15. marras, 2019

Pitkä juttu

Kastel Stari

14 - 19 C

Pilvistä, sadekuuroja. Keltainen varoitus sateesta ja tuulesta.

'

Olen syksyn mittaan tutustunut tähän uuteen kotimaahani hieman tarkemmin. Joku voisi sanoa vihdoinkin. Olen tuntenut lievähköä häpeää, että vaikka olen asunut täällä vuositolkulla, kokemukseni maasta on ollut hävettävän ohut. Se on rajoittunut pitkälti oman asuinseutuni ympärille. Muu ’asiantuntemus’ on perustunut lukemaani ja/tai kuulopuheisiin. Nyt olen viettänyt aktiivisyksyä. Olen päässyt reissaamaan ympäri maata. Tai no, en ihan vielä ympäri ihan koko maata, mutta olen nähnyt ja kokenut paljon enemmän kuin tähän asti täällä asutun 3,5 vuoden aikana yhteensä. Se on ollut mukavaa. Se on avannut silmiä.  

En edelleenkään ole Kroatian asiantuntija. Kirjoittamani asiat, ohjeet ja varoitukset perustuvat vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini. Älkää uskoko mitä minä kirjoitan. Vertailkaa, tutkikaa ja kyselkää. Tulkaa tänne. Kokemaan asiat itse. Se kannattaa. Oikeasti. Tämä maa on tutustumisen arvoinen.

Käydään muutama asia läpi. Vaikka viikonloppulukemistoksi. Meinasin kirjoittaa, että käydään muutama Kroatian omituisuus läpi, mutta jos niihin keskittyisin, lista olisi aivan liian pitkä. Puhutaan mieluummin erikoisuuksista. Ne kun ovat aina jotenkin jännempiä. Ainakin eksoottisempia.

Liikenne. Olen kirjoittanut Kroatian liikenteestä aiemminkin useaan kertaan. Se johtuu siitä, että aihe kiinnostaa. Liikenteestä kysellään rahavaihdon jälkeen ehkä toiseksi eniten. Muistakaa liukas asfaltti, muistakaa mopot, skootterit ja muut kaksipyöräiset. Niitä kun ei koske liikennesäännöt. Mitkään säännöt. Niitä tulee vasemmalta, oikealta, ylhäältä ja alhaalta. Kannattaa, varsinkin kaupunkien ja kylien keskustoissa, olla tarkkana. Teitä on varoitettu. Muutoin liikenne sujuu aivan normaalisti. Aivan kuten sujuu ihan missä Keski-Euroopan maassa tahansa. Nema problema.

Paitsi jos teidän pitää suunnistaa. Se ei onnistu Kroatiassa. Ei ainakaan tienumeroiden perusteella. Niitä ei käytetä täällä. Ollenkaan.

Olen autoillut paljon eripuolilla Keski-Eurooppaa. Tottunut siihen, varsinkin ennen navigaattoreita ja/tai karttaohjelmia, että tiet on numeroitu. Kun luet karttaa, olet menossa jonnekin, riittää kun tsekkaat tienumeron. Aja tätä tietä tuonne ja sitten hyppään tielle numero se-ja-se. Jonka numero on siinä liittymäkyltissä. Toimii erinomaisesti. Varsinkin Saksassa. Kun tiedät tienumerot ja seuraat niitä, eksyminen siellä on lähes mahdotonta.

Ei toimi Kroatiassa. Ei. Täällä ei tienumeroita käytetä. Tai käytetään, mutta ei lainkaan kuten vaikkapa Saksassa. Suomessa. Jopa Italiassa. Näissä maissa tienumero on (lähes) jokaisen liikennemerkin lisäkilvessä, Kroatiassa numero saatetaan mainita jossain kyltissä jossain tien alussa. Eikä kertaakaan sen jälkeen. Kun kerran olet tälle tiellä tullut, luulisi sinun tietävän missä olet ja mitä tietä ajat. Miksi siis tuhlata kylttejä?

Suosittelen vahvasti, jos ette ajele jonkin karttaohjelman ohjeiden mukaan, tutkimaan hyvinkin tarkasti mistä pitää kääntyä ja minne. Paikkojen nimillä. Koska täällä tienumero ei vie teitä perille. Parempi varautua heti kun kyltissä lukee jokin paikka, joka on jotenkin matkalla sinne minne olette menossa, kääntymään. Liittymä lienee oikea. Tai sitten ei.  

Toinen liikenteeseen liittyvä asia. Nopeusrajoitukset. Olen tottunut Suomessa, että lähes jokaisen risteyksen jälkeen suurilla teillä on nopeusrajoitusmerkki, josta voi tarkastaa että kuinkas lujaa tässä saa ajella. Kroatiassa niitä ei ole. Ei todellakaan. Saattaa olla, että nopeutta on rajoitettu jossain kohdin vaikkapa tuuliolosuhteiden ja/tai tietöiden takia ja tuolloin paikalla on merkki, muutoin sinun pitää vaan tietää/muistaa mikä rajoitus on. Tämäntyyppisellä tiellä. Perusrajoitukset täällä ovat muuten kaupungissa/taajamassa 50 km/h, kaupunkien/taajamien ulkopuolella 90 km/h, moottoriliikenneteillä (sininen auton kuva -kyltti) 110 km/h ja moottoriteillä (vihreä kyltti/maksutie) 130 km/h. 

