17. huhti, 2020

Virtuaaliloma

Kastel Stari

9 -19 C

Enimmäkseen aurinkoista

 

Kääk! Kauhea tilanne. Minulla on ollut tapana kirjoitella näitä blogeja melko usein ensin wordilla ’varastoon’, muokata tekstiä siellä ja copy-peistata valmis teksti sitten tänne varsinaiseen blogiin. Eilen kun avasin wordin, sain ilmoituksen että tilaukseni on vanhentunut. Kun aikoinani hankin tämän koneen jolla näitä juttuja kirjoittelen, mukana tuli vuoden lisenssi Microsoft Officeen. Nyt vuosi ja lisenssi ovat ohi. Eikä kaikki, kuulemma, toimi enää kuten olen niiden tottunut toimivan. Uhkasi Microsoft.

Edessä on siis hankinta. Joko Officen lisenssi, joka maksaa kotikäyttöön 69 euroa vuodessa tai jokin vaihtoehtoinen ratkaisu. En ole, vuoteen, tarvinnut muita Officen tuotteita kuin wordia. Ecxelistä en ole koskaan ymmärtänyt yhtään mitään ja PowerPointia en kerta kaikkiaan vaan tarvitse. Miksi siis hankkia kokonainen lehmä jos tarvitsen vain maitoa? Eiköhän niitä vaihtoehtoisia tuotteita löydy internetin ihmeellisestä maailmasta jos jotain joskus tarvitsen? Vai? Sitä paitsi, tämäkin teksti on kirjoitettu sillä ei-enää-voimassa-olevalla wordilla. Ja hyvin tuntui, ainakin vielä, toimivan.

Asiaan. Kroatian tämän päiväiseen koronatilanteeseen. Keskiviikkona uusia tapauksia todettiin 37, eilen torstaina 50 kappaletta. Näin tautitapausten kokonaismäärä on tänä aamuna 1.791 kappaletta, kuolleita 35 ja parantuneita 529. Luvut sojottavat edelleen siihen suuntaan, että paikalliset terveysviranomaiset uskaltavat puhua jo varovasti siitä, että mahdollinen huippu saattaisi olla jo sivuutettu. Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu ja ihmiset yhä edelleen noudattavat rajoituksia. Joita tässä maassa on noudatettu hämmentävän hyvin ja kuuliaisesti. Olin aikoinani varma kun baareja suljettiin, liikkumista rajoitettiin ja ihmisiä kehotettiin välttelemään toisiaan ettei kroaatteja voisi vähempää kiinnostaa. Että sääntöihin ja määräyksiin suhtauduttaisiin vähintäänkin lähinnä suosituksina. Ei mitenkään rajoittavina. Vaan väärässä olin. Taas. Rajoitukset on otettu hyvin vastaan ja niitä on noudatettu muutamaan ylilyöntiä lukuun ottamatta kiitettävästi. Niinpä tauti- ja kuolleisuusluvut ovat pysyneet hyvinkin maltillisina.

Ottamatta sen enempää kantaa yhtään mihinkään, olen seuraillut huvittuneen epäuskoisena Suomessa käytyä keskustelua Uudenmaan sulkemisen ympärillä. Olen hämmästellyt tiettyjen piirien mouhoamista siitä, että jos ihmisten liikkumista rajoitetaan, se on puuttumista yksilövapauteen, vastoin perustuslakia ja tekee Suomesta totalitäärisen valtion. Toisaalta minua on hämmentänyt suuresti ihmisten lähes pakonomainen tarve päästä sinne Mäntyharjun mökille. Jostain syystä juuri nyt. Heti. Välittömästi.

Kroatiassa liikkuminen kaupunkien välillä kiellettiin kuukausi sitten. Matkustaa saa vain pakottavissa tapauksissa. Kukaan ei valita eikä täällä ole minkäänlaista tunnetta että valtion ohjailisi liikaa yksilöiden elämää. Että kansalaiset olisivat menettäneet yksilövapautensa. Ei, täällä ymmärretään yleisesti se, että rajoitukset ovat välttämättömiä koronan leviämisen hidastamiseksi. Ja tulokset ovat olleet vähintäänkin rohkaisevia, kuten tuolla edellä olevista luvuista voi todeta.

Sitten jotain aivan muuta. Kerroin keskiviikkona virtuaalimatkastani pääsiäisen aikaan Ylivieskaan. Ja sain paljon palautetta. Kiitos niistä. Lisäksi huomasin, että vaikka Ylivieska on Ylivieska, se merkitsee hämmentävän paljon yllättävän monelle. Sain useammankin muistelun kuinka kaupunki on osunut elämän johonkin kohtaan. Jättänyt siihen jälkensä. Aivan kuten se teki minulle. Asuin Ylivieskassa vain vajaat kymmenen vuotta ja silti kirjoitan siitä toistuvasti. Mikä todistanee vain vanhan sanonnan, ’mies voi lähteä Ylivieskasta, mutta Ylivieska ei lähde miehestä’. Se on pelottava, hyvin pelottava, ajatus. Koska Ylivieska.

