22. tammi, 2020

Mitä ne meistä....

Kastel Stari

5 - 13 C

Puolipilvistä

 

Radio Suomi kertoi eilen, että Pohjois-Pohjanmaalla oli aamulla +10, pääkaupunkiseudullakin 6-8 astetta. Tämä siis Suomessa. Samaan aikaan Kroatian Dalmatia Kaštelan kaupungin Kaštel Starin kylässä lämpötila oli tasan 2. Siis kaksi! Vittu! Kun muutin tänne, lähdin etsimään lämpöä ja letkeää elämää. Löysin vain toisen. Lämpö välttelee minua, se on siirtynyt sinne mistä minä siirryin pois. Vaihdoimme paikkoja. Mihin voin valittaa? Mistä rahat saa takaisin? Onneksi tänään Helsingissä kuuluu satavan räntää. Märkää sellaista.

Koska nurkissa vinkuu, paleltaa ja kiukuttaa, tänään haukutaan kaikki. Tänään ollaan avoimesti rasisteja. Joka suuntaan. Suomalaisia unohtamatta.

Eräällä ulkosuomalaispalstalla on ketju jossa ihmiset kyselevät minkälaisia mielikuvia heidän nykyinen asuinmaansa herättää kanssaihmisissä. Kysytään siis se perisuomalainen ’mitä ne meistä ajattelee’ -kysymys. Nyt vain käänteisesti. Mitä suomalaiset, ulkomaalla asuvat ajattelevat jostain toisesta ulkomaasta. Ketjun aloittaja asuu Ranskassa ja avauksen jälkeen siihen on ilmestynyt useampi maa/kaupunki joista ihmiset voivat kertoa näkemyksensä. Pakkohan listalle oli lisätä myös Kroatia. Se ei ihan kauheasti kommentteja kerännyt. Kroatiaa ei siis tunneta tai sitten se on vain yhdentekevä maa. Niiden muutaman kommentin mukaan jotka Kroatian ketjuun ovat ilmestyneet, asun kauniissa maassa jonka edustalla on paljon saaria. Täältä saa hyvää ruokaa sekä viiniä ja Dubrovnik on kallis kaupunki. Siinäpä se. Eipä sitä tuon enempää tarvitaankaan.

Innostuin edellä mainitusta niin, että pähkäilin hieman eri kansallisuuksiin liittyviä ennakkoluuloja ja stereotypioita. Kukapa ei olisi kuullut ruotsalaisista Hannu Hanhista, jotka koittavat tehdä koko maailmasta tasa-arvoista sosiaalidemokratiaa jossa kaikilla on hyvä olla samalla kun itse tanssivat vitivalkoiset hampaat loistaen hapanimeläsilakalle tuoksuen juhannussalon ympärillä iloista piiritanssia. Kaikilla on niin mukavaa, että naamaan sun-fa-trallaa. Sitä paitsi Ruotsi voitti Suomen jääkiekossa aikoinaan aina. Tätä on yhä edelleen vaikea antaa anteeksi, vaikka nykyään asia taitaa olla toisinpäin.

Onhan näitä. Venäläiset ovat kultaisen kulmahampaan omaavia, loistoautolla ajelevia rikollisuudella, tai vähintäänkin epäselvissä olosuhteissa, rahansa ja omaisuutensa hankkineita mafiosoja. Toisaalta neukut ovat harmaita, talvipompassa alistuneen näköisenä hiilisavuisessa loskassa kahlaavia maatuskoita ja/tai vanhoja miehiä. Venäläinen mies muuttuu vanhaksi, tai ainakin vanhan näköiseksi, heti kun täyttänyt 45 vuotta. Naiset puolestaan, oltuaan uskomattoman kauniita kolmikymppisiksi asti, lihovat yhdessä yössä 20 kiloa eivätkä jaksa enää huolehtia itsestään. Muuttuvat maatuskoiksi. Joilla on karvainen syylä nenänpielessä. Venäläiseen small talkiin kuuluu vodka ja suolakurkut. Aina.

Amerikassa asuu Trumpia kannattavia lihavia asehulluja, joilla ei ole ympäröivästä reaalimaailmasta minkäänlaista käsitystä. Jos on, se on vääristynyt tai ainakin sisäänpäin kääntynyt. Toisaalta maasta löytyy myös lihavia punaniskoja, jotka eivät ole ikinä käyneet oman kylänsä ulkopuolella ja joille ulkomaanmatka tarkoittaa matkaa naapuriosavaltioon. Näiden väliin mahtuu New Yorkissa vaikuttavat, karvamaitolattea latkivat maailmantuskasta kärsivät hipsteriälyköt. He ovat laihoja. Aivan liian laihoja.

