3. joulu, 2018

Kastel Star

10-14 C

Pilvistä, sadekuurojen mahdollisuus

Tiedättekö sen tunteen kun joskus tekee mieli vetäistä vaan töpseli seinästä ja olla tekemättä mitään? Minä tein viikonloppuna juurikin noin. Koska töpseli oli irti eikä mistään tullut koneeseen virtaan, mitään ei myöskään tapahtunut. Vietin viikonlopun todellisessa stand by -tilassa. Eli tekemättä tasan yhtään mitään. En lenkkeillyt, en säätänyt tietokoneella, en lukenut kieliä enkä kirjoja, en suunnitellut enkä haaveillut, en edes käynyt missään. En, vaikka paikalliset joulutorit avautuivat lauantaina ja ainakin tuolla meidän kylän torilla näytti lehtien mukaan olleen sangen mellevä meno. Mutta kyllähän sitä ehtii. Tori kun on auki pitkälle tammikuulle.

Ja juu, oleskeluun edellä esitettyssä tekemättömyyden tilassa ei ollut mitään syytä. Ajattelin lauantaina herätessäni vaan että jaahas, taitaa tänään olla semmoinen päivä että en jaksa mitään. Enkä jaksanut. Sama meno jatkui sunnuntaina. Ja niin se viikonloppu sitten sujahti. Tänään kun on uusi aamu, uusi viikko ja uusi kuukausi, tänään on sitten aivan uuden kujeet. Nyt aamulla päräytän blogin kuten kuvasta näkyy, sen jälkeen jatkuu lenkkeily jos tuo sade joka tuolla ulkona uhkailee pysyy poissa. Käyn kaupassa, teen ruokaa, nukun normipäikkärit, käyn kahvilla, luen kroatiaa ja niin poispäin. Eli elämä palautuu takaisin raiteilleen. Töpselikin on taas seinässä. Joskus sitä vaan täytyy resetoida itsensä jotta jaksaa taas. Näemmä.

Itsestäni tuli mieleen. Meille säännöllisesti nettiin kirjoittaville tulee aika-ajoin erilaisia kirjoitushaasteita tyyliin 'kerro hieman itsestäsi'. Tämä tapahtuu esimerkiksi valmiilla blogipohjalla jossa on kysymyksiä joihin vastaamalla saat kerrotuksi itsestäsi ja samalla kirjoitetuksi blogin. Minulle pamahti kyseinen haaste viikonloppuna mutta koska saatte minusta melkoisen paljon tietoa, jos niin haluatte, ihan pelkästään surffailemalla näillä kotisivullani, ajattelin etten lähde tuohon valmiiksi pureskeltuun hässäkkään mukaan ollenkaan. En siis aio kertoa minkäväriset silmät minulla on, mikä on kengännumeroni tai missä koin ensirakkauteni. Sen sijaan aion kertoa teille minkälainen tyyppi täällä ihan oikeasti kirjoittelee. Eli avata itseäni hieman syvemmin. Kääk! Kaikkea se horrostilassa vietetty viikonloppu saakin aikaiseksi.

Mutta asiaan. Siis itseeni. Kaikki kykenevät tutkailemaan asuinpaikkani, perhesuhteeni ja jopa sen miksi tänne muutin, näiltä sivuilta. Sen sijaan täältä ei välttämättä löydy siitä mistä pidän, mikä minua kiinnostaa tai mistä haaveilen. Jos jostain nyt enää haaveilen. Niistä lisää seuraavassa. Ennen sitä kuitenkin, ne silmät ovat siniharmaat, kengännumero 43 ja se ensirakkaus... pitäisi ensin määritellä mitä sillä tarkoitetaan. Mutta terveisiä Katrille sinne Niinisalon hiekkalaatikon reunalle tai Arjalle Kruunuhaan Pohjoisrannan kellareihin. Ihan määritelmästä riippuen.