Koronavirus luo uutta bisnestä. Yksi niistä on japanilaisen yrityksen idea. Yritys vuokraa asuntoja koronan johdosta toisiinsa kyllästyneille aviopareille. Ajatus on, että kun seinät kotona alkavat kaatua päälle ja puolison naama ärsyttää, voit vuokrata itsellesi asunnon ja viettää siellä aikaa yksinäsi. Että ei ihan heti tarvitse alkaa täyttelemään avioeropapereita. Näin, yrityksen mukaan, vältetään koronaeroja. Ja mikä ettei. Pari-kolme viikkoa poikamies/nais elämää niin saattaahan se vanha tuttu aviopuoliso taas maistua. Varsinkin jos huomaa ettei välttämättä ole enää ns. kuranttia kamaa markkinoilla.

Tästä riehaantuneena kehittelin minäkin uutta bisnestä. Kehittelin virtuaalimatkatoimiston. Tiedän, että tätäkin juttua lukee moni tyyppi, joka haluaisi tulla lomalle Kroatiaan. Sattuneesta syystä se juuri tällä hetkellä on hieman hankalaa. Jos ei peräti mahdotonta. Joten siis, tarjoan ratkaisun asiaan. Tarjoan teille lähes autenttisen lomakokemuksen. Vieläpä kohtuuhinnalla.

Kun maan rajat ovat vielä kiinni, mutta Kroatian sisäiset rajoitukset hieman höllempiä, ravintolat ja baarit auki eikä liikkumista enää rajoiteta, tuote alkaa toimia. Sinä suunnittelet lomasi. Kerrot mitä haluat nähdä/kokea ja minä suoritan. Livenä Skypessä tai jossain muussa videopalvelussa. Sinä ohjaat minua korvanappiin, kerrot minne mennään ja seuraat livekuvaa kotisohvalla. Minä menen ja toteutan. Ja kas, sinä olet lomalla!

Olisi kiva käydä jossain vesipuistossa. Vaikka Krkan kansallispuistossa. Olisi mukava käväistä uimassa vesiputouksen alla ja vaellella pitkospuita pitkin puistossa. Istahtaa kahville/jätskille ja katsella maisema. Ei hätää. Minä toteutan. Menen puistoon, uin vesiputouksen alla, vaeltelen sinne sun tänne ja istahdan lopuksi ulkoilmakahvilaan kahville. Sinun kanssasi. Olet mukana. Olet lomalla. Videoyhteydellä.

Rannalle? Sopii. Minä makaan pyyhkeellä. Turistikierros Splitissä? Sopii. Suostun kävelemään oppaan ärsyttävän lipun perässä nähtävyydeltä toiselle, kuunnella nikottelematta historiakatsaukset ja ihastella vanhoja rakennuksia. Räiskiä kännykällä kuvia, jotka toimitan sinulle myöhemmin. Erillistä korvausta vastaan tietysti. Ja kun turistikierros on suoritettu, on nälkä. Käydään syömässä. Mikä tänään maistuisi? Kala? Pizza? Jokin paikallinen erikoisuus? Ei hätää, minä tilaan ja nautin. Otetaanko ruoan kanssa olutta vai viiniä? Ihan kuinka haluat. Koska sinähän tämän maksat. Koska tämä on sinun lomasi. Jota sinä vietät skypen välityksellä. Minä olen vain sinun kauko-ohjauksella toimiva etäpääte.

Illalla, tietysti maittavan illallisen jälkeen, on mukava istuskella rantakahvilassa ja nauttia jotain vilvoittavia drinkkejä. Ihan vaan katsella ohi lipuvia ihmisiä. Kerrot vaan mikä tässä terassilla maistuu. Minä juon. Ja jos terassin jälkeen tanssijalkaa alkaa vipattamaan, mennään diskoon. Minä tanssin. Iltaextrakorvausta vastaan. Mutta mitä? Tuo tyyppihän pelaa selkeästi silmäpeliä meidän kanssa. Pitkiä, viipyileviä katseita. Pikainen lomaromanssi? Ei hätää. Minä suoritan. Korvausta vastaan. Sinun lomasihan tämä on. Lupaan asentaa kameran siten että taatusti näkyy. (Tästä tulee niin sanomista, tiedän sen jo nyt. Vaikka teen vaan työtäni. suom.huom.)

Aamu. Kankkunen. Ja morkkis. Minä suoritan. Walk of shame jostain ihme paikasta hieman hapuillen takaisin omalle hotelille. Itsensä haukkuminen ja vannominen etten enää ikinä. Mitä ihmettä minä oikein ajattelin. Kaikki tämä kuuluu hintaan. Ei erilliskorvausta.

Sitten vaan reippaasti kohti uutta lomapäivää. Mitä sitä tänään tehtäisi? Onko sinulla ideoita? Ihan mitä haluat. Minä kyllä toteutan. Ihan kaikki. Kunhan yhteys toimii ja vehkeissä riittää akkua.

Näin. Nyt sitten vaan tilausta tulemaan. Pistetään homma käyntiin. Takaan että edellä kuvattu virtuaaliloma tulee edullisemmaksi kuin pakettimatka. Eikä tarvitse pelätä ruokamyrkytyksiä. Eikä muitakaan tauteja. Kaikki ne kuuluvat palveluun.

Yhteydenottoja odotellessa oikein hyvää viikonloppua aivan jokaiselle. Palataan uusilla ideoilla linjoille taas maanantaina. Pitäkää toisistanne huolta ja muistakaa suihkia sitä käsidesiä sinne sun tänne. Ja olla kiltisti.