17. helmi, 2020

Kotiinpaluu

Kastel Stari

7 - 15 C

Aurinkoista

 

Meinasi käydä vanhanaikaisesti tämän blogin kanssa. Meinasi jäädä juttu kirjoittamatta. Koska tietokone. Ja siihen liittyvät ongelmat. Joista tiedän suurin piirtein yhtä paljon kuin possu tietää kuuraketista. Joskus vajaa vuosi sitten vanha, siis tätä edeltänyt, kone alkoi kaatuilla. Se oli superhidas, ei jaksanut avata sivuja elävän kuvan näyttämisestä puhumattakaan. Oli pakko vaihtaa, sillä hyvin suuri osa elämästäni tapahtuu juuri nyt online. On siis pakko olla vehkeet. Toimivat vehkeet. Marssin tietokonekauppaan ja koska hätätilanne, nappasin kainalooni ensimmäisen eteeni tuodun koneen. Paskan koneen. Tai ei tietokoneessa itsessään mitään vikaa ole. Tämä on pieni, tämä on kevyt, näppärä ja nätti, tämän muisti vaan on naurettavan pieni. Kapasiteetti on jopa pienempi kuin oman muistini. Silloin se on todella pieni. Koneen muisti on niin rajallinen, että kun hetken surffailee, kaikki se ylimääräinen roska joka toiminnasta koneelle tarttuu, tukkii koneen nopeasti. Niinpä tämä uusi, tai viimeisin, aloitti saman kuin edeltäjänsä. Alkoi heitellä sinistä kaatumissivua turhan usein. Käytännössä jatkuvasti. Ehdin jo miettiä ettei tästä bloginkirjoituksesta taida tänään tulla yhtään mitään.

Jätin soittopyynnön liikkeeseen, josta tietokone on hankittu. Että josko vaikka takuu olisi vielä voimassa. Vaan sitten löysin nörtin sisältäni. Mietin, että jos kone kaatuu aina kun olen netissä, mutta antaa tehdä ihan mitä tahansa omassa muistissaan, niin olisiko ongelma jossain nettiin liittyvässä jutussa. Siis koneen ja interwebin välissä? Poistin Chrome -selaimen. Ja asensin sen uudestaan. Tämän jälkeen kone ei ole kaatunut kertaakaan. Ja tekin saatte siis luettavaksenne henkisen tuotokseni. Onneksi olkoon.

Tulin suomireissulta kotiin lauantaina. Onneksi. Suomessa satoi joka päivä milloin vettä, milloin lunta, milloin jotain käsittämätöntä ainetta niiden väliltä. Lisäksi tuuli. Joka suunnasta. Kovaa. Aurinkoa en nähnyt kuin 17 minuuttia koko yhdeksän päivän reissun aikana. Tuntui sangen hyvältä palata kotiin jossa aurinko paistaa täysin siniseltä ja lämpötila kohoaa, tai kohosi ainakin lauantaina ja eilen sunnuntaina, lähelle 18 astetta. Ei juurikaan ollut käyttöä talvitakille, usein vielä sangen märkään sellaiseen, johon jouduin kääriytymään koko reissuni ajan.

Mitä Suomi reissusta jäi käteen? Mitkä ovat päällimmäiset fiilikset kun tuli käytyä vanhassa kotimaassa ensimmäistä kertaa neljään vuoteen? Miltä se tuntui? Ja miltä tuntui hypätä paluukoneeseen tietäen että tämä saattoi hyvinkin olla vihoviimeinen vierailu syntymämaassani?

Paljon oli muuttunut vaikka oikeasti mikään ei ollut muuttunut. Kuten edellisessä blogissa kirjoitin, Suomessa toimii kaikki. On toiminut aina ja toimii yhä edelleen. Sitä ei vaan välttämättä huomaa siellä asuessaan. Kun on hetken poissa, hyvät asiat havaitsee herkemmin. Ei ehdi kompastelemaan niihin huonoihin. Niihin ärsyttäviin.

Kaikenlaista uutta ja ihmeellistä on ilmestynyt vähän sinne sun tänne. Uusia taloja ja muita rakennuksia ilmaantunut kuitenkin niin että ne minulle tärkeät ja merkitykselliset ovat pääosin vielä pystyssä ja paikoillaan. Joku kertoi, että Suomen henkinen ilmapiiri olisi vapautunut, mutta en minä semmoisia asioita näin lyhyessä ajassa ehtinyt havainnoimaan. Kaljaa ei edelleenkään saa kaupoista ennen yhdeksää eikä yhdeksän jälkeen. Vieraita kieliä, siis muitakin kuin ruotsia, puhutaan ja niitä kuulee paljon enemmän kuin muistelisin aiemmin tapahtuneen. Olut on baarissa kallista. Ja parturit ovat kalliita. Molemmat olivat kyllä etukäteen tiedossa. 

