30. syys, 2019

Melkein viimeinen blogi

Kastel Stari

18 - 25 C

Aurinkoista

 

Aina silloin tällöin yllätän jopa itseni. Kuten nyt. Olen pitkin loppukesää ja alkusyksyä höpöttänyt kuinka tänään, maanantaina 30.09.2019, blogi siirtyy lokakuuksi tauolle, lomalle. Että tänään kirjoitan mitä lokakuussa tapahtuu, kenen kanssa ja missä. Ja hiljenen.

Vaan ei. En kirjoita enkä hiljene. Juttua pukkaa niin, ettei tässä tänään mihinkään tauolle ehdi. Jos sitä vaikka sitten keskiviikkona tauolle. Lomalle.  Vannomatta paras, vielä ei voi tietää.

Olen ollut viime aikoina töissä. Useassa eri roolissa useammallakin paikkakunnalla. Joista kaikki ovat olleet ns. turistipaikkoja. Vaikka olen ollut töissä, onhan sitä tullut siinä sivussa hieman myös turistoitua. Eli elettyä turistielämää. Tai ainakin seuratuksi sitä.  Tänään näistä kokemuksista ja havainnoista, lisäksi muutama vinkki, ehkä jopa vähän pelottelua. Ihan vähän.

Mennään paikkakunnittain. Ei kiinnitetä huomiota siihen mitä olen kohteessa tehnyt, miksi tai missä roolissa. Pidetään mielessä kuitenkin se, etten ole yhdessäkään ollut aivan puhdas turisti. Joka paikassa työtä, tavalla tai toisella, tekevä työläinen.

Dubrovnik

Kaikki on kohdillaan. Palmut on suorissa riveissä, kahviloita, baareja ja ravintoloita löytyy taatusti omiksi tarpeiksi. Jos et löydä paikkaa jossa syödä, juoda tai viettää lomaa, syy ei ole kaupungissa. Se löytyy peilistä.

Dubrovnikissa on kaikki kohdallaan. Kuten hinnat. Ne ovat ainakin turistialueella, jota kutsutaan turistialueeksi sen takia että siellä on turisteja, todellakin kohdillaan. Vaan jos joku on valmis maksamaan, niin mikäs minä tässä olen asiasta kiukkuamaan. Niin pitkään kun kysyntää riittää, silloin hinnat ovat kohdillaan.

Dubrovnikissa on helppo viettää lomaa. Kaikki on siinä. Kaikki on helppo löytää. Lähin baari on lähin baari. Lähellä. Nähtävyydet ovat lähellä. Ranta on lähellä. Kaikki toimii. Kaikille. Ympäristö on siisti. Yllättävänkin siisti. Dubrovnik on lomakohde. Lomalaisille. Siksi siellä on turisteja. Paljon turisteja. Ihan joka paikassa.

Split

Split on Kroatian mittakaavassa suurkaupunki. Joka tarkoittaa sitä, että Split on rosoinen. Iso. Äänekäs. Paikoin jopa ruma. Toisaalta se on myös kaunis. Äärimmäisen kaunis ja houkutteleva. Koska suurkaupungeista löytyy kaikkea. Niin kuin Splitistä löytyy.

Splitillä on historia. Hyvin pitkä historia. Johon kannattaa tutustua. Oppaan johdolla. Jos pyörii jossain, vaikkapa jonkun palatsin raunioissa yksin, ei todellakaan saa siitä pyörimisestään niin paljoa irti kuin jos joku kertoo vieressä miksi tuo seinä on juuri tuon muotoinen, värinen tai tehty juuri tuosta kivestä. Lupaan, takaan ja alleviivaan että historialliset, ja miksei muutkin, kierrokset antavat paljon, todella paljon, enemmän silloin kun mukana on joku joka tietää ja kertoo. Kun mukana on opas.

Splitissä on uimarantoja. Rauhallisia, kansoitettuja, ilmaisia ja kalliita. Ja vielä vähän kalliimpia. On ostoksia. Merkkituotteita. Vähemmän merkkituotteita. On ravintoloita turisteille ja paikallisille. Ruokaa. Gourmet -ruokaa, pizzaa, pastaa, risottoja. Pikaruokaa. Ja turisteja. Paljon turisteja. Ihan joka paikassa.

Split on suurkaupunki. Siksi siellä on kaikkea. Ihan kaikkea. Joillekin liikaa, toisille sopivasti, joillekin taas liian vähän. Kannattaa tutkia mitä Kroatian toiseksi suurimmalla kaupungilla on tarjottavana juuri sinulle.  

