27. huhti, 2020

Kastel Stari

12 - 20 C

Osittain aurinkoista

 

Jaahas. Se olisi tavallisen elämän ensimmäinen päivä. Tänään on siis ensimmäinen päivä kun Kroatiassa on poistettu koronan takia tehtyjä rajoituksia. Paikalliseen tapaan luonnollisesti hieman sekavahkosti. Tästä tarkemmin myöhemmin, nyt ensin, tavan mukaan, katsaus maan virustilanteeseen. Juuri nyt, huhtikuun viimeisenä maanantaina. 

Tasoittuu ja vähenee. Nimittäin Kroatian koronaluvut. Perjantaina uusia sairaustapauksia raportoitiin 28, lauantaina 7 ja eilen sunnuntaina 14 kappaletta. Siitä ei ole ihan kauhean kauaa kun uusia virustartuntoja diagnosoitiin päivittäin vielä kymmeniä, joskus jopa yli sata. Alaspäin ollaan tultu oikein kunnolla. Rajoitustoimet tuntuvat toimivan vaikka välillä vähän kiristelevätkin. Ainakin noin henkilökohtaisella tasolla. Koroanasta johtuneita kuolemantapauksia viikonloppuna oli yhteensä viisi; perjantaina yksi, lauantaina kolme ja eilen sunnuntaina jälleen yksi. Sairastuneiden kokonaismäärä on tänään 2.030.

Mikä sitten on erilaista tänään? Mikä on muuttunut? No, ainakin liikkumisrajoitukset läänien sisällä on poistettu. Jos haluat mennä naapurikaupunkiin, et tarvitse enää terveyspassia/lupaa kyseiselle reissulle. Poliisi ei tule enää kyselemään että milläs asioilla sitä oikein. Tämä tapahtui jo viime viikolla. Julkisen liikenteen pitäisi alkaa tänään. Juuri tätä kirjoittaessani kukaan, en ainakaan minä, tiedä että miten. Liikenne alkaa ja viranomaiset ovat kertoneet, että busseihin ja juniin otetaan rajallinen määrä matkustajia. Koska etäisyys. Kukaan ei vaan ole kertonut, että miten tämä toteutetaan. Saako 50 hengen bussissa olla vain 10 ihmistä kerrallaan? 20? 30? Jokin muu määrä? Kaiken lisäksi ilmassa on ollut ehdotus, että liikenne noudattaisi sunnuntain aikatauluja. Ajelisi siis harvennetuin vuorovälein. Jaahas. Kysymys kuuluu, että kuinka ihmiset pääsevät töihin jos/kun matkustajamääriä on rajoitettu vieläpä harvakseltaan kulkevissa välineissä? Saattaa olla pienoinen lottovoitto jos onnistuu bussin kyytiin pääsemään.

Kauppojen aukioloa höllennetään tästä päivästä alkaen. Kun ne nyt ovat olleet auki 08-17.00, tästä aamusta alkaen aukiolorajoitukset on poistettu. Ruokakaupat saavat olla siis auki normaaliaukioloaikojen puitteissa. Paitsi että mikäli ovat yli 10 tuntia, keskellä päivää pitää olla tunti kiinni. Koska kaupan pinnat tulee puhdistaa ja desinfioida. Uutena ja melko yllättävänä rajoituksena tässä kaiken vapautumisen keskellä hallitus ilmoitti, että kauppojen sunnuntaiaukiolo on tästä päivästä alkaen toistaiseksi kielletty. Ja aiheutti suuren porun. Toinen puoli Kroatian puolueista, ja käsittääkseni kirkko, on jo pitkään vaatinut että kaupat pidetään kiinni sunnuntaisin. Kaupan keskusjärjestö ja  toinen puoli puolueista on vastustanut tätä rajusti. Nyt epäillään, että hallitus ajoi kiellon läpi puhtaasti ideologisista syistä. Käytti siis koronaa tehdäkseen politiikkaa. Väki on melkoisen tyrmistynyt. Jos rajoitus on tehty epidemiologisista syistä, se on ihan ok, mutta jos syyt ovat poliittisia, aiheesta tullaan taatusti keskustelemaan myöhemmin. Suurin kirjaimin.

Palaan siihen, miten rajoitusten poisto on vaikuttanut juuri minun elämääni lähipäivinä. Nyt kello on vielä niin vähän että en ole ehtinyt kokenut vielä lainkaan tätä uutta, huumaavaa vapautta.

Sivumennen sanoen tuo kauppojen sunnuntaisulku on oikeastaan ensimmäinen merkki siitä mitä tuleman pitää. Tähän asti hallitus, niin Kroatiassa kuin miksei vaikka Suomessa, on päässyt melko vähällä. On aseteltu rajoituksia ihmisten elämään ja suurin osa porukasta on ymmärtänyt tämän. Pakko mikä pakko. Mutta nyt, tai ainakin ihan kohta, aletaan olla siinä tilanteessa että pitäisi surffailla ulos kriisistä. Tehdä päätöksiä. Valita keinot että miten. Ja kun joutuu valitsemaan, kun on vaihtoehtoja, se valittu reitti pitää perustella. Pitää osata kertoa että miksi juuri näin. Puhumattakaan niistä taloutta tukevista toimista jotka väistämättä ovat edessä kiirisin hellitettyä. Tuolloin, ihan oikeasti, mitataan ja arvioidaan hallitusten taidot. Ihan jokaisessa maassa. Sillä aina löytyy tyyppejä jotka, teit niin tai näin, ovat sitä mieltä että väärin tehty. Elämme siis sangen mielenkiintoisia aikoja. Monessakin mielessä.

Ja kun edessä on haasteita, kukapa niitä arvioisi nopeammin kuin lehdistö. Lainataanpa tähän loppuun siis lyhennelmä Goran Vojkovićin kolumnista viikonlopulta Index -lehdessä. Se kertoo paljon kroaateista, heidän tavastaan toimia ja asioista jotka tämä maa tulee vielä löytämään edestään.

