7. kesä, 2019

Kastel Stari

18 - 26 C

Aurinkoista

 

Samaan aikaan kun Suomessa väännettiin Viisikko -nimen saanutta Antti Rinteen ensimmäistä hallitusta, jota on kutsuttu myös leirikoulu- ja luokkaretkihallitukseksi koska kaikilla siinä mukana olevilla pitää olla kivaa eikä kellään saa olla paha mieli, Dalmatiassa tuli käyttöön aktiivimalli. Kun Rinne on luvannut poistaa Suomessa käytössä olleen, työttömien aktivoimiseen tarkoitetun hässäkän, minä toivon henkilökohtaisesti ettei kukaan saa päähänsä poistaa tätä paikallista versiota siitä. Koska tämä on kiva. Ja mukava.

Dalmatialaisella aktiivimallilla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa. Eikä työttömyyden. Eikä Rinteen. Onneksi. Se ei aktivoi ainuttakaan työtöntä tekemään yhtä mitään. Sen sijaan meidän mallilla on paljonkin tekemistä sään kanssa. Auringon, lämmön ja valon. Todella paljon. Saattaahan siinä sivussa joku tosin myös sen työpaikan löytää. Ei voi tietää. Hyvä jos löytää.

Dalmatialainen aktiivimalli astui voimaan kaksi päivää sitten. Tarkalleen keskiviikkona kello 14.30. Tuli aurinko. Pilvet, hyvinkin tummat sadepilvet jotka satoivat vielä aamulla ja keskipäivällä, väistyivät ja aurinko alkoi möllöttää. Lämpötila pomppasi saman tien reippaasti yli 25 asteen. Pamahti siis paikallinen aktiivimalli päälle.

Ihmiset tulivat ulos. Ihmiset alkoivat liikkua. Hymyillä. Jutella toisilleen. Tavata toinen toisiaan. Elämä alkoi. Koska paikallinen aktiivimalli oli ilmestynyt taivaalle ja alkoi lämmittää. Minulta kysellään aika ajoin että minkälaisia tyyppejä ne kroaatit oikein ovat. Että ovatko he eteläeurooppalaiseen tapaan vilkkuvasilmäisiä ylisosiaalisia tyyppejä? Vastaukseni on aina että en minä tiedä. Tuskin ovat. Ei ainakaan kukaan minun paikallisista kavereista eikä ihmisistä jotka tunnen muuten vaan ole. Saattaahan täältä toki liukaslanteisia tummasilmähurmureitakin löytyä, mutta en haluaisi yleistää mitään lajityppiä koskemaan koko kansaa. Vähän niin kuin ei kaikki suomalaisetkaan ole jäyhiä jöpöttäjiä jotka istuvat koko perjantai-illan saunassa, juovat kossua ja harrastava saunan päälle seksiä vaimonsa/miehensä kanssa pimeässä makuuhuoneessa peiton alla. Eivät puhu eivätkä pukahda. Kenellekään. Eivät edes sille vaimolle/miehelle. Sitäpaitsi Kroatia ei edes sijaitse Etelä-Eurooppassa vaan Keski-Euroopassa. Eteläisessä Keski-Euroopassa kyllä, mutta ei etelässä. Siellä on Kreikka. 

Dalmatialaiset kulkevat talvella kaulukset pystyssä, tuulta ja sadetta uhmaten sivuilleen vilkuilematta paikasta a paikkaan b. Ihan samalla tavalla kuin ihmiset tekevät Kouvolassa kun on paska keli. Ei nämä tyypit täällä mitään sosiaalisia virtuooseja ole kun ilma ärsyttävät. Kahvilla toki käydään, useamman kerran päivässä koska se kuuluu kulttuuriin, mutta muutoin ollaan pitkälti omissa oloissa, tuttujen ja/tai perheen kanssa. Kunnes aktiivimalli alkaa paistaa. Silloin muuttuu jopa kroaatti. Ihan niin kuin se kouvolalainen jos Kymenlaaksossa joskus sattuu paistamaan.

Meillä alkoi siis paistaa keskiviikkona kello 14.30. Ja kun se nyt vihdoin alkoi aivan liian pitkän, vetisen, kylmän, tuulisen ja tylsän kevään jälkeen, nyt se sitten paistaa. Olen päättänyt että kun minulle luvatusta 2700 vuosittaisesta aurinkoisesta tunnista on tuhlattu tänä keväänä vasta noin viisi (5), koko loppuvuosi tulee olemaan aurinkoinen ja lämmin. Koska niitä aurinkoisia tunteja on niin paljon käyttämättä varastossa. Tarkalleen ottaen 2695 kappaletta.

