18. maalis, 2020

Henkilökohtainen korona

Kastel Stari

9 - 20 C

Aurinkoista

 

Kun virallinen Suomi tiukentaa otettaan kansalaisistaan valmiuslailla, minunkin lienee syytä päivittää koronavirustilanne. Tällä kertaa usealta eri näkökannalta. Paneudutaan ensin henkilökohtaiseen tilanteeseen, sen jälkeen Kroatian tilanteeseen ja lopuksi kurkataan vielä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin tämän oman asuinalueeni, Dalmatian tilanteeseen. Blogin lopuksi, kuten tapana on ollut, sitten aivan jotain muuta.

Aloitetaan henkilökohtaisuuksilla. Vastataan liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan tarjoamaan mahdollisuuteen. Harakka kertoi eilen hallituksen tiedotustilaisuudessa, että ulkomailla asuvien suomalaisten pitäisi päättää, että palaavatko he kotimaahan vai pysyvätkö nykyisen asuinmaansa terveydenhoidon piirissä. Mitään pakkoa ei ole, Suomen valmiuslaissa mainittu suositus palata kotimaahan koskee vain lomamatkailijoita. Tiedoksesi Timo, minä pysyn täällä. Luotan paikalliseen terveydenhoitoon, en tosin niin palavasti kuin joku joka jossain kutsui Kroatian epidemiologeja ’maailman parhaimmaksi’. Minä luotan heihin riittävästi että kykenevät hoitamaan minut kuntoon jos virus iskee. Ja pysyn tällä. Mutta kiitos mahdollisuudesta.

Henkilökohtainen tilanteeni koronaviruksen suhteen juuri tällä hetkellä, keskiviikkoaamuna 18.03., on seuraava: WC -paperia on tarkalleen 14 rullaa. Kaksi isossa vessassa, 12 pienemmässä. En ole hamstrannut. Arvioitu riittävyys huhtikuun kolmannelle neljännekselle, olettaen että nurkkiin ei tule pyörimään naispuolisia henkilöitä. Tuolloin wc -paperin kulutus räjähtää. Käsisaippuaa ja -desiä on riittävästi. Molempien varastot on täydennetty viikonloppuna, käsidesiä hankittu jo toisen kerran. Ruokakaapista löytyy pitkään säilyviä tuotteita kuten pastaa, riisiä ja nuudeleita. Fyysisiä kontakteja ei ole. Koska niitä ei vaan ole. Koskaan. Kaikki mahdollinen on siis tehty. Ohjeiden mukaan.  

Keittiössä porisee tänään hernekeitto, onhan huomenna jo torstai. Soppaa riittää taatusti huomiselle, hyvin suurella todennäköisyydellä myös perjantaille. Lauantaina, vaikka sitä olisi vielä jäljellä, sitä ei sitten enää vaan jaksa. Eli loppu pakkaseen.Taidanpa vääntää tälle päivälle vielä pannukakun hernarin kylkeen. Kyllä siinä sitten on mikä-virus-tahansa ihmeissään jos tänne yrittää tunkea. Tuhdilla sipuliannoksella tuunattua hernekeittoa ja laktoosi-inteleraatikon nauttimaa, normimaitoon tehtyä, pannaria. Et sinä korona tänne halua tulla. Et varmasti. Tai sitten olet todella kova tyyppi.

Kroatian koronatilanne. Tänään on 69 todennettua tapausta. Lisäystä maanantaina blogissa ilmoitettuun lukuun 20 kappaletta. Varhaisimmat sairastuneet alkavat parantua hiljalleen, sairaalasta kotiutuu päivittäin useampikin potilas. Silti kaikki ei ole vielä ohi, ei lähellekään. Edellä mainitut ’maailman parhaat’ epidemiologit arvioivat, että taudin varsinainen huippu tässä maassa on edessä noin 2-3 viikon kuluttua. Uusia tapauksia on odotettavissa, ihan jo senkin takia että karanteenissa olevien ihmisten testejä on vielä käsittelyssä satoja. Niistä palautuu taatusti vähintäänkin muutama kymmenen positiivisena.

Kroatian koronassa on yksi jännä piirre. Maan kaikki tartunnat on todettu pohjoisessa kuten oheinen kuva osoittaa. Yhtään ainutta tapausta ei, ainakaan vielä, ole valunut tänne etelään. Dalmatiassa ei ole todettu ainuttakaan virustapausta. Se hämmentää suuresti. Mistä moinen voi johtua? Onko ilmiölle jonkinlaista järkevää selitystä?

Vastaus on, että ei. Ei ole selitystä eikä mitään tietoa mistä moinen voi johtua. Ei ainakaan mitään varmaa. Arvauksia ja arveluita kyllä. Joista ensimmäinen on, niin hämmentävältä kuin se kuulostaa, turismi. Kun ensimmäiset koronavirus tapaukset tulivat julki, Dalmatia käytännöllisesti katsoen tyhjeni turisteista. Joka ei kovin kauaa vienyt kun vielä ei ole, eikä ollut, sesonki. Dalmatia on ikään kuin eristäytynyt muusta maailmasta, toisin kuin vaikkapa Istria, jossa tartuntoja on tavattu huomattava määrä. Siellä ihmiset ovat olleet, ja ovat yhä, kiinteässä yhteydessä Italiaan. Joka on, kuten tiedämme, yksi pahiten tarttuneita seutuja.     