Tiesittekö, että kroaatit harrastivat täsmälleen samanlaista toimintaa 60/70 -luvuilla kuin suomalaiset 70 -luvulla Venäjällä. Vodkaturismia. Kroatiasta matkattiin Tšekkoslovakiaan ja Puolaan, jossa muutamalla kymmenellä D-markalla saattoi elää herroiksi. Syödä hyvin, ajella taksilla, tuntea ylemmyyttä kun oli, muka, niin paljon rikkaampi kuin paikalliset. Kunnes tsekit alkoivat valmistaa autoja, Puola sai teollisuutensa ja yhteiskuntansa toimimaan ja molemmat maat huitaisivat Kroatian ohi että vilahti. Nykyään kummastakin maasta tullaan lomille tänne. Kaiken lisäksi Kroatia ajautui 90 -luvun alussa vielä sotaan, joka ei suinkaan edistänyt maan taloudellista eikä muutakaan kehitystä.

Onneksi joku on keksinyt Romanian. Se oli sodan jälkeen, 90 -luvun jälkimäisellä puoliskolla, synonyymi köyhyydelle Kroatiassa. Lisäksi naapurivaltio Serbia köyhdytti ja ajoi itsensä vielä Kroatiaakin pahemmin nurkkaan edellä mainitussa sodassa kaikkine valloitusfantasioineen ja oli siis köyhä. Sitten on aina Bosnia-Herzegovina ja Bulgaria. Niinpä, vaikka Tsekki ja Puola menetettiin, vielä löytyi paikkoja, jossa tuntea ylemmyyttä ja jossa pullistella.

Kunnes Romania alkoi valmistaa Renault -autoja ja kehitti infraansa siten, että maasta tuli merkittävä tietotekniikkatuotteiden valmistaja ja viejä. Romaniassa on nykyään korkeammat palkat ja edullisemmat hinnat kuin Kroatiassa. Siinä meni sekin maa. Eikä meille jäänyt enää kuin Bulgaria, Serbia ja Bosnia.

Kunnes tuli korona. Se paljasti karulla tavalla kuinka riippuvainen Kroatia ihan oikeasti on matkailusta. Kun kukaan ei tule eikä kuluta, Kroatialla ei käytännössä ole tuloja. Iso osa maan tuloista kun perustuu ulkomaalaisten maahan jättämiin rahoihin. Jokainen vuokrattu apartementos, jokainen nautittu ateria ja juotu olutpullo tai viinilasi, kaikki ne ovat tuottaneet rahaa valtiolle. Eivät tuota enää. Kun tähän lisätään se, että maan omien kansalaisten aivan arkinen kulutus laskee ja näin myös siitä kertyvät verotulot vähenevät, tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Varsinkin kun täällä ei edelleenkään haluta tehdä järjettömän kokoisen julkisen sektorin vaatimia rakenteellisia uudistuksia. Koska politiikka. Tosin kohta alkaa olla pakko. Ihan pakko.   

Näin siis kolumnisti Goran Vojković. Veikkaapa herra vielä lopuksi että ihan kohta niin Serbia kuin Bulgariakin ajavat Kroatian ohitse. Eikä jäljelle jää muuta kuin Bosnia. Pullisteltavaksi. Ainakin hetkeksi. Tuleeko Kroatiasta siis lopulta Bosnia romanialaisille ja bulgaareille? Tsekeistä ja polakeista puhumattakaan.   

Näin viikon aluksi. Kuivuutta rutiseva asiapitoinen pläjäys. Keskiviikkona sitten lisää ainakin vapauden huumasta. Ja paljosta muusta. Toivottavasti vähän iloisemmissa merkeissä. Nähdään silloin.    

24. huhti, 2020

Kastel Stari

11 - 20 C

Aurinkoista

 

Niin se on jälleen yksi viikko saatu taputeltua. Tänään asiaa, yllätys yllätys, koronasta jonka lisäksi kurkitaan hieman tulevaisuuteen. Jaetaan vinkkejä tulevaisuuteen, annetaan vähän ajattelemisen aihetta ja jopa lupa uneksia. Joten ei muuta kuin matkaan.

Aluksi koronapäivitys Kroatiaan. Kuten tapana on. En tiedä, sillä en ole asiantuntija vaikka sellaista joskus näyttelenkin, mutta juuri nyt näyttäisi siltä, että pääsiäisen kokoontumiset esiintyisivät pienen pienenä piikkinä tartuntatilastoissa. Kun vielä alkuviikosta uusia tautitapauksia löydettiin parikymmentä päivässä, joskus jopa vähemmän, nyt loppuviikosta lukumäärä on pompsahtanut niin että keskiviikkona uusia sairastuneita oli 42 ja eilen torstainakin vielä 31 kappaletta. Kuolleiden määrä on viikolla kasvanut kahdella, koronaan menehtyneitä on nyt 48 ihmistä. Se antaa kuolleisuusprosentiksi lohdullisen 2,5%. Maailman mittakaavassa kyseinen prosentti on tasan seitsemän. Voitaneen siis sanoa että Kroatia on onnistunut tässä kohtaa varsinkin hyvin. Sairastuneiden kokonaismäärä on muuten tänään 1.981 henkeä.

Kroatia, aivan kuten Suomi, on aloittanut pähkäilyn miten kriisistä sätkitään ulos sitten kun sen aika on. Milloin rajoitusten purkaminen on turvallista ettei tauti leviäisi uudestaan, milloin mitäkin voidaan vapauttaa ja missä järjestyksessä nämä toimenpiteet suoritetaan. Kroatiahan teki Euroopan muihin maihin verrattua heti alkuvaiheessa hyvinkin tiukkoja rajoituksia niin yritysten toimintaan, ihmisten liikkumiseen kuin kokoontumisiin. Paineet rajoitusten purkamiselle ovat siis valtavat. Hallitus on tehnyt päätöksen siitä, että maan nk. exit -strategia rakentuu kolmiportaiseen ohjelmaan. Ensimmäinen vaihe toteutetaan jo ensi maanantaina 27.04. jolloin kaupat palaavat normaali aukioloaikoihin, paikallisliikenne jatkuu ja kirjastot sekä museot aukeavat. Seuraava vaihe on viikon päästä toukokuun alussa (04.05) jolloin aukeaa mm. parturit ja kampaamot ja kolmannessa vaiheessa toukokuun 11. päivä vielä toistaiseksi kiinni olleet kauppakeskukset ja ravintoloiden terassit aukeavat. Kolmannessa vaiheessa lisäksi koulut jatkavat toimintaansa.   

