9. maalis, 2020

Lintukoto

Kastel Stari

5 - 13 C

Aurinkoista

 

Olen tässä viime päivinä uutisia seuratessani miettinyt, että olen loppujen lopuksi, jossain vaiheessa elämääni, tehnyt yhden (1) hyvän päätöksen. Sen ainoan. Kaikkien niiden muiden, tosi paskojen ohella. Tuo päätös oli, että päätin muuttaa Kroatian Dalmatiaan Adrianmeren rannalle Kaštelan pikkukylään. Eihän se elämä täälläkään jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole, mutta kun tiedotusvälineet vyöryttävät huonoja, ja vieläkin huonompia, uutisia nykyisen nopean välityksen ansiosta suoraan syliin, on helpottavaa huomata elävänsä eräänlaisessa lintukodossa. Jota ei, ainakaan vielä, maailman myrskyt pahemmin heiluttele. Ja jos vaikka heiluttelisikin, niihin osaa nykyään suhtautua dalmatialaiseen elämänmenoon kiinteästi kuuluvalla rennolla otteella. Että kyllä se tästä. Kyllä me tästä selvitään. Kyllä ihmiskunta tämänkin selvittää. Mennään me tässä odotellessa vaikka kahville.

Kroatia on syrjässä maailman polttopisteistä. Se on pieni, viimeisen mittauksen mukaan 4,1 miljoonan, juuri nyt hallitsemattomasta maahanmuutosta johtuen varmaan enää 4 miljoonan ihmisen, valtio joka ei juurikaan kiinnosta eikä kiihota ketään. Eikä näin ollen myöskään ärsytä. Paitsi suurinta osaa naapurivaltioita joiden kanssa se riitelee milloin mistäkin. Jatkuvasti ja toistuvasti. Olihan maa jopa sodassa yhden naapurinsa, Serbian, kanssa vielä 25 vuotta sitten viimeisimmässä eurooppalaisessa sodassa. Mutta maailmanpolitiikka, ne isojen poikien leikit, ne ovat jossain kaukana. Onneksi.

Kun on syrjässä, hiljaa nurkassa eikä ärsytä ketään, silloin ei myöskään pahikset kiinnostu sinusta. Et siis kiinnosta edes terroristeja. Miksi ihmeessä tuhlata pommeja paikkaan jossa niiden vaikutus ei ole lähelläkään sitä vaikutusta kuin jos ne suuntaa johonkin maailman metropoliin kuten New Yorkiin tai Lontooseen. Sillä huomiotahan nämä pomminheittelijät hakevat. Että meillä on asiaa. Huomatkaa meidät. Kannattaa siis paukutella, räjäytellä, aiheuttaa hämmennystä ja sekasortoa paikoissa, joissa julkisuuden saa maksimoitua. Paikoissa, jotka ovat huomattavasti keskeisimmillä paikoilla kuin joku pieni rannikkovaltio jossain Balkanilla.

Ainoa suurempi riski Kroatian suhteen tulee maassa vierailevista suurista turistimassoista. Jos potentiaalinen pomminheittäjä lomailee Kroatiassa, hän saattaa saada huomata että hei, täällähän on paljon väkeä. Mitä jos…. Toistaiseksi Kroatia ei taida olla terroristien käyttämän TerroristTours - matkatoimiston kohdelistalla sillä maassa ei ole tapahtunut ainuttakaan kansainvälistä terroritekoa. Vaan koskaan ei voi tietää, voi vain toivoa. Ja odottaa sitä ensimmäistä.

Kun maa ei kiinnosta, kun se ei herätä tunteita, eihän se silloin kiinnosta myöskään pakolaisia. Joita juuri nyt, tätä kirjoittaessa, tuntuu olevan lähes jokaisen rajan takana lähes jokaisessa maassa ja kolkassa. Toki pakolaisia on odottelemassa myös Kroatian rajojen takana, mutta he ovat, kuulemma, vain kulkemassa maan läpi matkallaan kohti Saksaa. Matkallaan kohti parempaa elämää. Jostain syystä näitä kertomansa mukaan sotaa tai jotain muuta pahaa pakenevia pakolaisia ei Kroatia kiinnosta. Kuten ei kiinnosta Bulgaria, Romania tai vaikkapa Serbia. Vaikka kaikki nämä kykenisivät tarjoamaan turvallisen elämän. Elämän, jossa ei ole sotaa. Maat eivät tosin, rauhallisen elämän lisäksi, pysty tarjoamaan sosiaaliturvaa eivätkä rahaa maahan muuttajille mikä saattaa olla syy siihen että ne eivät kiinnosta. Vaikka tyypit ovat liikkeellä ’ihan vain pakon edessä’. Eivätkä suinkaan hakemassa tietoisesti parempaa elintasoa. Joka on mahdollista erilaisten tukien avulla mm. Pohjoismaissa ja Saksassa. Siksi hinku on sinne.

