26. helmi, 2020

Isolla hahlolla

Kastel Stari

7 - 16 C

Enimmäkseen pilvistä, keltaiset varoitukset ukkosmyrskyistä ja tuulesta

 

Olihan se arvattavissa. Heti kun uutiset olivat kertoneet Pohjois-Italiassa useammasta koronavirustapauksesta, sen tiesi että ei ole siinä nokka kauaa tuhise, jos moinen  ilmaisu tässä yhteydessä sallitaan, kunnes tauti on levinnyt Kroatiaan. Ja eilen se sitten tapahtui. Eilen tiistaina Kroatian terveysviranomaiset ilmoittivat diagonisoineensa ensimmäisen virallisen koronavirustapauksen tässä maassa. Korona oli saapunut Kroatiaan. Nuorehko mies oli käynyt tyttöystävänsä kanssa Italiassa ja palannut virus mukanaan takaisin kotiin. Tyttöä ei tätä kirjoittaessani ole vielä testattu, joten saattaa hyvinkin olla, että tapauksia on useampi. Toivottavasti ei. Potilas on hoidossa Zagrebin tartuntatautisairaalassa ja voi kuulemma hyvin. Oireet ovat lievät.

Olin kirjoittamassa, että mitään syytä paniikkiin ei ole. On sangen epätodennäköistä saada koronatartunta jos muistaa vältellä yskiviä kiinalaisia ja italialaisia, ei matkusta Kroatian pohjoisosiin kuten Istriaan ja muistaa pestä kätensä, vihanneksensa sekä hedelmänsä huolellisesti. Mutta sitten kilahti WhatsApp.

Kaveri ilmoitti, että tartunnan saanut mieshenkilö on samassa duunipaikassa hänen vaimonsa kanssa. Nyt on koko firma karanteenissa. Eristettynä. Korona tuli lähelle. Aivan liian lähelle. Eikä tee yhtään mieli vääntää siitä ainuttakaan vitsiä. Tekee vaan mieli toivottaa tsemppiä pääkaupunkiin ja pistää kaikki raajat ristiin ettei altistumista olisi tapahtunut. 

Sitten aivan jotain muuta. Olen kuullut väitettävän, tainnut muutaman kerran väittää itsekin, että Dalmatiassa ei etene ikinä mikään. Että vaikka päätöksiä tehdään, ne eivät johda mihinkään ja asiat jumittavat paikoillaan. Dalmatialaiseen elämäntapaan kun kuuluu, että ehtiihän tuota. Laitetaan aurinkolasit nenälle ja mennään kahville. Katsellaan sitten huomenna josko sitä jollekin alettaisi. Tai ensi viikolla.

Muutin tänne palmun alle, Kaštelan kaupunkiin Kaštel Starin kylään, neljä vuotta sitten toukokuussa 2016. Tuolloin, tuona kesänä, kuulin ensimmäistä kertaa suunnitelmasta jonka mukaan kylän rantakatua laajennetaan merelle siten, että se saa noin 5-10 metriä lisäleveyttä ja että vanhan sataman jatkeeksi rakennetaan uusi marina. Uusi, laajennettu satama paikallisille ja vieraileville veneille. Homman piti alkaa syksyllä 2016 ja olla valmis keväällä 2018.

Ei alkanut. Eikä ollut valmis. Homma alkoi nyt. Tänä keväänä. Neljä vuotta suunnitelmien jälkeen. Eikä homma alkanut syksyllä vaan keväällä. Se alkoi juuri kun ollaan menossa kovaa vauhtia kohti turistikautta. Ollaan menossa kohti sitä aikaa jolloin kaupungin pitäisi olla täydellisessä iskussa palvelemaan lomalle saapuvia turisteja. Aikaa, jolloin paikallisten on tarkoitus tienata rahat joilla sitten kitkutellaan yli seuraavan talven.

Ei olla iskussa. Ollaan remontin kourissa. Juuri tällä hetkellä satamatyömaalla ei tapahdu juurikaan muuta kuin että satama-altaassa lilluu ruoppaajaproomu ruoppaamassa. Hetken päästä, jos suunnitelmiin on uskominen, rantakatua piikataan, vanhaa asfalttia kuoritaan ja betonia revitään auki. Juuri silloin kun turistit istuskelevat viihtyisässä rantakahvilassa nauttimassa kauniista merimaisemasta, auringosta ja eteen kannettavista herkuista. Eivät muuten istu. He istuvat kesällä 2020 rakennustyömaalla.

Rantakadun yrittäjät ovat hieman harmissaan. Etten sanoisi jopa pissed off. Miksi remontti, miksi se kaikkein äänekkäin ja pölyisin vaihe, pitää sijoittaa niin että se osuu kiihkeimpään turistikauteen? Puolet rantakadun kahviloista, pizzerioista ja apartementoksista menettävät tämän kesän, vaikka rakentajayhtiö onkin luvannut toimia niin että mahdolliset haitat minimoidaan. Että äänekkäimmät ja likaisimmat hommat hoidetaan siten että ne haittaavat baarien toimintaa mahdollisimman vähän. Veikkaanpa silti, että pizza, musta risotto ja muut herkut saattavat maistua hieman erilaisilta jos/kun joku piikkaa vieressä tärinäporalla katua auki.

