24. tammi, 2020

Turismi

Kastel Stari

6 - 14 C

Enimmäkseen aurinkoista

 

Lienee melko yleisesti tunnustettu, ja sangen todistettu, fakta että matkustaminen saastuttaa. Kun ihminen siirtyy paikasta a paikkaan b, hän jättää hiilijalanjäljen, aiheuttaa osaltaan kuka-ties-mitä päästöjä jotka nostavat ilmakehän lämpötilaa ja pahentavat ilmastomuutosta. Tällä hetkellä keskustelu pyörii pitkälti sen ympärillä, jos jätetään kävely ja polkupyöräily laskuista pois, mikä matkustustapa on ympäristöystävällisin. Mielipiteet riippuvat pitkälti puhujan/tutkijan/asiantuntijan taustoista, kytköksistä ja omista matkustusmieltymisistä. Kukaan, ei edes Greta, ole vielä kyennyt aukottomasti todistamaan mitään puoleen eikä toiseen. Jonkun mielestä lentäminen ei olekaan kauhean paha, ympäristön kannalta on paljon haitallisempaa reissata laivalla. Toinen on taas vakaasti sitä mieltä, että juna on ainoa oikea vaihtoehto, osa porukasta vannoo taas puhtaan henkilöautoilun nimeen. Ja kaikki tämä, luonnollisesti, myös toisinpäin. Ota tästä nyt sitten selvää.  

Yhtä vahva, ja yhtä todistettu, fakta on se että matkailu tulee maailmanlaajuisesti lisääntymään. Jotkut veikkaavat että räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä matkailuelinkeinon osuus maailmanlaajuisesta bruttokansantuotteesta (BKT) on noin 10%. Seuraavan vuosikymmenen aikana sen odotetaan kasvavan jopa 50%:iin. Herkimmät sielut voivat luonnehtia tätä melkoisesti harppaukseksi. Kasvu pohjaa siihen, että globaali keskiluokka, etenkin Aasiassa, kasvaa ja heillä on entistä enemmän aikaa sekä rahaa. Ja kun kiinalainen lähtee reissuun, hän ei lähde yksin. Sieltä lähtee saman tien vähän isompi porukka. Eikä siinä ei silloin mietitä minkälainen jalanjälki reissusta jää johonkin.

Kun kerran matkailu saastuttaa ja kun kerran se kaikesta huolimatta tulee kasvamaan, lienee syytä kääntää huomio kuinka siitä aiheutuvat haitat saadaan minimoitua. Kukaan, ei edes Greta, tuskin uskoo että ihmiset lopettavat matkustamisen ihan vaan siksi että maailma pelastuisi. Tai siksi että joku käskee. Saattaa käydä jopa niin että ihmiset matkustavat enemmän ja enemmän ennen kuin ’aika loppuu’. Toki matkustamiseen liittyvät välineet kehittyvät puhtaammiksi koko ajan, valveutuneet reissaajat miettivät matkustamisvaihtoehtoja ja -tapojaan jos jostain sattuvat löytämään puolueetonta tietoa, saattaapa joku jäädä jopa kotiin jos tuntee liian suurta maailmantuskaa matkustamisestaan. Tästäkin huolimatta pitkän ajanjakson trendi on se, että matkustaminen lisääntyy. Johon viisas varautuu.

Varautuminen kasvavaan turismiin, ja sitä kautta kestävämmästä kehityksestä huolehtiminen, lähtee siitä että valtiot huolehtivat infrastaan. Huolehtivat että tiet, satamat ja lentokentät ovat ajanmukaisia ja joustavia. Yhteydet pelaavat. Että tarjolla on muitakin vaihtoehtoja kuin ne ilmeisimmät kohteet. Muulloinkin kuin huippusesonkina. Maailmanlaajuiset raportit kertovat että siitä huolimatta että matkailijavirrat kasvavat, valtioiden panostus infrastruktuureihinsa on kasvanut keskimäärin vain 1,4%. Luku on itse asiassa jopa laskusuunnassa, vaikka pitkässä juoksussa infraan panostaminen on todistettavasti kestävän kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.     

