20. maalis, 2020

Poikkeusoloja

Kastel Stari

9 - 18 C

Puolipilvistä

 

Kenellekään ei liene kovin suuri yllätys kun aloitan toteamalla, että elämme poikkeuksellisia aikoja. Elämme aikoja, joita suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kokenut. Missään päin maailma. Joita ei, kunhan tästä ensin on selvitty, toivottavasti tarvitse ikinä kokea enää uudelleen.

Minä elän näitä aikoja kahden maan kautta. Molempien tilanteita seuraten. Minua kiinnostaa luonnollisesti nykyisen asuinmaan Kroatian tilanne sillä se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Kenties jopa terveyteeni. Lisäksi seuraan hyvin suurella mielenkiinnolla Suomen tapahtumia, kuinka tilanne siellä elää ja kehittyy, sillä siellä asuu useampikin minulle kovin tärkeä ihminen. Ja onhan kysymyksessä kuitenkin kotimaa. Tai ainakin paikka jossa olen syntynyt.

Tutkaillaanpa siis tähän viikonlopun alkuun hieman mitä näissä kahdessa maassa koronan suhteen on tapahtunut, kuinka virukseen on suhtauduttu ja minkälaisia toimenpiteitä tehty. Lopuksi kurkataan hieman tulevaisuuteen. Vaikka olenkin vain eläkeläinen. En ennustaja.

Suomi ja Kroatia ovat taudin nykytilanteen suhteen samassa vaiheessa. Uusia, todettuja tartuntoja tulee päivittäin täysin matemaattisten mallinnusten mukaisesti. Virus siis leviää yhä molemmissa maissa. Joku voisi sanoa jopa että vieläpä sangen ärhäkästi. Tämän aamun tilanteen mukaan Suomessa on noin 400, ja Kroatiassa 105 varmennettua tapausta. Ja kun vielä keskiviikkona kirjoitin ettei ’meidän huudeilla’, Dalmatiassa ole yhtään sairastunutta, niin sekin tilanne on muuttunut. Piirikunnassa todettiin heti keskiviikkona ensimmäinen tautitapaus, nyt niitä on jo sietsemän. Suomessa Kainuu taitaa, ainakin vielä tänään perjantaina, olla ilman todettuja tapauksia. Toisaalta, eihän Kainuussa ole lähikontaktejakaan. Kuinka tauti voisi siellä levitä? Vai onko joku joskus nähnyt/tavannut välittömän ja ystävällisen kainuulaisen joka tavatessa spontaanisti halii tai vaihtaa poskisuudelmia. Juu, en ole minäkään.

Molemmissa maissa todellinen tautitilanne on asiantuntijoiden mukaan huomattavasti virallisia lukuja synkempi. Pelkäävät että oikeita tautitapauksia saattaa olla jopa 20-30 kertaa todettuja tartuntoja enemmän. Suurin osa onneksi sieltä lievemmästä päästä. Jos/kun näin on, se tarkoittaa aika monta sairastunutta. Sekä Suomessa että Kroatiassa. Siitä vaan taskulaskin esiin ja laskeskelemaan.

Molemmissa maissa on, luonnollisesti, tehty toimia viruksen leviämisen estämiseksi. Tai ainakin leviämisen hidastamiseksi. Molemmissa maissa nämä toimet ovat tarkoittaneet yksittäisten ihmisten itsemääräämisoikeuksiin puuttumista. Tekemisten ja liikkumisen rajoittamista. Suomessa on voimassa valmiuslaki ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Kroatiassa koko maa on muuten vaan kiinni. Totaalisen kiinni. Valmiuslain voimaan saattaminen aiheutti hieman nurinaa, rutinaa ja osalle porukasta taatusti harmaita hiuksia kun suomalaiseen tapaan asia meinasi mennä nokitteluksi ja yksittäisten ihmisten väliseksi valtataisteluksi. Yrittipä tietyt tahot jopa politikoida aiheella. Lopulta presidentti Sauli Niinistön jyrähdys pakotti ajoittain hieman liikaa omaan napaansa ja omaa poliittista tulevaisuutta varmistelevat, ehkäpä pikkaisen kokemattomat poliittiset päättäjät ruotuun. ’Me oikeasti tarvitsemme järeitä toimenpiteitä ja me tarvitsemme ne nyt’. Tämän jälkeen kaikenlaisiin poikkeuslakeihin hieman nihkeästi suhtautuneet puolueetkin totesivat että hyvä on. Se on valmiuslaki sitten. Vaikka sisäpiirilähteiden mukaan hallituksessa väännettiin aiheesta ihan tosissaan, aivan loppuun asti.   

