6. touko, 2020

Minun tarina

Kastel Stari

13 - 20 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, sadekuuroja

 

Oikein paljon kiitoksia maanantain blogin palautteista. Pysyvä muutto ulkomaille tuntui herättävän kiinnostusta. Että mitä, miten ja miksi? Olen kirjoitellut aiheesta muutaman kerran aiemminkin, mutta koska uusia lukijoita on tullut melkoinen määrä eikä kukaan jaksa kahlata koko blogiarkistoa taaksepäin läpi löytääkseen vastauksia, käydään nyt kertaalleen, jälleen kerran, minun tarina läpi. Korostan että kyseessä on minun, ja vain minun, tarina. Jokaisella maastamuuttaneella on taatusti omat motiivit, kokemukset ja mielipiteet. Minulla homma meni näin.

Asun ja elän Kroatiassa. Joka sinänsä on jännä juttu, sillä ennen tänne muuttoa en tiennyt maasta yhtään mitään. Toki tiesin että moinen maa möllöttää Välimeren rannikolla, ihmiset käyvät siellä lomilla mutta henkilökohtaisesti minulla ei ollut minkäänlaisia mielikuvia, ei edes asenteita. Kroatiaa kohtaan. En tiennyt ihmisistä, en ilmastosta, en hintatasosta enkä infrasta. Täytyi siis tutkailla. Joten tutkin, tein suuria hakuja netissä, keskustelin maassa jo asuvien erimaalaisten expatsien kanssa erilaisissa keskustelupalstoilla, koitin löytää tietoja asunnoista, hinnoista, tavasta elää, kaikesta mahdollisesta. Ja muutamasta mahdottomasta.  Täytyy jälleen kerran lähettää suuri kiitos tyypille joka aikoinaan keksi internetin. Hänen keksintönsä auttoi paljon tässä hommassa. Olisi saattanut olla himpun verran hankalampaa muodostaa kokonaiskuvaa, yksityiskohtien löytämisestä puhumattakaan, jos olisin joutunut etsimään tietoa kirjoista tai mikrofilmiltä. Heh. Onneksi on ATK.

Lopulta päädyin siihen, että muutan kaikista maailman maista juuri Kroatiaan. Päätös perustui useampaa excell -taulukkoon joissa vertailin minulle tärkeitä asioita kuten infran toimivuutta,terveydenhoitoa, ilmastoa, hinta- ja vuokratasoa. Lisäksi kuuntelin herkällä korvalla, aivan kuten Suomen hallitus kuuntelee asiantuntijoita koronakriisissä, maassa jo asuvien kokemuksia minkälaista elämä ihan oikeasti täällä on. Kannattaa muuten suhtautua lievällä varauksella näihin jos joskus olette samassa tilanteessa. Ne kun saattavat jossain tapauksissa olla hieman ‘kaunistelevia’. Sillä kukapa se nyt omaa asuinmaataan kovin kauheasti haluaisi arvostella. Varsinkin jos on valinnut sen täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan.

Kun periaatepäätös oli valmis, taustat selvitetty niin pitkälle kun se etänä oli mahdollista ja eläkepäätös vihdoin taskussa, alkoi yksityiskohtien säätö. Millä ja mitä reittejä matkustetaan, mitä otetaan mukaan, missä asutaan matkalla, mikä osa maasta kiinnostaa, mistä asunto. Olihan noita kaikenlaisia pikku juttuja ratkottavan. Minä aloitin asunnosta. Etsin kämpän itselleni. Joka sitten loppupeleissä määräsi myös sen, että minne muutan. Olin ehtinyt selvittää, että Kroatiassa on kaksi säävyöhykettä, pohjoisessa mannermainen, täällä rannikolla välimeren ilmasto. Eikä minua juurikaan kiinnostanut muuttaa sateisesta ja harmaan Suomesta sateiseen ja harmaaseen Kroatiaan. Päätin suunnata kohti välimeren ilmastoa. Siksi nokka kohti rannikkoa ja etelää. Josta löytyi asunto, tämä asunto josta tätäkin juttua tänä aamuna naputtelen. Päädyin siis, oikeastaan aivan vahingossa ilman sen suurempaa etukäteissuunnittelua, Dalmatiaan, tähän kaupunkiin ja juuri tähän kylään. Jossa olen viihtynyt ihan kohta jo neljä vuotta. 

Summasummarum, tiedän että tätäkin blogia lukee moni joka haaveilee joskus muuttavansa jonnekin lämpimään. Ja odottaa aina silloin tällöin, kaiken muun höpinän ohella, saavansa vaikkapa täältä vinkkejä aiheeseen. Niitä tulee nyt. En mene yksityiskohtiin, en mene edes siihen että minne sitä muuttoa kannattaisi harkita. Jokaisella on omat toiveensa, omat unelmansa, omat halunsa ja haaveensa. Maita, kohteita, kaupunkeja ja kyliä vertailemalla löytyy taatusti se oma kohde. Valintaa helpottaa paljon toki jos on käynyt paikkakunnalla, tai edes maassa, etukäteen. Minä en ollut, eikä minulla, kuten todettu, ollut minkäänlaista käsitystä mihin olen muuttamassa. Pomppasin  suoraan syvään päähän. Vieläpä silmät tiukasti kiinni. 