Tämä ei tarkoita sitä, että toukokuun puolesta välistä eteenpäin elämä tässä maassa olisi entisellään, koneet lentelisivät ja turistit täyttäisivät lomakohteet. Ei suinkaan, vaan kyllähän yhteiskunta on toukokuussa selkeästi enemmän auki mikäli nuo edellä mainitut rajoitukset oikeasti poistuvat. Bisnes ja ihmiset heräilevät. Ehkä jopa elämä hiipii takaisin. Hiljalleen. Ulkomaan matkustusrajoitusten purkamisesta kukaan ei ole vielä puhunut mitään sillä virushan ei tunne rajoja. Vaikka korona olisi saatu kuriin, edes jollain tasolla maan rajojen sisäpuolella, liian aikaisin avatut rajat voivat pahimmissa tapauksessa räjäyttää tartunnat uuteen kasvuun. Siksi varovaisuus. Ja hapuilu.

Kun elämä ahdistaa, jopa pelottaa, on mukava katsoa tulevaisuuteen. Miettiä jotain mukavaa. Kuten ystäväni Reetta Meriläinen viikolla Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussaan totesi, ei kannata istuta lätäkkössä parkumassa vaan miettiä miten sieltä pääsisi ylös. Eteenpäin. Ja juuri näin me tänään teemme. Mietimme syksyä. Syyskuuta. Haaveillaan ja suunnitellaan hieman vaikka ihan vielä ei tiedetä onko mikään edes mahdollista tuolloin. Niin ja Reetta, kun kuitenkin luet tätä, se ananas ei edelleenkään kuulu pizzaan.

Monelta meni kesän lomamatkasuunnitelmat uusiksi koska korona rajoittaa ja kieltää. Mutta ei se loputtomasti kestä. Rajoitukset puretaan enemmin tai myöhemmin, ja nyt me olemme vankasti sitä mieltä, että ne on purettu syyskuuhun mennessä. Taatusti. Ja silloin, silloin kannattaa reissata Dubrovnikiin. Lomalle ja tekemään siinä sivussa hyvää. Yksi reissu, ja vähintään kaksi kärpästä! Ehkä jopa useampi.

Syyskuun alussa Dubrovnikissa järjestetään hyväntekeväisyystapahtuma Kävele Naiselle Ammatti. Hyväntuulinen, ei liian tiukkapipoinen tapahtuma johon jokainen on tervetullut. Hyvinkin tervetullut. Sinäkin. Itse osallistuin kyseiseen tapahtumaan ensimmäistä kertaa viime vuonna ja olin samantien myyty. Iloisia ihmisiä iloisessa tapahtumassa. Kaikki hyväntekeväisyyden nimissä. Suosittelen, suosittelen hyvin vahvasti.

Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että ihmiset kävelevät yhdessä. Ja tekevät lahjoituksen siinä ohessa Naisten Pankin toimintaan, joka välittää sen edelleen kehitysmaahan. Lahjoituksista lainataan alkupääomia edelleen naisille, jotka opiskelevat tai haluavat aloittaa vaikkapa uuden bisneksen asuinpaikkakunnallaan. Kehittävä siis omaa elämäänsä, mutta samalla myös yhteisönsä elämää. Luovat uutta. Kysymyksessä ei ole siis vastikkeeton avustus pohjalta tuossa on rahaa, osta pulla. Ei, kyseessä on laina, jonka avulla koko yhteisö kehittyy saadessaan uutta osaamista ja/tai yritystoimintaa seudulleen. Joka maksetaan takaisin kun bisnes toimii. Yksinkertainen, hieno, oivallinen idea.

Tuo lenkki muuten ei ole mikään varsinainen lenkki, se on hauska kokoontuminen hauskassa seurassa. Tapahtuma joka kerää mukaansa myös aivan satunnaisia ohikulkijoita. Oli mukava seurata viime syksyn tapahtumassa kuinka paikalle sattuneet turistit ja paikalliset kiinnostuivat että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ja kun kuulivat mistä on kyse, liittyivät mukaan. Jopa niin runsain määrin, että Dubrovnikin Kävele Naiselle Ammatti teki syksyllä 2019 ennätystuloksen kerätyissä lahjoituksissa. On hienoa olla osa tapahtumaa. Niinpä kutsun kaikki teidät osallistumaan tulevan syksyn tapahtumaan. Takaan että meillä on mukavaa.

Koska viime vuonna tapahtuma onnistui hyvin, tänä vuonna vedetään vielä vähän isommin. Kehitysmaiden kävellään naisille ammatteja Dubrovnikissa syyskuussa 2020. Lauantaina 05.09. on tapahtuman ennakkoillallinen, jossa esiintyy mm. vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäkimattila. Kyöstin mukaan tilaisuudessa on luvassa niin herkkää balladia kuin tunteellista tangoa. Käsittääkseni suomeksi. Jännä katsoa miten ne putoavat paikallisiin. Sunnuntaina 06.09. on sitten varsinainen kävely, joka tähän asti on toteutettu keskellä Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Missä se tänä vuonna kävellään, siitä minulla ei vielä ole tietoa. Maisemat lienevät joka tapauksessa kohdillaan, sillä ei Dubrovnikista juurikaan kovin kauhean rumaa maisemaa löydy. Mistään. Mäkimattilan Kyösti esiintyy myös tässä tapahtumassa.

Syyskuu on muuten oivallinen lomakuukausi. Itse asiassa yksi parhaimmista, sillä ilmat suosivat tuolloin täysillä, vedet lämpimiä ja palvelut ovat, koronasta riippuen, kaikki vielä toiminnassa. Lisäksi uskaltaisin väittää että tänä vuonna ei hintoja ole hilattu aivan tappiin. Koska lyhyt sesonki ja kaikki turistit tarvitaan. Jokainen on tervetullut.

Joten siis. Matkasuunnitelmat käyntiin. Nyt. Loma syyskuulle ja nokka kohti Dubrovnikia. Siinä samalla kun lomailette, on mahdollisuus kokea mukava tapahtuma, tehdä hyvää ja viettää aikaa kivojen ihmisten kanssa. Kenties jopa tanssia suomalaista tangoa Dubrovnikin vanhan kaupungin kadulla. Sitä ei kovin moni ole tehnyt. Sivumennen sanoen, minä en sitten tanssi. Koska kaksi vasenta jalkaa. Turha tulla siis pokkaamaan.  

