23. joulu, 2019

Hyvää joulua!

Kastel Stari

9 - 15 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

 

Täytyy heti alkuun todeta, että ihan pikkaisen on joulutunnelma hakusessa. Ei oikein ole hanget korkeat nietokset -fiilistä sillä Dalmatiassa on satanut vettä. Sitä on satanut nyt kaksi päivää putkeen, vieläpä melkoisen tuulen säestyksellä. On ollut ankeaa, harmaata, pimeää ja märkää. Ei ole juurikaan tehnyt mieli astua ulos muuten kun elämää ylläpitävien, täysin välttämättömien, tarvikkeiden hankkimiseksi. Kuten Coca Cola Zeron ja sunnuntaiaamun pekonin. Nekin on haettu mahdollisimman läheltä. Muutoin ei juurikaan ole halunnut nenäänsä ulos pistää.

Lauantai ja sunnuntai ovat olleet siis sangen masentavia päiviä. Siksi oli sangen mieltä ylentävää kun Helsingin Sanomat kirjoitti joulusta todellisten ammattilaisten silmin. Heidän kokemuksiinsa pohjautuen. Iltapäivälehdet ovat kautta aikain revitelleet otsikoita kuinka kaikki lapset kärsivät jouluna kun perheen aikuiset eivät muuta aattoiltana tee kuin pämppäävät. Sosiaalihuollon tädit, ne joilla kaikilla on kaksiosainen sukunimi, ohjeistavat julkisuudessa kuinka lapsille pitäisi antaa selvä joulu. Viettää joulu lasten ehdoilla. Kaikilla on kauhean vaikeaa. Koska joulu.

Ei ole. Ei ainakaan jos uskoo ammattilaisia. Joulupukkeja. Hesari oli haastatellut lähes 150 pukkia heidän kokemuksistaan siitä minkälaista joulua suomalaiset viettävät. Että mitä siellä suljettujen ovien takana ihan oikeasti aattona tapahtuu. Eikä kokemukset tue lainkaan kaksiosaisten sukunimien omaavien tätien näkemyksiä. Pukkien silmin suomalainen joulu näyttäytyy lämminhenkisenä lasten juhlana. Lunta ja alkoholia on nykyisin vähemmän kuin ennen, lahjoja sen sijaan huomattavasti enemmän. Usea pukki totesi, että pukkeilu on joulumieltä kohottava hetki ja käynnit perheiden, tai yhteen kokoontuneiden ihmisten luona, jännittävän herkkiä kurkistuksia perheiden perinteisiin, perheenjäsenten ja ihmisten väliseen rakkauteen. Siihen jouluun jota kaikki viettävät hieman erilaisilla tavoilla.

Vaikka pukki yleisesti ottaen on rautainen ammattilainen, aina silloin tällöin eteen tulee tilanteita jolloin hänenkin ammattitaito joutuu koetukselle. Kuten vaikkapa kun etukäteisvalmistelusta huolimatta kohteessa pukkia odotti lauma nuoria naisia jotka olivat jo aloitelleet joulunviettoaan hieman glögiä nauttien. Ilmoittivat että nyt voisi olla jo vähän tuhmakin kun lahjat on jo saatu. Pukki oli joutunut kieltäytymään kunniasta. Oli kuulemma vaatinut melkoisesti selkärankaa. Ymmärrän oikein hyvin.

Toisen kerran oli nikottanut kun pukki oli suunnannut Itä-Helsingissä erään kerrostalon pihaan. Siellä tupakalla olleet liivijengiläiset olivat opastaneet oikeaan osoitteeseen jossa sohvalla oli istuskellut lauma kaljupäisiä, moottoripyöräjengiin kuuluvia liivimiehiä. Pukin tehtävänä oli viihdyttää paikalla ollutta lasta mm. laulamalla. Liivimiehet olivat istuneet kaljaa lipittäen hiljaa kun pukki yritti haparoida joululaulun säveliä. Poistuessaan paikalta hän ei uskaltanut oma aloitteisesti pyytää edes palkkiota. Käteensä oli kuitenkin lykätty ulko-ovella ryppyinen viisikymppinen. Lauluesitys lienee ollut siis vähintäänkin tyydyttävä.