Jos sitten rapsahtaa ja policija pysäyttää. Vinkki. Ilmainen sellainen. Jos olette liikkeellä suomalaisilla rekisterilaatoilla varustetulla autolla, saattaa olla, että vaikka ylinopeutta olikin, poliisi ei vaan jaksa. Koska turisti, paperityöt ja kieliongelmat. Ja matka jatkuu. Jos alla on vuokra-auto Kroatian rekkareilla, tämä etuus poistuu. Tuolloin, poliisin pysäyttäessä, kannattaa olla ummikko. Että sorry, en osaa yhtään mitään muuta kieltä kuin suomea. Tuossa on minun suomalainen ajokortti ja/tai passi. Vaikutus saattaa, siis saattaa, olla sama kuin suomalaisilla rekkareilla. Tästä en mene takuuseen. En lainkaan. Voi olla että viranomainen ei jaksa. Että mene nyt siitä häiritsemästä. Jos edellä olevilla vinkeillä selviätte sakoista, odotan että kun tulette meidän huudeille, vähintäänkin yhtä tarjottua olutta. Saa niitä toki olla useampikin. Kiitos.

Tästä näyttää tulevan hyvinkin liikennepainotteinen tarina, vaikka alunperin ei suinkaan ollut tarkoitus liikkua näin paljoa teillä. Juttua vaan tuntui pukkaavan. Paljon.

Nukutaan nyt kuitenkin tähän loppuun. Kun tähän asti on matkattu, ajeltu ja vältelty ylinopeussakkoja, nyt lienee aika majoittua. Johon siihenkin löytyy suositus. Vahva sellainen. Koska testattu on. Ja koettu.

Suositus on air’b’n. Asut kuten paikalliset. Elät paikallisten kotona. Tai vähintään hänen omistamassa asunnossa.  Molemmat on koettu. Enkä juurikaan pääse valittamaan.

Netistä on air’b’n -majoituksia välittävä sivusto. Kirjautumalla pääset tutkailemaan vaihtoehtoja. Ja lukemaan aikaisemmin samaisessa paikassa majoittuneiden kokemuksia. Heidän kirjoittamiaan arvosteluja. Et siis osta sikaa säkissä. Pystyt vertailemaan, punnitsemaan vaihtoehtoja ja valitsemaan juuri sen sinulle sopivan vaihtoehdon. Usealla kriteerillä. Voit valita sijainnin, huoneen/koko asunnon, WC ja suihku yhteiskäytössä/huoneessasi, voit valita jopa sen että haluatko parisängyn vai erilliset pedit. Joka on ollut minun reissuillani tärkeä valintakriteeri. Hyvin tärkeä. Jopa se, että oliko sängyssä yksi vai kaksi patjaa. Että oliko sängyssä ’rotkoa’. Joskus asiat vaan ratkaisevat. Kaikenlaiset asiat.  

Air’b’n on erinomaisen suositeltava majoitusvaihto. Kannattaa tutustua. Vaikka monesta air’b’n -paikasta puuttuukin kodin ulkopuolella majoittumiseen oleellisesti, usein jopa lähes pakollisena, liittyvä pekoniaamiainen. Vaan kun valitset majoitusvaihtoehdon, jossa on oma keittiö, ainahan sen voi tehdä itse.  

Loppuun vielä kokemus. Jolla jätän teidät viikonlopun viettoon. Minulla oli lokakuussa syntymäpäivä. Olin tuolloin Irlannissa Dublinissa. Asuin air’n’b:ssä, erään irkkuperheen kotona. Synttäriaamuna istuimme syömässä aamiaista, siis kunkin itse tekemää aamiaista, perheen keittiössä. Heille selvisi, että minulla on synttärit. Pöytään ilmestyi samantien viiniä ja macaron -leivoksia. Perheen äiti oli pahoillaan, ettei ollut tietoinen pekoniaamiaisfiksaatiostani. Olisi kuulemma valmistanut sellaisen jos olisi tiennyt. Koska synttärit. Kaiken tämän päätteeksi sain vielä kyydin Dublinin keskustaan perheen autolla koska tuolloin satoi. Kuten Dublinissa aina. Ei ihan onnistuisi hotellissa. Ei edes viiden tähden sellaisessa. Ainakaan ilman rahaa.  

Pääsinpä vihdoin loppuun. Ei meinannut juttu loppua ollenkaan. Että jos vielä tuosta ihan vähän. Nyt pistetään poikki. Koska viikonloppu.

Oikein hyvää perjantain ja sunnuntain välistä aikaa. Palaan maanantaina. Uusilla aiheella. Ehkä. Olkaa kiltisti. Rakastaa toisianne. Koska se on hyvä ja mukava tunne. Se rakkaus.