Lupaan kertoilla miten Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuman suunnittelu etenee. Mitä tapahtumalle kuuluu. Kannattaa siis klikata tänne aina silloin tällöin. Täällä saattaa poikkeuksellisesti joskus olla jopa ihan asiaa.

Näin tälle viikolle. Oikein hyvää viikonloppua. Muistakaa pitää toisistanne huolta ja suihkia sitä desinfiointiainetta riittävän usein ja riittävän laajalle. Jotta pääsette sitten syyskuussa Dubrovnikiin. Kävelemään ja tanssimaan.

Takaisin tänne maanantaina taas. Nähdään silloin.   

22. huhti, 2020

Kastel Stari

13 - 19 C

Enimmäkseen aurinkoista, keltainen varoitus tuulesta

 

Tämän päivän blogista saattaa tulla lyhyt, sillä kun mitään ei tapahdu missään eikä mitään saa tehdä, on melkoisen haastavaa keksiä aiheita joista kirjoittaa. Ainakaan kovin pitkälti. Toisaalta, koskaan ei voi tietää. Olen tainnut ennenkin uhota että ’tänään ei kyllä ole mitään asiaa’ ja kun sitten olen alkanut naputtaa, juttua on vaan kerääntynyt jostain. Katsotaan miten tänään käy.

Heti kärkeen, tavan mukaan, Kroatian koronapäivitys. Olisikohan tauti hiljalleen hellittämässä otetaan sillä maanantaina uusia tapauksia ei ollut kuin 10 kappaletta eikä yhtään kuolemantapausta. Tietyt alueet, kuten Istria, josta korona aikoinaan maahan tuli, ovat olleet nollassa jo useamman päivän. Tämä antaa lievän orastavan toivon että josko se arki, se ihan tavallinen elämä, kurkkisi jo siellä jossain. Nurkan takana.  Kunnes estradille astuu joku epidemiologi tai tilastonikkari ja romuttaa kaiken. Että emme ole vielä selvinneet. Että pahin saattaa olla vielä edessä. Koska käppyrät käyttäytyvät ja ennustavat niin.

Eilen tiistaina Kroatiassa tavattiin muuten 27 uutta tapausta, kuolleita eilen oli yksi, koronapotilaita on tässä maassa juuri nyt yhteensä 1.908 kappaletta.

Pistetäänkö tähän väliin vaihteeksi lattea itsestäänselvyys? Laitetaan. Ihan vaan koska voin. Joten; korona on vaikuttanut usean ihmisen elämään. Se on muuttanut kauhean monen ihmisen suunnitelmia. Ihan tavallisia suunnitelmia, mutta varsinkin lomasuunnitelmia. Ja niin se teki minullekin. Piti olla reissulla. Juuri nyt. Oli ollut puhetta kiertelystä Bosnia-Herzegovinassa, Montenegrossa, taisipa jutuissa vilahdella ajoittain jopa Albania. Ensi viikonloppuna piti suunnitella syksyn tapahtumia Dubrovnikissa. Piti kokea uusia elämyksiä, nauttia kavereista, ihmisistä ympärillä, ehkäpä jopa jostakusta itselleni todella tärkeästä tyypistä. Asustella erilaisissa paikoissa, ajella sinne tänne, maata Dubrovnikin Adria hotellin sängyllä ja ihastella sieltä henkeäsalpaava maisemaa kaupungin yli. Vetää itsensä ähkyyn samaisen hotellin aamiaisbuffasta. Kaikki tämä paljon itseäni paremmassa seurassa.

Vaan ei. Ei reissata, ei nautita eikä ähkyillä. Koska, kuten edellä oleva latteus kertoo, korona on muuttanut ihmisen elämää. Niinpä kaiken kivan sijaan nökötetään kotona. Yksin. Ja odotellaan että pääsisi edes kahville johonkin rantakuppilaan. Tai kauppaan silloin kun itse haluaa. Että kovasti kiitosta vaan sille tyypille joka Kiinassa aikoinaan meni haukkaamaan sitä raakaa lepakkoa. Minulta jäi vuoksesi hotellin pekoniaamiainen väliin. 

Ei tämä poikkeustila loputtomasti kestä. Ainakaan tämänhetkisen tiedon mukaan. Vaikka epidemiologit ja käppyrätyypit sanoisivat mitä tahansa. Joskus tämä on ohi, joskus käppyrät sojottavat siihen suuntaan että huippu on ohitettu. Elämä palailee hiljalleen, jos ei nyt entiselleen, niin huomattavasti lähemmäksi normaalia. Elämää jota olimme tottuneet elämään ennen lepakon purijoita.

Ja kun näin tapahtuu, on todella mielenkiintoista seurata mitä Kroatian turismissa sitten tapahtuu. Kesä 2020 on normaaliin kesäsesonkiin verrattuna huomattavan lyhyt, sillä ensimmäinen varsinainen lomakuukausi on jo menetetty. Huhtikuu on ohi. Eikä se kovin ruusuiselta näytä toukokuukaan. Kysymys kuuluu, että mitä ne matkailuyrittäjät, jotka sinnittelevät kriisin yli hengissä, tekevät kun markkinat aukeavat?

Vaihtoehtoja on käytännössä kolme. Ensimmäinen on että avataan ovet, odotellaan turisteja eikä tehdä mitään. Mennään vanhalla sapluunalla ja vanhoilla hinnoilla. Toivotaan parasta. Toinen, taatusti osaa yrittäjistä houkutteleva vaihtoehto, on ’rahat pois’ -lähestyminen. Kun sesonki on lyhyt, koitetaan saada siitä kaikki mahdollinen hyöty irti. Kerätään niin paljon rahaa kun lyhyessä ajassa ehditään. Rahastetaan paikalle saapuvat turistit oikein huolella, nostetaan hinnat tappiinsa. Koska aikaa ei ole hukattavaksi. Ja sitten on se kolmas vaihtoehto. Dumpataan hinnat. Houkutellaan turisteja sillä, että meille pääsee halvalla. Eikä mikään maksa mitään.

