22. marras, 2019

Vesi

Kastel Stari

11 - 17 C

Enimmäkseen pilvistä ja sadekuuroja. Keltainen varoitus tuulesta.

 

Meillä sataa. Meillä satoi eilen, meillä satoi toissa päivänä ja parina(kymmenenä) päivänä ennen sitä. Meillä sataa tänään, huomenna, sunnuntaina ja hyvin suurella todennäköisyydellä meillä sataa myös ensi viikolla. Että se siitä ’aurinkoisesta’ Dalmatiasta. Vittu.

Sateeseen liittyy vesi. Puhutaan siitä. Koska sitä tuntuu riittävän. Ja tulevan. Kaikkialta muualta paitsi hanasta. Tai tarkemmin, tuleehan sitä toki hanasta, se sieltä tuleva vesi on vaan usein käyttökelvotonta.

Yksi minulta eniten kysyttyjä kysymyksiä heti ’missä kannattaa vaihtaa rahaa’ -kysymyksen jälkeen, on että onko uskaltaako Kroatiassa juoda vettä hanasta. En valitettavasti edelleenkään tiedä muusta Kroatiasta, kuulemani mukaan hanaveden pitäisi olla juotavaa ympäri maata. Dalmatian osalta olen vastannut aina, että kyllä, kyllä vettä uskaltaa juoda. Olenhan juonut itsekin sitä ilman suurempia, ainakaan vedestä johtuvia, varpusparvia kohta neljä vuotta. Hengissä ollaan.

Nyt on pakko tarkentaa, että kyllä, kyllä se vesi on juotavaa. Varauksin. Hyvin suurin varauksin. 

Paikalliset lehdet ovat revitelleet viime aikoina oikein kunnolla. Esimerkiksi Slobodna Dalmatica kertoi lukijoilleen, että kun Dalmatiassa sataa, huolimatta alueen vesivarannoista ja kehittyneestä tekniikasta, Dalmatia vajoaa takaisin keskiaikaan. Kun rankkasade alkaa, sivilisaation ja nykyaikaisiin mukavuuksiin kiinteästi kuuluvan hanaveden, voi unohtaa. Koska sitä ei ole. Tai on, mutta sitä ei voi juoda. Eikä käyttää. Ilman erikoistoimenpiteitä.

Dalmatiassa on kaksi paikkakuntaa, jotka pysyvät tällä vuosisadalla vaikka kuinka sataisi. Dubrovnik ja Omiš ovat hoitaneet asiansa niin, että vesi on käyttökelpoista riippumatta siitä mitä tapahtuu. Kovin moni muu kaupunki, kuten vaikkapa suositut turistikohteet Split, Šibenik, Zadar ja tämä minun oma Kaštela, tulevat jälkijunassa. Jos tulevat. Joutuvat asettamaan kovien sateiden, jopa kovien tuulien, aikana/jälkeen vedenkäyttörajoituksia. Vaikka jokainen niistä käyttää juomavetenään lähdevettä. 

Puhdistuskapasiteetti ei riitä. Tekniikka ja putket ovat vanhentuneita. Jos nyt ei ihan keskiaikaisia, niin ei kovin kaukana siitä. Kaupungit huolehtivat, koska niiden lain mukaan pitää, korvaavasta vedenjakelusta. Esimerkiksi juuri tänään meidän paikallisportaali kertoi missä ja milloin meillä vettä jaetaan sitä tarvitseville. Sillä meillähän on, tietysti, vedenkäyttörajoitus. Taas. Koska sateet. Ja tuuli.

En tunne tilanteita kaikissa Dalmatian kylissä, kaupungeissa, paikoissa enkä pleiseissä, muusta Kroatiasta puhumattakaan. Sen tiedän, että paikallisia, siis kaštelalaisia, ei tämä ’vesikriisi’ yllätä. Juttelin aiheesta erään Kaštelassa syntyneen tyypin kanssa. Hän totesi että joo….. Kun sataa/tuulee, sitä vettä ei vaan ole. Ei se yllätä. Eihän Kaštelan ’vuorilla’ asuvilla kaupunkilaisilla ollut vesijohtojakaan kaksi vuotta sitten. Vuorilla asuminen tarkoittaa muuten tässä yhteydessä, että asut tietyn tien toisella puolella. Parin kilometrin päässä kylän keskustasta. Vielä pari vuotta sitten nämä tyypit elivät siis kaivojen ja/tai paikalle säiliössä toimitetun veden varassa. Elävät edelleen jos/kun talosi sijaitsee riittävän korkealla. Vesijohto kun ei, ihan vieläkään, yllä joka paikkaan. Ei edes kovin korkealle vuoren rinnettä ylös.  

