16. joulu, 2019

Yksinäinen ruokalija

Kastel Stari

11 - 17 C

Puolipilvistä, illalla sadekuurojen mahdollisuus. Keltainen varoitus tuulesta.

 

Olen kuvitellut että näille sivuille, tähän blogiin, klikataan etsimään tietoa Kroatiasta tai Dalmatiasta. Mitä tehdä, minne mennä ja minkälaista siellä loppujen lopuksi on jos vaikka lomalla sinnepäin. Minä kun asustelen täällä ja kirjoitan usein, tai ainakin silloin tällöin, juurikin näistä asioista. Hämmennys olikin suuri, erinomaisen suuri, kun perjantaina sain viime viikon lukijatilastot. Entinen ennätys, joka taisi olla jostain alkukesästä, tuplaantui. Toisin sanoen lukijamäärä oli viime viikolla aivan älytön. Piti katsoa luku kahteen-kolmeen kertaan. Lukijoita, klikkauksia, oli järjetön määrä vaikka viime aikoina olen kirjoittanut lähinnä siitä että täällä sataa. Vaan onhan se toki kiva kun tietää että joku lukee näitä tarinoita. On mukavaa, todella mukavaa, että olet juuri tänäänkin klikannut itsesi tänne. Tervetuloa vaan.

Aiheesta puheenollen, juuri nyt ei sada vettä. Eikä mitään muutakaan. Ihan vaan tiedoksi. Ei satanut lauantaina, sunnuntaina oli hyvinkin miellyttävä, aurinkoinen ja keväinen päivä 16 asteen lämpötiloineen, eikä tällä päivällekään ole sadetta luvassa. Paitsi muutama lyhyt sadekuuro illalla. Tietysti.

Kirjoitin perjantaina suunnitelmista tutkailla lähiympäristön joulutorit. Piti käydä perjantaina Splitin ja lauantaina naapurikylän toreilla. Piti käydä testaamassa kuhano vino (keitetty viini) eli paikallinen glögi ja ennen kaikkea maistelemassa paikalliset hodarit. Miltä ne maistuvat viime viikolla Zagrebissa koettuun hotdogiin verrattuna.

En lähtenyt perjantaina Splitiin. En lähtenyt mihinkään. En poistunut asunnosta lainkaan. Sillä ulkona oli kunnon myrsky. Olen joskus käyttänyt ilmaisua ’vettä tulee viistosuoraan’. Perjantaina sitä tuli. Sananmukaisesti aivan viistoon. Ja paljon. Paikallislehden mukaan, Google kääntäjän avustuksella käännettynä, 50 litraa neliömetrille. Siis paljon. Hyvin paljon. Ei tullut edes mieleen lähteä minnekään. Yhtään minnekään.

Lauantaina ei satanut. Niinpä käväisin Kaštelan kaupungin joulutorilla, joka on tälle vuodelle siirretty meidän kylän torilta naapurikylä Kaštel Lukšićin puistoon. Siellä on tilaa, paljon enemmän tilaa kuin vanhalla, luvalla sanottuna sangen ahtaalla, torilla. Varsinkin kun lauantai-iltana klo 20.00 aikoihin ei puistossa ollut vielä kauheasti ketään. Sen sijaan siellä oli edellä mainittujen hodareiden ja kuhano vinon lisäksi valoteoksia, luistelurata, musiikkia, pikku purtavaa ja olutta.

Tori tuli tutkituksi verrattain nopeasti. Keitetty viini ja hodari paikallisella makkarat maisteltiin, kuvia napsittiin ja kun ei tällä kertaa huvittanut jäädä kojuille tenuttamaan, vietin puistossa vain noin 1,5 tuntia. Bändi olisi aloittanut kymmenen aikoihin. Ei jaksanut niin pitkälle. Ai niin, hodari, eli sen välissä tarjoiltu paikallista tuotantoa edustava makkara, oli erinomainen. Oikeinkin erinomainen. Se on syy, ainoa sellainen, miksi saatan palata torille vielä tänä jouluna. Mahdollisesti. Jos jaksan.