Kun aurinko pamahti keskiviikkona taivaalle, se näkyi ja tuntui välittömästi kylillä. Olin iltapäivällä liikenteessä ja ihmisten käyttäytymisessä oli havaittavissa suuri ero. Ensinnäkin, verrattuna sateiseen iltapäivään, väkeä oli liikkeellä enemmän. Todella paljon enemmän. Niin paikallisia kuin turisteja. Eikä kukaan näyttänyt mutruilevan. Kaikki olivat hyvällä tuulella, juttelivat keskenään, jopa hymyilivät. Rantabaarien terassit täyttyivät, ihmiset istuivat kahvilla, kaljalla, söivät, tapasivat toisiaan, tuntuu kuin elämä olisi palannut kylälle. Sen aivan liian pitkän, vetisen, kylmän, tuulisen ja tylsän kevään jälkeen. Dalmatialainen aktiivimalli toimi. Tuli hyvä fiilis. Tuntui siltä että ehkä en sittenkään tehnyt aivan totaalisen väärää valintaa kun päätin muuttaa tänne. Ja että odotus palkitaan. Että kyllä se taas tästä lähtee. Se elämä. Ja kesä.

Kun aurinko, tai aktiivimalli, möllöttää, silloin mennään usein rannalle. Joten muistutetaan vielä näistä paikallisista uimarannoista. Kun joku niistä kyseli. En tiedä rannoista muualla Kroatiassa, mutta Dalmatian uimarannat ovat kaikki, ainakin lähes kaikki, pikkukivirantoja. Kun tulette tänne, ette tule löytämään hienohiekkaisia uimarantoja, sen sijaan tulette löytämään pikkukivisiä rantoja ja tutkitusti erittäin puhdasta merivettä. Jossa kelpaa polskia. Kunhan muistaa pistää jalkaansa uimatossut tai vähintään flip-flopit. Koska ne pikkukivet. Ja kuumuus.

Näin tälle viikolle. Lyhyestä virsi, tai tässä tapauksessa blogi, kaunis. Nyt kohti viikonloppua. Ja festareita. Härkäpapufestareita lauantaina tuossa meidän naapurikylässä. Jonne pitää mennä vaikka härkäpavut ei ihan top kympissä ruokavaliosuosikkilistalla olekaan. Mutta tapahtuma. Ja ihmiset. Ja tuttavat. Ja aktiivimalli. Aurinko. Mentävä on.

Oikein hyvää viikonloppua. Palataan asiaan maanantaina. Nähdään silloin jos sieltä Suomen helteiltä ehditte. Käydään läpi mitä viikonloppuna saatiin aikaseksi. Jos mitään.    

5. kesä, 2019

Kastel Stari

16 - 22 C

Puolipilvistä, mahdollisuus ukkoskuuroihin

Kyllähän se siitä näyttää paranevan kun riittävästi kiukuttelee. Nimittäin sää. Maanantaina oli jo, iltapäiväkuuroja lukuunottamatta, mukavan kesäinen ja lämmin päivä 25 asteen lämpötiloineen. Eilen tiistaina sitten sateli lähes koko päivän, tosin sangen lämpimässä kelissä. Tälle päivälle on luvattu vielä muutama sade- ja ukkoskuuro, mutta pitkäaikaisten ennusteiden mukaan huomisesta, vihdoin ja viimein, pitäisi alkaa kunnon kesä. Huomenna palataan siis normaaliin, aurinkoon ja 25-30 asteen lämpötiloihin. Joten jos olette tulossa lomalle vaikkapa nyt viikonloppuna, ennusteiden mukaan tulette sangen kesäiseen Dalmatiaan.

Kun ilmat paranevat, tuntuu moni muukin asia paranevan. Ikäänkuin sivussa. Sivutuotteena. Kuten meidän kylien tapahtumatarjonta. Juuri nyt täällä on meneillään Kaštelan Luova kevät -tapahtuma (Kreativno Proljeće). Luova kevät tarkoittaa kuoroja esiintymässä siellä sun täällä pitkin poikin kaupungin kujia ja kyliä, taidenäyttelyitä, esitelmiä, luentoja ja muuta hyvinkin taiteellista ohjelmaa. Jopa kaupungin paljon parjattu turistitoimisto on äkillisen suonenvedon kourissa ja järjestänyt opastettuja museokierroksia ja jopa risteilyn Kaštelan edustalla viininmaistajaisineen ja ruokatarjoiluineen. Hieman tosin ihmetyttää että turistitoimiston tapahtumat on suunnattu vain ja ainoastaan paikalliselle väestölle. Eikä turisteille. Joiden luulisi olevan kaupungin, ihan minkä kaupungin tahansa, turistitoimiston pääasiallinen kohderyhmä. Mutta ehkä tässä on takana jokin dalmatialainen syvempi markkinointiajatus joka ei ihan kaikille ihan heti aukene. Ei ainakaan minulle.

