8. helmi, 2019

Kastel Stari

6 - 13 C

Osittain aurinkoista 

Käsi ylös. Virhe. Myönnetään. Sitä on taas tullut kirjoiteltua ihan mitä sattuu. En edelleenkään kuulu porukkaan joka on aina oikeassa. Kaikessa. Myönnän siis virheeni. Ja koitan korjata sen.

Kirjoitin eilen että ei täällä mikään kevät vielä ole. Että vaikka aurinko paistaa ja mittari näyttää asteita, kylmä tuuli viilentää. Eikä tunnu keväältä. Samantien eilen iltapäivällä aurinko paistoi, mittari näytti asteita eikä tuuli viilentänyt yhtään. Tuntui ihan oikealta keväältä. Ainakin alkusemmoiselta. Joten tuli kirjoitetuksi virhe eilen ja se lienee nyt korjattu tänään.

Merkittäkööt aikakirjoihin myös, että tänä vuonna se oli helmikuun seitsemäs kun aloitin kuumuudesta valittamisen. Hieman tavallista aiemmin, sillä normaalisti se alkaa vasta huhtikuussa. Kesällä narina onkin sitten ihan päivittäistä. Mutta kun eilen iltapäivällä istuin rantakahvilassa auringonpaisteessa, oli lämmin. Todella lämmin. Koska aurinko ja ei tuulta. Pitihän siitä mainita. Mikä laskettiin samantien valittamiseksi. Joten menkööt. Valitus on alkanut.

Kirjoitin eilen myös asioista joita en suosittele tehtäväksi Dalmatiassa. Molemmat koskivat kaupassakäyntiä. Oli koululaisia ja oli mummoja. Ja sain palautetta. Positiivista sellaista. Joten jatketaan. Aika moni suunnittelee jo kesän lomamatkaa joten on varmaan hyvä tietää muutaman juttu joita ainakaan ei kannata lomallaan Dalmatiassa tehdä. Joten siis, älä ainakaan.....

Älä stressaa turhista. Ainakaan aikatauluista. Kyllä se asia hoituu, mutta se saattaa hoitua hieman myöhemmin. Kaikki ei todellakaan toimi kuten kotona, minuutilleen. On siis turha kiukuta ja kirjoitella nettipalstoille kun se transferi oli viisi minuuttia myöhässä että kylläpä on törkeää. Minä sentään olen maksava asiakas. Niin oletkin, mutta ei, se ei ole törkeää. Eikä edes tärkeää. Sillä se tuli kuitenkin. Myöhässä, mutta tuli. Joten älä stressaa. Ehtiihän sitä. Sinähän olet lomalla.

Samaan hengenvetoon, älä odota että yleisesti ottaen mukavat ja ystävälliset kroaatit olisivat kaikki mukavia ja ystävällisiä. Eivät ole. Ei edes kaikki dalmatialaiset. Joukkoon mahtuu kusipäitä, aivan kuten ihan mihin kansallisuuteen tahansa. Älä siis stressaa jos saat paskaa palvelua. Seuraavassa paikassa saat todennäköisesti sitten jo parempaa. Aina voit äänestää jaloillasi. Ja lompakollasi. Älä mene sen paskan palvelijan liikkeeseen tai ravintolaan toista kertaa.

Älä mene uima-asussa vanhaan kaupunkiin. Itse asiassa älä mene uima-asussa mihinkään muualle kuin veteen. Tai rannalle. Sillä uima-asu on tarkoitettu, noh, uimiseen. Ja rannalle. Sitä paitsi, jos suuntaat vanhaan kaupunkiin simmareissa, saat sakot. Mikä on ihan oikein sinulle.

Älä odota hienohiekkaisia uimarantoja. Koska niitä ei ole. Meidän rannat ovat pikkukivisiä rantoja. Joten varaa rantasandaalit mukaasi. Koska kivet. Ja koska kuumuus.

Älä istu terassilla ilman paitaa. Paitsi rantabaarin terassilla. Mutta ilman paitaa rantakadun terassilla. Ei. Se ei vaan sovi sinne. Ei, vaikka kuinka olisi kesä, kuuma ja sinä lomalla. Vaikka kuinka sinulla olisi mielestäsi jumalvartalo. Sillä sen naapuripöydässä pizzaa vetävän tyypin mielestä se ei välttämättä sitä ole. Joten paita. Kiitos.