Edellä oleva koskee koko turistisektoria. Kaikkia palveluita, majoituksia, kuljetuksia, ravintolahintoja, ihan kaikkea. Ja kaikissa on puolensa. Niin huonot kuin hyvät. Jos hinnat nostetaan tappiin, yksittäisen turistin jättämä rahamäärä kasvaa. Luonnollisesti. Näin ollen sitä rahaa saattaa kertyä nopeammin. Mutta. Riskinä on, että yrittäjät hinnoittelevat itsensä ulos markkinoilta. Että turistit eivät olekaan halukkaita maksamaan pyydettyjä summia. Koska johonkin muualle, vaikkapa Espanjaan tai Kreikkaan, pääsee edullisemmin. Muistelen hämärästi lukeneeni vanhoista markkinoinnin oppikirjoista asiasta nimeltä hintajousto. Se toimii jotenkin, hyvin yksinkertaistettuna, niin että kun kysyntä vähenee, hinnat laskevat. Joka puolustaisi kolmatta vaihtoehtoa. Että dumpataan hinnat ja kerätään ne rahat massalla. Yksittäishinta on alempi, mutta jos niitä yksittäistapauksia on useampi, lopputulema on yhtä hyvä. Kassassa on lopulta yhtä paljon rahaa.

En minä tiedä. Enkä osaa neuvoa. Kroaattien markkinointikyvyt tietäen ja tuntien epäilen että kunhan asiat avautuvat, todennäköisin toimintatapa lienee ettei tehdä mitään. Avataan ovet ja katsotaan mitä tapahtuu. Että tuleeko kukaan. Tämähän on se helpoin tie. Ei tarvitse kauheasti sohia eikä sählätä. Toiminee ainakin täällä Dalmatiassa. Toisaalta, jos olet juuri remontoinut apartementoksen tai ravintolan, ladannut kauheat odotukset ja haaveet tälle kesälle eikä mitään tapahdu koska korona, houkutus äkkinäiselle tienaamiselle, hintojen nostamiselle, saattaa muodostua liian suureksi. Että kun rahaa ei ole alkusesongista kertynyt, sitä koitetaan repiä mahdollisimman paljon sitten kun se on mahdollista.

Hintojen kanssa kikkailu ei suinkaan ole ainoa ongelma jonka parissa paikalliset yrittäjät joutuvat painimaan. Julkisuudessa on liikkunut kaikenlaisia skenaarioita, kuinka vaikkapa ravintoloiden toimintaa tullaan rajoittamaan sitten kun niille vihdoin annetaan lupa avata ovensa. Pöydässä ei saisi istua kuin kaksi ihmistä samaan aikaan, pöytien välit pitäisi olla vähintään kaksi metriä, henkilökunnan tulisi käyttää maskeja ja hanskoja. Onpahan joku väläyttänyt jopa sitä, että pöydät erotellaan toisistaan plekseillä. Että istuisit ravintolassa omassa pöydässäsi ikään kuin akvaariossa. Arvannette ettei akvaarioehdotus ei herättänyt kovinkaan suuria hurraahuutoja ravintoloitsijoissa. Alan etujärjestö ilmoitti jopa, että jos pleksejä aletaan vaatia, ravintolat pysyvät mieluummin kiinni. Ihan jo pelkästään siitä johtuen ettei kyseisiä väliseiniä ole saatavilla tässä maassa. Eikä kukaan halua niihin investoida. Paskasta asiakaskokemuksesta nyt puhumattakaan.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. Varsinkin jos kurkimme tulevaisuuteen. Lupaan pitää teidät ajan tasalla. Että miten asiat kehittyvät kun ne joskus kehittyvät. Että avataanko ravintoloita, miten hinnat käyttäytyvät ja tuleeko tänne enää kukaan. Pysykää siis linjoilla.  

Näin, ja niinhän siinä sitten taas kävi että juttua tuntui riittävän. Että ei tästä nyt ihan kauhean lyhyt tarina sitten tullutkaan. Perjantaina muuten on lopultakin ihan oikeaa asiaa. Silloin käydään läpi mitä syksyllä, sen jälkeen kun tämä koronahässäkkä on ohi, tulee tapahtumaan. Mitä silloin on luvassa ja miten juuri sinä kykenet tapahtumiin osallistumaan. Kannattaa siis tulla takaisin perjantaina. Nähdään silloin. Pitäkää itsestänne, ja toisistanne siihen asti huolta.      

20. huhti, 2020

Kastel Stari

14 - 20 C

Pilvistä, keltainen varoitus tuulesta

 

Oikein hyvää alkanutta viikkoa. Tänään puhutaan koronasta mikä ei liene yllätys kenellekään. Tällä kertaa siihen on erityinen syy. Tästä myöhemmin, aloitetaan tarina totuttuun tapaan katsauksella miten pandemia on Kroatiassa viikonlopun aikana kehittynyt.

Varovaista optimisuutta. Se lienee vallitseva tunne paikallisten asiantuntijoiden keskuudessa juuri nyt. Kroatian tartuntaluvut ovat kehittyneet muutaman päivän ajan sangen positiivisesti, joka tässä tapauksessa tarkoittaa siis että ne ovat tasaantuneet, jopa laskeneet. Perjantaina uusia tapauksia tavattiin 23, lauantaina 18 ja eilen sunnuntaina 39. Sairastuneita on tänä aamuna 1.871 kappaletta, 47 ihmistä on menehtynyt ja 709 parantunut. Lukuja tarkastellessa täytyy muistaa se tosiasia, että vasta myöhemmin tällä viikolla uusissa tartunnoissa tulee ilmi kuinka pääsiäinen on vaikuttanut taudin leviämiseen. Ihmiset kokoontuivat pitkän viikonlopun, eli pääsiäisen, aikaan ja tapasivat toisiaan katolilaisen perinteen mukaisesti tavanomaista enemmän. Tämän parvikäyttäytymisen mahdolliset vaikutukset näkyvät luvuissa vasta tällä viikolla. Koska itämisaika. Kroatialaiset epidemiologit varoittelevatkin että tartuntaluvuissa saattaa olla odotettavissa pieni hyppy ylöspäin.

