2. joulu, 2019

Tonttu

Kastel Stari

11 - 16 C

Pilvistä, sadetta. Keltainen varoitus tuulesta ja vesisateesta.

 

Koska eilen alkoi joulukuu eikä itse juhlaankaan ole enää kuin kolmisen viikkoa, lienee syytä esitellä yksi tähän vuodenaikaan oleellisesti liittyvä henkilö. Olento. Hahmo. En minä tiedä mikä. Nimittäin tonttu.

Yle Areenassa alkoi sunnuntaina Tonttuakatemia. Koulu, josta valmistuu tonttuja. Luonnollisesti. Ensimmäisessä jaksossa, koulun ensimmäisenä päivänä, käynnistettiin Perheiden tarkkailu, urkinta ja tiedustelun erikoisyksikkö (PUTTE). Se on laite, jonka käyttöön tulevia tonttuja koulutetaan. Sillä voidaan tutkia mm. lasten kiltteysasteita. Tonttuakatemian koulutusohjelmasta tai tuntikehyksestä en valitettavasti tiedä enempää, enhän ole ehtinyt katsomaan vielä kuin ensimmäisen jakson. Se toinenkin, se tämänpäiväinen, on vielä katsomatta.  

Tonttuoppilas Kaneli oli koulumatkalla kohti ensimmäistä koulupäiväänsä. Hän osui vahingossa peikkoon nimeltä Peikko koska tämä seisoi keskellä mäkeä ja Kaneli tuli sitä pulkalla alas. Peikko oli eksynyt matkalla Peikkometsään. Törmäys katkaisi Peikon hännän mikä tarkoittaa sitä, ettei hän pääsisi takaisin Peikkometsään. Hännät kun ovat peikoille todella tärkeitä. Kuulemma. Niinpä Kaneli joutui ottamaan Peikon mukaansa akatemiaan, vaikka peikkojen tuonti Tonttuakatemiaan on jyrkästi kielletty. Ajatus on, että Joulupukki osaisi neuvoa miten hännän saa asennettua takaisin. Vaan ei ollut Joulupukki, tietenkään, akatemiassa. Mitäpä se siellä hengailisi. Niinpä Peikon piti jäädä akatemiaan oppilaaksi. Salaa. Vaikka onkin peikko. Kunhan muistaa pitää häntänsä, siis myös sen irronneen osan, piilossa.

Koulu alkoi joten Kaneli ja Peikko, jolle keksittiin pikaisesti peitenimi Persilja, suuntasivat ensimmäiselle tunnille. Lupaan pitää teidät ajan tasalla siitä kuinka peikko pärjää tonttujen seassa ja mitä tapahtuu. Tuskin maltan odottaa, että pääsen katsomaan seuraavan jakson. Sen tämänpäiväisen. Ihan kohta.  

Tonttuakatemiasta innostuneena päätin tutkia tonttuja hieman tarkemmin. Aluksi täytyy selventää perusasiat. Tehdä ero peikkojen ja tonttujen välillä.

Peikot ovat aina olleet pahiksia, ne on usein yhdistetty paholaiseen ja pikku piruihin. Onpa peikot aikoinaan, 1100-1300 -luvulla, mainittu jopa lakitekstissä. Tuolloin säädettiin laissa, että peikkojen herättäminen pakanuuden harjoittamiseksi on vakava rikos ja verrattavissa esimerkiksi väkisinmakaamiseen. Että annetaan niiden peikkojen vaan olla.

Nykyisin asenteet on laimentuneet. Mainittakoon nyt vaikka Rölli -peikko, joka on sangen leppoisa otus tai Hugo -peikko, jonka vanhemmat lukijat saattavat muistaa Taru Valkeapään vetämästä televisio-ohjelmasta yhdeksänkymmenluvulta. Semmoinen tyyppi kuin Muumipeikko on myös melkoisen suosittu eikä muistuta ulkoiselta olemukseltaan perinteistä peikkoa lainkaan.

