27. maalis, 2020

Pieni ihminen

Kastel Stari

9 - 15 C

Pilvistä, muutama sadekuuro. Keltainen varoitus tuulesta.

 

Tänään perjantaina jätetään suuret linjat rauhaan. Koitetaan kirjoittaa juttu pienen ihmisen silmin katsottuna. Yritetään olla puuttumatta maailmanlaajuisiin ongelmiin, koitetaan vältellä jopa valtioiden asioita. Yritetään pysytellä siis ihan arkisissa asioissa. Puhutaan niistä jutuista jotka vaikuttavat, enemmän tai vähemmän, meidän jokaisen omaan, henkilökohtaiseen, elämään.

Vaan ennen kuin sukelletaan siihen, päivitetään Kroatian koronatilanne. Niin kuin tässä kriisin aikana on ollut tapana. Tänä aamuna, tänä perjantaina tässä maassa, on todettu 495 tapausta. Siinä on kasvua keskiviikkona julkaisemaani lukuun 113 tautia. Päivittäinen kasvu, siis se virallinen kasvu jota viranomaiset seuraavat, on ollut torstaista ja perjantaihin 53 tapausta. Se on itse asiassa jopa hieman rohkaiseva luku. Uusien tautitapausten määrä näyttäisi kääntyneen laskuun, tosin vasta hyvin heikosti. Kasvu on laskussa jo kolmatta päivää peräkkäin. Parhaassa tapauksessa tämä saattaa olla merkki siitä, että toimet, jotka Kroatia on ottanut käyttöön vaikkapa Suomeen verrattuna selkeän etupainotteisesti, alkavat purra. Mikäli kehitys jatkuu, jos tautitapausten päivittäin kasvu todellakin on taittunut, se tapahtuu täysin asiantuntijoiden matemaattisten mallien mukaan. Niiden mukaan ensimmäisistä eristämistoimenpiteistä kuluu parisen viikkoa ennen kuin ne alkavat vaikuttaa sairastumisissa. Kroatia julisti ensimmäiset matkustus- ja liikkumisrajoitukset juurikin noin kaksi viikkoa sitten. Jos asia todella on näin ja lasku jatkuu, tämän maan pitäisi olla lähellä nollakasvua joskus toukokuun loppupuolella. Aika näyttää.

Vielä on kuitenkin aivan liian aikaista huokaista helpotuksesta. Edellä esitetty muutos tartunnoissa on toistaiseksi hyvin heikko ja vasta alussa, mutta suunta näyttäisi olevan oikea. Ja, kuten todettu, rohkaiseva. Samaan aikaan Kroatian kansanterveyslaitos on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että kansalaiset vähät välittävät rajoituksista. Vaikka Kroatiassa ravintolat ja baarit ovat olleet kiinni jo reilun viikon, kauppojen aukioloaikoja ja ihmisten liikkumista rajoitettu hyvinkin rankasti, osa väestä järjestää juhlia ja kokoontuu bilettämään aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Eniten ihmetystä ja kohinaa on herättänyt johtavien poliitikkojen järjestämät suuret juhlat. Siis samojen tyyppien, jotka toisaalla ovat huolissaan siitä että ihmiset eivät noudata heidän antamiaan ohjeita.

Vaikka kasvu saattaa olla siis taittunut, ehkä kenties, korona hiipii yhä lähemmäksi. Eilen raportoitiin ensimmäinen vahvistettu tapaus täällä meidän kylällä, Kaštelassa. Se käynnisti melkoisen huhumyllyn kaupungin keskusteluportaaleissa. Että kuka ja missä? Omaan pikku kosmokseeni tämä ei vaikuta tuon taivaallista. Kaupungissa asuu 40.000 ihmistä, joten oli vain ajan kysymys milloin ensimmäinen tapaus löytyy. Se löytyi eilen. Voi voi. Tsemppiä potilaalle.

Piti kirjoittaa pienen ihmisen näkökulmasta. Ja koko alkublogi on liikkunut aivan jossain muualla. Aivan eri tasoilla. Joten laskeudutaan. Laskeudutaan yksittäisen ihmisen elämään. Arjen tasolle. Kun tässä nyt on, sattuneesta syystä, ollut hieman tavallista enemmän aikaa tehdä kaikenlaista, olen surffailut aivan uusilla nettisivuilla. Semmoisilla joissa ei aikaisemmin ole tullut käytyä. Ja ei, en nyt puhu ’niistä’ sivuista. Niillähän minä en ole käynyt koskaan enkä ikinä. En edes kurkkaamassa. Sen sijaan löysin interwebin syövereistä keskustelupalstoja, joissa ihmiset ympäri maailmaa keskustelevat siitä kuinka korona ja sen mukanaan tuomat rajoitukset ovat vaikuttaneet heidän elämään. Näitä palstoja lueskellessa sai mukavasti käsityksen siitä, miten eri kulttuureissa asiaan suhtaudutaan. Yksittäisten ihmisten tasolla. Ihan siinä arkisessa elämässä.

