4. maalis, 2020

Kaverilla kylässä

Kastel Stari

8 - 15 C

Enimmäkseen pilvistä. Sadekuuroja

 

Olet saanut kaverilta kutsun sunnuntaipäivälliselle. Ihan vaan jotain pientä, perinteistä ja paikallista. Älä ota paineita, perheen kanssa syödään ja on mukava jos voisit liittyä seuraamme. Että tervetuloa. 

Kuulostaa kivalta. Suihku, vaatteet päälle ja kaverille nauttimaan seurasta ja hyvästä ruoasta. Yksinkertaista. Mukavaa. Mukavaa kyllä, mutta ei lähellekään yksinkertaista. Ei ainakaan Dalmatiassa. Ei ainakaan jos noudatetaan ja huomioidaan kaikki tavat ja uskomukset. Ja juuri niin me tänään teemme. Teemme kaikki viimeistä piirtoa myöten. Dalmatialaiseen tapaan.

Suihku jäi vähän viime tinkaan, joten on kiire. Äkkiä menoksi. Vaan ei. Ei onnistu. Et todellakaan voi lähteä ulos märällä tukalla. Koska suuri sairastumisriski. Koskaan ei voi tietää mikä flunssa tai muun tappava tauti iskee jos hilpaiset pitkin poikin märällä tukalla. Joten takaisin. Hiukset kuiviksi vaikka föönillä. Kesällä kun nouset merestä tämä ei ole niin tarkkaa koska silloin on lämmin. Kaikkina muina vuodenaikoina on kylmä ja riski että saat kauhean taudin. Ihan pieni tuulenvire jota hädin tuskin tunnet, jos se osuu märkiin hiuksiin, sinulla on joku tappava tauti. Välittömästi.

Ja ne vaatteet. Koska emme edelleenkään halua sairastua ja kylmyyden riski vaanii ulkona, tällä kertaa täysin riippumatta vuodenajoista, paidan alle pitää pistää aluspaita. Aina. Sellainen hihaton valkoinen aluspaita. Se pitää tunkea housujen sisään niin että selkä, tai edes pieni osa siitä, ei vahingossakaan paljastu missään tilanteessa. Koska munuaiset. Joita pitää suojella ja peittää. Ettei niille vain satu mitään eikä kylmä pääse käsiksi. Aluspaita päälle, tai tarkemmin alle, olit sitten lapsi, teini, mies, nainen, jonkin muun sukupuolinen, vanha tai vielä vanhempi.

Kaiken tämän jälkeen huomaat että helvetti! Minä olen myöhässä! Väärin todettu. Dalmatiassa ei kerta kaikkiaan käytetä kirosanoja, jotka on mitenkään johdettavissa Jumalaan, Jeesukseen, Neitsyt Mariaan tai uskontoon. On täysin sallittua sanoa vaikkapa jebo te/jebem ti (fuck), objebi (fuck off) tai jopa jebo ti pas mater, joka on jotain niinkin kaunista kuin ’koira nai äitiäsi’. Nämä ovat ihan ok kunhan et loukkaa mitään kirkkoon liittyvää. Muuten, jos maailmansota on tulossa, auto menee rikki tai leipä on loppu, käytetyin sana on jebiga. Se kääntyy, vapaasti käännettynä, aivan tavalliseksi suomalaiseksi välimerkiksi ’vittu’.

Olet siis myöhässä. Ei haittaa. Koska Dalmatiassa aika on suhteellinen, täysin ohjeellinen käsite. Sitä paitsi isäntäsi ovat hyvin suurella todennäköisyydellä itsekin myöhässä ruoanvalmistuksen kanssa. Lisäksi aina voit tukeutua siihen että ulkona oli varmaankin etelätuuli jugo, joka tuo mukanaan mm. masennusta, kipuja ja kaiken maailman surkeutta kun se puhaltelee mereltä saarien yli Dalmatian rannikolle. Joten ei hätää. Kukaan ei hämmenny myöhästymisestäsi. Elämä ei todellakaan ole helppoa kun jugo puhaltaa.  

Vihdoin syömään. Paitsi että ei. Kannattaa odottaa hetki ja tarkkailla. Saattaa nimittäin hyvinkin olla, että ennen kuin pääsette aloittamaan, joku lausuu yhteisen ruokarukouksen. Tai saattaa olla, että jokainen ruokailija lausuu sen itsekseen. Ei välttämättä näytä hyvältä jos vieraalla haarukka heiluu ja suu täynnä ruokaa kun isäntäväki vielä siunaa ruokaansa. Joten malttia. Ihan pieni hetki malttia.

Ruokapöytään ilmestyy ensimmäiseksi keitto. Aina. Sitä ei lasketa ruokalajiksi, se on enemmänkin tiiseri jonka tarkoituksena on herätellä laitteistosi ja ruokahalusi. Keittoa kutsutaan yleisesti lihakeitoksi, vaikka siinä ei kukaan ole koskaan nähnyt yhtään lihaa. Se on lähinnä lientä jossa killuu makaroneja ja muutama porkkanapala.