Päätin kävellä rantoja pitkin kotiin. Se oli surullinen kokemus. Liikkeellä ei ollut ketään. Ei yhtään ketään. Muutama nuorisoporukka tuli vastaan tai istuskeli puistossa, muutoin sitä melkein pelästyi jos joku käveli vastaan. Ravintolat olivat tyhjiä ja katu pimeä. Kontrasti kesäiseen hyörinään ja ihmispaljouteen oli valtaisa.

Ajattelin korvata perjantaina väliin jääneen Splitin joulutorin käymällä siellä sunnuntaina. Vaan koska olen perusasetuksiltani laiskanpulskea, en jaksanut. Sen sijaan jaksoin oheistoimintona käydä pizzalla meidän kylällä. Joka sekin on suoritus sinänsä sillä eihän täällä talvikaudella juurikaan ole ravintoloita auki. Ei ainakaan ravintoloita, joissa tarjoillaan ruokaa.

Ruokaa tarjoileva ravintola löytyi lopulta. Josta pääsemme seuraavaan surulliseen aiheeseen. Dalmatiassa ravintolassa syöminen on sosiaalinen tapahtuma, ei siis pelkästään ravintoketjuun kuuluva ravinnon saamiseen liittyvä suorite. Ravintoloissa näkee pariskuntia, perheitä ja kaveriporukoita nauttimassa niin ruoasta kuin toistensa seurasta. Näiden lisäksi sieltä löytyy usein myös yksinäinen, paksu suomalainen. Syömässä yksin. Ei ole kavereita, ei perhettä eikä parisuhdetta. Ei ainakaan sellaista jonka kanssa syödä yhdessä sunnuntaina iltapäivällä. Onneksi on sentään ruokaa. Melko usein vielä aika hyvää ja verrattain edullista. Aivan kuten eilen. Ja kun on hyvää ruoka, on parempi mieli. Vai miten se nyt meni?

Lopuksi urheilua. Kroatian kunniakas jääkiekkomaajoukkue ja kyllä, Kroatialla todellakin on jääkiekkomaajoukkue, taisteli viikonloppuna Zagrebin lähellä sijaitsevassa Sisakin kaupungissa ja kyllä, Kroatiassa todellakin on jäähalleja, olympialaisten esikarsintaturnauksessa paikastaan karsintojen seuraavaan vaiheeseen. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Joukkue selvitti kaksi ensimmäistä otteluaan ilman suurempia ongelmia, ensin kaatui Bulgaria 12-1 ja seuraavana päivänä Turkki lukemin 10-2. Eilen sunnuntaina vuorossa oli lohkovoiton ratkaissut ottelu naapurivaltio Serbiaa vastaan. Jokainen, joka tietää yhtään mitään Kroatian ja Serbian yhteisestä taustasta, tietää myös että ottelussa oli paljon paineita. Naapurimaiden historia kun on verrattain sotaisia ja osin vielä tänäkin päivänä melkoisen komplikoitunut.

Peli pelattiin. Sota ei syttynyt. Kroatia voitti 2-1 ja selvitti tiensä seuraavaan vaiheeseen. En edelleenkään tiedä yhtään mitä se tarkoittaa ja miten tästä eteenpäin. Kaikesta huolimatta oikein paljon onnea saavutuksesta. Vaan jos ikinä tulee tarvetta valmentajalle, saa soitella. Numero löytyy näiltä sivuilta.

Toinen urheilu-uutinen. Meidän kylän lentopallotytöt, Ok Kaštela, pelasi viimeisen kotipelinsä ennen joulutaukoa Keski-Euroopan lentopalloliigassa (Mevza). Vastassa oli sarjajohtaja Gen-1 Volley Sloveniasta. Kaštela aloitti hienosti ja voitti ensimmäisen erän. Slovakialaisryhmä oli kuitenkin huomattavasti parempi joukkue ja voitti lopulta ottelun selkeästi erin 1-3. Minun tehtävänä oli ottaa kuvia seuran käyttöön. Näin tein. Ottelun jälkeen oli tarjolla pizzaa. Se oli hyvää. Jälleen kerran.    

Näin viikko käyntiin. Keskiviikkona lisää. Tulkaapa taas klikkailemaan. Nyt se on tälle päivälle moro.