Minua kiinnostaa historia. Tarkemmin sanottuna minua kiinnostaa lähihistoria. En jaksa tutkailla, enkä innostua, mitä muinaiset foinikialaiset tai muut aikalaisensa tekivät ja miksi, sen sijaan jaksan lukea mitä Suomessa ja muualla maailmassa tapahtui toisen maailmansodan jälkeen. Siis aikana jota jossain piireissä kutsutaan kylmäksi sodaksi. Maailman mittakaavassa tämä kiinnostaa yleissivistyksen takia, Suomen osalta siksi että haluan tietää ja ymmärtää kuinka paljon meitä kansalaisia kusetettiiin iloisilla 60-, 70-, 80- ja vielä osittain jopa 90 -luvuilla. Kuinka paljon silloinen Neuvostoliitto oikeasti vaikutti Suomen oloihin, päättäjiin ja päätöksiin. Ja kuinka he suhmuroivat kuliseissa. Suomihan oli virallisesti puolueeton ja sitoutumaton, mutta varsinkin tuo puoluettomuus oli veteen piirretty viiva. Jota presidentti Kekkonen sitten heilutteli, kieltämättä, ajoittain melko nerokkaasti. Samaan aikaan muut poliitikot, puolueestaan riippumatta, nuoleskelivat Tehtaankadulla Neuvostoliiton lähetystössä ihan kenen tahansa eteentuleeen tyypin hanuria. Menestyäkseen Suomessa piti olla Neuvostoliiton suosiossa. Koska se oli ajan tapa. Surullinen sellainen.

Olen sosiaalinen eläin. Joidenkin mielestä jopa ylisosiaalinen. Haluan ja tarvitsen ihmiskontakteja, tykkään ihmisistä ja haluan että ihmiset pitävät minusta. Tuo jälkimmäinen ei vaan tunnu aina, läheskään aina, onnistuvan. Mutta juu, haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Se, että muutat kotimaastasi jonnekin aivan uuteen ympäristöön, uuteen kulttuuriin ja uusien ihmisten keskuuteen ei välttämättä ole/ollut kaikkein viisaimpia vetoja sosiaalisen tarpeen tyydyttämisen kannalta, mutta ei se nyt kauhea katastrofikaan lopulta ollut. Täällä minulle on muodostunut täysin uusi ystävä-, tuttava- ja kaveripiiri. Ilman minkäänlaisia vanhoja siteitä tai sitoumisia kummaltakaan puolelta. Olen tutustunut ihmisiiin täysin puhtaan pöydän ääressä. Aivan omana itsenäni. Mikä on ollut sangen puhdistava kokemus.

Sosiaalista mediaa moititaan. Kuinka elämä kuulemma paranee niin-ja-niin paljon kun luopuu facebookeista ja whatsapeista ja antaa aikaa 'oikealle elämälle'. Ihan pikkaisen tuppaa naurattamaan nämä 'edistykselliset' ajatukset. Kun kelailee historiassa hieman taaksepäin niin vastaava keskustelu käytiin aikanaan television laajentuessa, radion levitessä torppiin ja olen satavarma että aiheesta keskusteltiin kun lehdet alkoivat ilmestyä laajemmin. Eiköhän aikoinaan luolamiehetkinkin olleet huolissaan kun lapset kilkuttelivat luolien seiniin liikaa luolapiirrustuksia. Kehitys kehittyy, yhteydenpito, keskustelumallit, -muodot ja sosiaalinen elämä muuttuu vaikka nämä 'esitykselliset' sosiaalitätiopettajapiirit sitä kuinka koitaisivat hillitä tai olisivat siitä huolissaan.

Ainakin minulle sosiaalinen media on todella suuri, todella vapauttava ja todella tärkeä henkireikä jonka avulla pidän osaa ihmissuhteistani yllä. Jopa erittäin tärkeitä sellaisia. Eikä siinä kenenkään päivystävän dosentin julistus, kuinka tämä heikentää elämänlaatuani tai kuinka paljon onnellisempi olisin jos hylkäisin tuon osan elämästäni, paljoa paina. Pakko se on myöntää että kun whatappi ei eilen piipannutkaan sitä kauan, aivan liian kauan, odottamaani viestiä, niin kyllähän rinnassa muljahti. Sillä tavalla ikävästi. Koska nukahdin odotellessa. Viesti löytyi kyllä sitten aamulla puhelimesta. Oli vaan tullut hieman totutta myöhempään. Ilman sosiaalista mediaa olisi tämäkin jäänyt kokematta.

Kylläpä tätä juttua alkoikin tulla kun pääsin kirjoittamaan itsestäni. Jopa niin paljon että alkaa internet taas täyttyä. Pakko jatkaa siis huomenna samasta aiheesta. Eli itsestäni. Tuolla nurkan takana odottelee vielä ainakin mikä minua innostaa, mikä hirvittää ja onko jotain mistä uneksin. Että semmoisia pikkuisia juttuja. Tervetuloa siis takaisin huomenna jatkamaan tätä tutustumista.