Älä kehu, tai edes puhu, Dalmatiassa Dynamo Zagreb -jalkapallojoukkuetta. Jos jostain kumman syystä on ihan pakko, puhu negatiivisesti. Sillä... no, en suosittele koittamaan. Edes kännissä ja läpällä. Se ei vaan toimi täällä.

Älä odota, että tullessasi lomalle Keski-Dalmatiaan tulisit lomalle kalaruokaparatiisiin. Koska Adrianmeri. Älä odota että tulisit paikkaan jossa voit nauttia erilaisia, korkeatasoisia ja edullisia kala-aterioita vaihtelevasti useassa eri ravintolassa joka ilta. Et tule. Tulet paikkaan jossa joudut jopa hieman panostamaan löytääkseni kalaravintolan. Hyvästä kalaravintolasta puhumattakaan. Toki lähes kaikista, siis lähes, ravintoloista saa kala-annoksia, mutta ei tämä Splitin ympäristö todellakaan mikään kalaruokaparatiisi ole.

Lopuksi, älä usko ihan kaikkea, ainakaan kakistelematta, mitä kirjoitan. Kuten tuolta alusta huomaa. En todellakaan tiedä kaikesta kaikkea. Ne tyypit ovat aivan jossain muualla. Kuten Facebookissa tai keskustelupalstoilla. Eikä nekään oikeasti ihan kaikesta ihan kaikkea tiedä. Vaikka niin luulevatkin.

Siinä tämänpäiväinen kuluttajavalistuspläjäys. Lisää tulee sitten maanantaina. Tai sitten ihan jotain muuta. Ei voi tietää. Mutta hyvää viikonloppua kaikille. Olkaa kiltisti. Ja nauttikaa. Mistä ikinä sitten nautittekin. Mutta tulkaa takaisin maanantaina. Minäkin tulen.

7. helmi, 2019

Kastel Stari

6 - 14 C

Enimmäkseen aurinkoista

Annoin eilen ohjeita lomamatkaa tänne meillepäin suunnitteleville. Puhuin majoituksista ja lupasin etsiä ja suositella soveltuvia majapaikkoja. Tänään jatketaan samalla linjalla, mutta siirrytään siihen aikaan kun olette jo täällä. Kun se loma on jo päällä. Ja annetaan ehkä se tärkein vinkki mitä olen näillä sivuilla matkailijoille jakanut. Ikinä.

Tilanne on siis se, että olette lomalla. Ihan sama asutteko apartementoksessa, hostelissa tai hotellissa, joka tapauksessa jossain välissä pitää käydä kaupassa. Ja silloin pitää olla tarkkana. On nimittäin olemassa kaksi ajankohtaa jolloin kauppaan ei kannata mennä. Jos ei ihan välttämättä halua pilata omaa lomaansa, muun perheen lomaa ja naapurin lomaa siinä sivussa. Nuo ajankohdat ovat sunnuntai-aamut kirkonmenojen jälkeen ja lähistön koulujen välitunnit. Kumpaakaan ei ole suunniteltu normi-ihmiselle. Siis ihmiselle joka menee kauppaan ostamaan mitä tarvitsee. Ja haluaa tehdä sen mahdollisimman sujuvasti. Ostaa, maksaa ja tulla pois.

Nämä ajankohdat, olkoonkin että lopputulos on sama eli hermojen menetys, eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Niillä on myös ikäeroa arviolta noin 70 vuotta. Sunnuntaina kirkon jälkeen, noin kello 10.00-10.30, kaupassa vallitsee hiljaisuus, väenpaljous ja hidas eteneminen. Mummot ja muu hidas toiminta. Todella hidas. Koska pitää jutella naapurin kanssa. Juuri siinä hyllyn edessä. Tukkien samalla käytävän ja pääsyn hyllylle. Koska kärryt. Usein yllätyksenä tulee myös se että ostokset pitää maksaa kassalla. Tämä havaitaan sen jälkeen kun tavarat on pakattu, hyvin rauhallisesti, siihen mukana tuotuun kangaskassiin. Samalla sen naapurin kanssa jutellen. Vasta sitten aletaan kaivaa lompakkoa käsilaukusta. Jos se löytyy, vasta sitten aletaan kaivella rahoja. Ja kyllä, kaikki tämä erittäin rauhallisesti. Joten, vältä kauppaa sunnuntai aamupäivällä. Kun se kirkko on killkuttanut niitä kellojaan.