On toki hyvä että kaupunki kehittyy. On toki hyvä että uudistuksia tehdään. Tämän myöntävät kaikki. Eikä remontti kaikkia yrittäjiä haittaa, osa porukasta saattaa jopa hyötyä siitä. Kun puolet rivasta on pois pelistä, väki pakkautuu väkisin sille toiselle puoliskolle. Siellä sijaitsevat kahvilat, baarit ja pizzeriat hyötyvät. Jos osaavat hyödyntää tilaisuutensa.

Lopuksi, pitkässä juoksussa, remontista hyötyvät myös ne tänä kesänä kärsimään joutuvat. Odotusarvo on se, että kun uusi marina ja uusi rantakatu lopulta joskus ovat valmiit, ne tuovat lisäarvoa Kaštel Starin rantaan, ne tuovat lisähoukutuksia ja -viihtyisyyttä. Että tänä kesänä menetyt asiakkaat palaavat. Koska tarjonta on parantunut. Täytyy vaan toivoa, että aikataulu pitää eivätkä kaverit hukkasi vielä seuraavaakin kesää tämän juuri, ihan kohta, alkavan lisäksi.

Jos satamaremontin etenemisessä on muutama kohtuullisen kokoinen kysymysmerkki, kevään etenemisessä niitä ei ole. Kevät jyskyttää eteenpäin kuin juna. Höyryjuna. Tulevana viikonloppuna siirrytään kuukauteen numero kolme, joka meidän leveysasteilla on jo virallinen kevätkuukausi. Helmikuu 2020 on muuten ollut mittaushistorian lämpimin. Jopa lämpimämpi kuin nurkan takana odottava maaliskuu aiemmin keskimäärin. Mukavaa, mutta toiselta katsantokannalta myös hieman pelottavaa.

Yksi varma kevään merkki on karnevaalit. Karnevaalien avulla, tai niiden jälkeen, katolilainen maailma laskeutuu 40 päivän paastoon, joka päättyy pääsiäisenä. Paitsi ettei tuo paasto nyt varsinainen paasto ole, sen aikana kun saa kuitenkin syödä yhden kiinteän aterian per päivä, perjantaina kalaa ja sunnuntaina ihan mitä tahansa.

Suomessa karnevaalipäivä tunnetaan laskiaisena. Laskiaisella lienee kristinuskossa samankaltainen uskonnollinen merkitys kuin katollisessa, laskeutuminen paastoon tai jotain, minulle suomilaskiainen on merkinnyt lähinnä vain mäenlaskua pulkalla ja laskiaispullia hillolla. Nimenomaan hillolla. Eikä tämä katollinen versio minun henkilökohtaisessa elämässäni siitä paljon eroa. En aio paastota, en aio luopua huonoista tavoistani 40 päiväksi kuten kuulemani mukaan moni paikallinen tekee, en aio edes jonottaa kirkkoon tunnustamaan syntejäni. Ei se pappi niitä ymmärtäisi kumminkaan. Ja sitä paitsi, mitä syntejä tunnustaisin jos en ole mitään tuhmaa tehnyt?

Kuuluisimmat karnevaalit järjestetään varmaan Brasilian Riossa. Ne lienevät the Carneval’it maailman mittakaavassa. Kroatian suurimmat bileet löytyvät pohjoisessa Rijekassa, joka on tehnyt karnevaaliperinteestä lähes matkailutuotteen itselleen. Kymmeniä tuhansia ihmisiä, paljon hassuja hattuja ja asusteita.

Jonkinmoiset karnevaalit järjestetään taatusti lähes jokaisessa kylässä ja kaupungissa ympäri Kroatiaa. Myös täällä meillä. Eilen tiistaina, joka siis suomalaisittain oli laskiaistiistai, Kaštelan katuja kiersi kulkue johon osallistui mitä mielikuvituksellisimpia hahmoja. Oli kakkapökälettä, oli EU -poliitikkoja, oli vaikka mitä. Ihmisiä oli mustanaan katujen varsilla, aurinko paistoi ja kaikilla oli oikeinkin hyvä fiilis. Mukava päivä, joka jatkui sitten vielä illalla iltabileillä Kaštel Starin keskusaukiolle rakennetussa teltassa. Jonne en sitten mennyt, sillä sisäänpääsymaksu oli 40 kunaa (5,40€). Järkyttävä summa! Kun kaikkiin muihin tapahtumiin on aina, poikkeuksetta, ollut vapaa pääsy. Periaate on periaate.

Näin keskiviikolle. Isolla hahlolla. Sairauksia, remonttia, karnevaalia ja lopuksi periaate. Siitähän se peruskeskiviikko on usein tehty. Eikö?

Takaisin taas perjantaina. Kiskaistaan uusilla aiheilla viikko pakettiin, tunnustetaan paaston kunniaksi muutama synti ja vaivutaan viikonloppuun. Tulkaapa tutkailemaan. Nähdään.