Euroopassa ranskalaiset ovat patonkia mussuttavia, viiniä aamiaisesta asti litkiviä itsekeskeisiä paskiaisia, italiaiset käsillään puhuvia erinomaisen äänekkäitä pizzerioiden omistajia, jotka pukeutuvat Bossin pukuun silloinkin kun lähtevät lenkille. Englannissa, joka on sääty-yhteiskunta, kerroksia löytyy enemmän. Siellä on aristokraattisia, liivipuvuissaan tarjoilijoiden tarjoilemaan teetä latkivia snobeja, siellä on punakoita, hieman turvoksissa olevia, pubissa pintin ääressä rugbya, jalkapalloa ja kuningashuoneen jatkuvia skandaaleja seuraavia tyyppejä joilla on kokolattiamatto kotona. Myös kylpyhuoneessa. Kolmas brittityyppi on mölisevä, paidaton nuoriso joka on lomallaan kännissä 24/7. Tähän alalajiin kuuluu löyhästi myös porukka, joka hakkaa jalkapallo-otteluissa kaikki eteen tulevat ihmiset. Englannin vieressä, joen takana on Irlanti, siis se tasavalta, jossa raittiuskasvatus on lopetettu turhana. Kukaan ei raitistunut eikä kasvanut. Siinä toisessa Irlannissa, pohjoisessa sellaisessa, ei ehditä ryypätä sillä kaikki aika menee Englannin vastustamiseen ja täysin käsittämättömän enkkumurteen ymmärtämiseen.

Saksasta en uskalla sanoa yhtään mitään sillä olen jossain aikaisemmissa elämistäni taatusti ollut saksalainen. Tai ainakin asunut maassa. Sen verran kotonani tunnen olevani jokainen kerta kun pääsen siellä käymään. Tai noh, ehkä sen verran nyt kuitenkin, että pohjoisessa ihmiset kylmiä, kuivia, joku voisi sanoa jopa töykeitä. Idässä köyhiä, katkeria ja työttömiä. Mitä etelämmäksi tullaan, sen mukavammaksi sakemannit muuttuvat. Schwarzwaldissa voi jo melkein viihtyä, kunhan ei eksy Baijerin puolelle. Siellä asuu väki, joka kuvittelee itsestään paljon. Todella paljon. Sinä olet automaattisesti paljon heitä huonompi. Arvostelevat sinua nahkashortseissaan.  Kaikki saksalaiset, riippumatta siitä missä osassa maata elävät, käyvät bratwursteilla ja oluella. Jokaisessa kylässä, jossa asuu yli sata ihmistä, on oma panimo.

Lopuksi suomalaiset. Mitä ne meistä oikeasti ajattelevat? Ne muut? Vastaus on helppo. Ei mitään. Suomi on vähän kuin Kroatia, kumpikaan maa ei herätä tunteita kenessäkään. Ei suuria eikä pieniä. Ei puolesta eikä vastaan. Suomi on yhdentekevä maa joka sijaitsee jossain pohjoisessa. Joku saattaa muistaa jonkun urheilija, toinen taas Kekkosen ja se kolmas tietää Pisa -tutkimuksen. Kaikki tuntevat Joulupukin, mutta iso osa ihmisistä sijoittaa hänetkin joko Pohjoisnavalle tai Ruotsiin. Tietysti. Minnekäs muualle. Onhan Muumipeikkokin ruotsalainen. Ja sauna keksitty Ruotsissa.

Näin tälle päivälle. Nyt on kevyt olo. Tämän tekstin jälkeen minulla ei ole enää yhtään ulkomaalaista ystävää, tuskin edes tuttua. Blogia luetaan nimittäin yllättävänkin monessa maassa erilaisten käännösohjelmien avulla ja saattaa olla, että hieman tuli tölväistyä tuossa edellä, matkan varrella, vähän joka suuntaan. Vaan enhän minä tosissani ollut. Enkä omia mielipiteitäni julkituonut. Kunhan ennakkoluuloja ja stereotypioita luettelin.

Poliisia ja syyteitä kiihotuksesta aika montaa kansanryhmää vastaan odotellessa, tulkaapa takaisin perjantain tutkailemaan kuka silloin suututetaan. Nähdään, jos olen silloin vielä vapaalla jalalla.