15. huhti, 2020

Tylsyys

Kastel Stari

6 - 16 C

Enimmäkseen aurinkoista, keltainen varoitus tuulesta

 

Pääsiäinen on ohi. Vihdoin. Se oli tylsä. Mitään ei tapahtunut, mitään ei voinut tehdä eikä ketään ei ollut missään. Onneksi arki alkoi. Sillä nyt ei tapahdu mitään, nyt ei voi tehdä mitään eikä ketään ole missään. Paitsi että nyt kaupat ovat auki, tosin vain 08.00-17.00, ja Hesarista ilmestyy näköislehti. Toisin sanoen, päättymätön pääsiäinen jatkuu. Valitettavasti.

Palataan tylsyyteen myöhemmin, päivitetään ensin Kroatian koronatilanne kuten tässä lockdownin aikana on tullut tavaksi. Juuri nyt näyttäisi siltä, että kasvu tässä maassa olisi taittumassa ja uusien tapausten määrä hiljalleen rauhoittumassa. Lauantaina uusia tauteja tavattiin 39, sunnuntaina 66, maanantaina 50 ja eilen tiistaina 54 kappaletta. Tämä osoittaa asiantuntijoiden mukaan ainakin sen, että Kroatian noin kuukausi sitten käyttöön ottamat, joidenkin arvioiden mukaan jopa maailman tiukimmat, rajoitukset toimivat. Ja ovat hidastaneet taudin leviämistä. Sairastuneiden kokonaismäärä tänään keskiviikkona on 1.704 ja kuolleiden 31. Parantuneita on tilastoitu 415 henkeä.

Ja kun vähän helpottaa, alkaa spekulaatiot että milloin kielloista voidaan luopua. Varsinkin kun osa Euroopan maista purkaa ulkona liikkumisrajoituksia, availee kouluja ja ravintoloita jo täyttä päätä. Ja koska jokainen päivä jonka tämä maa on kiinni, maksaa paljon ja vaikuttaa suoraan valtion talouteen. Matkailusta puhumattakaan. Paine avaamiselle on suuri, mutta mitään päätöksiä ei ole vielä tehty. Sitä paitsi pääsiäisen vaikutukset tartuntatilastoihin nähdään vasta joskus parin viikon päästä.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, pääsiäinen oli suuri juhla täällä. En liikkunut tarpeeksi jotta voisin kertoa henkilökohtaisista näkemyksistäni miten ihmiset noudattivat liikkumisrajoituksia, mutta sen verran kurkin että usealla pihalla aivan tässä lähiympäristössä näytti grilli savuavan ja suku olevan koolla. Kun kelitkin olivat kohdillaan. Koko pääsiäisen paistoi aurinko ja lämpö kipusi 23-25 asteeseen. Mikäs siinä on grillata. Sillä meidän mummolla sitä koronaa varmaan ole….

Splitissä sen sijaan eräs pappi päätti että häntä ei kokoontumisrajoitukset paljon puristele ja järjesti pääsiäisenä jumalanpalveluksen kirkossaan. Koska uskonto ja ’suojelus’. Paikalle saapui uskovaisten lisäksi muutama toimittaja, joita sitten niin pappi kuin hartaat kirkossa kävijät läiskivät oikein huolella kuonoon koska tyypit tulivat häiritsemään harrasta hetkeä. Pappi ja seuraajansa ovat nyt epäiltynä liikkumisrajoitusten rikkomisesta ja lievistä pahoinpitelyistä. Onneksi. Joskus tuntuu että maailmassa on kaksi ihmisryhmää joita ei koske mitkään lait eikä asetukset, voivat tehdä ihan mitä tahansa ja selvitä siitä. Aina. Suomalaiset poliitikot ja katoliset papit. Vai mitä sanotte poliittisista virkanimityksistä ja lehmänkaupoista Suomessa tai toistuvista pedofiiliskandaaleista katolisessa maailmassa?

Takaisin tylsyyteen. Ja sen taklaamiseen. Onneksi joku on joskus keksinyt Yle Areenan ja Netflixin. Niiden avulla pääsee jo melko pitkälle. Muita hyviä keksintöjä ovat kaverit ympäri maailmaa joiden kanssa on mukava jutella kun kellään ei ole mihinkään kiire. Ja kaikilla on tylsää. Tähän päälle vielä sitten ihan arkiseen ihmissuhteeseen kuuluvat skypepuhelut niin johan alkaa iso osa tylsyydestä olla hoideltu. Varsinkin jos tuo viimeinen on kunnossa. Eikä ole riitaa. Tai no, kyllähän se aika kuluu riidellessäkin.

