23. maalis, 2020

Proteiinipallo

Kastel Stari

2 - 10 C

Puolipilvistä, keltainen varoitus tuulesta

 

Se on millimetrin kymmenestuhannesosan kokoinen proteiinipallo, jonka sisällä on rna:ta. Se on saanut nimensä siitä, että mikroskoopissa tarkasteltuna  näyttäisi siltä, että sillä on kruunu. Korona.

Se tuli nopeasti ja yllättäen. Siitä ei ole kuin muutama viikko kun suunniteltiin huhtikuuta. Oli tarkoitus matkustella, tehdä roadtrippejä ja osallistua palavereihin yhteistyökumppaneiden kanssa ympäri maata. Työpaikoilla lomalistoihin piirreltiin viivoja ajankohtiin jolloin kesäloma olisi mukava pitää. Suunniteltiin kevään juhlia. Vappua, rippi- ja yo -juhlia. Kesähäitä. Sitten tuli korona ja muutti kaiken. Ei pelkästään minun tai sinun elämää, vaan koko maailman. Kenties pysyvästi. Ainakaan juuri nyt, maanantaiaamuna tätä naputellessani, mikään ei ole entisellään. Ja näyttää vahvasti siltä, että ei tule olemaankaan. Vähään aikaan. 

Muutos on ollut nopea ja raju. Aluksi koronaa kutsutaan hieman ärhäkämmäksi flunssaksi, jonka riskiryhmää ovat huonokuntoisen vanhukset joiden yleiskunto on valmiiksi heikko. Korona näyttäisi olevan hyvinkin paikallinen virus Kiinan Wuhanissa. Seuraavaksi Italia rajoittaa kymmenen kaupungit liikkumista. Suomen johtava asiantuntijataho THL kutsuu 24. helmikuuta Italian toimia ylimitoitetuiksi. Pääministeri Sanna Marin rauhoittelee 27.helmikuuta, että paniikkiin ei ole syytä ja jatkaa 06.03. että Suomen terveydenhoitojärjestelmä on oikein hyvin varautunut ja kestää kovatkin paineet. Sunnuntaina 22.03. katselemme kuvia Italiasta, jossa koronaan on yhden päivän aikana kuollut lähes 800 ihmistä vuorokauden sisällä. Krematoriot eivät kykene ottamaan enää uusia vainajia koska kapasiteetti ei riitä. Sanna Marin puhuu ulkonaliikkumiskiellosta. Suomi ei julkaise enää tarkkoja tilastoja sairastuneiden määrästä. Useat valtiot ovat sulkeneet rajansa. Sitä viivaa siinä kesälomalistassa kumitetaan pois koska lomaa tuskin on tulossa. Suomessa porukat ajaa Leville hiihtämään ja tanssimaan pöydillä. Koronaa pakoon.

Minä asun maassa, joka tulee koronatartuntojen kanssa hieman muun maailman perässä. Kun Suomen tartunnat seuraavat viiveellä muiden Pohjoismaiden tartuntoja, Kroatia seuraa viiveellä Suomea. Täällä tartunnat räjähtivät kasvuun oikeastaan vasta viime viikolla kun korona pääsi kunnolla vauhtiin. Sairastuneiden määrä kasvoi tämän aamun tilanteen mukaan viikossa 49stä 254:ään. Käytännössä siis viisinkertaistui. Viikossa. Lisäksi korona levisi koko maahan. Viime maanantaina sitä esiintyi vain maan pohjoisosissa, tänään punaisia täpliä, jotka osoittavat tartunnat kartalla, on joka puolella Kroatiaa. Ensimmäinen kuolintapaus on koettu. Kroatian hallitus tiukentaa ihmisten oikeuksia liikkua ja kokoontua lähes päivittäin. Varsinaista ulkonaliikkumiskieltoa, ainakaan vielä tämän aamun uutisten mukaan, ei ole vielä määrätty, sen sijaan kaikki julkinen liikenne, poislukien taksit, on pysäytetty. Liikkuminen kaupungista toiseen on kielletty. Poliisit hätistelevät ihmisiä puistoista ja kaduilta koteihinsa. Kauppaan, joiden aukioloaikoja on rajoitettu, mennessä kätesi desinfioidaan ovella, kassajonossa on jonotusmerkit metrin välein eikä pienimpiin myymälöihin pääse sisälle kuin rajallinen määrä asiakkaita kerrallaan. Väki jonottaa kiltisti ulkopuolella. Ulkoilmatorit ovat kiinni. Kaupunkien keskustat ovat tyhjiä. Kroatia, aivan kuten koko muu maailma, on muuttunut.