30. marras, 2018

Kastel Stari

4-11 C

Vaihtevaa pilvisyyttä

Tässä on muutamana päivänä käsitelty Kroatiaa eri kanteilta. Keskiviikkona kävin läpi oman tarinani kuinka aikoinani tänne ajauduin, eilen vastailin tuon tarinan pohjalta syntyneisiin kysymyksiin ja kun kerran vauhtiin on päästy, tänään mennään samalla hiilloksella. Eli puhutaan Kroatiasta.

Käsittelyssä ovat pelot. Tai ei välttämättä pelot, lähinnä käydään läpi asioita joita ihmiset tuntuvat pohtivan miettiessään Kroatiaa. Ajatus tuntuu kulkevan, ainakin minulle tulevan palautteen pohjalta, että 'eikös Kroatiassa ole tuota, eikös Kroatiasta puutu tämä ja miten, kun asiat kerran ovat näin, siellä oikein voi elää?'

Todettakoot heti alkuun, jälleen kerran, että Kroatia on eurooppalainen valtio. Eteläinen sellainen toki, mutta kaikesta huolimatta ihan eurooppalainen valtio. Vieläpä EU:n jäsenvaltio. No hyvä on, ei ihan vielä Schengen -alueessa tai eurovaluutassa, rajaturvallisuudessa ja maan sisäisen talouden kanssa lienee pientä säätöä, mutta ei nämä juurikaan ihmisten normaaliin arkeen vaikuta. Ei täällä asuvien eikä turistien.

Yksi suurimmista peloista, ja yksi eniten kysymyksiä aiheuttava asia, on liikenne. Että eikös se Kroatian liikenne ole aivan villi länsi, eihän siellä uskalla ajaa kun ne ajavat niin villisti? Tööttäilevät paljon ja tuskin noudattavat minkäänlaisia liikennesääntöjä? Jos nyt siellä semmoisia yleensä edes on? Poliisikin on helposti lahjottavissa.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Liikenne toimii täällä aivan kuten se toimii Suomessa. Olen ajanut Kroatian maaseudulla, olen ajanut kaupungeissa, ruuhkassa ja tyhjällä tiellä, olen ajanut sateessa, auringonpaisteessa, isolla ja pienellä autolla. Enkä ole huomannut minkäänlaista eroa suomalaiseen liikenteeseen. Molemmissa maissa ajetaan paikoittain ylinopeutta, rikotaan liikennesääntöjä ja molemmissa maissa on ruuhkaa kun on paljon autoja samassa paikassa. Ei se sen kummallisempaa ole. Kroatialaisissa autoissa on erilaiset rekisterikilvet, suurin ero lienee siinä. Kenties kroaatit käyttävät äänimerkkiä hieman useammin kuin suomalaiset, mutta ei täällä mitään italialaistyyppistä kakofoniaa koe. Niin ja se poliisi, sille ei todellakaan kannata tarjota rahaa sakoista selvitääkseen. Saattaa nimittäin pikkujuttu muuttua melko nopeasti vähän isomman luokan selkkaukseksi jos alkaa setelinipun kanssa heilumaan.

Liikenteeseen liittyen, teiden kunto on selkeästi parempi kuin mitä se on Suomessa. Täällä ei routa järsi eikä nastat kuluta. Koska nastat on kielletty eikä maa jäädy. Ei ainakaan täällä Dalmatiassa.

Minulta on kysytty mafiasta. Että miten sen kroatian mafian kanssa oikein pärjää. Että minkä? Että oikein mafian? Täällä? Tuota tuota..... Saattaahan se toki olla että olen törmännyt mafiaan, jopa mafiosoihin. Voi hyvinkin olla että tyyppi, joka toissapäivänä istui rantakahvilan naapuripöydässä olikin oikeasti huumekauppaa ja prostituutiota pyörittävä mafiapomo. Istui, poltti tupakkia, naureskeli ja jutteli kavereittensa kanssa pistooli povitaskussaan. Tai sitten ei. Sillä jos täällä jonkinlainen mafia toimii ja vaikuttaa, se toimii ja vaikuttaa niin ettei sitä juurikaan huomaa. Mielikuviin Balkanin, ja sitäkautta Kroatian, mafiasta saattaa vaikuttaa ruotsaisdekkarit joissa Tukholman alamaailmaa pyörittää juurikin Balkanista saapuneet rikolliset. Täällä niihin ei juurikaan törmää. Ainakin jos elää ns. normaalia elämää. Palaan tarkemmilla alamaailman tiedoilla jos joskus päätän aloittaa rikollisen elämän.

