18. joulu, 2019

Projektijoulu

Kastel Stari

14 - 17 C

Puolipilvistä, sadekuurojen mahdollisuus. Keltainen varoitus tuulesta.

 

Jouluun on tasan kuusi yötä. Laskin ihan itse sen. Paitsi että luku ei ole tarkka. Siitä voidaan olla montaa mieltä. Pitääkö niitä öitä laskea aattoon jolloin pukki ponkaisee liikkeelle Petterin kanssa jakaakseen lahjat Suomen pilteille? Vai lasketaanko yöt itse varsinaiseen joulupäivää, jolloin käytännössä koko muun maailman kiltit lapset saavat lahjansa? Niin tai näin, ei tässä kauhean montaa hetkeä ole ennen vuoden suurimpia synttärijuhlia.

Koska joulu on jo ovella, koti on tietysti siivottu ja puunattu. Lattia, seinät ja katto pesty, ikkunaverhot silitetty ja ihan kohta keittiön kaappien hyllypaperit vaihdettu. Juuri nyt on menossa kaikkien neljän parvekkeen lattioiden kiillotus jonka jälkeen viritän monenväriset, vilkkuvat jouluvalot ympäri asuntoa, tuon joulukuusen sisälle, vien pollelle heiniä seimeen, varpusille siemeniä ja sitten syttyy kodin kynttilät lämpöisin liekein.

Ei. Ei tapahdu. Ei todellakaan. Sen lisäksi etten aio vaihtaa hyllypapereita tai viedä pollelle heiniä, en ole valmistautunut jouluun vielä mitenkään. Tämä ei suinkaan tarkoita, etten pitäisi joulusta tai että juhla olisi minulle jotenkin vastenmielinen. Ei, se on mukava juhla jos sitä viettää perheen, pienten lasten tai vaikkapa parhaimpien kavereiden kanssa. Minä pidän jouluruuista, paitsi lipeäkalasta, minä pidän joulun tunnelmasta, joulun tuoksuista ja siitä kun saa luvan kanssa syödä itsensä ähkyyn. Viimeistellä huonon olonsa vielä suklaaövereillä. Ai niin, en ole lähettänyt ensimmäistäkään joulukorttia. Tai ostanut ainuttakaan joululahjaa. En kenellekään. Tämä tiedoksi. Voitte lopettaa odottamisen.

Kun asustelee yksin ja palmun alla eikä lumesta, pienistä lapsista (kai) tai joulufiiliksestä ole tietoakaan, tunnelmaan on hieman hankala sujahtaa. Ainakin minun. Vaikka Radio Suomi paukuttaa joulumusiikkia lähes tauotta. Kun ei lähde, niin ei lähde. Kertokaapas muuten tietäjät, että miksi suuri osa suomalaisista joululaulusanoituksista on tyyppiä ’ranteet auki’? On kuolemaa, on kauhua, on veljiä jotka kyläilevät taivaasta varpusena? On niin harrasta että hampaisiin sattuu. Miksi ihmeessä? Eikö joulu pohjimmiltaan ole syntymäpäiväjuhla? Eikö perimätiedon mukaan joku tyyppi syntyi jonnekin talliin joskus muinoin? Eikö jouluna voisi järjestää bileet eikä synkistellä ja/tai jöpöttää järkyttävän jäykkänä? Ette tekään haluaisi omilla syndeillänne vieraiden olevan kuin seipään nielleitä? Vinkuvan jotain mollivoittosia biisejä jota ei voi edes tanssia? Vai?

Minun joulu on tänä vuonna projektijoulu. Se, ja siihen valmistautuminen, koostuu useasta eri palasesta. Siitä seuraavassa.