Suunnittelin itsekin osallistumista mainitulle risteilylle, mutta kun samalle päivälle sattui lääkärissäkäynti, josta lisää hieman alempana, enkä olisi saanut syödä enkä juoda mitään, niin en sitten viitsinyt merelle. Ehtiinhän tuota. Vaikka sitten ensi vuonna.

Parin viikon päästä räjähtää sitten kunnolla. Kaštella muuttuu aidoksi rakkauden kaupungiksi kun täällä alkaa LoveStock -niminen festivaali. Pitkä viikonloppu (13-16.06.) täynnä ohjelmaa, konsertteja, work shoppeja ja lastentapahtumia. Ja tietysti rakkautta. Paljon rakkautta. Siellä sun täällä. Pitkin poikin. Rannoilla, kaduilla ja kujilla. Kaikki ilmaistapahtumina. Mutta…ennen kaiken kattavaa rakkautta ehtinemme nauttia perinteisistä härkäpavuista? Kaštel Kambelovacissa järjestetään nimittäin yksi Dalmatian suurimmista ruokafestareista Festa o’boba. Tapahtumassa osanottajat esittelevät härkäpavusta valmistamiaan, hyvinkin monen muotoisia ja mielikuvituksellisia, aterioita. Osa niistä osallistuu vuosittaiseen kilpailuun jossa arvovaltainen kokkihattuinen raati maistelee ehdokkaat läpi ja lopuksi palkitsee parhaan. Nämä ovat muuten jo 11. härkäpapujuhlat.

Eikä tapahtumatarjonta suinkaan ole ainoa asia joka paranee. Kuten kerroin maanantain blogissa, olin matkalla spesialistin juttusille kuulemaan lopullista tuomiota. Että kuinka monta viikkoa/kuukautta minulla olisi vielä jäljellä. Tarkkojen, ja luvalla sanottuna osittain melko kivuliaiden, tutkimuksen päätteeksi kuulin että kyllä tämä tästä. Että siellä se edelleen möllöttää, mutta on hyvänlaatuinen ja niin pieni, ettei sille tarvitse tehdä mitään. Eikä se vaikuta normaali elämään. Hassu lääkärisetä hassuine viiksineen kertoi että hänen kokemuksellaan 95% varmuudella ei ole minkäänlaista aihetta huoleen. Otti toki ohutneulanäytteen ja sanoi soittelevansa jos aihetta ilmenee. Totesi kuitenkin että eipä juurikaan kannata soittoa odotella. Jos alkaa vaivata, sitten tutkitaan lisää/uudelleen. Jos ei, noin vuoden päästä voitaisi vaikka kontrolloida. Jos muistat tulla. Pakko ei ole.    

Ei pysähdy asioiden paraneminen vielä tuohonkaan. Kun kerran alkuun on päästy. Edellä mainittujen asioiden lisäksi paranevat myös yhteydet. Tai ovat jo parantuneet. Kesäkuun alussa aloitti Split Express -niminen yhtiö liikennöinnin katamaraanilla Splitin lentokentän ja kaupungin välillä. Ja edelleen Bracin saarelle Bol’iin ja Hvarin saarelle Stari Gradiin. Splitiin pääsee kaksi kertaa, Bol’iin neljä ja Hvariin kerran päivässä. Siis vain 15 minuutin merimatka ja olet kaupungin keskustassa. Ja 99 kunaa (n. 15€) köyhempi. Vertailun vuoksi mainittakoon että liikennelaitoksen normibussi maksaa kentältä kaupunkiin 18 kunaa (2,5€) ja transferbussi noin 50 kunaa (5-7€). Taksien, siis normitaksien, hinnoista en viitsi edes kirjoittaa koska ne on kalliita. Aivan liian kalliita.

Katamariinireissu kentältä Bracille tai Hvarille maksaa muuten 199 kunaa (35€). 

Näin asiat keskiviikkona. Ei tämä elämä, eikä maailma, aina ihan hömpsöä ole. Joskus se on mukavaa. Ja joskus jopa todella mukavaa. Niin kuin juuri nyt. Jotta mitä sitä turhista valittamaan.

Perjantaina ihmetellään että jatkuuko tämä fiilis vielä silloin vai joko päästäisi valittamaan jostain. Kannattaa tulla siis takaisin kurkkimaan sillä tuolloin vedetään ainakin, jos muuta ei keksitä, viikko nippuun. Joten siihen asti. Seonmoro.

