10. tammi, 2020

Hei, me matkustetaan

Kastel Stari

4 - 14 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

 

Naputtelin keskiviikkona matkustamisesta. Kirjoitin kuinka näppärää Kroatiassa on reissata busseilla. Jos ei ihan kauheasti välitä, tai jos osaa varautua, ’lievähköihin’ myöhästymisiin, sattuu löytämään oikean bussin ja jaksaa taistella istuinpaikastaan. Totesin tuolloin, että bussien aikataulut ovat ohjeellisia. Lähinnä saapumisajat. Lähtö sen sijaan tapahtuu minuutin etuajassa. Aina. Jos bussi on merkitty lähteväksi kahdelta, se lähtee taatusti 13.59. Älkää kysykö miksi.

Kävin keskiviikkona läpi istumapaikkataistelun johon saattaa joutua jos huonosti käy. Olet ostanut lippusi interwebissä ja siinä seisoo että bussissa on free seating. Istu minne haluat. Tästä huolimatta saattaa joku, joka on hankkinut lippunsa bussiasemalta, tulla vinkumaan että hänellä on varaus juurikin sinun istuimeen. Vaikka kuinka olisi free seating. Ei siinä auta kuin siirtyä. Lisäksi harvalla linja-autoasemalle on näyttötaulua, josta voi tarkistaa miltä laiturilta bussi lähtee. Ainoa kaupunki, jossa olen moisen taulun nähnyt, on Zagreb. Siellä se todellakin tarvitaan, on se sen verran iso laitos tuo pääkaupungin linja-autoasema. Splitissä, Dubrovnikissa, Makarskassa jne. täytyy vaan kytätä missä bussisi sijaitsee. Mistä löytyy se linkku, jonka etuikkunassa oleva pahviläpyskä kertoo, että juuri tämä auto on menossa sinne minne sinäkin. Johon sinulla on lippu. Kannattaa olla myös tarkkana, että valitsee oikean yhtiön bussin. Esimerkiksi Splitistä lähtee Zagrebiin useamman yhtiön linja-autoja täsmälleen samaan aikaan. Joten vaikka se oikealla pahvilapulla varustettu bussi löytyisikin, kannattaa vielä tsekata auton kyljestä että lippusi on juuri kyseisen yhtiön kuljetusvälineeseen.     

Junat, jos niitä kulkee, ovat siitä helppoja että raiteita ei yleensä ole kovin montaa. Ja vaikka olisikin, opastintauluja löytyy. Jopa Splitin rautatieasemalla, jossa on tasan kaksi raidetta. Pieniä källejä junamatkustamiseenkin on toki saatu viritettyksi. Kun viimeksi olin menossa meidän kyliltä, siis Kaštel Starista Splitiin, asemalla seisoi paikallisjuna. Junan seinässä luki Kaštel Stari -> Split, siinä oli valot päällä ja moottori käynnissä. Hyppäsin vaunuun, jossa konduktööritäti polotti minulle kovasti kroatiaa. Ymmärsin että tämä juna ei ole lähdössä mihinkään. Se, johon olin menossa, se joka vie minut Splitiin, tulee hetken päästä tuohon toiselle raiteelle. Ja tulihan se. En vaan vielä tänä päivänäkään tiedä/ymmärrä miksi se ensimmäinen seisoi lähtövalmiina asemalla. Lähtikö se ikinä? Jos lähti, milloin? Ja minne?

Lupailin keskiviikkona kertoa kuukauden päästä (27 päivää) odottavasta Suomen matkastani. Siitä kuinka Kroatiasta voi matkustaa jopa talvikaudella Suomeen ilman että maksaa itseään kipeäksi. Lupasin läpikäydä matkani, sen varaukset ja jopa hinnat. Joten käydään.

Todettakoon pohjaksi, että kun olin vielä tolkuissani, siis työelämässä, eräässä vaiheessa elämää matkustin työkseni. Matkustin laivoilla, lentokoneilla, takseilla, autoilla, milloin milläkin. Asuin hotelleissa, jotka valitsin usein ihan vaan siksi, että aamiaisella oli tarjolla pekonia. Totuin asumaan vähintään kolmen-neljän tähden majoituspaikoissa. Totuin siihen, että tietyissä maissa kuten Venäjällä, varsinkin pienemmissä kaupungeissa, hotellin vakiovarusteisiin kuului pieniä ötököitä jotka alkoivat rapinansa heti kun huoneesta sammutti valot. Toisaalta asuin myös kaupunkien keskustoissa viiden tähden hotelleissa joissa aulan läpi ei kehdannut kovin halvassa puvussa edes kävellä. Ja jossa kokkihattuiset sedät valmistivat aamiaispekonin ja -munat juuri sellaiseksi kun halusit.

