8. huhti, 2020

Sosiaalinen media

Kastel Stari

11 - 20 C

Aurinkoista

 

Aloitellaanpas sitten, jälleen kerran, jo lähes perinteeksi muodostuneella katsauksella Kroatian koronatilanteeseen. Uusia tapauksia on ilmoitettu tälle päivälle 60 kappaletta, sairastuneiden kokonaismäärä on tänä aamuna 1.282, kuolleita 18 ja viruksesta parantuneita 167. Pientä, varovaista optimisuutta on ilmassa, olkoonkin että maan johtavat epidemiologit varoittelevat yhä, että tilanne saattaa pahentua vielä kolmisen viikkoa. Kunnes helpottaa. Olettaen että ihmiset edelleen noudattavat rajoituksia. Joiden suuren suuri koeponnistus tulee olemaan viikonloppu, pääsiäinen. Se kun on suuri, siis todella suuri, juhla katolilaisessa maailmassa. Palaan tähän aiheeseen seuraavassa blogissa, joka sattuukin olemaan soppelisti juurikin pitkäperjantain pläjäys.

Sitten aivan jotain muuta. Toki lievästi edelleen koronaan liittyen. Suomalaislehdillä, pääsääntöisesti iltapäiväsellaisilla, on ollut tapana säännöllisin väliajoin kirjoittaa artikkeli tai kaksi siitä kuinka vahingollinen, ihmisten elämänlaatua heikentävä ja muutoinkin kaikin puolin paha asia sosiaalinen media on. Tuntuu että kun lehdessä on tilaa, jostain artikkelivarastosta, siitä joulun jälkeen julkaistavan ’näin pääset eroon joulukiloista’ ja toukokuun alussa julkaistavan ’vielä ehdit kesäkuntoon’ -juttujen välistä, kaivetaan juttu sosiaalisen median kauheudesta. Pyyhitään pölyt, copy-peistataan ja pistetään lehteen. Lisäksi aina jostain löytyy joku sosiaalipsykologidosentti kommentoimaan aihetta pohjalta kuinka sosiaalisen median käyttö aiheuttaa ainakin yksinäisyyttä, kasvattaa karvoja käsiin ja mädättää selkärangan.

Tämän lisäksi on olemassa ihmistyyppi, joka vähän väliä ilmoittaa suureen ääneen lähtevänsä sosiaalisesta mediasta. Koska oikea elämä, oikeat ihmiset ja aito elämä on jossain tuolla ulkona. Lähdetään ovet paukkuen, lähdetään heti kun asia on ilmoitettu sosiaalisessa mediassa (sic), odoteltu ja saatu oman kuplan kannustukset. Että kyllä teet rohkean teon. Että kyllä minäkin heti kun saan tämän soijalattemaissiuutekahvini juoduksi. Ja ehdin päivittämään statukseni kaikille foorumeille kuinka ne ahdistavat minua. Vihdoin minulla on aikaa lukea Päätalon koko tuotanto ja öljyvärimaalata sormiväreillä. Kylläpä olenkin, ah, niin rohkea intellektuelli kun jätän sosiaalisen median ja keskityn vain itseeni.

Tuo edellä olevan kuvaus ei muuten koske niitä tyyppejä jotka ovat jättäneet sosiaalisen median sisällä vain jonkun palvelun tai sovelluksen. Tiedän monta tapausta, jotka ovat vain kyllästyneet vaikkapa Facebookiin tai Twitteriin. Ihan vaan koska eivät koe juuri nyt tarvitsevansa niiden palveluita. Ei, edellä oleva laajempi kuvaus koskee ihmisiä jotka tuomitsevat sähköisen median ihan vain siksi että se on sähköinen media. Ja se on netissä. Kaikki mikä on netissä on vähän pelottavaa ja tarkoitettu vain luusereille sekä rajoittuneille ihmisille jotka eivät osaa elää oikeaa elämää. Eivätkä ymmärrä kuinka paljon antoisampaa onkaan tavata in person. Tuskin edes ymmärtävät mitä se tarkoittaa.

Ja onhan se totta. On totta että ihmisten tapaaminen livenä on paljon antoisampaa kuin heidän tapaaminen online. Paitsi silloin kun on korona. Ja pitää vältellä ihmisiä. Silloin sosiaalinen media onkin yllättäen hyvä juttu. Antaa turvaa. Poistaa yksinäisyyttä. Jopa sen iltapäivälehtiin kommentteja antaneen päivystäneen sosiaalipsykologidosentin mielestä, joka vielä tammikuussa kantoi huolta kuinka ihmiset syrjäytyvät kun roikkuvat netissä. Niin se maailma muuttuu. Ihan yks’kaks.