Lukujen kehittymistä seurataan tarkasti epidemiologien lisäksi valtiovallan toimesta, sillä paineet maan avaamiselle kasvavat päivä päivältä. Kroatian jo valmiiksi polvillaan oleva talous kun ei kovin kauaa kestä sitä, että mitään ei tapahdu. Eikä varsinkaan sitä, että kukaan ei tule. Kroatian bruttokansantuotteesta viidennes tulee matkailusta ja kun se tukijalka on poikki, huojunta on melkoista. Siksi johtavat terveysviranomaiset ja ministerit saavat päivittäin selventää julkisuudessa suunnitelmiaan maan matkailupalveluiden avaamisesta ja niiden tulevaisuudesta.

Nyt viikonlopun aikana matkailuministeri Gari Cappeli tuli ulos omilla ehdotuksilla ja näkemyksillään. Aloitti sillä, että kannattaa varautua siihen, ettei mikään ole enää entisellään. Ei vaikka palvelut, ravintolat, majoituspaikat ja rajat avattaisiin tänään. Matkailu ja siihen liittyvät tavat toimia ovat muuttuneet. Kenties pysyvästi. Joka kannattaa huomioida myös siellä ruudun toisella puolella jos/kun suunnittelette lomaanne Kroatiassa.

Maan avautuminen alkaa maaliikenteestä. Eli hyvin suurella todennäköisyydellä tänne pääsee ensin, ennen lentoliikenteen avautumista, ne turistit jotka tulevat omilla autoillaan. Tämä tarkoittaa pitkälti Kroatian lähialueita Tsekkiä, Puolaa, Saksaa, Itävaltaa, Bosnia-Herzegovinaa, Slovakiaa, Unkaria, mitä näitä nyt onkaan. Lisäksi maan sisäinen turismi koitetaan saada hereille muun muassa alentamalla moottoritiemaksuja. Lentoliikenteen avaamista vaikeuttaa vaikkapa se, että koneessa ihmiset joutuvat oleskelemaan lähellä toisiaan eikä lentokoneiden ilmastoinnin vaikutuksesta koronan leviämiseen ei ole aivan tarkkoja tietoa. Niinpä oletus on, että lentoliikenteen aloitus siirtyy pitkälle kesään. Joten jos loma Kroatiassa polttelee, auto kannattaa viedä huoltoon nyt heti. Että se on sitten siinä kunnossa että sillä pääsee tänne asti kun rajat vihdoin avautuvat. Ja loma alkaa.

Jos muuttuu liikkuminen, niin muuttuu majoittuminenkin. Todennäköisesti ne turistit, jotka tänne ensimmäisessä aallossa saapuvat, valitsevat majoituspaikakseen mieluummin yksityispohjaisia vaihtoehtoja tyyliin apartmentos, bed&breakfast tai aibnb -majoitus. Tämä siksi koska suuremmissa hotelleissa on enemmän ihmisiä ja tartuntariski suurempi. Sopinee hyvin suomalaisille sillä kun asuu yksin/oman perheen kanssa, ei tarvitse turhaa lätistä tuntemattomien kanssa. Ei tarvitse väkisin edes koettaa olla sosiaalinen. Oletus oikeasti on siis että ihmiset, jotka lomalle uskaltautuvat, suhtautuvat kaikkeen huomattavan vastuullisesti. Niin itseään kuin kanssamatkustajiaan kohtaan.

Samainen vastuullisuus koskee myös ravintoloita. Kroatian turistiministeriö pohtii juuri tällä hetkellä mitä tehdä hotelleiden ja ravintoloiden buffet -pöytien kanssa. Kielletäänkö ne kokonaan vai joudutaanko niihin rakentelemaan suojapleksejä tai muita vempaimia. Jos buffat loppuvat, jään itse henkilökohtaisesti kaipaamaan suuresti Dubrovnikin hotelli Adrianin erinomaista aamiaisbuffettia. Jossa oli, aivan oikein, myös pekonia. Aamiaispöytäähän ei voi kutsua aamiaispöydäksi jos siinä ei tuota vihannesta löydy. Kuten kaikki tiedämme.

Kahviloita ja baareja suunnitellaan avattavaksi 04.05. Kunhan muutama reunaehto täyttyy. Baarilla pitää olla terassi, jossa on tilaa niin että pöydät voidaan sijoittaa riittävän turvaetäisyyden päähän toisistaan. Sisätiloissa toimivat ravintolat pysynevät tässä ensimmäisessä vaiheessa kiinni. Henkilökunnan tulee käyttää maskeja ja hanskoja. Joten jos tänne asti olette päässeet ja se auto on kestänyt, olette löytäneet majapaikan yksityiseltä sektorilta niin ruokaa saa ravintoloista. Ja bissellekin pääsee. Terassille toki vain, mutta kumminkin.

Kun perusteet ovat kunnossa, on päästy perille ja kämppäkin löydetty, alkaa pähkäily. Mitä tehtäisi? Mitä voi, saa tai uskaltaa tehdä? Uskaltaako sitä rannalle? Uima-altaalle? Kyllä uskaltaa. Kunhan levittää sen pyyhkeen tai roudaa aurinkotuolin noin parin metrin päähän naapurista. Korona ei tartu rantakivien, kloori- eikä meriveden välityksellä.

Entäpä nähtävyydet? Luonnonpuistot? Lautat saarille? Itse saaret? Jälleen kerran, kyllä uskaltaa. Kunhan omaa terveen järjen ja käyttää sitä. Ei kannata tunkea ihmismassojen keskelle jos jostain sellaisen sattuu löytämään. Ei kannata jonossa seistessä tunkea edellä seisovan tyypin hanuriin kiinni. Ei vaikka kuinka tekisi mieli, vaikka se hanuri kuinka olisi kiinnostava. Lisäksi kun lautat ja muut joukkoliikennevälineet vihdoin ovat auki, se tarkoittaa silloin sitä että niitä uskaltaa silloin myös käyttää. Joten kyllä sinne saarille pääsee, nähtävyyksiä ja muita mielenkiinnon kohteita voi kierrellä kunhan muistaa, edelleen, sen terveen järjen. Ja sen käyttämisen. Toistaiseksi, juuri tätä kirjoittaessani saarille ei pääse kuin siellä asuvat.