Paljon on tullut koetuksi. Paljon on tullut nähtyä. Mutta varsinaista budjettimatkailua en ole koskaan koittanut. En ole etsinyt, enkä tehnyt, ainuttakaan matkaa jonka olisin rakennellut itse mahdollisimman halvoista elementeistä. Olen usein valinnut vain sen helpomman tien ja hypännyt koneeseen. Lentänyt perille. Varsinkin silloin kun joku muu, kuten vaikka työnantaja, on maksanut lystin.

Nyt ei kukaan maksa mitään. Ihan itse joutuu kustantamaan kaiken. Edessä on siis ensimmäinen budjettireissu. Jonka valmistamisessa minua on konsultoinut tätä matkailutyyppiä useamminkin kerran harrastanut puolipro. Joten katsotaanpa. Ihan vertailun vuoksi lennot minun matkustuspäiville Splitistä Helsinkiin ja takaisin maksavat tämän aamun hintasivuston tietojen mukaan halvimmillaan 322€. Menomatkan pituus, kahdella välilaskulla (Rooma ja Kiev) on 42 tuntia, 40 minuuttia. Paluumatka sujuu hieman vikkelämmin, se kestää vain 28 tuntia ja 55 minuuttia. Toki kahdella pompulla, jälleen Kievissä ja Roomassa. Hinnat tarjosi Skyscannerin lentohintavertailu.

Sitten matkustan minä. Köyhä eläkeläinen. Matkustan keskiviikkona ensin bussilla Splitistä Zagrebiin (145 HRK/19,50€). Yö jonkun rikkaan pääkaupunkilaisten kaverin miljoona-asunnon nurkassa (0€ + bisset). Seuraavana aamuna, torstaina, sitten varsinaiselle reissulle. Ensin bussi Zagrebista Budapestiin. Kesto 5 tuntia. Samana päivänä, iltapäivällä, lento Budapestista Lappeenrantaan. Kyllä. Juurikin siihen sykkivään Etelä-Karjalan pääkaupunkiin joka ei koskaan nuku. Pakko saada joko vety tai atomi. Perillä illalla, yöpyminen air’b’n:ssä (37,16€). Perjantaina aamulla bussi Lappeenrannasta Helsinkiin, kesto 3 tuntia (6,70€). Saapuminen Helsinkiin iltapäivällä, majoittuminen keskustassa Kampissa air’b’n:ssä seuraavat kuusi yötä (350,70€). Ilman sitä pekoniaamiaista. Kaikki air’b’n -majoitukset ovat muuten paikoissa, joissa on kaikki mukavuudet, wifi, oma huone, parisänky, wc, suihku ja keittiö. Koska omat kokkaukset. Yksi ravintolaillallinen, juhlasellainen, tärkeän ihmisen kanssa on toki budjetissa. Burger Kingin Double Whopper extrajuusto -aterian lisäksi. Koska Whopper on vaan pakko.

Menomatkan pituus kaikkine pysähdyksineen on 35 tuntia. Eli muutaman tunnin lyhyempi kuin lentovaihtoehto.

Paluumatka seuraavan viikon torstaina samoja latuja pitkin. Tosin toiseen suuntaan. Bussilla Helsingistä Lappeenrantaan josta, ilman yöpymisiä, suoraan koneeseen ja lento Budapestiin. Saapuminen Budapestiin jossa kaksi vuorokautta. Koska en ole koskaan käynyt kaupungissa. Majoitus 20€. Lauantaina yöbussi Budasta Zagrebiin ja sunnuntaiaamuna bussilla edelleen Splitiin. Kotona yön ja päivän matkustamisen jälkeen sunnuntaina joskus kello 16.00 iltapäivällä. Vaan kyllä jaksaa koska kotimatka ja oma sänky odottamassa.

Kymmenen päivän reissu, kokonaiskustannukset kaikkine siirtymisineen ja majoituksineen 592,84 €. Onko tuo edullista, kenties halpaa, en minä tiedä. Arvioikaa itse. Mainittu lentomatka samoilla majoituksilla Helsingissä kustantaisi suurin piirtein saman. Siitä jäisi tosin puuttumaan Buda ja lisäksi lentoon liittyvät lay-overit vaatisivat ainakin menomatkalla majoittumiset niin Roomassa kuin Kievissä. Mikä nostaisi hintaan muutamalla kympillä.

Nyt mennään budjetilla siis pitkälti maata pitkin. Lienee Greta ja kumppanitkin tyytyväisiä. Odotan kovasti tätä retkeä, monestakin eri syystä. Siksi varoitus. Saatte taatusti lukea aiheesta myös tulevaisuudessa. Siis jo ennen varsinaista matkaa. Puhumattakaan kun olen reissulla. Koittakaa kestää. Vanha mies kun innostuu nykyään enää niin harvoin mistään.

Oikein hyvää viikonloppua. Jos jollekulle tulee ihan mitä tahansa tuohon reissuun liittyvää mieleen, vinkkejä, ehdotuksia ja/tai suosituksia, saa pistää tulemaan. Varsinkin Budapest kiinnostaa. Mitä, missä ja miten. Yhteystiedot löytyvät taatusti. Vaikkapa tuolta.