Krkan kansallispuisto

Kun turistointi Dubrovnikissa tai kaupunkilomailu Splitissä kyllästyttää, pitää suunnata luontoon. Luontoon jossa on turisteja jonoksi asti, mutta myös kauniita maisemia, vettä, vesiputouksia, laivamatkoja, hyvää ja vähän huonompaa ruokaa. Mahdollisuus patikoida. Krkassa on, tietysti, myös historiaa. Kroatiassa ei taida olla yhtään paikkaa jolla ei olisi historiaa. Pitkää historiaa. Parhaimmillaan jopa ajalta ennen Jesseä. Muutaman tuhannen vuoden takaa siis. Krkassa tämä historia keskittyy pitkälti energiatuotantoon. Kansallispuistossa esitellään hyvän ystäväni Nikola Teslan (1856-1943) keksintöjä, joiden pohjalta sähköä siirretään paikasta toiseen vielä tänäkin päivänä. Ilman Nikolaita meillä ei olisi mm. radiota, herra julkaisi vuonna 1896 kaikki radiolähettimen perusosat, joita käytettiin sitten myöhemmin radiolähetyksissä. Tai fakseissa. Jopa nykyisissä matkapuhelimissa.

Kun haluat nähdä ja kokea, muiden turistien keskellä ja heidän tapaan, kauniita maisemia, vesiputouksia ja juoksevaa vettä, olet kiinnostunut energiatuotannon alkuvaiheista tai kaipaat pikkuisen liikuntaa, kannattaa suunnata Krkan kansallispuistoon. Kunhan menet ajoissa. Vierailijoiden lukumäärä per päivä on rajoitettu. Laskuri lippukioskilla näyttää kuinka monta ihmisiä vielä puistoon pääsee. Joten ajoissa siis.

Mostar, Bosnia-Hertezegovina

Mennään vieraisiin. Naapuriin. Mennään Mostariin, tuohon 50.000 ihmisen asuttamaan turistirysään. Jo pelkkä matka kohteeseen voi olla elämys. Varsinkin jos Bosnian rajaviranomaisille sattuu huono päivä. Silloin myös turistilla on huono päivä. Todella huono. Mutta aina on selvitty. Rajalle ei ole yksikään turisti jäänyt ikuisesti. Kaikki ovat päässeet jonnekin. Jossain välissä. Minulla meni Bosnian rajalla 1,5 tuntia. Koska huono päivä. Palatessa, koska huono päivä oli jo käsitelty, vain 30 minuuttia.  

Mostarissa on historiaa. Paljon historiaa. Kokonainen kaupunki historiaa. Ja jännä tunnelma. Ainakin korvien välissä. Kaupunki on ollut, ja on osittain yhä edelleen, jakaantunut muslimeiden ja katolilaisten puoliskoihin. Nämä puolet erottaa toisistaan kuuluisa, ja erittäin kaunis, kaarisilta. Kun tämän jaon tietää, sitä tuntee tai ainakin kuvittelee tuntevansa, jännitteen eri osien välillä. Yhä edelleen. Paikalliset tosin sanovat, että tuo jako on nykyään enää vain korvien välissä. Mutta koska turisti, aina saa fiilistellä.

Mostarissa, aivan kuten on muissakin kohteissa, on turisteja. Paljon turisteja. Kun huomioidaan kaupungin todella kapeat kadut, turisteja on jopa liikaa. Koska et pääse tuonne etkä tänne. Tai jos pääset, pääset hyvin hitaasti. Varsinkin kun kadut on päällystetty pienen pienillä nupukivillä. Joiden päällä kävely on hyvää jalkapohjahierontaa. Ja vaikeaa. Koska liukkaus.

Varoitin alussa, että juttua pukkaa. Niinpä näyttää pukkaavan. Vaan vielä pitää yksi tähän loppuun. Suosittelen vankasti, vahvasti ja ihan oikeasti että kun menette johonkin kohteeseen jossa on vaikkapa historiaa tai ihan mitä tahansa muuta nähtävää, niin palkatkaa itsellenne opas. Tai osallistukaa ainakin opastetuille retkille/kiertoajeluille/-kävelyille. Niin että joku kertoo mitä näette, mitä koette ja miksi. Saatte paljon enemmän irti, saatatte jopa sivistyä. Ainakin minä sivistyin. Koska minua opasti joku joka tiesi. Oppaita voi buukata vaikka olisit liikkeellä yksin, kaksin tai suuremmassa porukassa. Kannattaa. Suosittelen.  

Nyt saa riittää. Tai no, nythän se päivä vasta lähtee käyntiin. Olen tässä näpyttelyn ohella juonut noin litran kahvia ja vetäissyt lautasellisen kaurapuuroa. Olen valmis päivään. Hei kun juttu on eetterissä.

Se viimeinen blogi ennen lomaa lienee täällä sitten keskiviikkona. Jollei muuta ilmene. Vaan eipä taida. Lokakuu on sen verran kiireinen ettei aika vaan riitä kirjoittamiseen. Josta lisää keskiviikkona. Tulkaa heipattamaan. Lukemaan että mitä se nyt sitten oikein meinaa. Kenen kanssa. Ja missä.