Yhtä varmasti kuin pöytään tuodaan keitto, seuraavaksi siihen tulee ilmakuivattua kinkkua ja juustoa. Kaikkialla ja aina. Ne ovat jo alkupaloja. Sillä ihan kohta aletaan syömään. Kunnolla.

Tähän mennessä on istuttu tunnin verran. On vedetty lihalientä, napsittu ilmakuivattua kinkkua ja juustoa, juotu muutama lasi viiniä, juteltu, naurettu ja dalmatialaiseen tapaa kiistelty niin politiikasta, jalkapallosta tai oikeastaan ihan mistä tahansa. Juoruttu ja haukuttu tyypit jotka eivät ole paikalla. On pääruoan vuoro.

Se voi olla ihan mitä tahansa. Yleensä, varsinkin vähän suuremmissa juhlissa, pääruoka on vartaassa pyörinyttä ja siinä kypsynyttä possua tai lammasta. Raaka-aineet liikkuvat muuten pitkin poikin maata jouhevasti. Löydät edullisen palan possua/lammasta jostain teurastamosta. Se pitäisi saada toimitetuksi asuinpaikallesi. Posti ei elintarvikkeita kuljeta, vaan ei hätää. Bussi kuljettaa. Hyvin pakattu liha pakettiin, paketti bussiasemalle ja muutama seteli rahastajalle. Paketti kulkee tavaratilassa minne sen pitääkin kulkea. Kunhan muistat ilmoittaa vastaanottajalle millä bussilla, ja mille pysäkille, se on tulossa. Ei ihan laillista eikä kylmäketjusta tietoakaan, mutta näppärää. Liha liikkuu ja sehän oli tarkoitus. Eikö?

Sivumennen sanottuna, jos pääruokana on kalaa, älä juo aterian päälle vettä. Miksi? En minä tiedä. Siinä on riski. En yhtään sanoa mikä, mutta paikalliset väittävät että joku riski siinä piilee. Sitä paitsi vanhan kroatialaisen sanonnan mukaan kalaa syödessä sen kanssa pitää uida kolmesti. Ensin meressä, sitten paistorasvassa ja lopuksi viinissä. Unohda siis vesilasi ja juo suosiolla viiniä. Mieluusti paikallista viiniä.  

Oli tarjottu pääruoka ihan mitä tahansa, lihaa, kalaa, perinteisiä kaalikääryleitä (sarma) tai vaikka mustaa risottoa (crni rizot), lautaselle kannattaa ottaa ensiksi ihan vähän. Sinulle tuputetaan taatusti lisää ja jos tuolloin ilmoitat että nyt ei kyllä jaksa enää, siitä loukkaannutaan. Että ei ollut ruoka sitten hyvää. Pääset helpommalla jos et vetänyt itseäsi ensimmäisellä lautasella ähkyyn. Löytyy tilaa santsille. Sitä paitsi ruokailu ei ole vielä ohi.

Lopuksi tulee vielä, tietysti, jälkiruoka. Kakkuja, keksejä, leivonnaisia. Ja rakijaa. Erittäin vahvaa hedelmäviiniä. Rakijaa käytetään Dalmatiassa ihan joka paikassa ja ihan jokaiseen ongelmaan. Korva- tai kurkkukipu? Jalka poikki? Parisuhde lopussa? Hajduk Splitin tappio? Kaikki nämä, ja moni muu asia, ratkeaa rakijalla. Tällä kertaa sillä  ratkotaan ruoansulatusta.

Ai niin, erikoisruokavaliot. Niitä ei ole. Tai ne ovat vasta tulossa. Kasviruoka valmistetaan usein pekonissa tai muun lihan kanssa joka sitten vaan napsitaan pois. Niinpä kasviruoka maistuu sitten possulta. Gluteenittomia tai hylaa ei kotiolosuhteissa juurikaan harrasteta, suurimmista kaupoista ja osasta ravintoloita tuotteita toki löytyy.

Ja lopuksi. Dalmatiassa mies tulee aina ensin. Miehen tulee tarjota naiselle käsi, miehen tulee ravistaa kätellessä ensin ja miehen tulee iskuyrityksissä tehdä aina aloite. Joka ei välttämättä ole kauhean hyvä asia ujoille sinkkumiehille. Kukaan nainen ei tule koskaan iskemään sinua. Odottavat että sinä teet jotain. Joka saattaa olla vaikeaa jos ujostuttaa.  

Dalmatiassa et myöskään näe naisen nostelevan tai kantavan raskaita esineitä. Ajamassa isoja autoja. Ne ovat miesten hommia. Toisaalta et näe Dalmatiassa miestä tiskaamassa. Koska… no.

Näin tänään. Jätetään kaveripariskunnan vaimo tiskaamaan ja suunnataan eteenpäin. Suunnataan kohti perjantaita. Kohti seuraavaa blogia. Tulkaapa silloin takaisin tutkailemaan missä tuolloin heilutaan. Nähdään parin päivän päästä.