Muita pelottavia asioita. Ruoka. Että uskaltaako sitä syödä? Että onko se puhdasta? Ja onko kylmäketju katkeamaton? Uskaltaa. Ja on puhdasta. Vaikka kylmäketjun katkeamattomuudesta en välttämättä ihan aina menisi takuuseen.

Toki täältä löytyy asioita joita kannattaa ihan oikeasti pelätä. Kuten rakija. Se on paikallinen, erittäin vahva rypäle- tai hedelmätisle jota liikaa nautittuaan saattaa tehdä kaikenlaista mikä sitten kaduttaa seuraavana päivänä. Kokemusta on.

Splitin lentokenttä. Joka on remontissa juuri nyt mutta ollut muutamana viime kesänä huippusesongin aikana todella pelottava paikka. Liikaa ihmisiä, liian pienessä ja aivan liian kuumassa tilassa. Onneksi kentän laajennus on valmistumassa, olkookin että se on jo nyt todettu riittämättömäksi. Eli kauhu jatkuu.

Kieli. Kroatian kieli on täysin mahdoton oppia, puhua tai ymmärtää. Siinä on aivan liikaa erilaisia ässiä, zetoja ja c -kirjaimia jotka suhisevat kirjaimen päällä olevan väkäsen mukaan kaikki eri tavalla. Sitten niitä vielä sijoitellaan sanoihin ilman että väliin eksyy yhtään vokaalia. Koita siinä sitten lausua sanaa, jossa saattaa olla viisikin konsananttia peräkkäin. Varsinkin kun olet nauttinut muutaman rakijan.

Paikalliset junat. Jotka eivät toimi. Tai toimivat, mutta hitaasti ja epäluotettavasti. Jos haluat liikkua julkisilla, liiku bussilla. Ne ovat edullisia, niitä kulkee paljon, ne ovat luotettavia ja kalusto on kunnossa. Paitsi Splitin sisäisen liikenteen linja numero 37 johon on sijoitettu todennäköisesti koko Kroatian huonoimat bussit.

Näin tälle viikolle ja tälle kuukaudelle. Viikolla on siis muutettu Kroatiaan, kerrottu kokemuksista muutosta sekä asumisesta ja lopuksi peloteltu ihmisiä asioilla. Eiköhän tämä tällä erää riitä. Seuraava blogi ilmestyy sitten joulukuun puolella, sitten kun joulukalenterista on avattu jo useampi luukku. Tai ainakin kolme. Eli maanantaina.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille. Olkaapa kiltisti jos ne firman pikkujoulut osuvat tälle viikonlopulle. Ettei tarvitse maanantaina sitten taas kaikkien kärsiä ja hävetä.

29. marras, 2018

Kastel Stari

5-13 C

Aurinkoista

Se on jännä ja se tapahtuu aina. Nimittäin se, että kun kirjoitan jutun kuinka olen tänne Kroatiaan ajautunut, mitkä seikat muuttopäätökseen aikoinaan johtivat ja mitä siitä on seurannut, saan nippukaupalla aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Näin tapahtui myös eilisen blogin jälkeen, blogin joka löytyy muuten kun hieman skrollaatte sivua alaspäin. Olen vastaillut kysymyksiinne yksityisesti ja ne jotka eivät ole vielä vastausta saaneet, tietänevät että joudun hieman kaivelemaan asioita. Eikä siinä mitään, antaa tulla vaan. Mielelläni minä kysymyksiinne vastaan.

Kaikille teille muille joita Kroatia, ja varsinkin Dalmatia, kiinnostaa lienee syytä käydä muutama perusjuttu myös ihan näin julkisesti läpi. Jotta ihan kaikkea ei tarvitse kysyä eikä ihmetellä.

Aloitetaan turvallisuudesta. Usea muistaa vielä Kroatian sodan jonka päättymisestä ei ole kulunut kuin hieman reilut 20 vuotta. Tähän liittyen saan kysymyksiä että onko maa turvallinen ja näkyykö tuo sota vielä jotenkin. Vastaus on että ei näy, paitsi muistotilaisuuksissa ja syrjäseudulla yhä olevista sodan runtelemissa rauniorakennuksissa. Sota ei siis vaikuta elämään enää mitenkään. Paitsi tietysti sotaveteraanien elämään joita näkee yllättävänkin paljon ja usein. Muutoin Kroatia, tai ainakin Dalmatia, on turvallinen. Täällä ei juurikaan koeta väkivaltaa ja täällä on turvallista liikkua kaduilla öisin. Jopa naispuolisen henkilön yksinään ja jopa suuremmissa kaupungeissa. Mikä tuntuu olevan sangen kiinnostava yksityiskohta varsinkin kun lomakausi lähestyy.

