22. huhti, 2020

Tulevaisuus

Kastel Stari

13 - 19 C

Enimmäkseen aurinkoista, keltainen varoitus tuulesta

 

Tämän päivän blogista saattaa tulla lyhyt, sillä kun mitään ei tapahdu missään eikä mitään saa tehdä, on melkoisen haastavaa keksiä aiheita joista kirjoittaa. Ainakaan kovin pitkälti. Toisaalta, koskaan ei voi tietää. Olen tainnut ennenkin uhota että ’tänään ei kyllä ole mitään asiaa’ ja kun sitten olen alkanut naputtaa, juttua on vaan kerääntynyt jostain. Katsotaan miten tänään käy.

Heti kärkeen, tavan mukaan, Kroatian koronapäivitys. Olisikohan tauti hiljalleen hellittämässä otetaan sillä maanantaina uusia tapauksia ei ollut kuin 10 kappaletta eikä yhtään kuolemantapausta. Tietyt alueet, kuten Istria, josta korona aikoinaan maahan tuli, ovat olleet nollassa jo useamman päivän. Tämä antaa lievän orastavan toivon että josko se arki, se ihan tavallinen elämä, kurkkisi jo siellä jossain. Nurkan takana.  Kunnes estradille astuu joku epidemiologi tai tilastonikkari ja romuttaa kaiken. Että emme ole vielä selvinneet. Että pahin saattaa olla vielä edessä. Koska käppyrät käyttäytyvät ja ennustavat niin.

Eilen tiistaina Kroatiassa tavattiin muuten 27 uutta tapausta, kuolleita eilen oli yksi, koronapotilaita on tässä maassa juuri nyt yhteensä 1.908 kappaletta.

Pistetäänkö tähän väliin vaihteeksi lattea itsestäänselvyys? Laitetaan. Ihan vaan koska voin. Joten; korona on vaikuttanut usean ihmisen elämään. Se on muuttanut kauhean monen ihmisen suunnitelmia. Ihan tavallisia suunnitelmia, mutta varsinkin lomasuunnitelmia. Ja niin se teki minullekin. Piti olla reissulla. Juuri nyt. Oli ollut puhetta kiertelystä Bosnia-Herzegovinassa, Montenegrossa, taisipa jutuissa vilahdella ajoittain jopa Albania. Ensi viikonloppuna piti suunnitella syksyn tapahtumia Dubrovnikissa. Piti kokea uusia elämyksiä, nauttia kavereista, ihmisistä ympärillä, ehkäpä jopa jostakusta itselleni todella tärkeästä tyypistä. Asustella erilaisissa paikoissa, ajella sinne tänne, maata Dubrovnikin Adria hotellin sängyllä ja ihastella sieltä henkeäsalpaava maisemaa kaupungin yli. Vetää itsensä ähkyyn samaisen hotellin aamiaisbuffasta. Kaikki tämä paljon itseäni paremmassa seurassa.

Vaan ei. Ei reissata, ei nautita eikä ähkyillä. Koska, kuten edellä oleva latteus kertoo, korona on muuttanut ihmisen elämää. Niinpä kaiken kivan sijaan nökötetään kotona. Yksin. Ja odotellaan että pääsisi edes kahville johonkin rantakuppilaan. Tai kauppaan silloin kun itse haluaa. Että kovasti kiitosta vaan sille tyypille joka Kiinassa aikoinaan meni haukkaamaan sitä raakaa lepakkoa. Minulta jäi vuoksesi hotellin pekoniaamiainen väliin. 

Ei tämä poikkeustila loputtomasti kestä. Ainakaan tämänhetkisen tiedon mukaan. Vaikka epidemiologit ja käppyrätyypit sanoisivat mitä tahansa. Joskus tämä on ohi, joskus käppyrät sojottavat siihen suuntaan että huippu on ohitettu. Elämä palailee hiljalleen, jos ei nyt entiselleen, niin huomattavasti lähemmäksi normaalia. Elämää jota olimme tottuneet elämään ennen lepakon purijoita.

Ja kun näin tapahtuu, on todella mielenkiintoista seurata mitä Kroatian turismissa sitten tapahtuu. Kesä 2020 on normaaliin kesäsesonkiin verrattuna huomattavan lyhyt, sillä ensimmäinen varsinainen lomakuukausi on jo menetetty. Huhtikuu on ohi. Eikä se kovin ruusuiselta näytä toukokuukaan. Kysymys kuuluu, että mitä ne matkailuyrittäjät, jotka sinnittelevät kriisin yli hengissä, tekevät kun markkinat aukeavat?