Välitunti puolestaan on vauhdikas, sinne tänne ryntäilevä ja säntäilevä. Ja äänekäs. Hyllyjen välissä mennään miljoonaa samalla täysin käsitämätöntä meteliä pitäen. Rinnakkain, joskus jopa kolme rinnan. Teinille tuoksuen. Jokaisen hyllyn välissä. Kun tätä suorittaa noin puolet naapurikoulun 200 oppilaasta yhtäaikaa, on hulabaloo melkoinen. Kassalla toimitaan nopeasti, mutta koska niitä ostoksia suorittaa noin tuhat teiniä, ja jokaisen ostos on luokkaa 3,75 kunaa, kolikoiden kanssa kikkailuun menee oma aikansa. Eikä kaupan muu palvelu toimi lainkaan sillä henkilökunnan aika menee tätä nuorisoa vahtiessa. Älä siis kuvittele ostavasi ainakaan palvelutiskeiltä mitään tuohon aikaan. Tai kaupan leipomosta, sillä teinit jonottavat pullaa. Joten, vältä kauppaa välituntien aikana.

Onnistuneen loman lähtökohta on siis valita kaupassa käynnin ajankohta oikein. Tai ainakin vältää muutamaa ajankohtaa. Joista edellä esitelty kaksi. Muita vastaavia ovat jouluaatto ja pääsiäispäivä. Niistä sitten joskus toinen kerta enemmän.

Piti kirjoittaa arkisista asioista, mutta internet täyttyi yllättäen kuluttajavalistuksesta. Mutta vielä lyhyesti, halusitte tai ette, tähän loppuun tammikuun lenkkeilytilastot. Vaikka ketään ei taatusti kiinnosta. Ihan vaan koska minä voin.

Tammikuussa tein kuusitoista (16) lenkkiä koska pidin lepopäiviä ja tammikuussa satoi. Kilometrejä kertyi yhteensä 188,43 km, keskimääräisen lenkin pituus oli 11,78 km. Lenkkien korkein kohta sijaitsi 384 merenpinnasta jonne kiipeämiseen piti tampata 736 metriä ylämäkeä. Jyrkin nousu oli 13, ja jyrkin alamäki 12 astetta. Paino, joka on nyt näemmä jämähtänyt paikoilleen, lisääntyi kuukauden alusta 0,6 kiloa. Painon vaihteluväli kuukauden sisällä oli maksimin ja minimin välillä -2,4 kiloa. Päätän tammikuun tilastopäläyksen tähän. Olkaa hyvät.

Näin tänään. Palataan vielä lyhyesti kuluttajavalistukseen, sillä tiedän että jotkut seuraavat hyvinkin tarkasti Kaštelan lämpötiloja ja sään kehittymistä. Moni sääappsi on näyttänyt viime päivinä aurinkoa ja 14-16 asteen lämpötiloja. Tämä sai johkun jossainpäin julistamaan Kroatian kevään alkaneeksi. Ei. Se ei ole vielä alkanut. Vaikka iltapäivät ovat parina viime päivänä olleet aurinkoisia, ei se kevät ihan vielä ole alkanut. Koska tuuli. Joka viilentää sangen tehokkaasti. Kannattaa siis seurata sen sääappsin RealFeel lukemia, ne kertovat hieman paremmin sen minkälaista lämpötilaa oikeasti pukkaa. Ja milloin se kevät oikeasti alkaa.

Näin tänä aamuna. Pikkaisen karkasi jutut käsistä, ainakin siitä mitä aluperin ajattelin kirjoittaa. Koitetaan palata suunniteltuihin juttuihin huomenna, jolloin vetäistään vanhan tavan mukaan myös viikko pakettiin. Siihen asti siis.

6. helmi, 2019

Kastel Stari

8 - 15 C

Pilvistä, oranssi varoitus tuulesta

Keskiviikko. Oiva päivä palata eilisen suruteeman jälkeen takaisin normaaliin. Eli siihen että mitään teemaa ei ole. Kirjoitellaan tasan siitä mitä mieleen sattuu pamahtamaan. Joten anteeksi. Jo valmiiksi.