Vaan eipä tontutkaan ihan aina varsinaisia suosikkeja ole olleet. Eivät myöskään aivan puhtaita pulmusia. Kristinusko taisteli tonttuja vastaan 1400-1500 luvulla koska ihmiset uskoivat haltijatonttuihin ja kirkko piti näitä kilpailijoina Jumalalle. Tonttuja koitettiin jopa häätää taloista pappien toimesta. Menestys ei vaan ollut kovin hääppöinen sillä tuolta ajalta on löytynyt turhautuneiden pappien kirjoituksia, että ponnekkaista häätötoimenpiteistä huolimatta, ihmiset uskovat yhä tonttuihin. Niinpä näitä ei-käännynnäisiä alettiin poltella rovioilla. Oppivatpa olemaan.

Tonttuja on monenlaisia. Mainittakoon tässä nyt koti-, sauna- ja joulutonttu. Näiden lisäksi on vielä se yksi, joka toimii juuri tällä hetkellä tätä kirjoittaessani, ainakin vielä, Suomen pääministerinä. No ei vaan, tontuthan ovat sympaattisia.

Paitsi eivät ihan kaikki. Asiakirjat mainitsevat kotitonttujen olevan hyvinkin oikukkaita ja äkkipikaisia. Heitä pitää lahjoa ja pitää hyvällä tuulella. Kotitontut odottavat saavansa kodissaan asuvilta ihmisiltä ruokaa ja juomaa. Mieluiten olutta. Kertovat asioista perillä olevat lähteet. Jos tavaraa ei tule ajoissa tai riittävästi, tonttu saattaa nostaa kytkintä. Lähteä menemään. Sen jälkeen talo ei menesty, sato ei kasva ja kaikki menee muutenkin pieleen. Kotitontut tykkäävät asustella ja oleskella yleensä tietyissä, heille mieluisissa paikoissa. Kerrotaan tontuista, jotka tykkäävät asua vaikkapa uuninpankolla. Jos sinne sitten joku yrittää kivuta, tunkeilija kipataan alas niin että useammankin jalan tai käden kerrotaan katkenneen. Tämä on minun paikka, turha tänne on tulla. Varsinkin jos ei ole olutta mukana. Siis tontulle.

Tunnetuin tonttulaji, ainakin nykyisin, lienee joulutonttu. Hän on myös tonttugenren tuorein tapaus. Joulutonttu keksittiin nimittäin vasta vuonna 1836 Tanskassa. Constantin Hansen -niminen tyyppi, joka asui tuolloin Roomassa, koristeli kotinsa paperista leikatuilla punanuttuisilla joulutontuilla. Joulun viettoon tulleet vieraat ihastuivat koristeisiin ja eräs tanskalainen kirjoitti tontuista kirjeen kotiin Tanskaan. Kirje julkaistiin lehdessä ja näin puurolautasen ympärillä tanssivat tontut alkoivat levitä ensin Tanskassa, sittemmin ympäri maailmaa. Suomeen tonttu saapui saksalaisten ja ruotsalaisten joulukorttien mukana. Mainittakoon kuriositeettina näinä tasa-arvon aikoina, että ensimmäinen tonttutyttö esiintyi vuonna 1850.    

Joulutontut löysivät duunia 1900 -luvun alkupuolella, jolloin niistä tuli Joulupukin apulaisia ja joita nykyään koulutetaan alussa mainitussa Tonttuakatemiassa. Tontuista tuli siis niitä juuri nyt tähän vuodenaikaan nurkissa hiiviskeleviä ja ikkunoista kurkkivia tyyppejä, jotka raportoivat sitten asioista eteenpäin Joulupukille. Joten muistakaapa, ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa. Eikä se tällä kertaa ole naapurin Reiska. Toivottavasti.

Ai niin, lopuksi. On vielä yksi, hyvin huonosti tunnettu ja hyvin harvinainen tonttu/haltijalaji. Nimittäin wuppikset. Niitä ei näe, koe eikä tunnista kuin hyvin harvat tyypit. Wuppikset keskittyvät suojelemaan itse valitsemiaan ihmisiä, pitämään näiden elämän järjestyksessä ja ajamaan möröt pois. Minulla on hyllyn päällä oma wuppis (kuvassa oikealla alhaalla) ja kuva portista joka vie heidän asuinpaikkaansa (kuva vasemmalla alhaalla) heidän omassa kaupungissaan. Sen nimi on Wuppertal ja se sijaitsee Saksassa.

Näin tähän joulukuun alkuun. Mitähän sitä sitten keskiviikolle keksisi….. tulkaapa kurkkaamaan. Jospa sitä joku juttu silloinkin irtoaisi. Nähdään tuolloin.