27. tammi, 2020

Virallinen Kroatia

Kastel Stari

7 - 14 C

Puolipilvistä

 

Suomi oli Euroopan Unionin puheenjohtajavaltio vuoden 2019 kuusi viimeistä kuukautta. Tätä ei huomannut, eikä tästä tiennyt, kukaan. Vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa EU:n puheenjohtajan nuija siirtyi Kroatialle. Tämän huomaa, ja tästä tietää, vieläkin harvempi. Lienee siis syytä, koska tapana on ollut, esitellä virallisesti tämä puheenjohtajavaltio. Joka sattuu olemaan kaiken huipuksi nykyinen asuinmaani. Tehdään esittely, koska tapana on ollut, virallisluonteisesti, faktoihin ja tilastoihin vankasti nojaten.

Kroatiassa asuu vuoden 2019 väestölaskennan perusteella 4,076 miljoonaa ihmistä. Luku on voimakkaassa luisussa sillä maasta muuttaa ihmisiä paremman elämän perässä keskimäärin 180 ihmistä päivässä. Pysyvästi. Pois maasta. 180. Siis päivässä. Se on järjetön määrä. Siitä lähtien kun Kroatia liittyi Euroopan Unioniin, sivumennen sanoen viimeisimpänä sisään päässeenä valtiona, täältä on lähtenyt yli 250.000 henkilöä. Siis semmoinen hieman reilu Tampere. Pääsääntöinen muuttosuunta on Saksa, lisäksi suuria kroaattiyhdyskuntia löytyy myös mm. Itävallasta ja Irlannista.

Poismuuttajat ovat nuoria, hyvin koulutettuja perheitä. Tämä yhdistettynä siihen ettei peitto juurikaan Kroatiassa heilu, eli syntyvyys laskee, aiheuttaa sen, että väestöpyramidi on alkanut vääristyä. Huolestuttavasti. Eläkeläisten määrä kasvaa ja kun samaan aikaan perälauta vuotaa maan menettäessä nuoria veronmaksajia, kestävyysvaje kasvaa. Kohta ei ole enää ketään kuka maksaisi alati kasvavan eläkeläisjoukon eläkkeet. Muuttotappiokunnat tyhjenevät, kouluja ja kauppoja joudutaan sulkemaan. Ja kun ei ole palveluita, muuttointo kasvaa entisestään. Kuulin viikonloppuna eräästä kylästä Itä-Kroatiassa, joka on pahinta muuttotappioaluetta, jossa ei asu enää kuin kaksi 80 -vuotista mummoa kun kaikki muuta ovat menneet. Mummot ovat asuneet siellä koko elämänsä mutta ovat niin pahoissa riidoissa, etteivät ole puhuneet sanaakaan toisilleen 25 vuoteen. Kehitä siinä sitten yhteisöä kun kylän ainoat asukit eivät ole edes puheväleissä.

Kroatian pääkaupunki on Zagreb. Mäkinen kaupunki tuolla pohjoisessa Medvednicavuoren ja Savajoen välissä. Ihan kiva paikka käväistä silloin tällöin kun haluaa suurkaupungin humuun. Sillä Zagreb on oikeasti maan ainoa suurkaupunki. Siellä asuu noin 800.000 ihmistä, eli käytännössä joka viides kroaatti on pääkaupunkilainen. Lisäksi liike-elämä on keskittynyt pääkaupunkiin joka puolestaan tarkoittaa, että siellä on myös iso osa työpaikoista. Missä työpaikkoja, siellä on ihmisiä. Koska ihmiset muuttavat työn perässä.

Zagrebissa on myös iso suomalaisheimokeskittymä. Suuri osa maassa asuvista heimoveljistä sijaitsee pääkaupungissa, luonnollisesti, koska sieltä löytyy talouselämä. Lisäksi siellä on lähetystö ja yliopistot. Me muut maassa asuvat suomalaiset olemme sitten ripottautuneet ympäri maata, mitään Fugen tyyppistä suomalaiskeskittymää täältä ei löydy. Kukaan, ei edes lähetystön väki, tiedä tarkkaa lukua kuinka monta suomalaista Kroatiassa asuu sillä mitään virallista ilmoitusvelvollisuutta täällä asumisesta ei ole. Kenellekään.  