Mutta ei, se pelätty sähkökatkos eilen ei sitten koskenut meidän taloa. Vaikka kuinka pelkäsin. Ja kun ei kerran koskenut, tiistainen elämä soljui vanhojen rutiinien mukaisesti. Naureskelimme juuri eilen erään tyypin kanssa, terveisiä vaan sinne sängyn pohjalle jossa tiedän sinun lukevan tätä juttua, kuinka elämä on sujahtanut omiin uriinsa. Kaikki tapahtuu joka päivä samaan aikaan. Ja samalla tavalla. Esimerkki: kun herään päiväunilta, Marko Maunuksela lopettelee juuri ohjelmaansa Radio Suomessa. Joka päivä. Koska unet loppuvat aina samaan aikaan. Rocky narun päähän ja päiväpissalle. Kun olemme kulman takana Studenac -elintarvikemyymälän kohdalla, kaupan tytöt vaihtavat vuoroa. Toiset menevät, toisen tulevat. Koska vuoro on ohi tai alkamassa. Joka päivä. Toistuvasti. Tätä ennen on käyty omalla lenkillä aamulla pitkin poikin vuorenrinteitä, juotu aamukahvi, tsättäilty netissä ja syöty lounas. Kaikki tuo tiettyyn aikaan ja tietyssä järjestyksessä. Turvallista. Joku voisi tosin väittää että tylsää, mutta kun kerran on ohjelmoitu, sitten on ohjelmoitu. Eikä tuosta pahemmin pääse valittamaan. Pitää katsella asiat uusiksi kun kesä, turistit, shortsti, topit, bikinit, kalkkunakoivet, ulkonevat ruumiinosat ja muut kesäiset jutut tulevat. Niillä saattaa olla jonkinmoinen vaikutus jopa rutiineihin. Mutta aika näyttää.

Lyhyesti vielä eiliseen Matti Nykäsen poismenoon ja siihen liityvään kommentointiin. Nykäsen elämästä ja hänen tekemisistään voi, ja saa, olla montaa mieltä. Tosiasia on se, että mies hölmöili aikoinaan urakalla. Mutta kommentit tyyliin 'kuolema ei tee kenestäkään naistenhakkajasta sankaria' ovat asiattomia. Ja osoitavat vain kommentoijan sivistyksen tason. Suuresti kunnioittamani Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin vastasi eräälle moisen kommentin lähettäneelle naisasianaiselle osuvasti: 'Kuolema harvoin tekee kenestäkään sankaria. Kuoleman hetkellä on kuitenkin arvokasta pysähtyä kunnioittamaan toisen elettyä elämää. Koska kaiken takana on kuitenkin aina ihminen'. En olisi tuota osannut paremmin pistää. Mikä saattaa johtua siitä että Appelsin kirjoittaa ammatikseen, minä ihan vain teidä kiusaksi.

Oli Matti Nykäsestä ja hänen elämästään ihan mitä mieltä tahansa, on olemassa asioita nimeltään hyvät tavat, tahdikkuus ja inhimillisyys. Jotka eivät näytä kuuluvan kommentoijan, jonka nimeä en viitsi tilanpuutteen vuoksi mainita, työkalupakkiin. Eikä aivokapasiteettiin. Mikä on sääli. Ainakin Suvi Auviselle. Varsinkin kun tämä ajatusten tonava vielä jatkaa, saatuaan melkoisen kommenttivyöryn niskaansa, että 'minä en teidän nillitystänne tarvitse. Blokatkaa jos mielipiteeni ei miellytä'. Vähän pohjalta että paras naistenhakkaaja on kuollut naistenhakkaja. En blokannut koska haluan nähdä miten tarina etenee.

Eteenpäin. Mainostamaan. Itseään. Ja palveluitaan. Minulta on kyselty pitkin talvea majoitussuosituksia Splitistä ja täältä meidän seuduilta. Olen ollut yhteydessä moneen, siis todellakin moneen, majoitusta tarjoavaan tahoon. Ja nyt on paketti kunnossa. Eli vaihtoehtoja löytyy halvemmista, hieman heikommin varustetulluista majapaikoista aina luksusvaihtoehtoihin. On mökkiä rannassa, on mökkiä rannan ulkopuolella, vuorilla tai vuorten rinteillä. Uima-altaalla tai ilman. Kaiken kruununa tietty Marjo apartementos joka tosin on melko usein täynnä, mutta suosittelulistalla hyvin korkealla. Aina. Koska paikka on mukava ja palvelu, neuvot sekä ohjeet suomeksi.