3. kesä, 2019

Kastel Stari

15 - 25 C

Puolipilvistä, ukkoskuurojen mahdollisuus

 

Aloitetaan tämä(kin) viikko tutuksi tulleella valituksella. Valituksella sateesta. Viikonloppuna(kin) satoi. Satoi jokaikinen päivä. Ei välttämättä koko päivää, mutta ei perjantaina, ei lauantaina eikä sunnuntaina sateelta vältytty. Sen verran siinä kuitenkin oli taukoja että pääsin lenkille. Pitkästä aikaa. Ja tuntui hyvältä. Todella hyvältä.

Kun puhutaan lenkeistä, on ihan pakko kertoa ihmeellisyys. Tai ei se varmaan mikään ihmeellisyys suurimmalle osalle ole, minulle se oli/on. Koska en ole moista tullut ajatelleeksi. Enkä voinut, sanotaan nyt muutama vuosi sitten, kuvitellakaan että se olisi mahdollista. Noin niin kuin teknisesti. Tai muutenkaan…. Koska minulla on ollut sangen rajallinen nörttiysaste. Ja parisuhdestatus. Jotka tosin molemmat tuntuvat laajenevan tässä hiljalleen koko ajan.

Suomessa sijaitsee, ööö… sanotaan nyt tässä yhteydessä vaikka hyvä, läheinen, erittäin rakas kaveri, ystävä, tuttu, tyyppi. Tai jotain. Tyyppi tykkää Kroatiasta. Ja vuorista. Kroatian vuorista. Ja tietää lenkkeilyharrastuksestani. Juttelemme melko paljon ja melko usein Skypessä ja siellä syntyi idea ’yhdessä lenkkeilystä’. Eli että miksi en ottaisi häntä mukaan kun lähden lenkille. Koska tekniikka.

Joten ei kuin virittämään. Ensin Skype puhelimeen. Helppoa. Koska tili oli jo olemassa läppärillä. Puhelin kiinni kannettavan mokkulan wifiin. Jossa on rajaton netti. Ja Skype -soitto tyypille. Näin minulla/meillä oli kuvayhteys. Jonka voi ottaa mukaan lenkille. Tyyppi pääsee reissulle mukaan. Maisemia katselemaan. Ja voimme samalla jutella.

Suoritimme lauantaina sadekuurojen välissä ensimmäisen testilenkin. Ja homma toimi (lähes) moitteetta. Yhteys oli hyvä koko 5 kilometrin ajan, kuva kuulemma lähes ilman pikseleitä tarkka eikä juurikaan laagannut. Ainoa ongelma oli kameran/puhelimen sijoittelu, mihin sen saa kiinni, miten ja minne se pitää suunnata. Lauantaina puhelin oli kiinni hihassa. Kamera luonnollisesti eteenpäin suunnattuna. Toimi ihan ok, paitsi että kun kävelin, kuva pomppi jonkin verran. Ei kauheasti eikä kovinkaan häiritsevästi, mutta kumminkin. Samoin hihassa oleva puhelin pyrki, jostain syystä, vääntäytymään vasemmalle niin että kuvassa näkyi edessä olevan tien sijasta ojaa tai aitaa. Kameraa sai olla koko ajan vääntämässä eteenpäin parempaan asentoon.

Nämä oli ongelmia. Pieniä ongelmia. Itse periaate, lenkkeily yhdessä, toimi erinomaisesti. Kuva oli, kuten todettu, hyvä, ei hyppinyt liikaa ja samalla kykenimme juttelemaan. Toistemme naamaa emme luonnollisesti nähneet, mutta kyllä sitä ehtii toljottamaan myöhemminkin. Samalla minun maineeni  meidän seudulla vaan kasvoi. Paksu suomalainen kävelee luurit korvassa, kääntyilee sinne tänne ja höpisee samalla jotain käsittämätöntä. Nyt se vasta sekaisin on mennyt.

Seuraava ponnistus on vuorilenkki. Huomenna. Tai viimeistään keskiviikkona. Kamera/puhelin on uudelleen sijoitettu, se on tällä kertaa pussukassa rinnalla. Kiinni köytettynä. Näin näkymät ovat automaattisesti eteenpäin ja samalla kenties hieman vakaammat. Ans kattoon ny. Palaan asiaan kunhan testi ja edessä olevat 13 kilometriä pitkin poikin vuorenrinteitä, on ohi.

Muutoin viikonloppuun sisältyi huonoja uutisia. Yksi parhaimpia kavereita, yksi niistä ihmisistä joita voin kutsua ystäväksi, lähtee tänään maanantaina täältä lopullisesti. Hän on ollut hommissa Malediiveilla ja päättänyt muuttaa sinne pysyvästi. Käväisi vanhoilla kulmilla pyörähtämässä ja kun nyt lähtee, ei ole tiedossa tuleeko takaisin enää edes käymään. Oli sangen tunteellinen iltapäiväkahvisessio eilen. Varsinkin kun samalla katkesi ao. kaverin ja vaimokkeensa 15 vuotta kestänyt parisuhde. Koska homma ei vaan toiminut. Toinen puolisko jää tänne ja kaveri lennähtää pois. Surullista. Hyvin surullista. En oikein tiedä miten suhtautua siihen jätettyyn puoliskoon jota tulen tapamaan lähes päivittäin. Enkä miten hän suhtautuu minuun. Onhan miehensä minun kaveri.

