2. maalis, 2020

Kevät

Kastel Stari

9 - 16 C

Enimmäkseen pilvistä, sadekuuroja. Keltainen varoitus tuulesta

 

Se on sitten kevät. Jostain lukemani, enemmän tai vähemmän luotettavan, julkaisun mukaan hyvää vauhtia eteenpäin vipeltävä maaliskuu on ensimmäinen kevätkuukausi. Kääntäen se tarkoittaa siis sitä, että päättynyt helmikuu oli viimeinen talvikuukausi. Ainakin täällä Dalmatian leveysasteilla.

Helmikuu päättyi tänä vuonna ylimääräiseen päivään, karkauspäivään. Koska kalenterivuoden vuodenajat pitää joka neljäs vuosi saada vastaamaan astronomisia vuodenaikoja. Siksi extrapäivä helmikuun lopulle. Vietäköön asiakirjoihin jälleen myös se tosiasia ettei minua kosittu tänä(kään) vuonna. Tänä(kään) vuonna ei tarvinnut ostella minkäänlaisia kangaspaloja yhtään kellekään. Seuraavaa mahdollisuutta pitää odotella melko tarkkaan neljä vuotta.

Kevään alkaminen aiheuttaa monenlaisia muutoksia ihmisen elämään. Ensinnäkin 01.03. on näemmä ollut pitkistä kalsareista luopumispäivä läpi vuosikymmenten. Tiedän tämän siitä, että kun Facebook heittelee uutisfiidiin muistoja aikaisemmilta vuosilla, näyttäisin ilmoittaneen juhlallisesti lähes vuosittain luopuvani pitkistä kalsareista juurikin maaliskuun alussa. Tänä vuonna ei luopumista tarvinnut tehdä, eikä asiasta ilmoittaa, sillä Dalmatiassa on ollut lämmin talvi. Ei ole juurikaan tarvinnut pitkää pöksyä. Paitsi sisällä kotona tuulisina päivinä. Sillä kun ulkona tuulee, myös sisällä kämpässä tuulee. Koska kuka nyt taloja eristää jaksaisi.

Himppasen naurattaa tuo edellinen pitkäkalsarijuttu. Tätä blogia luetaan ympäri maailma Google Translatorin avustuksella ja saatan vain kuvitella hämmennyksen. Mistä ihmeestä se nyt höpäjää? Mitkä ihmeen pitkät kalsarit? Joten jos sallitte, lyhyt selostus englanniksi. ’Pitkät kalsarit’ are like joga pants which Finns are using during the wintertime under normal pants. Not sexy at all, actually very ugly but keeps your private parts warm. Translation might be something like ‘long johns’.

Kun kevät etenee, se tuo luonnollisesti kesää päivä päivältä lähemmäksi. Paikallisia jännittää jo että minkälainen siitä on tulossa koska talvi oli, kuten todettu, lämmin. Jopa ennätyslämmin. Yleisesti ottaen vuosittainen keskilämpötila tasaantuu pitkässä juoksussa suurin piirtein omalle tasolleen ja jos alkuvuodesta osa lämmöstä on jo ’tuhlattu’, riittääkö sitä enää kesälle. Olkoonkin että pitkät sääennusteet ennustavat aurinkoista, kuivaa ja kuumaa kesää. Aika näyttää. Henkilökohtaisesti en kiukuttelisi lämpimästä kesästä yhtään.

Kuukauden päästä, huhtikuusta, alkavat suorat lennot Suomesta Splitin kentälle. Tämä näkyy minulle tulevina kysymyksinä, joista ylivoimaisen suosituin viikonlopun aikana oli turvallisuus. Kenties siksi, että kirjoitin perjantaina koronaviruksesta. En mene siihen enää sen tarkemmin, perjantain jutun voitte lukea tästä, totean vain edelleen että Kroatiassa on todettu kolme tapausta. Eikä täällä suurempaa paniikkia asian ympärillä esiinny. Tässä suhteessa tänne turvallista matkustaa. Kunhan pitää mielessä perusjutut. Kuten käsihygienian.

Paljon on kyselty aivan yleisesti turvallisuudesta. Mitä pitää huomioida, pitääkö jotain asioita pelätä? Uskaltaako yksinäinen nainen liikkua illalla? Entä liikenne? Onko se aivan villiä länttä?

Käydään asioita läpi. Jälleen kerran. Koska tuntuu kiinnostavan. Perusasetus on se, että Kroatia on turvallinen maa. Hyvin turvallinen. Global Peace Index on tutkinut asiaa ja Kroatia sijoittuu maiden välisessä vertailussa turvallisuudellaan sijalle 28. Turvallisin maa tämän tutkimuksen mukaan on muuten Islanti, Suomi löytyy sijalta 14 ja suomalaisille niin tuttu Viro sijalta 37.