Joten kun suunnittelette kesän lomamatkaa, olkaapa yhteyksissä. Kaivetaan teille sopiva majoitus, olitte liikkeellä sitten suuremmalla tai pienemmällä porukalla. Lupaan kaivella toiveittenne mukaisen majapaikan. Ja tehdä sen vielä ilmaiseksi. En minä mikään booking.com väitä olevani, mutta kun noita kontakteja nyt kerran on kertynyt. Ja jonkinverran paikallistuntemusta.

Näin tälle päivälle. Huomenna sitten taas uudet jutut. Pikkaisen jänskättää jo itseääkin että mitä sitä keksii ja mitä mieleen putkahtaa. Että mistä sitä juttua pukkaa. Mutta siitä sitten lisää huomenna.

5. helmi, 2019

Kastel Stari

7 - 15 C

Enimmäkseen pilvistä, keltainen varoitus tuulesta

Pakkohan se minunkin on kirjoittaa Matti Nykäsen eilisestä poismenosta. Sillä kyllähän Matti kuului minunkin elämään. Ei henkilökohtaisesti, mutta ensin urheilusaavutuksillaan ja uran päätyttyä julkisuuden henkilönä. Viihdetaiteilijana. Tai no, ainakin viihde.... Uskon että Suomessa ei kovin montaa henkilöä ole jotka eivät olisi seuranneet Nykäsen elämää. Tai jolla ei olisi mielipidettä hänestä.

Matti Nykänen oli maailman paras mäkihyppääjä. Ihan sama jos joku nykyhyppäjistä on ohittanut Matin saavutukset, en todellakaan tiedä onko, mutta viisi olympiamitalia joista neljä kultaista, 14 maailmanmestaruusmitalia joista kuusi kultaista, mäkihypyn maailmancupin kokonaisvoitto neljä kertaa ja päälle järjetön määrä Suomen mestaruuksia. Vanhoilla päivillään Nykänen kävi vielä pomppaamassa veteraanien MM -kisoista muutaman kultamitalin. Onhan nämä saavutukset käsittämättömiä. Aivan käsittämättömiä.

Urheilu-uran jälkeen Matin elämä lähti sitten hieman laukalle. Kuvaan astui herra Alkoholi, joka toki oli ollut matkassa mukana jo urheiltaessa mutta uran jälkeen selkeästi suuremmassa roolissa. Matin alkoholiongelma aiheutti kaikenmaailman sivuvaikutuksia pahoinpitelytuomioista ja palavista saunoista alkaen aina vankilatuomioon asti. Vaimot vaihtuivat, välillä stripattiin ja lopulta päädyttiin laulajaksi esiintymislavoja kiertämään. Seiska raportoi ja kansa hämmästeli värikästä elämää. Taisi Matilla olla vauhdikkaampina aikoina oma luottotoimittajakin Seiskassa joka hoiti tarjoilut ja sai sisäpiirin tiedot ensimmäisenä. Eli suomeksi, hyväksikäytti elämänhallintansa menettänyttä, täysin hukassa ollutta miestä.

Matin laulu-uralle on naureskeltu. Biisit ovat kuulemma hömppää eikä mies osaa laulaa. Totta, biisit eivät todellakaan ole mitään taidepläjäyksiä mutta ei niitä sellaisiksi ole tarkoitettukaan. Maailmasta löytyy taatusti monta parempaa laulajaa kuin Nykänen, mutta hyvin tuntui konsepti toimivan. Raportit keikoilta kertovat nimittäin että meno on ollut poikkeuksetta melko villiä. Tällä kertaa siis yleisön joukossa. Joka selkeästi otti Matin omakseen. Myös laulajana ja esiintyjänä.

Matti Nykäsen kuolema kosketti. Se kosketti koska Matti oli pala elämääni, pala suomalaisuuttani. Tapahtui mitä tahansa, teki Matti mitä tahansa, oli satavarmaa että asia löytyi lööpeistä. Mikä ei varmaan ollut ihan helppoa. Halusiko Nykänen pois julkisuudesta, sitä ei tiedä kukaan, mutta ei julkisuus häntä sieltä olisi päästänytkään. Sillä Matti oli Matti, mäkihyppääjä jonka saavutuksia kunnioitetaan ja arvostetaan yhä edelleen ympäri maailmaa.