Kroatia on rauhallinen maa myös yhteiskuntajärjestykseltään. Täällä ei näe väkivaltaisia mellakoita eikä terroritekoja. Kroatian yhteiskunta ja sen rauhallisuus muistuttaa pitkälti oloja Suomessa. Molemmissa maissa on aivan yhtä turvallista. Tai vaarallista. Samaan hengenvetoon täytyy todeta etten ole asunut Kroatian ainoassa, ihan oikeassa, suurkaupungissa Zagrebissa päivääkään. Siellä on varmasti suurkaupungin ongelmat. Myös näissä turvallisuusasioissa.

Kroatiaan muuttoa suunnittelevat voitanee jakaa karkeasti, osittain päällekkäin meneviin, kolmeen ryhmään. On tänne töihin tulevia, on lapsiperheitä ja on eläkeläisiä. Käydään seuraavassa lyhyesti läpi kunkin mainitun ryhmän erityispiirteitä ja -kysymyksiä.

Jos olet tulossa Kroatiaan töihin ja sinulla ei ole työpaikkaa tiedossa, älä tule. Tiedän muutaman, varsin menestykkään (pojat halusivat tuon lisäyksen tuohon) täällä toimivan suomalaisyrittäjän, mutta ihan perustyöpaikan löytäminen vapailta markkinoilta, varsinkin ulkomaalaisille, on haastavaa. Joten ei kannata. Helpompiakin kohteita ja vaihtoehtoja löytyy.

Lapsiperheet kyselevät paljon koulujen perään. Löytyykö suomalaisia, tai edes kansainvälisiä, kouluja? Ja ei löydy. Siis suomalaista koulua koko maasta. Kansainväliset koulutkin sijaitsevat kaikki Zagrebissa. Muualla niitä ei ole. Mutta toisaalta se ei voi, eikä se saa, olla ratkaiseva tekijä jos todella haluatte asua ulkomailla. Lapset oppivat kielet nopeasti ja täällä englannin opetus alkaa jo alaluokilla. Näin ollen, parhaassa tapauksessa, se teidän Petteri-Irmeli saa kansainvälisten kavereiden ja monenlaisten kokemusten ohella englannin ja kroatian kielet ikäänkuin kaupan päälle. Mikä ei taatusti ole haitaksi myöhemmin elämässä.

Eläkeläisiä kiinnostaa terveydehoito ja kuinka sen eläkkeen saa maksetuksi Kroatiaan. Raha liikkuu ilman ongelmia ja eläkeyhtiö maksaa eläkkeen mihin maahan tahansa vaikka paikalliselle pankkitilille. Ainakin EU:n sisällä. Minä maksan veroni Suomeen mutta nostan eläkkeeni täällä. Ilman ongelmia.

Kroatiassa on oma lääkäri -järjestelmä. Kullakin täällä asuvalla on oma, nimetty lääkäri jonka juttusille ensisijaisesti suunnataan kun jotain kremppaa ilmenee. Kiireellisissä tapauksissa jokaisesta kylästä toki löytyy myös yleinen terveyskeskus, ja todella kiireellisissä tapauksissa suurimmilta paikkakunnilta sairaala. Näiden lisäksi koko maan kattaa luonnollisesti yksityisten lääkärien, terveyskeskusten ja jopa sairaaloiden verkosto. Mutta tuo julkinen sektori toimii, toimii ainakin samalla tehokkuudella kuin mitä se toimii Suomessa. Terveyspalvelujen taso, eli hoitohenkilöstön ammattitaito, on hyvä vaikkakin sairaalarakennukset, ja jossain tapauksessa jopa hoitotilat, saattavat olla suomalaisittain osittain jopa melko rujoja.

Jos muutat pysyväisluonteisesti Kroatiaan, siirryt paikallisen sosiaaliturvan piiriin. Kela pätkäisee suomalaisen turvasi ja nautit täällä samaa sosiaaliturvaa kuin paikalliset nauttivat. Pienellä kuukausittaisella maksulla (70 kunaa, eli 10€) reseptilääkkeet, julkinen terveydenhoito ja sairaalat ovat sinulle ilmaisia. Lääkkeiden korvattavuus tosin tuntuu vaihtevan lähes kuukausittain, mutta ne ovat maksuttomia reseptillä, ainakin noin periaatteessa.