Omat lapset eivät juurikaan olleet kasvaneet, muuten kuin ehkä henkisesti. Toivottavasti. Ainakin viisaammiksi kuin isänsä ikinä. Lastenlapset sen sijaan olivat. Kasvaneet. Jopa ihan fyysisesti. Toivottavasti heistä tulee tämän lisäksi vielä hieman fiksumpia kuin omat vanhempansa ovat. Esivanhemmista puhumattakaan.

Helsinkiin on siis noussut uusia rakennuksia, paikkoi ja pleisei, joista paikalliset ovat syystäkin ylpeitä. On Oodia ja uutta Pasilaa, on kaikenlaista uutta, upeaa ja hienoa. Tästäkin huolimatta vaikuttavin kokemus oli vierailut Ruoholahden Citymarketissa. Aivan uskomaton paikka verrattuna kroatialaisiin kauppoihin. Verrattuna jopa siihen minkälaisiksi muistelen suomalaiskaupat ennen muuttoani tänne. Koska valikoima. Ja tuotteet. Joista suurin osa oli semmoisia etten ikinä ole aiemmin kuullutkaan. Kuten jalkapallokentän muodostava strösseli. Purkissa. Erilaisia oluita hyllymetreittäin, jopa nolla- ja ykkösolutta pai kylmäkaapillista. Tai vegevalikoima johon pääsin, sattuneesta syystä ja juurikaan ilman omaa mielenkiintoa, tutustumaan. Tuotteet olivat täysin käsittämättömiä minulle. Kaikenlaista lihalta näyttävää, todennäköisesti myös lihalta maistuvaa, sitä voidaankin tehdä. Jostain. Älkää kysykö mistä. Tai miksi. Onneksi ei tarvinnut maistaa muita kuin juustoa näytteleviä vegemöykkyjä. Jotka olivat aivan kauheita. Eivät maistuneet miltään, tai jos maistuivat, maistuivat aivan järkyttäviltä. Pidättäydyn siis yhä edelleen ajatuksessa. että pääsyy sille etten ole vege enkä vegaani, on juusto. Ja pekoni.

Toinen vaikuttava asia oli Länsimetro. Se piti kokea, sillä linjaa rakennettiin kuin erästä uutta ydinvoimalaa. Metro toimii, ydinvoimala ei. Asemat ovat hienoja. Lisäksi Tapiolassa, ravintolassa jonka nimeä en muista, on maailman paras sushibuffet. 12,90 €. Plus euro limubuffasta. Buffet tosin muuttuu lämpimiin ruokiin siirryttäessä enemmän kiinalaiseksi, vaan eipä haittaa. Ei ole valittamista niissäkään. Suosittelen vankasti. Jos satutte löytämään paikan. Lienee ostoskeskus Ainoassa.

Buffan lisäksi suosittelen vankasti myös majoittumisia aibnb’ssä. Varauksella. Niissä asut kuin kotona sillä usein asut kotona. Jonkun kotona.  Sinulla on oma rauha, usein myös oma keittiö. Minä majoituin koko matkani erilaisissa aibnb’ssä, joista menomatkan Lappeenranta oli peruspaikka. Vaikka siellä ei ollut mitään, siellä oli kaikki tarpeellinen. Oli sänky, oli kylppäri pyyhkeineen ja oli keittiö. Jossa ei tosin ollut valoa eikä yhtään veistä. Jääkapista löytyi tarvikkeet aamiaiseen. Tosin ei pekonia. Hyvä paikka nukkumiseen. Helsingin airbnb sen sijaan oli hieno. Tai ei hieno, se oli juuri sellainen jonka tarvitsin kuudeksi yöksi. Siisti, kompakti, sijainniltaan mahtava ja kaiken lisäksi edullinen. Ainakin hotellihintoihin verrattuna. Joten kun olette lähdössä reissuun omalla lompakolla, kannattaa tsekata airbn. Vaikka tuolta. Tämä ei ollut kaupallinen yhteistyö, tämä oli ihan rehellinen suositus.  

Paluumatkalla koin lyhyesti vielä Budapestin. Matkustin läpi yön, vietin katuelämää päivän ja lensin ulos asemalta vartijoiden toimesta. Tästä, ja paljosta muusta, lisää keskiviikkona. Jos tietokone toimii. Nähdään silloin. Toivottavasti.