Elämä on ihmisen parasta aikaa, mutta toivottavasti siellä toisellakin puolella oleminen on sekin ok. Bon voyage Matti.

Sitten lyhyesti aivan jotain muuta. Surullista sekin. Todistin sunnuntaina erään kauden päätöstä kun viime viikolla näilläkin sivuilla esiintynyt jääkiekkojoukkue Medvesak Zagreb pelasi viimeisen kotiottelunsa Zagrebissa. Ottelun lopputulokselle ei ole väliä, tappio 2-11, väliä on sillä mitä tapahtui pelin jälkeen. Kun summeri törähti viimeisen kerran, joukkue jäi kiertämään kenttää yleisöä kiittäen. Joka osoitti seisaaltaan suosiota. Eikä molemminpuolisesta kunnioituksesta tahtonut tulla loppua ollenkaan. Joukkue pysyi jäällä, ja yleisö taputti, varmaan viisitoista minuuttia. Vieläpä niin että mentyään kertaalleen jo pukukoppiin, pelaajat palasivat vielä kerran faniensa eteen. Sykähdyttävä hetki joka osoitti sen, että jääkiekkojoukkuetta tarvitaan Zagrebissa. Ja sitä kaivataan. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Ensi kausi, aivan kuten koko seuran tulevaisuus, on vielä hämärän peitossa.

Me elämme jännittäviä aikoja täällä Kaštel Starissa juuri nyt, juuri tätä kirjoittaessani. Paikallisporttaali kirjoitti että kylässä on sähköt poikki tänään kello 08.00-14.00. Uutisessa mainittiin alue jota katkos koskee, mutta se oli niin hämärästi kirjoitettu että en todellakaan tiedä koskeeko tuo meidän taloa. Jos koskee, vietän päivän pimeässä, ilman radiota, televisiota tai nettiä. Eli palaan jonnekin historian havinoihin. Pitäisikö sitä kirjoittaa kirje? Oikein paperikirje. Jollekulle? Osaisikohan sitä? Onneksi ei sentäs ole kauhean kylmä. Ettei ihan jäädytä Rockyn kanssa kun ilmalämpöpumppu ei lämmitä.

Näin, melko surullisissa merkeissä tänään. Huomenna sitten pirtsakkaampaa. Toivottavasti ainakin. Tässä samassa osoitteessa. Samaan aikaan. Jos meillä on sähköt.

4. helmi, 2019

Kastel Stari

8 - 12 C

Pilvistä, keltainen varoitus tuulesta

Sade ja harmaus. Ja tylsä. Kolmen sanan viikonloppu. Sillä se oli kaikkea tuota. Ulkona oli hyvinkin märkää, ajoittain tuulista ja kuten todettu, harmaata. Kaikki tuo vaikutti, jos ei nyt mielialaan, niin ainakin aktiivisuuteen. Ei päässyt ulos, ei päässyt lenkille ja oli vaikeaa saada mitään muutakaan aikaiseksi. Piti tehdä tuo, piti tehdä tämä, mutta homma meni sohvalla makoiluksi. Mitään siivoamisen tyyppisiä voimisteluliikkeitä oli turha edes suunnitella. Toteutuksesta puhumattakaan.

Sen verran sain aikaiseksi että kuvasivun kuvat vaihtuivat. Tämän viikon, järjestysnumeroltaan viisi, teemana on maisema. Käykääpä kurkkaamassa. Pääsette tutkailemaan kuvia tästä. Viilasin vähän myös näiden sivujen lay-outtia. En paljoa, mutta sen verran kuitenkin että kun tänään tulin tätä juttua räpeltämään, tuntui kuin olisi vieraissa. Vaan eikö se juuri noin ole, vieraissa homma usein menee räpeltämiseksi? Minä moisesta mitään tiedä, isommat pojat ovat vaan joskus jotain jutelleet.