Katsaukseni ei ole kattava eikä se todellakaan täytä yhtään minkään tieteellisen tutkimuksen kriteereitä, mutta nopealla lukemisella näyttäisi, että huolimatta siitä mistä maailmankolkasta ihminen on kotoisin, mikä hänen tilanteensa on tai minkälaisia rajoituksia maassaan on asetettu, suurin osa näyttäisi hyväksyvän elämänsä rajoittamisen. Osalle se on tuonut mukaan ongelmia, osa elää aivan samanlaista elämää kuin on elänyt tähänkin asti. Ja sitten on olemassa, tietty, se osa väestä joka mouhoaa. Ja valittaa. Eikä usko rajoitusten auttavan yhtään mihinkään. Onneksi tämä porukka näyttää olevan pieni vähemmistö.

Mitä ihmiset sitten kaipaavat? Mitä he kokevat menettäneensä? Oli jännä huomata, että melkein poikkeuksetta kulttuuritausta riippumatta, kaikki kaipasivat niitä elämän pikku asioita. Kävelyä luonnossa, kahvilassa istuskelua, ystävien, perheen ja kavereiden tapaamista. Arkista elämää. Niitä asioita, joita ei välttämättä huomaa eikä osaa arvostaa kun kaikki on hyvin. Asioita, joiden puuttumisen huomaa vasta sitten kun niitä ei enää ole.

Pysytään pienessä ihmisessä. Siirrytään makuuhuoneen puolelle. Suomessa julkaistiin päättyneellä viikolla tilasto, jonka mukaan tammi- helmikuussa syntyvyys oli pitkästä aikaa kääntynyt nousuun. Uusia vauvoja syntyi tänä vuonna 5% enemmän kuin vastaavana aikana vuosi sitten. Se on, kuulemani mukaan, poikkeuksellista. Joku oli laskeskellut, että yhdeksän kuukautta ajankohdasta taaksepäin Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Olisiko peitto heilunut silkasta riemusta? Tule ja ota minut minun oma Mörkö-Marko! Uuh. En tiedä enkä osaa sanoa, mutta seuraava selkeä piikki syntyvyydessä osuu perinteisesti maaliskuulle. Joka on melko tarkkaan yhdeksän kuukautta juhannuksesta. Ehkä asioilla sittenkin on jonkinmoinen yhteys.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata mitä näissä tilastoissa tapahtuu yhdeksän kuukauden kuluttua siitä kun tämä koronaviruseristys päättyy. Onko meillä edessä koronavauvabuumi? Onko siellä kotona ihmetelty, että kukahan tuo tyyppi on joka täällä meillä asuu? Sehän vaikuttaa ihan kivalta. Johtaako yksi asia toiseen ja näkyykö tulos synnytyssaleissa sitten yhdeksän kuukauden kuluttua? Toivottavasti näkyy, sillä onhan niitä paljon huonompiakin tapoja kuluttaa aikaa eristyksessä. Joten tutustukaa siihen tyyppiin joka siellä kämpässä pyörii ja jos natsaa, antaa mennä. Se on ihan kivaa. Se touhu. Muistelisin.

Lopuksi ratkaistaan korona -ongelma. Se on helppoa. Tilataan diagnoosit vakuutuslääkäreiltä. Nämähän ovat tyyppejä jotka pystyvät potilasta näkemättä, vastoin hoitavien lääkäreiden mielipiteitä, toteamaan että potilas on terve ja työkykyinen. Säästetään turhaa työtä sairaaloissa ja annetaan koronan hoitovastuu vakuutuslääkäreille. Äkkiä meillä ei enää ole pandemiaa, sen sijaan meillä on hyvin moni henkilö täysin työkykyisenä täysin normaalisti hommissa. Problem solved.

Näin tälle viikolle. Koittakaa viettää, kaikista rajoituksista ja muusta hässäkästä huolimatta, oikein mukava ja miellyttävä viikonloppu. Tutustukaa vaikka niihin tyyppeihin jotka asuvat siellä teillä. Myös niihin lyhyempiin. Joita usein kutsutaan lapsiksi. Nehän saattavat olla vaikka kuinka mukavia. Koskaan ei voi tietää.

Palataan maanantaina. Katsellaan minkälaiseen maailmaan blogi silloin putkahtaa. Tulkaapa tutkailemaan. Pitäkää toisistanne huolta. Ja viettäkää mukava viikonloppu.