Kroatia sijaitsee keskellä Balkania joten sillä on paljon rajanaapureita; Slovenia, Unkaria, Serbia, Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina. Herkimmät laskevat naapurivaltioksi vielä Adrianmeren toisella puolella sijaitsevan Italiankin. Vaan Kroatia ei olisi Kroatia jos se ei olisi enemmän tai vähemmän riidoissa naapureittensa kanssa. Menemättä nyt tarkemmin yksityiskohtiin, todettakoon nopeasti vain että maa on viime aikoina riidellyt Slovenian kanssa merirajoista, Bosnia-Hertzegovinan ja Unkarin kanssa pakoloisvirroista ja rajavalvonnasta, puhumattakaan siitä että Serbian kanssa sodittiin verissä päin vielä 25 vuotta sitten. Siis silloin kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995. Nevöforget. Italiaakin katsellaan vähän vinosti vaikka heidän kanssaan pääasiallinen riitely ajoittuu jonnekin 1700 -luvulle.

Kroatian elinkeinorakenne, varsinkin perinteinen teollisuus, käy läpi rakennemuutosta. Yksi aikanaan suuri ja kukoistava elinkeino, telakkateollisuus, on hiipumassa ja tällä hetkellä vetovoimaisemmat sektorit ovat metalliteollisuus, teollisuuden sähkölaitteiden valmistus ja lääketeollisuus. Naapurimaihin viedään elintarvikkeita ja päivittäistavaroita. Suurimman osa Kroatian bruttokansantuotteesta muodostaa kuitenkin kotimainen kulutus.

Talouden kivijalka Kroatiassa on matkailu. Ylivoimaisesti. Se muodostaa jopa niin suuren osan maan tuloista, joidenkin arvioiden mukaan 60-70%, että EU on kiinnittänyt huomiota maan talouden yksipuolisuuteen. Matkailuelinkeino kun on sangen haavoittuva. Pari-kolme pommia tai muuta terrorismiksi luonnehdittavaa tekoa jossain turistien suosimassa kohteessa, niin se on jotakuinkin sitten siinä. Kysykää vaikka Egyptiltä tai Turkilta.  

Lopuksi lyhyesti siitä miten Kroatia asemoituu suhteessaan EU:hun. Perustuen, tietysti, tilastoihin. Vaikka kroaattien haaveet paremmasta elämästä Unioniin liittymisen jälkeen eivät ole juurikaan toteutuneet ja väki on keskimääräistä tyytymättömämpi EU:hun, löytyy täältä myös ylpeyden aiheita. Kroatia on tilastollisesti yksi Euroopan turvallisimmista maista. Rikoksen uhreiksi joutuneiden ihmiset osuus on EU:n pienin (2,6%). Varhaiskasvatuksen keskeyttäneitä opiskelijoita on vähinten (3,3%) koko Unionissa, joten tässä kohdin Kroatia voittaa jopa Suomen. Kaiken tämän päälle Kroatia on kaunis maa, onhan se EU:n kolmanneksi suosituin turistikohde.

Näin tänään Euroopan Unionin tämän hetkisestä puheenjohtajavaltiosta. Joka on muuten yksi Unionin pienimmistä jäsenvaltioista sillä sen hieman reilut neljä miljoonaa ihmistä ovat vain 0,8% koko Euroopan väestöstä. Tämä piskuinen valtio täällä Adrianmeren kainalossa johtaa tätä maailmankolkkaa kesäkuuhun asti.

Keskiviikon blogissa, vanhan tavan mukaan, sitten aivan jotain muuta. Tulkaapa takaisin ihmettelemään että mitä. Nähdään silloin.