Itselläni sen sijaan on jännät paikat. Siksi ajatus ja teksti on, jos mahdollista, vieläkin pätkivämpää kuin tavallisesti. Menen tänään spesialistille jatkotutkituttamaan sairauden josta olen täälläkin kertonut. Lääkärissä on käyty, labroissa on käyty, on käyty uudelleen lääkärissä ja nyt tänään mennään ihka oikean spesialistin juttusille. Ja kuullaan lopullinen tuomio. Tai ainakin toivon mukaan kuullaan. Voin ihan rehellisesti kertoa, jos lupaatte ettette kerro kenellekään, että pahinta on kun tiedät että kaikki ei ole kunnossa muttet tiedä mikä mättää. Ja mitä sille voi tehdä. Vai voiko mitään. Eli juuri tämä hetki. Juuri nyt. Päässä pyörii ihan liikaa ajatuksia, pelkoja, toiveita ja skenaarioita. Taatusti helpottaa kun saat tietää jotain. Positiivista tai negatiivista. Ihan sama. Kunhan ei tarvitse arvailla. Eikä pelätä. Kykenee kenties jopa nukkumaan. Toivottavasti jo heti ensi yönä.

Näin viikon alkuun. Keskiviikkona palataan linjoille, käydään läpi tuo lääkärissä käynti ja se, miten tuo sunnuntaina päättynyt ihmissuhde ja tänne jäänyt jätetty puoliso vaikuttaa yhtään mihinkään. Jos vaikuttaa. Jos olemme ehtineet ’tyypin’ kanssa vuorilenkille, puretaan sekin siinä sivussa. Ja jännitetään miten ’tyyppi’ reagoi siihen että kutsun häntä tyypiksi. Saattaa tulla sanomista.

Tämä kaikki siis ylihuomenna. Siihen asti oikein hyvää viikon alkua ihan jokaiselle.  

31. touko, 2019

Kastel Stari

13 - 22 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä

 

Olen toistuvasti varoitellut että jos luette jostain jutun/päivityksen jossa joku kertoo että ’Kroatiassa jokin on asia on tällä tavalla’, älkää uskoko. Koska se ei ole. Koko Kroatiassa harvoin on yhtään mitään samankaltaista. Tai edes yhtään mitään sellaista joka olisi samalla tavalla koko maassa. Kroatia on niin monimuotoinen että jos jokin asia on jossain päin maata jollakin tolalla, se tola on taatusti aivan eri asennossa toisessa osassa maata. Kun jollain nettipalstalta todetaan että ’kesä tuli Kroatiaan’, niin voitte olla varmoja että ei tullut. Saattoi se toki johonkin osaan maata toki tulla, mutta taatusti ei kaikenkattavasti koko maahan.

Kun nyt olen, jälleen kerran, kieltänyt uskomasta lauseeseen ’Kroatiassa asia on näin’, käytän heti itse sitä. Ja toivon teidän uskovan. Vaikka juuri kielsin uskomasta. Mutta minulla on väitteeni tueksi tilastoja. Tietysti.

Tilastot todistavat nimittäin sen mistä olen kyllästymiseen asti vinkunut. Tilastot osoittavat että Kroatiassa on ollut paskat ilmat tänä keväänä. Todella paskat. Maan ilmatieteenlaitoksen (Državni hidrometeorožki zavod) meteorologit julkaisivat alkuviikosta toukokuun säätilastoja. Jotka kertovat minun olleen, poikkeuksellisesti, oikeassa kun olen valittanut keleistä. Nimittäin. Ihan kohta päättyvä kuukausi on ollut kylmin toukokuu 30 vuoteen, kolmanneksi kylmin 70 vuoteen. Eikä se, että on ollut kylmää, edes riitä. Kylmyyden lisäksi toukokuussa on satanut eniten vuoden 1954 toukokuun jälkeen. Siis eniten about 65 vuoteen.  Että huoh. Käy ihan aidosti sääliksi niitä lomailijoita jotka ovat olleet toukokuussa lomalla täällä. Uskoneet, toivoneet ja luottaneet siihen että aurinko paistaa, on lämmin ja palvelut pelaavat. Siihen että on täysin kesä. Ja sitten onkin ollut suomalainen syyskuu. Täällä rannikolla, missä itse asun, on meteorologien mukaan ollut aurinkoisia hetkiä peräti 60% vähemmän kuin mitä pitkäaikaisten tilastojen perustella voisi tänä ajankohtana odottaa.