Sivistyssanakirja kertoo sosiaalisuuden merkitsevän seurallisuutta, ystävyyttä ja kaveruutta. Mistään ei löydy, tai minä en ainakaan ole löytänyt, minkäänlaisia sääntöjä sille, miten seurallisuutta tai ystävyyttä pitäisi sääntöjen mukaan suorittaa. Että miten pitäisi olla sosiaalinen. Uskallankin villisti epäillä, että sähköinen sosiaalisuus on ihan yhtä hyvää sosiaalisuutta kuin sen jokin muu muoto. Että kukaan ei muutu huonommaksi ihmiseksi jos pitää yhteyttä lajitovereihin netissä. Joillekin, niin sosiaalisuuden antajalle kuin sen vastaanottajalle, se saattaa joskus toimia jopa paremmin.

Kuka muistaa IRC -gallerian? Sehän oli/on jonkinlainen sosiaalisen median alkueläin jossa ihmiset tapasivat toisiaan, keskustelivat, tutustuivat, kuulemani mukaan joskus jopa rakastuivat. Itselleni palvelu ei koskaan oikein auennut, mutta IRC -galleriasta lähtien sosiaalinen media yleisesti ottaen on ollut täysin luonnollinen osa elämääni. Pidän ihmisistä, tapaan heitä todella mielelläni livenä vaan kun se ei aina ole mahdollista, en demonisoi millään tavalla sitä että yhteyttä pidetään myös sähköisesti. Joissain tapauksessa se saattaa olla ainoa keino. Varsinkin jos satut asumaan vaikkapa parin tuhannen kilometrin päässä sinulle tärkeistä tyypeistä. En siis kykene näkemään tilannetta jossa julistaisin suureen ääneen muuttuneeni paremmaksi ihmiseksi ja lähteväni linjoilta. Että pitäkää tunkkinne. Kyllä minä tulen olemaan täällä. Hamaan loppuun asti. Halusitte tai ette.

Kun aikoinani muutin näille huudeille, ihan ensimmäisiä hommia oli tehdä sopimus internet -palvelutarjoajan kanssa. Saada netti auki. Näin tein. Heti kun olin saanut oleskelulupapaperit vetämään ja pankkitilin auki, avasin nettiyhteyden. Itse asiassa, netti taisi olla auki jo ennen virallisia asioita sillä ensimmäinen sopimus oli vuokraemäntäni nimissä. Yhteys oli paska, mutta se oli yhteys. Se oli yhteys, joka oli poikki kun ulkona tuuli. Tai oli liian kuuma. Jos huoneessa oli enemmän kuin kaksi henkeä ja joku surffasi netissä, toiset eivät voineet hengittää sillä se vaikutti netin nopeuteen. Puhumattakaan jos joku downloudasi jotain. Silloin katkesi radiolähetys, sähköt räpsyivät ja lähikaupan pakastin lakkasi toimimasta. Kun vihdoin kyllästyin, ja koitin päästä irti sopimuksesta, se ei ollutkaan yksinkertaista. Koska sopimus oli vuokraemännän nimissä. Minun natsani eivät riittäneet. Ne olivat riittäneet kyllä silloin kun ostin lisäpalveluita, irtisanomiseen sen sijaan tarvittiin kirjallinen ilmoitus vuokranantajalta. Paperilla jossa on leima. Sillä tässä maassa ei mitään paperia ole olemassa jos siinä ei ole leimaa. Mieluiten kaksi.

En halua mainita yhtiöiden nimiä, joten en mainitse että kysymyksessä oli Optima -niminen palveluntarjoaja. Nykyään, päästyäni vihdoin eroon heistä, minulla onkin sitten peräti kolme (!) nettiyhteyttä. On rajaton liikkuva wifi, joka toimii muuten todella hyvin. Tuli jonkun kylkiäisenä. On kiinteä nettilinja, joka toimii muuten todella hyvin. Ja on, sivumennen sanoen, puolet halvempi kuin mitä yhtiön-jonka-nimeä-en-mainitse sopimus oli. Lisäksi on rajaton mobiilidata joka tuli puhelimen oston yhteydessä. Joten kaistaa riittää vaikka kylässä olisi hieman enemmänkin ihmisiä. Tai ulkona tuulisi. Aina niistä joku toimii. Voin siis olla sosiaalinen aina kun siltä tuntuu. Jopa sähköisesti.

Näin tänään. Ai niin, se uudistuminen josta on ollut puhetta. Siirretään sitä vielä vähän. Kun ei ole ’kerennyt’. Eli jaksanut. Ei ole napannut. Mutta palataan asiaan. Kun aika on kypsä. Linjoille palataan perjantaina, joka on siis hyvinkin pitkä, silloin tutkaillaan miten kiltisti katolliset kroaatit ovat juhlapyhinä olleet. Kuinka kiltisti sääntöjä on noudatettu. Olkaapa tekin kilttejä toisillenne. Ja pitäkää huolta.