Tässä Kroatia lyhyesti erilaisista näkökulmista pähkinänkuoressa. Taatusti jotain jäi, taas, mainitsematta ja taatusti jollakulla on jokin spesifioitu kysymys johon ei edellä olevasta vastausta löydy. Saa siis kysyä. Edelleen. Ja minä vastailen. Edelleen.

Huomenna kirjoitetaan sitten taas tämä viikko, ja itseasiassa koko marraskuu, halkipoikki ja pinoon. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa, sen näkee sitten huomenna. Tervetuloa siis tutkailemaan. Aivan tähän samaan osoitteeseen.

28. marras, 2018

Kastel Stari

6-11 C

Pilvistä, keltainen varoitus tuulesta

Ilta-Sanomat kertoi paperilehdessään tiistaina 27.11.2018 Irjasta ja Jukasta jotka olivat eläkkeelle päästyään muuttaneet Suomesta Espanjan Aurinkorannikolle. Vaikka suurin syy tämän pariskunnan muuttoon oli terveydelliset syyt, löysin heidän haastattelustaan paljon yhteneväisiä seikkoja miksi aikoinani itse päätin karistaa Suomen pölyt jaloistani.

Irja ja Jukka kertoivat kyllästyneensä synkkään, mustaan ja märkään syksyyn. Eteläisimmässä Suomessa kun ei enää välttämättä tule 'oikeaa' talvea ollenkaan. Espanjasta he löysivät aurinkoa ja lämpöä eikä edullisemmat asuinkustannuksetkaan haittaa yhtään. Ruokakori ja lääkkeet ovat Espanjassa noin 30% edullisimpia kuin Suomessa.

Irjan ja Jukan perusteet ovat kuin minun suustani. Minä olin myös sangen kyllästynyt Suomen syksyiseen pimeyteen, haaveilin auringosta ja lämmöstä, haaveilin kenties myös hieman rennommasta ja letkeämmässä menosta kuin mihin Suomessa, varsinkin sangen jäyhällä Pohjois-Pohjanmaalla, olin tottunut. Niinpä päätin, heti kun eläkeputki aukeaa, pakata vähät tavarani ja muuttaa palmun alle.

Tähän päättyy yhteneväisyys Irjan ja Jukan tarinan kanssa. Minä en halunnut, enkä näin ollen myöskään etsinyt, valmista suomalaisyhteisöä johon olisi helppo sujahtaa. Sen sijaan minulla päällimmäisinä kriteereinä olivat viihtyvyys, ilmasto, edullinen hintataso ja ystävälliset ihmiset. Jonkinlaisena reunaehtona, ainakin tässä ensimmäisessä ulkomaan muutossani, pidin sitä että kohdemaa kuuluu EU:hun lähinnä asioiden sujuvamman hoitamisen kannalta. Vertailin eri vaihtoehtoja, tein hienoja excel -taulukoita joissa oli keskimääräiset lämpötilat, sademäärät, sateisten/aurinkoisten päivien lukumäärät sekä hintatietoja niin elintarvikkeista, lääkkeistä kuin vuokrista. Lueskelin erilaisia keskustelupalstoja, olin yhteyksissä eri maissa jo asuviin ulkomaalaisiin heidän kokemuksiaan kuunnellakseni, lähettelin ja vastaanotin maileja.

Sitten soitti sisko. Ja kysyi, että et ole sitten Kroatiaa miettinyt? En ollut, Kroatia ei löytynyt yhdestäkään excel -talukostani, kirjainmerkeissäni ei ollut yhdenkään maassa asuvan ulkomaalaisryhmän nettiosoitetta eikä sähköpostini osoitekirjassa ensimmäistään kroaattiosoitetta.

Kolme kuukautta tuon puhelinkeskustelun jälkeen, toukokuussa 2016, suurin osa tavaroistani Suomessa oli myyty ja/tai hävitetty, autoni pakattu kattoa myöten jäljelle jääneistä kamoista ja nokka suunnattu kohti Kroatiaa. Uutta kotimaatani. Toki tuon kolmen kuukauden aikana tutkin Kroatiaa niin paljon kuin se etänä oli mahdollista, keskustelin täällä jo asuvien kanssa ja vertailin, aivan oikein, lämpötiloja, sademääriä ja aurinkoisten/sateisten päivien lukumääriä. Tällä kertaa tein tuon vertailun puhtaasti Kroatian sisällä, sillä eihän minulla ollut, edes sen jälkeen kun olin päättänyt että muutan nimenomaan tänne, pienintäkään käsitystä siitä missäpäin maata haluan asua.