Toisaalta. Juttelin eilen rantakadulla muutaman turistipariskunnan/seurueen kanssa. Kyselin kuinka loma on mennyt. Ja hyvin oli kuulemma kulkenut. Mitä sade nyt pikkaisen haittaa ja siirtää suunniteltuja aktiviteetteja, muutoin ei pahemmin ole, ainakaan tällä verrattain suppealla otoksellani, ollut sen suurempaa valittamista. Heitä ei vaivannut edes kylmyys sillä eivät kertomansa mukaan ole biitsiporukkaa. Ja hyvä ettei vaivaa. Sillä nämä kelit alkavat, ihan oikeasti, vaivata kyllä ihan paikallisiakin. Moni täällä asuva, täällä syntynyt, alkaa olla kurkkuaan myötä täynnä paskoja kelejä. Ja odottaa tavallista dalmatialaista kesää. Ihan niin kuin minä.

En kirjoitan usein, enkä kovin mielelläni, politiikasta. Varsinkaan Suomen politiikasta. Mutta nyt kirjoitan. Sillä vanhassa kotimaassa Antti Rinne on juuri nyt muodostamassa hallitusta. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan tämä Rinteen tuleva hallitus, jota joku on ehtinyt kutsua joululahjalista- tai leirikouluhallitukseksi, lupailee kaikille kaikkea. Eläkeläiset saavat satasen lisää kuukaudessa, hoitsuja ja lääkäreitä palkataan 1000 lisää ja näin hoitoon pääsee jopa kiireettömänä seitsemän päivän sisään, koulunkäynti aina toisen asteen eli lukion tai ammatillisen koulutuksen loppuun muuttuu maksuttomaksi samoin kun varhaiskasvatus, opintorahaa korotetaan, vanhustenhoitoon lisätään väkeä niin että varmasti riittää, tieverkkoa ja rautateitä parannetaan, uusia teitä ja raiteita rakennetaan ja työpaikkojakin löytyy jostain yks’kaks yli 60.000 lisää. Kuullostaa hienolta. Todella hienolta. Varsinkin kun mikään ei maksa mitään. Rinne lupaa että tukia ei leikata, veroja tai maksuja ei nosteta eikä tarvitse ottaa yhtään lisälainaa. Valtion talouskin on tasapainossa ihan kohta. Koska rahaa löytyy. Sanoi Rinne. Ja kaikki uskoivat. Tai ainakin melkein kaikki.

Miksi tuommoisesta kirjoitin? Ihan vaan koska voin. Ja teki mieli. Haluaisin onnitella Suomen kansaa siitä, että olette vihdoin löytäneet miehen joka on keksinyt ikiliikkujan. Voidaan toteuttaa kaikkien toiveet niin ettei kukaan joudu niistä maksamaan. Tulen seuraamaan mielenkiinnolla tätä Rinteen uutta innovaatiota samalla ihmetellen ettei kukaan ei ole aikaisemmin moista tullut ajatelleeksi. Mutta onneksi Antti ajatteli. Ja pistää kaiken kuntoon. Ilmaiseksi.

Samaan aikaan toisaalla. Nimittäin Kroatiassa. Täällä talous kasvaa, jo neljättä vuotta peräkkäin, sangen mukavasti. Kasvuprosentti viime vuonna oli 2,3% ja tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä peräti 3,7%. Molemmat ovat lukuja joista Antti Rinne voi vain uneksi. Asiantuntijat kun lupailevat Suomen kasvuksi maksimissaan 1,2%. Mikä ei, sivumennen sanoen, riitä alkuunkaan tuon edellä mainitun joululahjalistan toteuttamiseen.

Vaan ei se Kroatian talouskasvu ihan ongelmaton ole. Edellä mainittu kasvuprosentti tulee yksityisen kulutuksen kasvusta, mutta samaan aikaan julkisen talouden menot paisuvat edelleen. Tämä on, ja on ollut, pitkässä juoksussa yksi maan talouden suurimmista ongelmista. Vienti veti, mutta tuonti sitäkin enemmän. Näin vaihtotase on sekin negatiivinen. Jos kaiken tuon päälle vielä turismi sakkaa, vaikkapa ilmoista johtuen, koko kasvu vaarantuu ja ongelmat lisääntyvät ja alkavat kumuloitua. Tässä maassa kun pelivara yhtään millekään yllättävälle on melkoisen hento.  