Kirjoitin alussa että koronasta kirjoittamiselle tänään on erityinen syy. Ja niin on. Se on se, että maailma ei ole enää koronan jälkeen entisensä. Ei missään mielessä. Kroatia ei ole enää se Kroatia jonka tunnette. Jos tulette ensimmäistä kertaa tänne, tulette uuteen Kroatiaan. Minä asun maassa joka on muuttunut. Se ei ole, ainakaan juuri nyt, se Kroatia jonne neljä vuotta siiten muutin. En vielä tiedä onko muutos lopullinen, meneekö se ohi kun korona hellittää, mutta juuri nyt asiat ovat muuttuneet. Tämä maa on muuttunut. Ja kun paikallisten ihmisten arki on muuttunut, se muuttaa väkisin myös teidän lomaa. Ainakin tänä kesänä.

Matkustaminen on muuttunut, majoitus ja ravintolaelämä on muuttunut. Ehkä eniten on muuttunut asenteet. Silloin kun matkailijavirrat kasvoivat vuodesta toiseen lähes hallitsemattomasti, osa kroaateista oli sitä mieltä että turismia pitää alkaa rajoittamaan. Että me emme halua tänne turisteja. Ainakaan kauhean paljon. Koska oma rauha, ympäristö ja periaatteet. Nyt, kun matkailijat, siis ihan kaikki matkailijat, ovat hävinneet, asenne on muuttunut. On todettu, että jos suuri määrä turisteja oli huono, vielä huonompi on se että niitä ei ole ollenkaan. Joten tervetuloa. Teidät toivotetaan taatusti tervetulleiksi. Ainakin tänä kesänä. Niin pitkään kunnes teihin kyllästytään. Taas.

Näin on viikko saatu potkaistua käyntiin. Todettu että maailma on muuttunut. Kuinka se vaikuttaa keskiviikkoon jolloin maailmaan pärähtää seuraava blogi, sen näkee vain tulemalle tutkailemaan silloin tänne. Nähdään siis tuolloin. Koittakaa pitää itsestänne huolta.   

17. huhti, 2020

Kastel Stari

9 -19 C

Enimmäkseen aurinkoista

 

Kääk! Kauhea tilanne. Minulla on ollut tapana kirjoitella näitä blogeja melko usein ensin wordilla ’varastoon’, muokata tekstiä siellä ja copy-peistata valmis teksti sitten tänne varsinaiseen blogiin. Eilen kun avasin wordin, sain ilmoituksen että tilaukseni on vanhentunut. Kun aikoinani hankin tämän koneen jolla näitä juttuja kirjoittelen, mukana tuli vuoden lisenssi Microsoft Officeen. Nyt vuosi ja lisenssi ovat ohi. Eikä kaikki, kuulemma, toimi enää kuten olen niiden tottunut toimivan. Uhkasi Microsoft.

Edessä on siis hankinta. Joko Officen lisenssi, joka maksaa kotikäyttöön 69 euroa vuodessa tai jokin vaihtoehtoinen ratkaisu. En ole, vuoteen, tarvinnut muita Officen tuotteita kuin wordia. Ecxelistä en ole koskaan ymmärtänyt yhtään mitään ja PowerPointia en kerta kaikkiaan vaan tarvitse. Miksi siis hankkia kokonainen lehmä jos tarvitsen vain maitoa? Eiköhän niitä vaihtoehtoisia tuotteita löydy internetin ihmeellisestä maailmasta jos jotain joskus tarvitsen? Vai? Sitä paitsi, tämäkin teksti on kirjoitettu sillä ei-enää-voimassa-olevalla wordilla. Ja hyvin tuntui, ainakin vielä, toimivan.

Asiaan. Kroatian tämän päiväiseen koronatilanteeseen. Keskiviikkona uusia tapauksia todettiin 37, eilen torstaina 50 kappaletta. Näin tautitapausten kokonaismäärä on tänä aamuna 1.791 kappaletta, kuolleita 35 ja parantuneita 529. Luvut sojottavat edelleen siihen suuntaan, että paikalliset terveysviranomaiset uskaltavat puhua jo varovasti siitä, että mahdollinen huippu saattaisi olla jo sivuutettu. Jos mitään ihmeellistä ei tapahdu ja ihmiset yhä edelleen noudattavat rajoituksia. Joita tässä maassa on noudatettu hämmentävän hyvin ja kuuliaisesti. Olin aikoinani varma kun baareja suljettiin, liikkumista rajoitettiin ja ihmisiä kehotettiin välttelemään toisiaan ettei kroaatteja voisi vähempää kiinnostaa. Että sääntöihin ja määräyksiin suhtauduttaisiin vähintäänkin lähinnä suosituksina. Ei mitenkään rajoittavina. Vaan väärässä olin. Taas. Rajoitukset on otettu hyvin vastaan ja niitä on noudatettu muutamaan ylilyöntiä lukuun ottamatta kiitettävästi. Niinpä tauti- ja kuolleisuusluvut ovat pysyneet hyvinkin maltillisina.

Ottamatta sen enempää kantaa yhtään mihinkään, olen seuraillut huvittuneen epäuskoisena Suomessa käytyä keskustelua Uudenmaan sulkemisen ympärillä. Olen hämmästellyt tiettyjen piirien mouhoamista siitä, että jos ihmisten liikkumista rajoitetaan, se on puuttumista yksilövapauteen, vastoin perustuslakia ja tekee Suomesta totalitäärisen valtion. Toisaalta minua on hämmentänyt suuresti ihmisten lähes pakonomainen tarve päästä sinne Mäntyharjun mökille. Jostain syystä juuri nyt. Heti. Välittömästi.

Kroatiassa liikkuminen kaupunkien välillä kiellettiin kuukausi sitten. Matkustaa saa vain pakottavissa tapauksissa. Kukaan ei valita eikä täällä ole minkäänlaista tunnetta että valtion ohjailisi liikaa yksilöiden elämää. Että kansalaiset olisivat menettäneet yksilövapautensa. Ei, täällä ymmärretään yleisesti se, että rajoitukset ovat välttämättömiä koronan leviämisen hidastamiseksi. Ja tulokset ovat olleet vähintäänkin rohkaisevia, kuten tuolla edellä olevista luvuista voi todeta.