Kriteereinä asuinpaikalle, edellä mainittujen ja hyvin huolellisesti tutkittujen seikkojen lisäksi, oli se että ilmasto on lämpimämpi kuin Suomessa. Ja että paikkakunnalla ei sada lunta. Ja jos päädyn pienemmälle paikkakunnalle, lähellä on jokin suurempi kaupunki jonne voin tarvittaessa mennä päästelemään höyryjä. Viimeisenä ehtona oli että paikkakunnalla ei välttämättä tarvitse asua satoja suomalaisia.

Tuo viimeinen vaatimus ei suinkaan johtunut siitä että minulla olisi ollut, tai olisi, mitään Suomea tai itse suomalaisia vastaan. Ei suinkaan, minä vaan satun kuulumaan siihen ihmisrotuun joka haluaa asua ulkomailla asuessaan ulkomailla. En halua, enkä siksi etsinyt, asuinpaikkaa jossa voisin asua niinkuin asuin Suomessa. Eli suomalaisten keskellä, suomalaisesta ruuasta ja palveluista nauttien. Ei, minä halusin asua ulkomailla. Kaikkine hyvine ja huonoinen puolineen.

Niinpä asun nyt keskisessä Dalmatiassa pienessä, noin 7000 asukkaan, kylässä joka sijaitsee vain 15 kilometrin päässä Kroatian toiseksi suurimmasta kaupungista Splitistä. Meidän seudulla, noin 15-20 kilometrin säteellä Splitistä, asuu ympäri vuoden noin 5-7 suomalaista joten kovin suuresta keskittymästä ei voi puhua. Ilmasto, välimerenilmasto, on selkeästi Suomen vastaavaa lämpimämpi ja hintataso yleisesti ottaen noin 30-40% edullisempi. Lunta oli viime talvena kaksi päivää, kuulemma ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Ihmiset ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ystävällisiä. Ja se asioiden hoitaminen EU:n sisällä, no.. asun Dalmatiassa. Jossa asiat hoidetaan kuten ne Dalmatiassa on totuttu hoitamaan. Hoidetaan kyllä, mutta kenties hieman vapaammalla aikataululla kuin mihin Suomessa on totuttu.

Syitä Suomesta muuttoon on taatusti tasan yhtä monta kuin on muuttajaakin. Tämä oli minun tarinani. Kenties joku saa tästä idean, rohkeutta tai jopa sysäyksen muutolleen. Mitä voin kokemuksesta suositella. Ainakin kokeilemaan. Ainahan täältä pääsee takaisin Suomeen jos se asuminen vieraassa kulttuurissa ei sitten tunnukaan siltä omalta jutulta.

Jos tämä kokemukseni herätti kysymyksiä joko itse muuttamisesta, Dalmatiasta tai vaikkapa Kroatiasta, minulta saa edelleen kysyä asioista. Jos en johonkin tiedä vastausta, tutkitaan asiaa. Ja vastataan. Niinkuin on tähänkin asti tehty.

27. marras, 2018

Kastel Stari

7-14 C

Pilvistä, sadekuurojen mahdollisuus. Keltainen varoitus tuulesta

Hyvää huomenta/päivää/iltaa. Tässä tiistain sähkeuutiset keittiöpöydän äärestä Kastel Starista.

Opettajien lakonuhka jatkuu. Kroatian opettajien ammattiliiton puheenjohtaja Željko Stipić on ilmoittanut että keskiviikkona alkavaksi ilmoitettu lakko on vihoviimeinen keino opettajien tilanteen parantamiseksi. Liitto vaatii 18,9% palkakorotusta koska opettajien palkat ovat jääneet jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Opet ovat saamassa tukea muulta julkiselta sektorilta sillä mm. terveys-, sosiaali- ja kulttuurisektori ovat ilmaisseet valmiutensa tukilakkoihin. Vaikuttaako tämä meidän kielikouluun, siitä minulla ei ole tietoa. Epäilen että ei vaikuta. Mutta jos kaikki lakot toteutuvat, on tämä maa hetken kuluttua entistä enemmän sekaisin.

Taustaa: Viimeisen virallisen tilaston mukaan entisen Jugoslavian korkeimmat keskipalkat ovat Sloveniassa ja Kroatiassa. Slovenian keskipalkka elokuussa oli 1.082 euroa ja Kroatian 843 euroa kuukaudessa. Alueen pienimmät palkat puolestaan löytyvät Makedoniasta 393 euroa, Serbiasta 421 euroa ja Bosnia & Hertsegovinasta jossa tienattiin keskimäärin 448 euroa kuukaudessa.