Toinen selitys on kylmät kodit. Asia, josta minäkin olen kirjoittanut useammankin kerran. Dalmatialaisen rakennustavan johtuen kämppien ilmanvaihto toimii kun asunnoissa ei juurikaan ole eristeitä. Asiantuntijoiden mukaan tämä auttaa pitämään limakalvot kosteina ja sen kerrotaan vähentävän viruksen intoa tunkeutua kehoon. Tiedä sitten.

Kolmantena selityksenä kerrotaan se, että Dalmatiassa on lämpimämpää kuin maan pohjoisosissa. Ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona. Täällä on tavallista tavata ihmisiä ja nauttia kahvi terassilla, ulkona, ja ulkoilmassa oleskelun epäillään hidastavan viruksen leviämistä. Varsinkin jos pitää riittävän välin kanssaihmiseen. Mitä dalmatialaiset eivät ihan aina tee. Koska pitää kätellä. Parhaimmillaan jopa halata. Koronasta riippumatta. Hieman jännittää mitä tästä päivästä eteenpäin tulee tapahtumaan, kun maan hallitus on käskenyt että kahvilat on pidettävä kiinni. Ja ne ovat dalmatialaisille kuin olohuoneita. Kaiken lisäksi loppuviikolle on luvattu aurinkoa ja yli 20 asteen lämpötiloja.

Jos ihan totta puhutaan, aivan perimmäisenä selityksenä tartuntojen puuttumiselle asiantuntijat pitävät sitä, että niitä ei ole vaan havaittu. Että kyllä se tauti täälläkin jyllää, ihmiset eivät vaan ole vielä hakeutuneet testeihin. Dalmatialaiseen tapaan ajatellaan, että ehtiihän sitä. Mikäs kiire tässä mihinkään on. Mennään vaikka kahville. Joka onkin se kaikkein vaarallisin vaihe, sillä korona leviää myös oireettomien kantajien välityksellä hyvinkin aktiivisesti. Näin ihmiset levittävät tautia tietämättään.

Tällä hetkellä tässä piirikunnassa on melko tarkkaan 50 ihmistä totaalieristyksessä, näistä noin puolet ulkomaalaisia. Kotikaranteenissa on viitisensataa henkilöä, lähimmät minun yläpuolella. Yläkerran perhe saapui sunnuntaina Tsekeistä ja viettää näin seuraavat kaksi viikkoa karanteenissa. Kuten kaikki jotka tulevat tänne ulkomailta.

Ensimmäistä dalmatialaista tapausta odotellessa tähän loppuun nopeasti aivan jotain muuta. Kuten tapana on ollut. Kirjoitin maanantaina viikonlopun roadtrippini ensimmäisestä päivästä. Joka oli masentavan harmaa. Voitte käydä lukaisemassa jutun tuosta. Kun sunnuntaina sitten jatkoin trippeilyä, tunnelmat olivat täysin erilaiset. Ajelin pitkin poikin rannikkoa, maisemat olivat kohdillaan, aurinko paistoi ja turkoosinsininen meri liplatti. Fiilis oli aivan erilainen kuin lauantaina värittömän ja synkeähkön mantereen puolella. Elämä tuntui jälleen elämisen arvoiselta.

Kiertelin, maanantaina mainitsemaltani henkilökohtaiselta matkatoimistani saamien ohjeiden mukaan, Dalmatian rannikon pikkukyliä. Kiskaisin aamulla monelle tuttuun Murter -nimiseen saareen, tutkin sen ja aloin sitten tiputella uskomattoman kaunista rantatietä, Jadranska Magistralaa eli kasitietä, pitkin kohti kotia. Poikkesin pieniin pittoreskeihin kyliin, joita tien varressa riittää. Kävin muistomerkeillä, maisemapaikoissa, rantakaduilla, satamissa, kävisinpä jopa paikoissa, jossa tuntui että tästä ei kyllä kukaan ole koskaan mennyt eikä tästä autolla pääse. Mutta kyllä siitä pääsi. Kun rohkaisi itsensä. Suzuki ei kaatunut, vaikka mäki olikin lähes pystysuora. Maisemat korvasivat kauhun.

Palautin auton maanantaina ja siirryin arkiseen elämään. Mahtava viikonloppu oli ohi. Palasin hernekeittoelämään. Jäi muistoja, jäi paljon kuvia ja upeita kokemuksia. Suosittelen lämpimästi. Oikeinkin lämpimästi. Tervetuloa tänne rannikolle heti kun se vaan on mahdollista. Sitten kun tänne jollain vempeleellä vihdoin pääsee.

Näin keskiviikolle. Perjantaina ponnistetaan vielä kerran tälle viikolle. Tulkaapa tutkailemaan, että mistä aiheesta. Pitäkääpä siihen asti huolta toisistanne näinä vaikeina aikoina. Minä lähden tästä lenkille.