Eikä tässä vielä kaikki. Sunnuntai -aamuna maan pääkaupunki heräsi shokkiin. Zagrebissa maa heilui 5,5 ja heti perään 5.0 voimakkuudella. Aineelliset vahingot kaupungin vanhassa osassa olivat mittavat ja useita ihmisiä loukkaantui. Kaikki suomalaiset, joita kaupungissa on paljon, ovat tietojeni mukaan kunnossa. Palaan aiheeseen keskiviikon blogissa, mutta maanjäristys keskellä koronaa oli vihoviimeinen asia mitä tämä maa kaipasi.  

Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Tai ainakin yritän olla. Parhaan kykyni mukaan. Kun aloitin tänään tämän jutun kirjoittamisen, ajatuksena oli naputella positiivinen juttu. Että vaikka korona on sitä ja tätä, vaikka se tuo mukanaan tuota ja tätä eikä kukaan voi olla varma tulevaisuudesta, elämästä on, kaikesta huolimatta, mahdollista löytää mukaviakin asioista. Tuo alku ei oikein lähtenyt kaikkine maanjäristyksineen, mutta koitetaan tähän loppuun korjata mitä vielä on korjattavissa. Koitetaan kaivella niitä elämän poseja. Sillä kyllähän niitä riittää.

Kuten vaikka se, että nyt kun ei kerta kaikkiaan voi säntäillä eikä suorittaa koska mitään ei saa tehdä, nyt on aikaa varautua tulevaisuuteen. On aikaa päivittää vaikka kodin tekniikka. Hankkia uusi, tehokkaampi tietokone. Eikä sitä välttämättä tarvitse ostaa pohjalta ’menenpä kauppaan ja otan ensimmäisen eteen tulevan’ kuten tapana on ollut. Nyt on aikaa vertailla. Hintoja, jopa ominaisuuksia. Hankkia uusi puhelin, jossa on muistia riittävästi ja kunnon kamera. No, tämä taisi tulla tehdyksi jo ennen koronaa, mutta noin niin kuin periaatteessa.

Kirjoitin jo perjantaina, että kun korona pitää sinut kotona, on aikaa aktivoida vanhoja kaverisuhteita. Olla yhteyksissä tyyppeihin, jotka ovat elämän myllerryksissä jääneet jonnekin. Ottaa yhteyttä ihan vaan kysyäkseen että mitä sinulle kuuluu? Pitkästä aikaa. Sitähän voisi peräti jopa jutella omien sukulaisten kanssa. Tai noh… kyllähän se raja johonkin pitää vetää.

Korona myös opettaa. Kaikenlaista. Kuten vaikka sen, että aamun Hesarin voi ihan helposti lukea pätkissä. Sitä ei siis tarvitse ahmia aamukahvia juodessa putkeen, vaan siitä voi jättää osia luettavaksi myöhemmin päivällä. Hämmentävä kokemus. Yhtä hämmentävää on huomata, että vessapaperia, jotka uutisten mukaan hamstrattiin melkoisia määriä koronan alkuvaiheessa, ei kulu yhtään sen enempään kuin normaalioloissa. Vaan onhan se hyvä, että sitä on. Kaapit täynnä. Sillä koskaan ei voi tietää.

Hamstrauksesta puheenollen, olen todennut, että ei se ruoka lopu. Kaupasta on löytynyt ihan kaikkea mitä olen tarvinnut aivan tavalliseen tapaan. Paitsi lihalientä. Sitä ei ollut lauantaina lähikaupassa. Olisi varmaan pitänyt varautua aikoinaan ja hankkia kuutioita kiloittain kaappiin silloin kun niitä vielä oli saatavilla. Sunnuntaina löysin sitä sitten toisesta kaupasta. Akuutti kriisi ruoan loppumisesta oli ohi.

Olen oppinut, osittain pakotettuna, pesemään käsiäni. Riittävän usein ja riittävän huolellisesti. Itse asiassa ihan koko ajan. Ja täydentämään pesua vielä desinfiointiaineella, jota kannan mukanani jatkuvasti. Suihkauttelen sitä sitten vähän väliä. Vaikkakin asiantuntijat ovat todenneet, ettei tällä suurempaa merkitystä ole. Kunhan suihkin. Onpahan jotain tekemistä.

Tämmöinen tästä nyt tämän viikon aluksi tuli. Maailmassa, joka on juuri nyt, juuri tällä hetkellä. Katsellaan keskiviikkona minkälainen se maailma tuolloin on ja minkälaista juttua silloin irtoaa. Tulkaapa takaisin tutkailemaan. Eihän teillä muutakaan tekemistä ole kun mitään ei saa, eikä uskalla, tehdä. Nähdään siis keskiviikkona. Pitäkääpä itsestänne, ja toisistanne, huolta.