6. tammi, 2020

Juhlat on ohi

Kastel Stari

1 - 8 C

Enimmäkseen aurinkoista, keltainen varoitus tuulesta

 

Niin siinä sitten taas kävi. Tänään, viimeistään tänään, on jälleen yhdet synttärijuhlat juhlittu ja bileet ohi. Jessen syntymäpäivä, joka myös tietyissä piireissä tunnetaan jouluna, päättyy tänään. Onhan loppiaispäivä.

Loppiainenhan on, kuten taatusti jokainen tietää, luterilaisessa ja katollisessa kirkoissa itämaiden tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivä. Tämä perinne syntyi jo varhaisella keskiajalla. Ortodoksisessa kirkossa loppiaisella on sitten aivan eri merkitys, siellä se on vähän niin kuin joulu. Tämä näkyy ja kuuluu taatusti eri lomakohteissa kun iigorit ja svetlanat suuntaavat lomilleen. Onneksi eivät ole, ainakaan vielä, juurikaan löytäneet tietänsä tänne meidän huudeille. Sen sijaan bongasin meidän rannalla auton Serbiasta, joka on siis osittain ortodoksinen maa. Joku uhkarohkea tyyppi oli päättänyt tulla lomille Kroatiaan autollaan vaikka reilun 30 vuoden takaisen sodan arvet eivät ole vielä ihan välttämättä umpeutuneet. Olen kuullut tapauksista, joissa Serbian rekisterissä olleen auton renkaat on puhkottu, tuulilasinpyyhkijät vääntyneet yllättäen solmuun tai sivupeilit pudonneet paikoiltaan. Ihan vaan koska Serbia. 

Maallistuneessa maailmassa loppiainen päättää joulunpyhät. Kuusi roudataan viimeistään nyt mäkeen, lapset ovat jo ajat sitten kyllästyneet pukilta saamiinsa lahjoihin ja vilkkuvat jouluvalot vaihtavat nimensä kausivaloiksi. Koska kukaan ei kuitenkaan jaksa alkaa purkaa niitä siitä talon ympäriltä/parvekkeelta. Vilkkukoot siinä kun on niin pimeääkin. Mikään ei piristä ihmismieltä enempää kuin väriä vaihtava valopiuha jota on vedetty kymmeniä metrejä sinne sun tänne. Tai ainakin enemmän kuin naapurilla on. Eihän seuraavaan jouluun ole enää kuin tarkalleen 352 päivää tänään. Laskin aivan itse.

Hieman jänskättää että mahtoiko nyt päättynyt joulu olla allekirjoittaneen viimeinen joulu. Sen verran raju flunssa iski päällensä eilen, että tämäkin teksti ilmestyy vankasti Burana -vetoisesti. Tai tarkemmin Neofen Forte (400mg) vetoisesti. Mikä lienee paikallista buranaa. Joten jos juttu on tavallistakin sekavampaa, pistetään se tällä kertaa lääkityksen piikkiin. Onpahan kerrankin jokin syy päättömille jutuille. Ja koska ei ole ketään kenelle voisi avautua miesflunssasta, teen sen tässä blogissa. Sorry siitä.

Vaan eipä ne juhlat, ainakaan täällä meillä, vielä lopu. Vedetään hetki happea ja sitten alkaa karnevaaliaika. Ei siis ihan vielä, mutta kohta. Karnevaalit, joista kuuluisin vietetään varmasti Riossa, on juhla jonka jälkeen katolinen maailma vaipuu 46 päivän paastoon. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, paasto ei ole 46 päivän mittainen. Eikä se ole oikeastaan edes paasto. Sen aikana saa syödä, mutta vain yhden aterian päivässä. Tai kaksi pientä. Perjantaisin pitää kieltäytyä lihasta. Siis ruoassa. Sunnuntaisin saa syödä ihan miten paljon ja mitä tahansa. Paasto on siis oikeasti 40 päivän mittainen. Tuo neljäkymmentä päivää perustuu muuten siihen että Raamatun mukaan Jeesus vetäytyi ennen julkisen toimintansa aloittamista erämaahan paastoamaan ja rukoilemaan. 40 päiväksi.  

Paastoon liittyy katumus. Ihmisen tulisi tutkia itseään, katua vääriä tekojaan ja etsiä elämälleen uutta suuntaa. Näin kehottaa katolinen kirkko. Eli vähän niin kuin maanantaisin rankan biletysviikonlopun jälkeen. Sitä katuu sitä one night standia ja päättää ettei ikinä enää dokaa. Saattaa olla että sitä tulee tutkittua itseäänkin siinä katumuksen alhossa. Ainakin että alkaako pissatessa kirvellä. Koska tuo one night stand. Jonka nimestäkään ei ole mitään tietoa.

Meidän seudulla paastoon liittyy myös se, että moni lopettaa sen ajaksi jonkun huonon harrastuksen. Joku ei polta paaston aikana, toinen ei dokaa, joku lopettaa vieraissa juoksemisen. Kaikkia paheita voi sitten harrastaa taas vapaasti kun paasto on pääsiäisen jälkeen ohi. En tiedä, mutta epäilen että pahat teot on saatu tuolloin anteeksi. Vähän niin kuin kun käydään rippituolissa tunnustamassa papille että kaikenlaista sitä on tullut touhuttua. Pappi sanoo että eipä hätää, kaikki on anteeksi annettu. Kun taulu on tyhjä, siitä on sitten hyvä lähteä täyttämään sitä uudelleen.

Juttelimme aikoinaan katolisten kavereiden kanssa juurikin tuosta synnintunnustuksesta. Mietimme että mahtaa se oikeasti olla papeille aika rasittavaa kuunnella kun ihmiset käyvät vuoron perään tunnustamassa pahat tekonsa. Eikä kirkonmiehet kyllästy? Eivätkö he mieti että joo joo, tämä on jo niin kuultu? Sillä ainakin meidän kirkon edessä ihmiset jonottavat ulos asti päästäkseen tunnustamaan, ja saamaan anteeksi, syntinsä. Pähkäilemme että tekisikö papin joskus mieli mennä huutamaan jonoon, että jos siellä jonossa on joku jolla on vähän rajumpaa syntiä tunnollaan, saa tulla jonon ohi. Kun nämä normisynnit on niin kuultu eikä niitä enää jaksa. Että jos joku on vaikkapa murhannut jonkun, niin vippilipulla jonon ohi suoraan rippituoliin. Tervetuloa.

Kroatian suurimmat, todennäköisesti kuuluisammat ja suosituimmat karvenaalit, järjestetään tuolla maan pohjoisosassa Rijekassa. Siellä karnevaaliaika alkaa 17. tammikuuta huipentuen varsinaiseen karnevaaliparaatiin 26. helmikuuta 2020, joka on siis tuhkakeskiviikko. Tuolloin pitäisi sirotella siis tuhkaa päällensä, josta päivän nimi tulee, sillä sitä pidetään katumuksen ja parannuksen vertauskuvana. Myös muilla paikkakunnilla järjestetään karnevaaleja, mutta ainakin täällä meidän seudulla huomattavasti pienemmillä panostuksilla kuin Rijekassa.  

Näin tämä viikko käyntiin. Hyvin uskonnollisella ja hartaalla tekstillä kuten huomaatte. Pistettiin joulu pakettiin, ripoltetiin tuhkaa päälle, tunnustettiin synnit ja alettiin valmistautua niin paastoon kuin karnevaaleihin. Lisää juttuja sitten taas ylihuomenna keskiviikkona. Tervetuloa takaisin tuolloin.