11. joulu, 2019

Paljastuksia

Kastel Stari

5 - 12 C

Puolipilvistä, keltainen varoitus tuulesta

 

Tänään tehdään suuria paljastuksia. Paljastetaan viime viikonlopun Kroatian suomalaisten pikkujoulujen salaisuudet ja The Suunnitelma helmikuulle. Josta olen todella innoissani vaikka helmikuuhun on aikaa vielä parisen kuukautta ja kaikenlaista voi vielä sattua.

Ennen näitä on pakko kommentoida säätä. Jälleen kerran. Enää ei sada, eilen tuuli. Kunnolla. Oikeinkin kunnolla. Ikkunat pullistelivat sisäänpäin, sukat pyörivät jaloissa, myös sisätiloissa koska ikkunaeristykset ovat mitä ovat. Toisin sanoen niitä ei ole. Kun ulkona puhaltaa 15 m/s (54 km/h), puuskissa jopa 21 m/s (75 km/h), voin kertoa, että tuulee. Kävin kaupassa ja reissulla oli, jopa minulle joka en todellakaan ole kaikkein pienimpiä ihmisiä, vaikeuksia pysyä jalkakäytävällä kun tuuli osui oikein kunnolla. Huomautettakoon että olin selvinpäin. Onneksi tälle päivälle ei moista myrskyä ole enää odotettavissa, eilinen oranssi varoituskin on vaihtunut keltaiseen. Tänään puhisee enää alle 10 m/s.

Sitten paljastelemaan. Kuten maanantaina kirjoitin, osallistuin viime viikonloppuna Kroatian suomalaisten (HFU -yhdistys) joulujuhliin. Suomeksi siis pikkujouluihin. Mieleen nousee väkisin aika kun olin vielä työelämässä. Firman pikkujoulun jälkeen jollekulle saattoi joskus olla hieman vaivaannuttavaa saapua työpaikalle maanantaina. Oli istuttu kopiokoneen päällä ilman pikkuhousuja, haukuttu pomo ja lähin duunikaveri tai isketty se talousosaston silmälasipäinen kirjanpitäjä. Vietetty kiihkeitä hetkiä siivouskomerossa. Koska jonnet ei kuitenkaan tiedä, kerrottakoon nuoremmille että ennen vanhaan, vanhoina hyvinä (?) aikoina pikkujoulujuhlissa tapahtui. Todellakin tapahtui. Terveisiä vaan vanhoille duunikavereille.   

Zagrebissa ei tapahtunut. Ei ainakaan minulle enkä huomannut, että kenellekään muullekaan. Ainakaan mitään edellä kuvattua. Baarissa ei tainnut olla edes kopiokonetta. Siivouskomerosta en ole ihan varma. Suuri paljastus juhlista on siis se, että ei ole mitään paljastettavaa. Kaikki meni hienosti, kaikki käyttäytyivät hyvin. Tai ainakin odotetusti. Joku oli hieman humalassa, joku toinen taas ei. Mitään suurta draamaa ei nähty eikä kukaan, käsittääkseni, haukkunut ketään. Kaikilla oli kivaa.  

Huomionarvoisinta juhlissa, jotka pidettiin siis Barrique -baarin terassilla joulukuussa (!), lienee ollut Zagrebin suomalaisten ravitsemusliikkeen drinkkimenulle kehittelemä nimikkodrinkki Finnish Hugo, joka on saatavissa niin lämpimänä kuin kylmänä. Saatoin nauttia muutaman. Älkää kysykö mitä Hugo sisältää koska en muista. Vaikka se drinkin kehittäjätiimin taholta useamman kerran hyvinkin ylpeänä kerrottiin. Vaan jos olette liikkeellä Zagrebissa, käväiskääpä Tkalčićeva-baarikadulla Barrique -baarissa maistelemassa. Henkilökohtaisesti suosin Hugoa kylmänä.