Kroatiassa lomaillessaan on syytä huomioida muutama asia. Kuten terve järki. Jos vedät totaalilärvit, sammut jonnekin puistonpenkille, niin turha sitä seuraavana aamuna on huudella että apua, minut on ryöstetty. Että kylläpä ovat epärehellistä porukkaa nämä kroaatit. Eivät ne ole. Vaikkakin kun liikut paikoissa, jopa selvinpäin, kannattaa lompakostaan ja muusta irtaimestaan pitää huoli. Varkaita esiintyy, taskuvarkauksia tapahtuu kun ihmisiä on ahtautunut paljon pieneen tilaan. Lompsaa ei välttämättä kannata pitää siellä takataskussa. Vyölaukku on, sen lisäksi että se ruma ja naurettava, melko näppärä keino pitää tärkeät asiat turvassa. Sitä paitsi myös usea kroaattimies käyttää häpeilemättä vyölaukkua. Taskukapasiteetti kun on, varsinkin kesällä, rajallinen.

Kroatiassa ei turistia juurikaan huijata. Hyvin harvoin on syytä epäillä että sinulta veloitetaan ’turistihintaa’ ihan vain siksi että sinulla on päällä ’Olen lomalla’ -t-paita ja olkihattu. Kuitti kannattaa pyytää aina. Vaikkakin se tulee usein pyytämättäkin. Taksien hinnat saattavat tuntua ryöstöltä, mutta ne ovat ihan oikeasti törkeän kalliita. Suosittelen vahvasti käyttämään vaikkapa Uberia, silloin tiedät veloituksen jo tilausvaiheessa. Jos on ihan pakko käyttää ’virallisia’, hinta kannattaa kysyä kuskilta etukäteen. Ja katsoa että autossa on mittari.

Niin, ja kyllä. Kyllä se yksinäinen nainen uskaltaa liikkua yksin illalla oikeastaan ihan missä tahansa. Kunhan päässä on se paljon puhuttu terve järki.

Lopuksi muusta liikkumisesta. Vaan ennen kuin mennään autoiluun, liikutaan luonnossa. Jos vuorille kiipeäminen tai samoilu muuten vaan kiinnostaa, kannattaa muistaa että jokamiehen oikeudet eivät täällä ole lähelläkään Suomen tasoa. Esimerkiksi telttailu on hyvinkin rajoitettua. Kannattaa pysytellä merkityillä reiteillä ja pitää kartta tai karttasovellus lähistöllä. Että ei tule eksymisiä.

Liikenne, siis tieliikenne, on Kroatiassa tavanomaista. Autolla pärjää vallan mainiosti kunhan noudattaa tervettä järkeä ohjaamossa. Ja varoo mopoja, moottoripyöriä ja skoottereita. Niitä sujahtelee aivan mistä sattuu eikä niitä koske mitkään liikennesäännöt. Muutoin täällä, aivan kuten Suomessa, ajoneuvot liikkuvat normaalisti. Pääsääntöisesti teillä. Jotka muuten ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin nastarenkaiden urittamat suomalaistiet.

Harvempi tänne asti jaksaa omalla autollaan ajella. Siksipä usein kysellään autonvuokrauksesta. Ja vuokraamoja riittää. Niitä taitaa Splitin kentälläkin olla useampi kymmenen. Vaihtoehtoja siis löytyy. Mutta. Suosittelen välttämään niitä kaikkein halvimpia vaihtoehtoja. Koska jos auton saa jostain yhtiöstä ’liian halvalla’, pienellä präntillä sopparissa on taatusti paljon erityisehtoja. Ja takuusummaa, jonka jokainen yhtiö pidättää vuokratessa, saa odotella takaisin pitkään. Olen kuullut jopa parin kolmen kuukauden pidätyksistä. Yksi, ei välttämättä halvin mutta joustava, tunnettu ja ilman piilotettuja kuluja autoja vuokraava yhtiö on Unirent. Yhtiöllä on toimipisteitä ympäri maata, joten vuokraus on joustavaa olitte lomalla sitten missäpäin Kroatiaa tahansa. Myös palautus on helppo, autoa ei välttämättä tarvitse aina viedä takaisin lentokentälle. Tai mistä ikinä olettekaan sen vuokranneet. Koska laaja verkosto. Suositus, erittäin vahva suositus. Olen tehnyt hyvinkin laajapohjaista vertailua eri yhtiöiden välillä ja jostain ihmeen syystä palaan aina takaisin Unirentille.

Näin tämän virallisesti alkaneen kevään ensimmäisessä blogissa. Keskiviikkona jatketaan. Uusilla aiheilla. Tulkaapahan tutkailemaan että millä. Nähdään silloin.