4. touko, 2020

Haaveet

Kastel Stari

10 - 22 C

Aurinkoista

 

Tervetuloa toukokuuhun. Tätä kirjoittaessani on vaput juhlittu, kuukausi vaihdettu ja ollaan kovaa vauhtia matkalla kohti äitienpäivää, helatorstaita, heleää helluntaita, mitä näitä tässä kuussa nyt onkaan. Toivottavasti olemme matkalla myös kohti hieman koronasta vapaampaa tulevaisuutta. Onhan sitä tässä jo kärvistelty. 

Tämän pienen pienen aasinsillan kautta Kroatian koronatilanteen päivitys maanantaille: perjantaina uusia tapauksia yhdeksän, lauantaina kolme ja sunnuntaina kahdeksan. Sairastuneiden kokonaismäärä on tänään 2.096 henkeä. Vaikka uusien tartuntojen määrä näyttäisi olevan hiipumassa, lähes loppumassa, tauti niittää yhä satoaan. Koronaan menehtyi viikonlopun aikana yhteensä 10 ihmistä. Valitettavasti.

Maailma odottaa aikaa kun tauti on ohi ja pääsemme jatkamaan niin normaalia elämää kuin se kaiken tämän jälkeen on mahdollista. Kroatian viranomaiset ovat olleet melko johdonmukaisia rajoittavissa, ja sen jälkeen myös purkavissa, toimissaan. Suomessa hallitus kuuntelee ‘herkällä korvalla’ lähinnä Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, sielläkin pitkälti vain Mika Salmista. Molempien lausunnot ja ennusteet ovat olleet ajoittain hyvinkin poukkoilevia. Ainakin näin ulkopuolisen silmin katsottuna. Siksi onkin virkistävää välillä kurkata myös muiden instanssien arvioihin taudin käyttäytymisestä. 

Singaporen, joka muuten on yksi parhaiten koronan kanssa pärjännyt maa, yliopisto on laatinut mallinnuksen joka kuvaa koronan päättymistä eri maissa. Ennusteessa on käytetty tietoa sekä nykyisestä että aiemmista pandemioista, sillä covid-19:n kehitys ei ole täysin sattumanvaraista. Se käyttäytyy aivan kuten muutkin, jo tunnetut, pandemiat. Siksi sitä kykenee myös ennustamaan. Toisin kuin THL kertoo.

Tämän mallin mukaan pandemian elinkaari alkaa puhkeamisella jota seuraa kiihdytysvaihe. Tämän jälkeen saavutetaan käännepiste, jonka jälkeen alkaa hidastuminen. Sitten pandemia pysähtyy. Elinkaari vaihtelee maittain riippuen mm. hallituksen ja yksilöiden toimista. Singapore ennustaa tämän mallinnuksen pohjalta että niin Kroatiassa kuin Suomessa koronan käännepiste on jo ohi. Käänne tapahtui täällä 02.04. ja Suomessa 11.04. Nyt ollaan siis hidastumisvaiheessa ja koronan pitäisi olla ohi Kroatian osalta 13. kesäkuuta, Suomen osalta 26 elokuuta. Joka kuulostaisi aika mukavalta.  

Sitten jotain aivan muuta. Kun elämme vaikeita poikkeusaikoja, tekee hyvää haaveilla. Miettiä niitä vanhoja haaveita jotka ovat jo toteutuneet. Niitä suuria elämään vaikuttavia, tai vaikuttaneita, tapahtumia. Meillä kaikilla on toiveita, toivomme  että lapsillamme on kaikki hyvin, pysymme terveinä tai että voitamme lotossa, mutta nuo ovat ‘vain’ toiveita. Kun puhun haaveista, puhun suuremmista asioista. Puhun asioista joihin voi itse vaikuttaa, jotka voi itse omilla toimillaan toteuttaa. Joskus se vaatii onnea, joskus rohkeutta, toisinaan jopa tyhmänrohkeutta, mutta kun sen haaveen saa sitten joskus valmiiksi, kun se vihdoin toteutuu, tunne on sanoinkuvaamaton. Tiedän sen ihan omasta kokemuksesta. 

Katsotaanpa. Elämäni varrelle on taatusti osunut haaveita jotka eivät ole toteutuneet. Joihin en ole kyennyt. Tai onni ei ole potkinut. Onneksi suuri osa näistä on vaipunut unholaan. Mutta on matkan varrelle osunut myös muutama onnistuminen. Haave joka on toteutunut. Joko hirveällä tuurilla tai tyhmänrohkealla toiminnalla. 

Olen haaveillut oikeastaan niin kauan kuin muistan, että jos/kun joskus pääsen eläkkeelle, muutan jonnekin etelään. Haaveilin aikoinani Suomen marraskuisista viistoräntäsateista kärsiessäni kuinka istuisin valkoiseksi kalkittujen talojen keskellä jossain lämpimässä maassa jonkun pikkukylän vanhan kaupungin terassilla kahvia nauttien ja ohikulkevia ihmisiä katsellen. Sitten kolahti postiluukku ja sieltä tipahti kirje joka kertoi että olen eläkkeellä. Että olen epäkurantti eikä minulla ole enää käyttöä työmarkkinoilla. Apua. Oli tullut hetki toteuttaa toive. Unelma. Haave.