Kroatiassa en samankaltaista vääntöä huomannut. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei sitä olisi ollut, rajallinen kielitaitoni vain haittaa sangen tehokkaasti paikallisten uutisten syvällistä seurantaa. Vaan en ole edes erittäin hyvän ystäväni, Google Transalatorin, suosiollisella avustuksellakaan pahempaa älämölyä havainnut. Täällä pääministeri ilmoitti, että maa menee muuten nyt kiinni. Ja sitten se meni. Päivämäärällä 19.03.2020 kello 00.01. Piste. En ole huomannut tuonkaan jälkeen kenenkään pahemmin aiheesta kiukutelleen. Kun se kun nyt vaan oli pakko tehdä.

Kroatiassa pantiin kiinni kaikki. Ihan kaikki. Aivan välttämättömimpiä yhteiskunnan toimintoja lukuun ottamatta, joita ovat mm. elintarvikeliikkeet, huoltamot, apteekit ja leipomot. Sillä kyllähän se tuore leipä pitää saada. Päivittäin. Asian vakavuudesta kielii, että jopa kirkot pistivät ovensa säppiin. Ja se jos mikä on katollisessa maassa iso juttu. Todella iso juttu. Lähes yhtä iso kuin se, että myös kahvilat ja terassit on laitettu kiinni. Täällä Dalmatiassa kun mihinkään ei ole voinut mennä eikä tehdä mitään ilman että käväisee samalla kahvilassa. Nyt se on vaan pakko opetella uusille tavoille.

Koronaviruksen vaikutukset molemmissa maissa tulevat olemaan suuret ja pitkäkestoiset. Aivan kuten ne tulevat olemaan ihan joka puolella maailmaa. Suomi selvinnee tulevasta talouskurimuksesta helpohkosti sillä maan talous on verrattain hyvässä hapessa. Eikä se ole kauhean riippuvainen mistään yksittäisestä toimialasta. Toisin kun Kroatia. Maan suurin tulonlähde (n. 25% BKT:stä) on palvelut, ja sen sisällä suurin sektori on matkailuelinkeino kaikkine tukitoimintoimintoineen. Kroatia on, kuten EU on toistuvasti huomautellut, aivan liian riippuvainen turismista. Ja nyt niitä turisteja ei ole. Ei vaan ole. Yhtään. Kun rajat ovat kiinni, kukaan ei liiku mihinkään. Ei edes maan sisällä, sillä sitäkin on rajoitettu. Ja kun ihmiset ei liiku, ei liiku raha.

Kroatian ongelmat tulevat olemaan järisyttävät. Mainittakoon pienenä esimerkkinä tämä Splitin seutu. Täällä on tavallista, jopa sangen yleistä, että paikalliset keräävät koko vuoden tienestinsä kesällä, sesongin aikana. Yksityiset pyörittävät majoituspalveluita, ravintoloita, hoitavat kuljetuksia, vuokraavat polkupyöriä, kuka mitäkin. Kesällä tienatuilla rahoilla on sitten eletty talven yli. Tänä kesänä näitä tuloja ei ole. Niitä vaan ei ole, sillä vaikka huomenna heräisimme maailmaan jossa ei enää ole koronaa, rajat auki ja kaikki entisellään, kesä 2020 on jo menetetty. Lomamatkat on peruutettu eikä maailmanlaajuinen pandemia välttämättä ihan kauheasti innosta matkustamaan vaikka se kuinka oli saatu talttumaan. Pelko jää, ja se vaikuttaa pitkään. Matkailutyyppisen elinkeinon toipuminen vie kauan, eikä se käynnisty entiselleen ihan vaan napista kääntämällä. Tulee pitkä talvi kovinkin monelle paikalliselle, joka on tottunut että vuoden tulot tehdään kesällä. Kaiken lisäksi kun väliin jää, toivottavasti vain yksi kesä, ne markkinaosuudet ja asiakkaat täytyy taistella takaisin. Sitten kesälle 2021.

Näin, hieman synkähköllä aiheelle kohti viikonloppua. Mutta kun se virus on täällä, se on täällä. Siksi siitä pitää kirjoittaa. Ja siksi se pitää huomioida. Maanantaina katsellaan sitten taas kuinka maailma on muuttunut, kuinka se silloin makaa. Jatketaan juttua silloin. Oikein hyvää viikonloppua ihan jokaiselle. Pitäkää tänä vaikeana aikana huolta toisistanne. Soitelkaa, skypettäkää, lähetelkää tekstareita ja whatsappeja toisillenne. Jopa sille, jo hieman unohtuneelle, kaverille vuosien takaa. Vanhalle tyttö/poikaystävälle. Tai kirjoittakaa kirje! Sellainen perinteinen paperille kynällä kirjoitettu kirje. Älkää jättäkö ketään yksin. Sillä me tarvitsemme toisiamme. Nyt ehkä enemmän kuin koskaan.