Jos on veden sisääntulossa ongelmia, niin kyllä niitä on myös ulosmenossa. Viemäreissä. Tässä kaupungissa kun ei ole viemäriverkostoa. Tämä oli edellä mainitulle paikallishaastateltavalleni toinen suuri hämmennyksen aihe. Osa kaupunkilaisista ei ole juoksevan veden piirissä, sateet ja tuulet sotkevat niidenkin elämän, jotka sen piirissä ovat. Monissa samaikäisissä, jopa vanhemmissa, kaupungeissa on toimiva viemäriverkosto. Kaštelaan sellaista ei ole rakennettu. Eikä sitä ole odotettavissa. Ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.

Kakka kerätään talojen pihoilla oleviin lietekaivoihin. Ne tyhjennetään sitten tankkiautoilla. Sivumennen sanoen, tuoksu on melko mellevä kun tankkiauto imee lietekaivosta kadulla kakkaa. Kesällä 40 asteen lämpötilassa.

Aivan kuten missä muussa asiassa tahansa, tässäkin löytyy tyyppejä joita ei kiinnosta. Ei vaan kiinnosta. Tyyppejä, joiden mielessä on vain kuinka pääsisi mahdollisimman helpolla eikä tarvitsisi maksaa. Mistään. Kuten siitä, että tankkiauto tulee.

Viime kesänä, keskellä turistikautta, joku päätti, että lietekaivon voi tyhjentää kesäsateiden mukana. Ja avasi venttiilin. Sillä seurauksella, että kylän yksi hiekkarannoissa jouduttiin sulkemaan. Bakteerikanta oli noussut hälyttäväksi. Kaštelan rantojen kuntoa muuten tutkitaan ihan oikeasti todella tarkkaan ihan jatkuvasti joten niissä uiminen on turvallista. Ja hyvä on että tutkitaan, jos/kun kaupungissa asuu idiootteja joiden mielestä on hyvä idea päästää jätevedet mereen. Kaupungissa, joka elää turismista. Jonka maine kärsii jos/kun ihmiset joutuvat uimaan meressä kelluvien kakkapökäleiden keskellä.

Onneksi Adrianmeri vaihtaa vetensä verrattain nopeasti ja kyseisen uimarannan vedenlaatu parani pikaisesti. Ranta oli suljettu muistaakseni vajaan viikon. Vaan jos ihmisille annetaan mahdollisuus, aina löytyy joku joka tarttuu. Oli se kuinka tyhmä mahdollisuus tahansa.

Joku saattaa huomata että tänä aamuna kiukuttaa. Että ole ihan paras aamu. Ei tarvitse lukea pahemmin edes rivien välissä. Kiukuttaa, tai tarkemmin masentaa, tämä jatkuva sade. Harmaus. Pilvisyys. Plääh. Siksi tämä suuri valitusblogi. Vaan jos sitä jotain keksisi, vaikka viikonloppuna. Saisi auringon jälleen esille. Ei voi tietää. Tulkaapa siis maanantaina tutkailemaan vieläkö se vanha kiukkuinen äijä on kiukuissaan. Vai olisiko se jo leppynyt. Siirtynyt asioissa, joihin ei voi vaikuttaa, eteenpäin.

Oikein hyvää viikonloppua, kaikesta huolimatta, ihan jokaiselle. Ja tervetuloa Kaštelaan. Ei tämä nyt ihan oikeasti aivan kauhea paikka ole. Vaikka välillä vähän kiukuttaa. Ja ihmetyttää. Kyllä täällä pärjää. Välillä ihan mukavasti jopa.