Sitten jotain aivan muuta. Kerroin keskiviikkona virtuaalimatkastani pääsiäisen aikaan Ylivieskaan. Ja sain paljon palautetta. Kiitos niistä. Lisäksi huomasin, että vaikka Ylivieska on Ylivieska, se merkitsee hämmentävän paljon yllättävän monelle. Sain useammankin muistelun kuinka kaupunki on osunut elämän johonkin kohtaan. Jättänyt siihen jälkensä. Aivan kuten se teki minulle. Asuin Ylivieskassa vain vajaat kymmenen vuotta ja silti kirjoitan siitä toistuvasti. Mikä todistanee vain vanhan sanonnan, ’mies voi lähteä Ylivieskasta, mutta Ylivieska ei lähde miehestä’. Se on pelottava, hyvin pelottava, ajatus. Koska Ylivieska.

Koronavirus luo uutta bisnestä. Yksi niistä on japanilaisen yrityksen idea. Yritys vuokraa asuntoja koronan johdosta toisiinsa kyllästyneille aviopareille. Ajatus on, että kun seinät kotona alkavat kaatua päälle ja puolison naama ärsyttää, voit vuokrata itsellesi asunnon ja viettää siellä aikaa yksinäsi. Että ei ihan heti tarvitse alkaa täyttelemään avioeropapereita. Näin, yrityksen mukaan, vältetään koronaeroja. Ja mikä ettei. Pari-kolme viikkoa poikamies/nais elämää niin saattaahan se vanha tuttu aviopuoliso taas maistua. Varsinkin jos huomaa ettei välttämättä ole enää ns. kuranttia kamaa markkinoilla.

Tästä riehaantuneena kehittelin minäkin uutta bisnestä. Kehittelin virtuaalimatkatoimiston. Tiedän, että tätäkin juttua lukee moni tyyppi, joka haluaisi tulla lomalle Kroatiaan. Sattuneesta syystä se juuri tällä hetkellä on hieman hankalaa. Jos ei peräti mahdotonta. Joten siis, tarjoan ratkaisun asiaan. Tarjoan teille lähes autenttisen lomakokemuksen. Vieläpä kohtuuhinnalla.

Kun maan rajat ovat vielä kiinni, mutta Kroatian sisäiset rajoitukset hieman höllempiä, ravintolat ja baarit auki eikä liikkumista enää rajoiteta, tuote alkaa toimia. Sinä suunnittelet lomasi. Kerrot mitä haluat nähdä/kokea ja minä suoritan. Livenä Skypessä tai jossain muussa videopalvelussa. Sinä ohjaat minua korvanappiin, kerrot minne mennään ja seuraat livekuvaa kotisohvalla. Minä menen ja toteutan. Ja kas, sinä olet lomalla!

Olisi kiva käydä jossain vesipuistossa. Vaikka Krkan kansallispuistossa. Olisi mukava käväistä uimassa vesiputouksen alla ja vaellella pitkospuita pitkin puistossa. Istahtaa kahville/jätskille ja katsella maisema. Ei hätää. Minä toteutan. Menen puistoon, uin vesiputouksen alla, vaeltelen sinne sun tänne ja istahdan lopuksi ulkoilmakahvilaan kahville. Sinun kanssasi. Olet mukana. Olet lomalla. Videoyhteydellä.

Rannalle? Sopii. Minä makaan pyyhkeellä. Turistikierros Splitissä? Sopii. Suostun kävelemään oppaan ärsyttävän lipun perässä nähtävyydeltä toiselle, kuunnella nikottelematta historiakatsaukset ja ihastella vanhoja rakennuksia. Räiskiä kännykällä kuvia, jotka toimitan sinulle myöhemmin. Erillistä korvausta vastaan tietysti. Ja kun turistikierros on suoritettu, on nälkä. Käydään syömässä. Mikä tänään maistuisi? Kala? Pizza? Jokin paikallinen erikoisuus? Ei hätää, minä tilaan ja nautin. Otetaanko ruoan kanssa olutta vai viiniä? Ihan kuinka haluat. Koska sinähän tämän maksat. Koska tämä on sinun lomasi. Jota sinä vietät skypen välityksellä. Minä olen vain sinun kauko-ohjauksella toimiva etäpääte.

Illalla, tietysti maittavan illallisen jälkeen, on mukava istuskella rantakahvilassa ja nauttia jotain vilvoittavia drinkkejä. Ihan vaan katsella ohi lipuvia ihmisiä. Kerrot vaan mikä tässä terassilla maistuu. Minä juon. Ja jos terassin jälkeen tanssijalkaa alkaa vipattamaan, mennään diskoon. Minä tanssin. Iltaextrakorvausta vastaan. Mutta mitä? Tuo tyyppihän pelaa selkeästi silmäpeliä meidän kanssa. Pitkiä, viipyileviä katseita. Pikainen lomaromanssi? Ei hätää. Minä suoritan. Korvausta vastaan. Sinun lomasihan tämä on. Lupaan asentaa kameran siten että taatusti näkyy. (Tästä tulee niin sanomista, tiedän sen jo nyt. Vaikka teen vaan työtäni. suom.huom.)

Aamu. Kankkunen. Ja morkkis. Minä suoritan. Walk of shame jostain ihme paikasta hieman hapuillen takaisin omalle hotelille. Itsensä haukkuminen ja vannominen etten enää ikinä. Mitä ihmettä minä oikein ajattelin. Kaikki tämä kuuluu hintaan. Ei erilliskorvausta.

Sitten vaan reippaasti kohti uutta lomapäivää. Mitä sitä tänään tehtäisi? Onko sinulla ideoita? Ihan mitä haluat. Minä kyllä toteutan. Ihan kaikki. Kunhan yhteys toimii ja vehkeissä riittää akkua.

Näin. Nyt sitten vaan tilausta tulemaan. Pistetään homma käyntiin. Takaan että edellä kuvattu virtuaaliloma tulee edullisemmaksi kuin pakettimatka. Eikä tarvitse pelätä ruokamyrkytyksiä. Eikä muitakaan tauteja. Kaikki ne kuuluvat palveluun.

Yhteydenottoja odotellessa oikein hyvää viikonloppua aivan jokaiselle. Palataan uusilla ideoilla linjoille taas maanantaina. Pitäkää toisistanne huolta ja muistakaa suihkia sitä käsidesiä sinne sun tänne. Ja olla kiltisti.