Erään pukin suurin jakama lahja ikinä on ollut flyygeli. Valkoinen Steinwayn flyygeli. Kuinka se roudattiin sisälle, sitä ei tarina kerro. Lienee ainakin ollut melkoinen määrä tonttuja avustamassa.

Pukkien tarinat olivat mukavaa luettavaa. Ne toivat joulumielen edes hetkeksi, kunnes nosti katseensa lehdestä ja näki ulkona vallitsevan harmauden. Kun piti kaupoille niitä jouluherkkuja hankkimaan. En päässyt. En lauantaina enkä sunnuntaina. Niinpä reissu on edessä tänään. Sillä enää ei sada.

Jouluherkuista puheenollen, päivitetään tähän loppuun tilanne. Että kuinka suomalaisten perinneherkkujen soveltaminen dalmatialaisiksi on onnistumassa. Keittiössä lähes kädettömältä kotikokilta. Ei ole vielä onnistunut, ei lähellekään, mutta kovasti ollaan yrittämässä.

Kinkku on hankittu. Tai kinkku ja kinkku…. Jonkinlainen porsaan potka. Vajaa kaksi kiloa lihaa, joka oli perjantaista alkaen suolavedessä suolaantumassa. Eilen sunnuntaina otin sen sieltä pois ja siirsin puhtaaseen veteen. Ohjeiden mukaan varsinaisen kinkun suolaus vedessä vie viikkokausia, mutta koska aikaa ei ollut ja lihakimpale on verrattain pieni, ajattelin että josko pari päivää riittäisi. Jos ei, lisätään sitä suolaa sitten syödessä.

Se paljon puhuttu imelletty perunalaatikko, josta olen kirjoittanut useamman kerran aikaisemmin, on sekin vielä vaiheessa. Hyvässä vaiheessa. Keittelin eilisen sunnuntaina perunoita, survoin ja imellytin mössöä kärsivällisesti uunissa. Nyt on massa valmis, ja uskokaa tai älkää, se on imeltynyt! Se maistuu ihan oikeasti imelletylle perunalaatikolle. Enää ei puutu siis kuin että massa muutetaan velliksi. Sitten uuniin ja nauttimaan. Olen oikeasti innoissani. Suuri kiitos kaikille, jotka osallistuivat tähän ponnistukseen ohjeillaan ja syvällä myötäelämisellä. Olen siis vakaasti matkalla ähkyä kohti. Varsinkin jos kaikki muu, mikä on vielä kaupassa, löytyy.

Ostolista on ollut valmiina jo pitkään ja jos vielä hetken sen kanssa odottelen, se vain kasvaa pituutta. Lisää ideoita putkahtelee jatkuvasti. Vaan jos sitä kaikesta huolimatta koittaisi pitää järjen päässä kun sinne kauppaan sitten vihdoin pääsee. Jos ihan perusjuttuja. Kuten lohta. Joka on muuten todella arvokasta meidän huudeilla. Norjalaista pussilohta kun ei näillä leveysasteilla tunneta. Jos siis ihan perusasetuksilla se jouluaattoateria. Aina sinne ähkyyn asti. Joulupäivänä menen sitten yläkerran naapurille sivistyneesti varsinaiselle jouluaterialle.

Lyhyestä virsi, ja tämänpäiväinen blogi, kaunis. Huolimatta marraskuisesta kelistä, siitä johtuvasta joulutunnelman puutteesta ja osittain vielä vaiheessa olevista jouluruoista, haluan toivottavaa aivan jokaiselle oikein hyvää, lämmintä ja rentouttavaa joulua. Teitä lukijoita oli muuten taas viime viikolla uusi ennätysmäärä. Kiitos siitä.

Vetäydyn joulun viettoon. Keskiviikkona, joulupäivänä, huilataan joten linjoille palataan perjantaina 27.12. Käydään tuolloin läpi mikä kaikki sitten kuitenkin meni pieleen jouluna. Ja kuinka se imelletty, ja potka, lopulta onnistuivat.

Oikein hyvää joulua! Pitäkää huolta toisistanne.