Lisääntynyt matkailu tuo työtä monelle. Esimerkiksi nykyisessä kotimaassani Kroatiassa, hieman alueesta riippuen, hämmentävän suuri osa väestöstä saa joko suoraan tai välillisesti toimeentulonsa matkailuelinkeinosta. Mutta hallitsemattomat turistimassat tuovat mukanaan myös ongelmia. Joita eri kohteet ja maat ratkovat eri tavoin. Thaimaassa on suljettu tiettyjä alueita koska turismi on vaikuttanut liikaa korallien ja kasvien elämään. Aiheuttanut ekologisia vaurioita. Venetsia puolestaan suunnittelee suurten risteilyalusten uudelleen reitittämistä ja maksuja tiettyihin kohteisiin ylikuormituksen aiheuttamien vahinkojen välttämiseksi. Barcelonassa vuotuinen kävijämäärä, 32 miljoonaa ihmistä, on aiheuttanut ’ihan pientä’ nurinaa kaupungin asukkaiden, joita ei ole kuin 1,2 miljoonaa, keskuudessa. Hinnat ovat nousseet, kaupungin rannikkoalueet alkavat olla melko huonossa hapessa ja rantojen eroosio on kiihtynyt.

Kroatiassa turistimassoista kipuilee eniten Dubrovnik. Siellä ongelmaan on tartuttu vähentämällä vuosittain vastaanotettavien risteilyalusten määrää sekä sillä, että kaupunki rajoittaa ravintoloiden ulkopöytien ja -tuolien määrää. Tämä uskotaan rajoittavan tehokkaasti uuden ravintola-alan liiketoiminnan kasvua ja vaikuttavan näin kaupungin vetovoimaan. Tiedä häntä sitten.

Mainittakoon loppuun vielä yksi kohde, joka todellakin kärsii massaturismista täysin ymmärrettävistä syistä. Hollannissa sijaitsee kylä nimeltä Kinderdijik. Tai jotain sinnepäin. Kylän infra ei kerta kaikkiaan vaan kestä siellä vierailevaa turistimäärää, sillä kylässä asuu 60 asukasta. Siellä vierailee vuositasolla 600.000 turistia. Siis semmoinen kymmenentuhat kertainen määrä väkilukuun suhteutettuna. Eipä ihme että paikalliset ovat hieman pissed off ja jakavat postikortteja joissa pyytävät turisteja ihan oikeasti pohtimaan vierailunsa vaikutuksia. Helsingin osalta tuo suhdeluku tarkoittaisi turistimäärää josta laskimeni ei suostu edes näyttämään lukua. Jotain 6,3 miljoonabiljoonatriljoonaa. Siis paljon. Tosi paljon.

Tämä blogi sai alkunsa kun satuin törmäämään Maailman Talousfoorumin (WEF) listaukseen mitkä maat ovat parhaiten valmistautuneet ottamaan turisteja vastaan. WEF arvotti kohteita mm. ympäristö-, terveyden ja hygienia-seikoilla, luonnonvaroilla, niistä huolehtimisella ja maan kulttuuritarjonnalla. 

Tutkimuksen perusteella maat pistettiin järjestykseen. Ykköseksi nousi Espanja. Sitä kehuttaan mm. monimuotoisuudesta sekä rikkaista luonnon- ja kulttuurivaroistaan. Kakkonen oli Ranska ja kolmonen Saksa. Melko perinteisiä kohteita kaikki. Varsinkin meille eurooppalaisille. Sivumennen sanoen Suomi ja Kroatia ovat listalla sulassa sovussa peräkkäin, Kroatia sijalla 27, Suomi 28.

Näin, vaihteeksi, edes hivenen asiapitoinen pläjäys viikonlopuksi. Olkaa hyvä. Nyt oikein hyvää viikonloppua, palataan linjoille maanantaina. Silloin edessä on jälleen aivan uusi viikko ja aivan uudet aiheet. Nähdään siis tuolloin.