Aloitetaan projektilla, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Kinkkuprojektilla. En ole siis neljään vuoteen onnistunut löytämään edes kaukaisesti suomalaista joulukinkkua muistuttavaa possupalaa paikallisista kaupoista. Tälle vuodelle sain vinkkejä maassa pidempään asuneilta heimoveljiltä. Että kuinka lähestyä ongelmaa. Olen noudattanut ohjeita. Käväisin meidän kylän lihakaupoissa kyselemässä että josko possunpotkaa löytyisi. Kaksi ensimmäistä ilmoitti että ei löydy. Toinen tarjosi sitä samaa kylmäsavustettua possun kylkeä johon haksahdin viime jouluna. Tänä vuonna ei kelvannut enkä mennyt samaan lankaan. Vihdoin kolmannessa kaupassa, kantalihakaupassani, sain palvelua. Väänsimme pitkään ja hartaasti lihakauppiaan kanssa että mitä haluan. Kroatiaksi, englanniksi, saksaksi ja taisi siinä muutama sana suomeakin vaihtua. Eikä kumpikaan ymmärtänyt sanakaan mitä toinen sanoi/halusi/tarjosi. Lopulta kävelin ulos siinä käsityksessä, tutkittuamme lopuksi possunhalkileikkauskuvaa, että tästä mesnicasta saattaisi sittenkin olla mahdollista saada kinkun tapainen lihapala. 12-15 kunaa (1,60-2.00€) kilolta. Tule takaisin lauantaina. Silloin on sisko, joka puhuu enkkua, töissä. Lupasin palata.

Sitä ennen kuitenkin toinen projekti. Jouluruokakauppareissu tänään. Heti kun olen saanut tämän tekstin avaruuteen, hyppään bussiin ja kolkuttelen 10 kilometrin päähän Kaštel Sućuraciin Interspar -liikkeeseen. Jonka valikoimat ovat ’hieman’ laajemmat kuin näiden meidän kylän pikkukauppojen. Koska pitää hankkia asioita jouluksi. Sillä vaikka varsinaista joulun tunnelmaa ei välttämättä tavoita, aina voi syödä itsensä tärviölle. Koska joulu. Siispä siis. Hirmuinen lista kaloja, juustoja, lihoja ja muita herkkuja. Mitä nyt mieleen juolahtaa. Bussilla kauppaan tyhjin kassein, takaisin kuormakamelina. Ja huomattavasti köyhempänä.

Kauppareissuun liittyy vahvasti myös seuraava projekti. Tämän vuoden uutuus. Joulutortut. Siis niiden leipominen. Jonka olen päättänyt suorittaa. Ihan itse. Ihan vaan koska voin. Torttuihin pitää löytää tuotteita. Kuten vaikka šljiva pecmez’iä. Luumuhilloa. Jonka pitää olla ispeči. Paistonkestävää. Jos löydän vielä lisnato tinestoa, voi- tai lehtitaikinaa, pääsen paljon helpommalla. Ei tarvitsisi itse alkaa veivaamaan taikinaa. Sitä paitsi, koska minulla ei ole kaulinta, pitää ostaa viinipullo. Juoda se tyhjäksi. Tyhjällä pullolla voi sitten kaulita. Joskus olen vaan niin ovela että hämmästytän jopa itseäni.

Vielä projekti, joka sekin liittyy, yllätys yllätys, ruokaan. Imelletty perunalaatikko. Siihenkin ajattelin roudata kamat Intersparista. Viime vuonna ei laatikko oikein onnistunut, mutta tänä vuonna uudella innolla. Hieman tarkemmin ohjeita seuraten. Taidan hankkia jopa siirappia, jota reseptin mukaan pitää laatikkoon lorottaa. Siirappipullo/purkki seisoo sitten lopun vuotta, seuraavaa joulua odottaen, kaapissa tyhjän panttina sillä en juuri nyt kykene kuvittelemaan yhtään mitään mihin sitä voisin tarvita minään muuna vuodenaikana. Vaan jos imellys sitä tarvitsee, totta kai se hankitaan.

Ai niin, olenhan minä joulua valmistellut. Olen rakentanut Spotifyhyn joulubiisilistan. Siinä ei ole ensimmäistään kuolemaan, taivaasta tipahtelemiseen tai hartaaseen fiilikseen liittyvää biisiä. Koska minä vietän syntymäpäiviä. Paitsi Nylon Beatin Musta joulu. Sen vaan pitää olla listalla. Eikä tullut joulu valkoinen.   

En toivottele vielä jouluja, tulen linjoille useampaan kertaan ennen kuin päästän teidät joulun viettoon. Ylihuomenna perjantaina ja ensi viikon maanantaina vedetään vielä aivan normiblogit, keskiviikkona 25.12. eli joulupäivänä huilataan ja reilun viikon päästä perjantaina käydään sitten läpi mikä kaikki meni pieleen tämän vuoden joulussa. Nähdään siis perjantaina. Silloin kun jouluun ei ole enää kuin neljä yötä. Nyt se on tältä päivältä moro!