Näillä, sangen tylsillä aiheilla viikko pakettiin. Ja viikonlopun viettoon. Viikonlopun joka näyttäisi, vihdoin ja viimein, muodostuvan ihan kohtuulliseksi. Tarkoittaen ettei ihan joka päivä sada, ei ainakaan ihan koko päivää. Kuurottelee ja ukkostaa toki, mutta välissä saattaa jopa aurinko pilkahdella. Jota en usko. Ennekuin näen.

Maanantaina, eli kesäkuussa, sitten takaisin. Käydään silloin läpi minkälaista keliä se loppujen lopuksi viikonlopulle pukkasi ja mitä muuta tapahtui. Vai tapahtuiko mitään. Sen lupaan jo nyt että liikumme hieman kevyemmissä aiheissa kuin tänään. Ei taloutta eikä politiikkaa. Oikein hyvät viikonloput ihan kaikille.      

29. touko, 2019

Kastel Stari

16 - 20 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, ukkosmyrskyjä (keltainen varoitus)

 

Terveisiä, yllätys yllätys, sateisesta Kastel Starista. Maanantaina satoi, eilen satoi, tänään sataa ja ennusteet lupailevat että huomenna ja ylihuomenna sataa. Sitten sateiden pitäisi loppua. Ainakin hetkeksi.

Mutta nyt valitus seis. Sade ei lopu yhtään aikaisemmin vaikka kuinka itkisin ja voivottelisin. Koitan pitää, edelleen, mielessä sen tosiasian että elän Välimeren aurinkoisemmalla alueella, alueella jossa aurinko paistaa keskimäärin 2700 tuntia vuodessa. Nyt kun alkuvuonna on ollut vähän hiljaisempaa eikä tunteja ole juurikaan kertynyt, loppuvuosi tulee olemaan pitkäaikaisseurannan mukaan aurinkoinen. Todella aurinkoinen.  Ja kun meillä paistaa, se tarkoittaa että on lämmin. Jopa tuskastuttavan lämmin. Vaikka tämä kevät on ollut tähän asti sangen synkkä, positiivisesti ajatellen kyllä se tästä vielä. Ihan kohta. Olen tosin ajatellut näin jo helmikuusta asti. Mutta jos sitten vaikka kesäkuusta….. Ihan kohta pääsen siis valittamaan kuinka on liian lämmin. Ihan varmasti.

Olen kertoillut useasti kuinka elämäni pyörii isolta osalta netissä. Käytän somea kavereiden tapaamiseen ja keskusteluihin, jaan niin tekstejäni, ajatuksiani kuin kuviani netissä, luen uutisia, katselen televisiota ja suoratoistopalveluja, hoidan jopa äärimmäisen epätavallista ihmissuhdetta netissä. Yhteyden nopeus ja sen vakaus on minulle erittäin tärkeää.

Minulta on kyselty kuinka nettiyhteydet täällä meidän seudulla toimivat. Kun  tulee lomalle, pelittävätkö yhteydet? Löytyykö kaistaa ja jos löytyy niin mistä? Ja kuinka paljon? Lähtökohtatilanne on että toimii. Ja että ei toimi. Yhteysnopeus vaihtelee. Se vaihtelee sijaintisi mukaan, se vaihtelee kuinka paljon samassa verkossa tai jakoasemassa on liittymiä kiinni tiettynä aikana, nopeus saattaa vaihdella jopa sääolosuhteiden johdosta. Kaiken lisäksi se ’heiluu’. Bittiä pukkaa aluksi todella hyvin, mutta syystä tai toisesta tarjonta saattaa yks’kaks laskea jolloin kuva pikselöityy tai koko yhteys katkeaa. Tai päinvastoin. Aluksi ei lähde millään, hetken päästä kuva on HD -laatuinen. Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuinen, ei edes tyypillinen Kroatian tai Dalmatian ongelma, samanlaista heilumista esiintyy aivan kotisuomen verkoissakin. Varsinkin jos käytössä ei ole kuituyhteyttä. Jota ei, sivumennen sanoen, meidän kylille ole vielä saatavissa. On kuulemma tulossa tuolla kaupungin laidalla about 10 km päässä. Piuhojen pitäisi yltää meidän kylään asti neljän vuoden sisällä. Koska olemme Kroatiassa, ja Dalmatiassa, en ihan kauheasti panostaisi että tämän toteutuu. Ainakaan aikataulussaan. Splitissä muuten, ainakin paikoittain, kuitu on jo käytössä.