Seuraa kysymyksiä. Kuinka tylsistynyt ihmisen pitää olla että päättää lähteä kuluttamaan aikaa Ylivieskaan? Siis nimenomaan Ylivieskaan? Onko kysymys tylsyyden maksimoisesta? Vai ihan puhtaasta masokismista? Sillä juuri näin minä tein pääsiäisenä. Ja nyt mietityttää.  

Homma toimii seuraavasti. Valitse henkilö, jonka velvoitat lähtemään Ylivieskaan. Käske lisäksi että ottaa kameran mukaansa. Soita skypepuhelu henkilölle. Ja sitten mennään.

Sinulla on livekuvayhteys ja liikuteltava kamera, edellä mainittu henkilö, käytössäsi. Voit ohjailla kohdetta sinne tänne minne haluat ja jos käskyjäsi on totellaan, saat vielä still -kuvia kohteista joita voit komentaa henkilön kuvaamaan. Tässä kohdin on syytä mainita, että henkilön valinnassa kannattaa noudattaa tarkkaa harkintaa. Haluat, että etäpääte toimii kauko-ohjauksella. Jota sinä ohjaat. Tämä ei ihan kaikkien kanssa toimi. Ei ainakaan silloin jos henkilö sattuu olemaan vaikka tyttöystävä jonka kanssa olet riidoissa.  

Minä vietin siis yhden pääsiäispäivän kauko-ohjauksella Ylivieskassa. Koska se sattui olemaan mahdollista. Emmekä olleet riidoissa. Kävin virtuaalisesti kaikissa niissä paikoissa joissa olen asunut, kävin minulle tärkeissä paikoissa ja tutkailin siinä ohessa molemmat Ylivieskan nähtävyydet. Käväisin siis Suomen toiseksi vanhimmalla teräsbetonisillalla nimeltään Savisilta, joka on 96,2 metriä pitkä ja rakennettu vuonna 1912 insinööri Jalmar Castren suunnitelmien pohjalta. Se toinen nähtävyys on kaupungin keskustassa, aivan sillan lähistöllä, sijaitseva rakennushistoriallisesti arvokkaasti arvioitu Helaalan mylly. Molemmat tuli tsekatuksi. Maitokannumuseoon en etäpäätettäni sentään kehdannut ohjailla.

Se oli melkoinen fiilis katsella tietokoneen ruudulta livenä paikkoja, joissa olet kokenut kaikenlaista. Oli mielenkiintoista vierailla sen rivitalon pihalla jossa olet elänyt suuria asioita elämässäsi. Mennyt naimisiin, eronnut, lähtenyt ambulanssilla reissulle sairaalaan josta paluusta ei ollut minkäänlaisia takeita. Kävin myös sen talon pihalla josta lähdin tälle reissulle joka jatkuu edelleen. Kyseisen talon ikkunasta katselin kun Ylivieskan kirkko paloi. Kävin talleilla jossa ’harrastin’ ratsastusta. Eli istuin hevosen selässä kerran vuodessa. Noin 10 minuuttia. Tulipa vierailtua jopa Alavieskassa, joka oli ensimmäinen kosketukseni Pohjois-Pohjanmaahan aikoinaan kun siihen suuntaan aloin kallistella. Muistoja, paljon muistoja joista osa hienoja, osa hauskoja ja osa ei sitten niin kauhean mukavia. Vaan tärkeitä kaikki.

Tässä vaiheessa erityiskiitokset kaukopäätteelleni, joka toimi silminäni reissun ajan. Ja kuunteli etäohjaustani. Jopa toteutti sen. Minulla oli mukavaa. Tämä reissu merkitsi minulle paljon. Todella paljon. Koko reissun paistoi aurinko ja Ylivieska esitteli parhaat puolensa. Kiitos kaikille osallisille. Myös insinööri Castrenille.  

Näin on villi ja vauhdikas arki saatu polkaistua käyntiin. Tuskin maltan odottaa mitä se tänään keskiviikkona tuokaan eteeni. Kuinka ruoka onnistuu? Tuleeko kakka? Entä uni illalla? Soittaako joku? Tämä elämä vaan joskus on niin jännää. Kannattaa siis klikkautua perjantaina näille sivuille, tuolloin täältä saattaa löytää vastaukset kaikkiin edellä heitettyihin kysymyksiin. Tai sitten ei. Koskaan ei voi tietää. Joten nähdään perjantaina.