Tähän asti tämä henkilökohtainen kroatialainen lintukoto on rakennettu turvallisuudella. Kroatiassa ei ole terrorismia, ei pakolaisia, ei kerjäläisiä eikä näin ollen näiden mukanaan tuomia lieveilmiöitä joista voi kysellä tarkemmin vaikka Ruotsista. Näiden lisäksi, juuri tällä hetkellä, maailmaa heiluttelee kuitenkin myös asia, jota ei valtioiden rajat, rajavalvonta tai poliittiset päätökset paljoa pidättele. Sen nimi on koronavirus. Maantieteellisesti Kroatia sijaitsee hyvinkin lähellä yhtä viruksen yhtä pääpesäkettä, Pohjois-Italiaa, joka on nyt siis eristetty. Ja kun ollaan lähellä, yhteydet ovat, ja ovat aina olleet, sangen kiinteitä. Siksi riskimittari paukuttaa punaisella varsinkin Pohjois-Kroatiassa ja Istriassa, joka jo historiallisesti on ollut tiukasti Pohjois-Italian kainalossa. Aikoinaan jopa osa sitä.

Juuri tällä hetkellä, maanantai-aamuna, Kroatiassa on 12 todettua koronatapausta. Italiassa, siis muutaman sadan kilometrin päässä, niitä on 5883. Ja luku on nousussa. Mutta. Kroatia pyrkii olemaan hereillä, rajaviranomaiset profiloivat riskitapauksia rajoilla vaikka, ainakaan vielä, ihmisten lämpöjä ei mittailkaan. Ainakaan yleisesti. Viruksen rajumpaa leviämistä tänne koitetaan estää kaikilla mahdollisilla tavoilla. Ei ihan vielä matkustusrajoituksin, mutta oikeastaan kaikilla muilla tavoin. Arkijärjellä ajatellen paniikkiin ei ole mitään syytä eikä lomamatkoja tänne kannata peruuttaa. Ainakaan vielä. Lintukodossa on kaikki, toistaiseksi, tämänkin asian suhteen ihan hyvin.

Jos koronan leviäminen jatkuu, jos se aiheuttaa lisää rajoituksia matkustukseen, alueiden eristämisistä puhumattakaan, silloin se alkaa heilutella lintukodonkin perusteita. Isosti. Ja silloin kannattaa sitä lomamatkaakin harkita uudelleen. Tämä maa elää turisteista. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu jos lentoja aletaan peruuttamaan laajemmin. Jos ihmiset eivät uskalla enää matkustaa. Mitä tapahtuu jos tuleva sesonki menetetään. Silloin lintukoto on kusessa. Korviaan myöten.

Palataan takaisin lintukotoon, jossa kaikki on hyvin. Kun siirrytään pienempään yksikköön, kun siirrytään lintukotoajattelussa koko Kroatian mittakaavasta pieneen Kaštelan kaupungin kylään, kaikki edellä kirjoitettu voidaan kertoa vähintäänkin kahdella. Ihan kaikki.  

Jos on Kroatia syrjässä maailmanpolitiikan polttopisteestä, sama pätee Kaštelaan. Se on syrjässä jopa Kroatian politiikan polttopisteestä. Jos Kroatia on valtiona se nurkassa kyyhöttävä tyyppi, joka ei kiinnosta eikä kiihota ketään, niin Kaštela kyyhöttää Kroatian nurkassa. Eikä kiinnosta ketään. Kaštela on vähän kuin Kroatian Vantaa. Kun lennät Splitiin, lennät tarkalleen ottaen Kaštelaan. Jonne me kaikki me kaupungin asukkaat haluaisimme sinun jäävän lomaasi viettämään. Sillä me kykenemme tarjoamaan sinulle kaiken. Rauhaa, turvallisuutta, näkemistä, kokemista. Vaan ethän sinä jää. Sinä jatkat ’houkuttelevimpiin’ kohteisiin. Menet sinne minne kaikki muutkin menevät. Ja olet sitten hämmentynyt kuinka kallista siellä on. Kun joudut jonottamaan. Että onpas täällä paljon väkeä. Oma vika. Mitäs lähdit.

Lopuksi. Asun siis lintukodossa johon ei maailman myrskyt osu. Enkä jaksa panikoitua edes koronasta. Tulee jos on tullakseen. Eletään sitten sen mukaan. Mitä sitä etukäteen stressaamaan. Onhan noita ollut mustasta surmasta ebolan kautta zika -virukseen ja sarsiin. Kaikista on selvitty. Samalla tavalla me selvitään myös tästä. Koronasta. Ihan varmasti.   

Maanantain raportti lintukodosta päättyy tähän. Keskiviikkona jatketaan. Jos ei ole korona iskenyt. Nähdään siis parin päivän päästä. Toivottavasti.