Ai niin, paikalla käväisi myös kroatialainen tennispelaaja Marin Čilić, joka on ollut tenniksen ATP -listalla parhaimmillaan kolmantena. Iso julkkis. Ainakin Zagrebissa. Rehellisyyden nimissä en edes tunnistanut herraa, mutta paikalliset menivät pähkinöiksi. Tilanne oli samankaltainen kuin jos Kimi Räikkönen pamahtaisi jonkun porukan pikkujoulujen liepeille hengailemaan. Selfieiden ja kaverikuvien määrä saattaisi olla lähellä lauantai-illan lukuja.

Vielä yksi paljastus. Zagrebilaiset suomalaissinkut luottavat Tinderiin. Kaikki. Ja paljon. Vaikka tulokset eivät, kenellekään, ole olleet kauhean hyviä. Tinderiä selataan, matcheja waipataan ja odotetaan. Jos vaikka joskus jotain. Vielä ei ole natsannut. Vaan jos se seuraava sitten olisi ihana. Tai ainakin siedettävä. Tai jotain.  

Seuraavaksi sitten The Suunnitelma. Suomi. Ensimmäistä kertaa lähes neljään vuoteen. Helmikuussa olisi tarkoitus käväistä ensimmäistä kertaa Suomessa tänne muuton jälkeen. Jännittää jo nyt. Suunnittelu käy kuumana. Missä käydä, keitä tavata, mitä nähdä. Osaanko liikkua, osaanko suomalaiset tavat, olenko unohtanut kielen? Saanko jossain karjalanpiirakkaa? Mitä maksaa oluttuoppi Kallion Roskapankissa? Kauhean paljon asioita joita jännittää.

Olisi helpointa, ja yksinkertaisinta, tehdä matka niin että hyppäisi tuossa 15 kilometrin päässä sijaitsevalla Splitin kentällä koneeseen ja lentäisi yhden pompun taktiikalla Suomeen. Vaan kun on eläkeläinen, joka ei ole saanut edes entisen pääministeri Antti Rinteen lupaamaa vappusatasta, rahaa ei ole jaettavaksi asti. Täytyy siis soveltaa. Käyttää kavereita hyväkseen majoituksissa ja matkustaa pidemmän kaavan mukaan. Hieman hankalampaa, mutta selkeästi edullisempaa. Tuleepa siinä sivussa nähtyä paljon enemmän kuin tylsillä lennoilla sinne ja takaisin.

Tällä hetkellä reissusuunnitelmaan mahtuu matkoja. Paljon matkoja. Ensin kotoa Zagrebin kautta Budapestiin, josta lento eksoottiseen ja aina yhtä kiehtovaan Lappeenrantaan. Se on ihan kiva, olenhan aikoinani asunut 1,5 vuotta ao. kaupungissa. Pyrkinyt, ja päässyt, siellä jopa oppikouluun. Koska jonnet eivät edelleenkään muista, mainittakoon että aikoinaan oppikouluun todellakin pyrittiin. Lappeenrannan yhteislyseo LYL.

Lappeenrannasta Helsinkiin, jossa 5 vuorokautta. Saa ehdottaa tapaamisia. Muuten, jos jollakulla on tarjota majoitusta helmikuun toiselle viikolle, oikein mielellään kiitos. Helsingin ohjelma on täysin auki, olkookin että vanhoja asuinnurkkia täytyy käydä tutkailemassa. Ainakin nuoruuden Kruunuhaka ja Pohjoisranta on tutkittava. Muutoin aika mennee pääosin ihmetellessä Helsinkiä ja Suomea.

Kotimatka, tuntuu muuten ihmeellisestä kirjoittaa ’kotimatka’ kun matkustan poispäin Suomesta, tehdään samoja latuja pitkin. Lappeenranta, Budapest, Zagreb, Kastel Stari. Paitsi että paluussa haluan viettää päivän tai kaksi Budassa. Tuleepa sekin nähdyksi. Kun en kaupungissa ole aiemmin käynyt.

Näin tänä paljastusten keskiviikkona. Johon ei nyt ihan kauheita paljastuksia sitten kuitenkaan eksynyt. Perjantaina jatketaan, katsellaan sitten mitä tuolloin on näppiksille kertynyt. Nähdään silloin. Nyt se on moro.