Sohvalla makoillessa tuli selailtua internetiä. Ja huomattua että kylläpä aika kuluu ja että kaikenlaista sitä onkin sattunut vuosien saatossa juuri helmikuun alussa. Kuten vaikka se, että 01.02. vuonna 2015 siirryin eläkkeelle. Mitä oli edeltänyt pitkä sairausloma ja sairaalajakso, sillä 2014 olin sairaalassa ja siirryin 03.02. akuutilta pitkäaikaispotilasosastolle. Siitä on siis näemmä jokunen aika ehtinyt vierähtämään kun olen viimeksi mitään tuottavaa toimintaa tehnyt. Ziisus, yli viisi vuotta!

Vuonna 2012 käytiin presidenttivaalikampanjaa Niinistön ja Haaviston välillä melkoisessa pakkasessa, sillä Ylivieskassa näytti vuoden 2012 helmikuun alkupäivinä olleen pakkasta 29,5-33,5 C astetta. Takki narisi pakkasessa ja minä siirryin 02.02.2012 käyttämään pitkiä kalsareita. Eikä Ylivieskan vanhassa rättijäähallissa ollut yhtään mukavaa sillä hallissa oli sisällä vähintäänkin yhtä kylmä kuin ulkona.

Se on mukava sivu tuo Facebookin muistot -sivu. Se kun näyttää omat päivityksesi tietyltä päivältä vuosien saatossa. Tuo edellä oleva historiapläjäys on kerätty minun facehistoriasta sinne aikoinani eri vuosina helmikuun alkupäivinä näpyttämistäni tarinoista.

Piti lauantai-iltana hiipiä rantaan Red Lion -pubiin katsastamaan erästä bändiä. Mutta kun satoi. Ja tuuli. Päätin pysyä sohvalla. Päätin pysyä vakaasti peiton alla, Rocky kainalossa ja radio korvan juuressa länkyttämässä. Olin illan Springfield -nimisessä kaupungissa Missourissa USAn keskilännessä. Sieltä soi Outlaw -niminen countryradioasema, jota tässä on tullut kuunnelluksi viime aikoina. Koska, kuten olen kertonut, kiipeilessäni lenkeillä pitkin poikin vuoria korvissa soi amerikkainen juurimusiikki. Jota tuo asema soittaa. Tarkemmin sanottuna kanavan musiikkityyli on americana, mikä pitää sisällään countryn lisäksi mm. bluesia, folkia ja rokkia. Jopa lievää jazzia ajoittain. Homma sohvalla menee niin, että radio soi, minä kuuntelen ja kun tulee hyvä biisi, Spotify auki ja biisi lenkkilistalle. Listalle, joka alkaa olla jo melkomittainen, juuri tällä hetkellä siltä löytyy tasan 582 biisiä. Muutaman lenkin saa siis heittää että ehtii kuunnella koko listan läpi. Eikä taatusti törmää kahta kertaa samaan lauluun. Varsinkin kun soittolistalle tipahtelee uutta tavaraa koko ajan.

Perjantaina arvottiin Eurojackpot. Päävoitto jäi jakamatta, sen sijaan yksi alemman kategorian voittoista, 5+1 oikein, osui Kroatiaan. Maailmalla liikkuvista vahvoista huhuista huolimatta tuo 353.000 euron voitto ei kopsahtanut minulle. Valitettavasti. Ettäs tiedätte. Ja vaikka olisi kopsahtanut, en siitä julkisesti huutelisi. Toki saattaisin pistää muutaman kuvan uudenkarheasta avo-Mersustani, mutta muuten pitäisin kyllä kynttilän vakan alla. Siellä merenrantahuvilassani.

Näin tähän viikon alkuun. Näyttäisi siltä että lenkkitauko menee poikki tänään. Elisistä enneusteista huolimatta nyt näyttäisi että vaikka on pilvistä, vettä ei pitäisi tulla. Tuulee kyllä melko rapsakasti, mutta jos/kun ei sada, se on tossut jalkaan, toista toisen eteen ja vuorelle. Tosin täytyy tunnustaa, että kyllähän minä kävin jo eilen iltapäivällä löntystelemässä semmoisen lyhyen kuvauslenkin tuossa naapurikylissä. Matkaa kertyi 6,44 km ja valokuvia hieman reilut 60. Joten ei sitä nyt siellä sohvanpohjalla sentään ihan koko koko viikonloppua ole vietetty.

Huomenna sitten taas lisää. Nyt, oikein hyvää ja hauskaa viikkon alkua ihan kaikille ihan joka suuntaan.