Kuten edellä olevasta sangen laajasta pohjustuksesta voinette päätellä, yhteydet toimivat. Joskus hyvin, joskus vähän heikommin. Mutta kun olette lomalla, uskaltaisin väittää että kyllä ne lomakäyttöön riittävät. Jos/kun sattuu sadepäivä, jotka on siis peruutettu loppuvuodelta, nopeus riittänee jopa lähes minkä tahansa striimin katseluun. Kun sataa, majapaikassa voi pötköttää ja katsella sarjoja vaikka Netflixistä. Kunhan ei katso ultra hd -laadulla, sen vaatima 25 megaa on jo niin paljon että siihen se majoituspaikkanne ilmainen wifi tuskin riittää. Varsinkin kun sitä saattaa joku muukin käyttää samaan aikaan. Kuten vaikka se naapurihuoneen teini. Ilmaisia wifejä täältä löytyy käytännössä jokaisesta majoituspaikasta, cafebaarista ja ravintolasta. Suurimmissa kaupoissa saattaa olla oma wifi. Jopa Splitin kaupungin julkinen liikennelaitoksella on ilmainen wifi busseissaan. Joten kyllä täällä nettiin pääsee ilman että joutuisi sitä omaa mobiilidataansa ihan kauheasti vinguttamaan. Kaistankin pitäisi riittää kunhan ei mitään järjettömän kokoisia CAD -kuvia ala siirrellä.  

Lopuksi pienet jälkilöylyt maanantain blogissa kertomastani supersunnuntaista. Oli nimittäin hienoa seurata Suomen jääkiekkomaajoukkueen maanantaipäivää televisiosta. Oli hienoa seurata kuinka paljon tuo saavutettu maailmanmestaruus koko Suomen kansalle merkitsi, kuinka se sen joukkueelle osoitti ja kuinka suurena yllärinä tämä pelaajille tuli. Sillä kyllähän tämä mestaruus oli iso asia. Se oli iso asia koska se tuli etukäteen ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia olleella joukkueella, joukkueella johon ei uskonut kukaan. Paitsi joukkue itse. Siksi koko tarina on niin sykähdyttävä. Ikään kuin ryysyistä rikkauteen. Ja rakkauteen. Sillä viimeistään maanantaina Kaisaniemen puistossa järjestetty kansanjuhla osoitti sen kuinka suomalaiset tätä joukkuetta rakastavat. Ja arvostavat. Se, että loppuottelua katseli Maikkarin eri kanavissa yli 3 miljoona suomalaista osoittaa jo tämän. Ottelu oli muuten suomalaisen televisiohistorian seuratuin urheilutapahtuma. Ikinä. Samaan aikaan EU -vaaleissa äänesti 1,5 miljoonaa suomalaista. First things first.

Itse seurasin Leijonien maanantaipäivää siitä alkaen kun joukkue laskeutui Suomen kamaralle. Kaikki pysyivät pystyssä eikä kukaan tehnyt pasinurmisia. Eli kyntänyt koneesta alas astuessaan turvallaan kentän pintaa. Kaikki osasivat käyttäytyä. Ensimmäiset suuret tunteet koettiin kentän VIP -tiloissa jossa pelaajia odotti heidän läheisensä. Kyyneleet virtasivat, halauksia ja pusuja vaihdeltiin. Ja lopuksi huudettiin uuden kansallissankari Mörkön nimeä. Tietysti.

Eikä ne tunteet kovasti jäähtyneet kun illalla päästiin Kaisaniemen puistoon. Oli taatusti melkoisen sykähdyttävää kun avobussi kurvasi lavan taakse ja pelaajat näkivät yleisömeren. Poliisin arvion mukaan noin 45-50.000 ihmistä. Jotka olivat kaikki tulleet paikalle koska maailmanmestaruus. Koska joukkue, saavutus ja rakkaus. Jota kukaan ei unohda ikinä. Ei yleisö eikä joukkue.

Kylmät väreet kulkivat myös Kastel Starissa. Oli hienoa kun joukkue kertoi hengestä jolla se veti kisat läpi. Moni organisaatio yritysmaailmassakin voisi ottaa oppia periaatteesta ’teen kaikkeni sen eteen että kaveri vieressäni voisi onnistua’. Ja kun kaikki tekevät näin, lopputulos on hieno. Oli hienoa kun joukkue huudatti yleisöä. Oli hienoa kun Vesala veti joukkueen edessä Finlandian. Oli hienoa kun erittäin hyvä ystäväni Niinistön Sale käväisi lavalla onnittelemassa. Ja oli hienoa kun nuo 50.000 ihmistä huusivat vähän väliä uuden kansallissankari Mörkön nimeä. Saattoi hetkittäin olla jopa roska silmässä. Niin pelaajilla kuin yleisöllä. Kastel Starissa ainakin oli.

Tuli sitten näemmä tämmöinen teksti tälle keskiviikolle. Että näin. Jännä katsoa mitä perjantaille irtoaa. Mutta se sitten parin yön päästä. Tulkaapa silloin takaisin kurkkimaan.