Useat Kroatiaan muualta muuttaneet ulkomaalaiset kokevat yhä edelleen ongelmia maan julkiseen sektoriin ja byrokratiaan törmätessään. EU:n ulkopuolelta maahan muuttaneilla on ollut suuria ongelmia oleskelupaa hakiessaan, mutta nyt ongelmia on alkanut ilmetä myös lähialueilta maahan muuttaneiden keskuudessa. Bosnialaisille on ilmoitettu että he eivät, koska eivät ole kroatian kansalaisia, saa omistaa kiinteistöjä eikä kosovolaisille myönnetä kansallisuutta koska heidät käsitetään albanialaisiksi. Vaikka eivät olisi koskaan edes käyneet Albaniassa. Ongelmat ovat herättäneet suurta ihmetystä sillä kumpikin kansallisuus muodostaa merkittävän vähemmistön Kroatiassa. Bosnialaiset ovat maan toiseksi suurin vähemmistöryhmä heti serbien jälkeen, kosovolaisten ei lukuja ole saatavissa.

Taustaa: Kroatialaiset itse ovat verrattain tyytyväisiä maansa julkiseen sektoriin. Yli tuhannen ihmisen puhelinhaastattelussa kroaatit antoivat sektorin keskimääriseksi arvosanaksi 2,8 asteikolla 1-5. Parhaimmat arvosanat saivat sairaaloiden, maatalousministeriön, sosiaaliturvaviraston ja eläketurvakeskuksen palvelut, heikommat taas työvoimatoimistot ja maatalousministeriö.

Urheilua. Kroatia voitti tenniksen maailmanmestaruuden peittoamalla Davis Cupin loppuottelussa Ranskan sunnuntaina lukemin 3-1. Kroatiassa voitto arvostettiin korkealle ja sen koettiin korvaavan, ainakin osittain, kesällä Ranskalle kärsitty tappio jalkapallon MM -kisojen finaalissa.

Taustaa: Harvempi hieman yli neljän miljoonan ihmisen kansakunta menestyy urheilun saralla yhtä hyvin kuin Kroatia. Pelkästään tänä vuonna maa on saavuttanut Davis Cupin voiton ja kesäisen jalkapallohopean lisäksi maailman- tai euroopanmestaruuksia mm. taekwondossa, purjehduksessa, junnujen koripallossa, soudussa, naisten kiekonheitossa ja karatessa. Lisäksi plakkarissa on muutama ATP -tennisturnauksen voitto ja Luka Modrićin valinta FIFAn vuoden jalkapalloilijaksi. Satun tietämään ainakin yhden pohjoisen valtion joka oli aivan sekaisin moisesta menestyksestä. Siellä kun mennään sekaisin jo siitä kun joku hiihtäjä on kuuden parhaan joukossa jossain kansainvälisessä kilpailussa ulkomailla.

Lopuksi sää. Kerttu Kotakorpi, ole hyvä. Kiitos kiitos. Suursäätila Dalmatiassa on hitaasti muuttumassa. Alkuviikon sateita ja epävakaisuutta tuonut säätyyppi on väistymässä ja tilalle saapumassa kuivempaa ja hieman kylmempää ilmaa. Tänään tiistaina aamupäivä on vielä epävakainen mutta illasta alkaen pilvet väistyvät ja keskiviikkona paistaa jo aurinko. Lämpötila on tiistaina 8-14 ja keskiviikkona 6-13 astetta. Loppuviikolla sama säätyyppi jatkuu, aurinko paistaa mutta varsinkin yöt ovat verrattain kylmiä.

Taustaa: Kroatia kuuluu kahteen eri ilmastovyöhykkeeseen ja ilmasto vaihtelee alueittain. Pohjoisessa ja idässä vallitsee mannermainen, rannikolla puolestaan välimerenilmasto. Mannermaisessa ilmastossa talvet ovat kylmiä ja kesät lämpimiä eikä lumipeite talvisin näillä seuduilla ole mikään poikkeus. Rannikolla välimerenilmastossa kesät ovat hyvinkin lämpimiä päivälämpötilan pyörisssä usein jopa 30 asteen paikkeilla, talvella keskilämpötila on näillä seuduilla noin 6-8 astetta. Rannikon sateet keskittyvät usein talvikauteen ja näin kesät ovat usein hyvinkin kuivia. Paitsi baareissa ja terasseilla.

Näin tälle päivälle täältä uutisstandilta. Huomenna sitten aivan jotain muuta. Eikä taatusti mitään näin kuivakkaa. Toivottavasti ainakaan.