Kun se maa sitten on valittu ja muutto suoritettu, kannattaa huomioida, että maailma, eikä elämä, ole samanlaista kuin se oli siellä kotona Suomessa. Eikä se ole samanlaista kuin se oli silloin kun olitte lomalla siellä mihin juuri olette muuttaneet. Te olette muuttaneet uuteen kulttuuriin, uuteen ympäristöön, keskelle uusia tapoja ja ihmisiä. Jotka puhuvat vielä jotain ihmeellistä, omituista kieltä.  Matkatavaroihin kannattaa, ihan oikeasti,  pakata melkoinen paketti avointa mieltä, pitkää pinnaa ja uteliaisuutta. Ja karsia liian suuret odotukset. Sillä arki on arkea vaikka ulkona paistaa aurinko ja turkoosi meri liplattaa vieressä. Elämän realiteetit iskevät aivan samalla tavalla palmun alla kuin ne iskevät siellä kotikoivun varjossa.

Kannattiko. Jälleen kerran, puhtaasti, vain ja ainoastaan, pelkästään omasta puolesta. Kyllä kannatti. Olin haaveillut asumisesta jossain etelässä jo niin pitkään että olin tavallaan jo tottunut asiaan. Olin valmis. Vaikkakin, totuuden nimessä, täytyy tunnustaa että tietynlaisia kulttuurieroihin on törmätty, muutaman kerran on pinna ollut todella tiukoilla, muutaman kerran ei ole voinut muuta kuin pyöritellä päätä ja poistua paikalta. Joskus asiat vaan ovat olleet liian käsittämättömiä ja välimerellisiä. Tai dalmatialaisia. Pitkä pinna, huumori ja avoin mieli auttavat pitkälle. Kaikkeen tottuu. Ja melko moneen asiaan on helppo sujahtaa mukaan. Kuten vaikkapa paikalliseen pomalo -elintapaan, joka lyhyesti tarkoittaa sitä, että aika on vain muodollisuus. Kaikki tapahtuu, mutta kaikki tapahtuu hitaasti. Peruspohjoismaalaiselle, joka on tottunut jämpiyiteen ja aikatauluihin, tämän sisäistäminen on tuottanut muutaman kerran hieman tuskaa. Mutta olen, väittäisin, hiljalleen omaksumassa kroonisen myöhästelyn. Ja muutenkin melko letkeän tavan suhtautua asioihin. 

Oli tarkoitus kertoa muutosta lämpimään lyhyesti, muutamalla kappaleella, mutta näyttäisi että tarinaa hieman rönsysi. Taas. Mutta menkööt nyt sitten kun olette kyselleet. Tälle päivälle ei taida siis olla enää jäljellä muuta kuin perinteinen koronakatsaus. Joka kertoo tänään, että maanantaina uusia tartuntoja Kroatiassa oli viisi, eilen 11. Menehtyneitä alkuviikon aikana on ollut valitettavasti neljä henkeä. Sairastuneiden kokonaismäärä tänä aamuna on 2.112 kappaletta. 

Kroatia availee yhteiskuntaa hiljalleen. Aivan kuten Suomikin. Tuosta Suomen avautumisesta olisi ollut paljonkin juttua ja mielipiteitä, mutta kun tarina lähti laukalle tuossa edellä, kommentointi jää tältä erää. Toteanpa vain että Suomen valitsema testaa, jäljitä, eristä ja hoida strategia lisättynä THL:n virallisella kannalla siitä ettei pandemiaa voida tukahduttaa vaan sitä pitää hidastaa, eikä tehdä sitäkään liian nopeasti, on mielenkiintoinen. Se kun muistuttaa huolestuttavan paljon Ruotsin omaksumaa laumaimmuniteettiajatusta. Joka on herättänyt paljon huomiota ympäri maailmaa lähinnä kuolleisuusluvuillaan. Kaiken lisäksi THL:n hylkäämästä tukahduttamisstrategiasta löytyy useampikin onnistunut esimerkki. Kuten vaikkapa Kroatia. Tai Australia, Uusi-Seelanti, Norja, Itävalta, Kreikka, Slovenia, Islanti ja Slovakia. Ihan vain muutama esimerkki mainitakseni.  Olkookin että siitä kuka on tehnyt oikeat toimet ja kuka on tehnyt ne oikeaan aikaan, siitähän ei vielä kukaan osaa sanoa. Arvioinnin aika on vasta kun pandemia on kunnolla, ja oikeasti, selätetty.

Näin tänään. Hieman erilainen juttu kuin etukäteen suunnittelin. Mutta sellaista se elämä on. Se ei se aina mene niin kuin suunniteltu. Mutta onneksi menee. Vaikkakin hitaasti. Ainakin täällä Dalmatiassa. 

Pitäkää toisistanne huolta. Ja tulkaa takaisin kurkkaamaan kuinka juttu rönsyilee perjantaina.