Päätin lähteä. Päätin muuttaa sinne etelään. Toteuttaa haaveeni. Moni sanoi että oletpas sinä rohkea. Kuinka uskallat jättää kaiken ja lähteä jonnekin jossa et ole ikinä käynyt, muuttaa maahan jota et tunne etkä käytännössä tiedä yhtään mitään? Minulle se oli helppoa. Enkä tuntenut itseäni mitenkään erityisen rohkeaksi. Minähän toteutin vain haavettani. Unelmaa jonka olin miettinyt niin montaa kertaa läpi, suunnitellut niin tarkasti että kun vihdoin tilaisuus avautui, se ei vaatinut enää muuta kuin toimintaa. Jota suoritin. Kamat autoon ja nokka kohti tulevaisuutta. 

En löytänyt itseäni istumassa valkoiseksi kalkitussa vanhassa kaupungissa. Sen sijaan löysin elämäntavan joka sopii minulle, löysin asenteen että asiat, oikeastaan koko elämän, voi ottaa hyvinkin rennosti ja silti kaikki sujuu. Löysin stressivapaan tavan suorittaa olemista. Ja juu, toki löysin myös ne terassit joilla istuskella, en vanhasta kaupungista vaan meren rannalta. Pääasia on kuitenkin se, että toteutin haaveeni. Yhden unelmani. Enkä ole, ohimeneviä epätoivon hetkiä lukuunottamatta, pahemmin katunut. Enkä katsonut taakseni. Paitsi silloin tällöin Ylivieskaan.  

Ok, elän siis unelmaani. Elän sitä elämää josta haaveilin, elän paikassa jota varten ihmiset säästävät päästäkseen tänne lomalle, päästäkseen siihen ympäristöön jossa minä elän ihan tätä minun arkista elämää. Joka rullaa painollaan ilman suurempaa valittamista. Vaan aina joskus jostain kurkkaa yksinäisyys. Olisi mukava löytää rinnalle joku jonka kanssa jakaa tätä unelmaa. Tavalla tai toisella. Haave. Iso haave. 

Juttelin aikoinaan netissä erään ihmisen kanssa. Hän kyseli ja minä annoin ohjeita, opastin ja autoin häntä suunnitelmissaan. Jotka johtivat sitten siihen että hän saapui tänne meidän kylään niitä toteuttamaan. Koska olin niin ohjeistanut. Ohjeistanut ilman minkäänlaisia taka-ajatuksia. Koitti kotiinlähdön aika, mitään ei ollut tapahtunut, mutta yhteys säilyi. Ja syveni. Kiitos vaan tyypille joka on keksinyt internetin, pikaviestimet ja videopuhelut. Tuli uusi kesä, tuli uusi vierailu. Silloin taisi olla jo muutama taka-ajatuskin. Jotka johtivat sitten yhteen asiaan joka johti toiseen. Ja kaikki nämä yhdessä lopulta siihen, että haave, jonka en uskonut enää tässä iässä ikinä tapahtuvan, tapahtui. Jos oli ensimmäinen haave, muutto tänne, määrätietoisen työn ansiota, tämä toinen oli aivan puhtaasti järjettömän törkeän tuurin, onnen ja muutaman sattuman ansioita. Mutta kyllä se joskus näemmä risukasaankin… 

Nyt painin, siis unelmoin, seuraavaan haaveen parissa. Se lienee muhinut aikansa takaraivossa, kehittynyt ja kasvanut siellä, mutta ei ole ollut vielä kypsä pomppaamaan esiin. Nyt, oikeastaan ihan viime aikoina, se on vihdoin alkanut saada jonkinlaista hahmoa. Konkretiaa. Joka tässä tapauksessa tarkoittaa kosolti pohjatyötä, suunnittelua, vertailua ja muuta vääntöä. Jota ei tällä kertaa, onneksi, tarvitse tehdä yksin. Sillä mukana on myös järjen ääni. Etänä tosin, mutta mukana. Se helpottaa paljon. 

Tämä viimeisin on vielä niin alkutekijöissään etten kauheasti halua siitä vielä huudella. Varsinkin kun sen toteuttaminen edellyttää paljon edellä kuvattua ennakkotouhuilua. Mutta sen olen huomannut, että oma lähestymiseni projektia kohtaan on erilainen. Nyt kun takana on jo muutama suuremman haaveen onnistuminen, niiden toteutuminen, lähestyn tätä uusinta siltä pohjalta että kaikki on mahdollista. Että mikään ei ole mahdotonta. Mutta toisaalta, jos unelma eivät sitten, syystä tai toisesta, käykään toteen, sekään ei ole maailmanloppu. Ei suinkaan. Sitten laitetaan vaan uusi mato koukkuun, leuka rintaan ja suunnataan kohti uutta unelmaa.

Näin tälle aamulle tänään. Kantavana teema lienee se, että vaikka nyt tuntuu vaikealta, vaikka nyt elämme vaikeita aikoja ja tulevaisuus on hieman sumussa, aina kannattaa unelmoida. Haaveilla. Niillä kun on semmoinen tapa ja tyyli, että ne saattavat joskus jopa toteutua. Ja vaikka eivät aina toteutuisikaan, niitä tulee aina lisää. On mukava mennä illalla nukkumaan kun on jotain mistä unelmoida. Haaveilla. Sillä aina kannattaa katsoa eteenpäin. Sillä eihän kukaan tiedä mitä tulevaisuudella juuri sinua ajatellen on varastossa. Siksi haaveet, unelmat. Siksi toivo. 

Palataan keskiviikkona. Olkaapa kiltisti ja pitää toisistanne huolta.