Vaihtoehtoja on käytännössä kolme. Ensimmäinen on että avataan ovet, odotellaan turisteja eikä tehdä mitään. Mennään vanhalla sapluunalla ja vanhoilla hinnoilla. Toivotaan parasta. Toinen, taatusti osaa yrittäjistä houkutteleva vaihtoehto, on ’rahat pois’ -lähestyminen. Kun sesonki on lyhyt, koitetaan saada siitä kaikki mahdollinen hyöty irti. Kerätään niin paljon rahaa kun lyhyessä ajassa ehditään. Rahastetaan paikalle saapuvat turistit oikein huolella, nostetaan hinnat tappiinsa. Koska aikaa ei ole hukattavaksi. Ja sitten on se kolmas vaihtoehto. Dumpataan hinnat. Houkutellaan turisteja sillä, että meille pääsee halvalla. Eikä mikään maksa mitään.

Edellä oleva koskee koko turistisektoria. Kaikkia palveluita, majoituksia, kuljetuksia, ravintolahintoja, ihan kaikkea. Ja kaikissa on puolensa. Niin huonot kuin hyvät. Jos hinnat nostetaan tappiin, yksittäisen turistin jättämä rahamäärä kasvaa. Luonnollisesti. Näin ollen sitä rahaa saattaa kertyä nopeammin. Mutta. Riskinä on, että yrittäjät hinnoittelevat itsensä ulos markkinoilta. Että turistit eivät olekaan halukkaita maksamaan pyydettyjä summia. Koska johonkin muualle, vaikkapa Espanjaan tai Kreikkaan, pääsee edullisemmin. Muistelen hämärästi lukeneeni vanhoista markkinoinnin oppikirjoista asiasta nimeltä hintajousto. Se toimii jotenkin, hyvin yksinkertaistettuna, niin että kun kysyntä vähenee, hinnat laskevat. Joka puolustaisi kolmatta vaihtoehtoa. Että dumpataan hinnat ja kerätään ne rahat massalla. Yksittäishinta on alempi, mutta jos niitä yksittäistapauksia on useampi, lopputulema on yhtä hyvä. Kassassa on lopulta yhtä paljon rahaa.

En minä tiedä. Enkä osaa neuvoa. Kroaattien markkinointikyvyt tietäen ja tuntien epäilen että kunhan asiat avautuvat, todennäköisin toimintatapa lienee ettei tehdä mitään. Avataan ovet ja katsotaan mitä tapahtuu. Että tuleeko kukaan. Tämähän on se helpoin tie. Ei tarvitse kauheasti sohia eikä sählätä. Toiminee ainakin täällä Dalmatiassa. Toisaalta, jos olet juuri remontoinut apartementoksen tai ravintolan, ladannut kauheat odotukset ja haaveet tälle kesälle eikä mitään tapahdu koska korona, houkutus äkkinäiselle tienaamiselle, hintojen nostamiselle, saattaa muodostua liian suureksi. Että kun rahaa ei ole alkusesongista kertynyt, sitä koitetaan repiä mahdollisimman paljon sitten kun se on mahdollista.

Hintojen kanssa kikkailu ei suinkaan ole ainoa ongelma jonka parissa paikalliset yrittäjät joutuvat painimaan. Julkisuudessa on liikkunut kaikenlaisia skenaarioita, kuinka vaikkapa ravintoloiden toimintaa tullaan rajoittamaan sitten kun niille vihdoin annetaan lupa avata ovensa. Pöydässä ei saisi istua kuin kaksi ihmistä samaan aikaan, pöytien välit pitäisi olla vähintään kaksi metriä, henkilökunnan tulisi käyttää maskeja ja hanskoja. Onpahan joku väläyttänyt jopa sitä, että pöydät erotellaan toisistaan plekseillä. Että istuisit ravintolassa omassa pöydässäsi ikään kuin akvaariossa. Arvannette ettei akvaarioehdotus ei herättänyt kovinkaan suuria hurraahuutoja ravintoloitsijoissa. Alan etujärjestö ilmoitti jopa, että jos pleksejä aletaan vaatia, ravintolat pysyvät mieluummin kiinni. Ihan jo pelkästään siitä johtuen ettei kyseisiä väliseiniä ole saatavilla tässä maassa. Eikä kukaan halua niihin investoida. Paskasta asiakaskokemuksesta nyt puhumattakaan.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Varsinkin jos kurkimme tulevaisuuteen. Lupaan pitää teidät ajan tasalla. Että miten asiat kehittyvät kun ne joskus kehittyvät. Että avataanko ravintoloita, miten hinnat käyttäytyvät ja tuleeko tänne enää kukaan. Pysykää siis linjoilla.  

Näin, ja niinhän siinä sitten taas kävi että juttua tuntui riittävän. Että ei tästä nyt ihan kauhean lyhyt tarina sitten tullutkaan. Perjantaina muuten on lopultakin ihan oikeaa asiaa. Silloin käydään läpi mitä syksyllä, sen jälkeen kun tämä koronahässäkkä on ohi, tulee tapahtumaan. Mitä silloin on luvassa ja miten juuri sinä kykenet tapahtumiin osallistumaan. Kannattaa siis tulla takaisin perjantaina. Nähdään silloin. Pitäkää itsestänne, ja toisistanne siihen asti huolta.