista oikeastaan muuta kuin kevättä. Sillä se on paras. Kaikki on vielä edessä, ilmassa väreilee odotus kun kesä on kulman takana, maa tuoksuu ja lehtien yleisöosastot täyttyvät koirankakkakeskusteluista. Kesä on Suomessa kesä ja sitten alkaakin syksy. Ja talvi. Tai nykyään ”talvi”. Hipsuissa. En kaipaa. En kesää, en syksyä enkä varsinkaan ’talvea’.

Ruska? Lapin syksyn värit? Juu, ei. On kiva katsella kauniita kuvia, mutta en minä ruskan takia ole ajatellut palata takaisin vaikka täällä Dalmatian korkeudella ei mitään vastaavaa olekaan havaittavissa. Pohjoisissa osissa Kroatiaa jonkinlaista ruskaa kuulemma esiintyy, vaan enpä ole sitäkään käynyt ihmettelemässä. Ehkäpä joku päivä. Vaikka bussilla. Kun niillä pääsee. Kuten edellä mainittu.

Syksy tuo tullessaan myös kaikenlaista syömistä. Satoa suoraan puskista. Todettakoon heti alkuun, että mitä tulen nyt kirjoittamaan, ei todellakaan ole mikään kaikenkattava luettelo siitä mikä/mitkä kaikki kypsyvät syksyllä Kroatiassa, ei suinkaan. Kirjoitan lähinnä niistä ’tuotteista’ joilla on, tavalla tai toisella, jonkinlaista merkitystä minulle.

Mandariinit. Mandariinimies avaa kohta pihapuotinsa. Viime vuonna 3 kg hedelmää omasta tarhastaan maksoi 30 kunaa (4,10 €). Kannoin niitä lähes päivittäin kotiin. Niin käynee tänäkin vuonna. Varsinkin kun perinteinen aamumandariini on vakavasti uhattuna. Naapuristossa on mandariinipuu, josta pöllin usein Rockyn aamupissalenkillä aamuhedelmän. Nyt kun Rockya, eikä aamulenkkiä, enää ole, nyt joudun lähtemään rosvousreissulle tietoisesti. Ihan erikseen. Enkä todellakaan jaksa tehdä sitä joka aamu. Sitä paitsi aina on olemassa riski että talon asukit sattuvat olemaan pihalla/ikkunassa. Siksi mandariinimies.

Oliivit alkavat olla kohta valmiit. Valmiit siihen, että niistä puristetaan todistettavasti maailman parasta oliiviöljyä. Sitä puristetaan tuossa 50 metriä parvekkeeltani. Saattaa siis olla että ensi talvena käyttämäni öljy on, jälleen kerran, taatusti tuoretta eikä sisällä minkäänlaisia ylimääräisiä ainesosia. Sillä se on puristettu kohtuullisen lähellä. Joskus jopa niin että olen seurannut toimitusta vieressä.

Lopuksi viinirypäleet. Joku hehkutti jossain kuinka niistä poljetaan viiniä ja kuinka ihanaa se on, minulle riittää että voin käydä poimimassa rypäleitä meidän pihalta suoraan köynnöksestä grillitalon katoksesta. Voin kertoa, että maukkaita ovat. Sangen maukkaita. Eivätkä todellakaan sisällä lisäaineita.

Näin tälle päivälle. Keskiviikkona palaan, perjantaina duunikiireiden takia en. Vihoviimeinen blogi ennen lomaa on eetterissä sitten viikon kuluttua maanantaina. Nyt oikein hyvää viikon alkua aivan jokaiselle. Olkaapa reippaita ja kiltisti. Minäkin olen. Ehkä. Nähdään keskiviikkona.