25. maalis, 2020

Kastel Stari

2 - 12 C

Vaihtelevaa pilvisyyttä, keltainen varoitus tuulesta

 

Kroatia ei vähään aikaan tule unohtamaan sunnuntaita 22.03.2020. Aamulla kello 06.24 maan pääkaupunkiin iski 5,5 voimakkuudella maanjäristys jota vajaan tunnin kuluttua seurasi toinen, lähes yhtä raju jälkijäristys. Aineelliset vahingot olivat suuret ja useita kymmeniä ihmisiä loukkaantui jäätyään katoilta putoilleiden tiilien sekä taloista irronneiden kappaleiden alle. Suurimmat vauriot koettiin kaupungin vanhassa osassa, joka on luonnollisesti hyvin tiiviisti rakennettu ja jossa asuu paljon ihmisiä pienellä alueella.

Kahden suuren järistyksen jälkeen Zagreb on järissyt enemmän tai vähemmän jatkuvasti. Kaupungissa on raportoitu alkuviikosta yli 70 pienempää järistystä, viimeisin ja suurin eilen tiistai-iltana, jolloin mittarit heilahtivat yli kolmen. Järistystä kuvailtiin pieneksi, jota se tietty sunnuntaihin verrattuna olikin, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa että kyllä kolmonenkin ihan kivasti heiluttelee. Elämäni ensimmäinen maanjäristys, jonka koin muuten täällä, tapahtui pari vuotta sitten ja oli vahvuudeltaan 3,4. Olin keittiössä kun lattia alkoi elää, talo heilui, sähköt katkesivat, kello ja muutama taulu putosi seinältä. En ensin edes tajunnut mistä on kysymys ja kun asia vihdoin valkeni minulle, olin vain että hei, sehän oli maanjäristys! Fiilis oli lähinnä että makeeta ja jännää! Elämäni ensimmäinen maanjäristys ikinä. Minulle! Zagrebilaisten tunnelma ei taatusti ollut yhtä innostunut sunnuntain suuren sheikkauksen jälkeen. Saatan kuvitella pelon, ahdistuksen ja epätoivon. Vielä tämäkin! Eikö tämä ikinä lopu? Eikä tässä ole ollut jo tarpeeksi kaikenlaista?

Kroatia, eikä Zagreb, ole niitä kaikkein järistysherkimpiä alueita maailmassa. Siitäkin huolimatta aina silloin tällöin maa järisee täälläkin. Edellinen suuri järistys Zagrebissa tapahtui melko tarkkaan 140 vuotta sitten jolloin maa tärisi 6,3 voimakkuudella. Tuolloin raportoitiin 1.758 rakennuksen vaurioituneen ja yksi pahimmin kärsineistä oli Zagrebin katedraali. Se rakennettiin uusiksi. Nyt siihen osui taas. Osa katedraalin toisesta tornista romahti sunnuntain järistyksessä. Surullista. Kroatian suurin, ja eniten tuhoa aiheuttanut, maanjäristys sattui muuten vuonna 1667 Dubrovnikissa. Järistys tuhosi tuolloin käytännöllisesti katsoen koko kaupungin muutamaa kirkkoa ja kappelia lukuun ottamatta. Normioloissa, nykypäivän, maa järisee silloin tällöin mutta heilutukset ovat yleensä hyvinkin pieniä, joita ei välttämättä aina edes huomaa.  

Kun uutiset sunnuntain järistyksestä kiirivät korviini, huoli oli suuri. Zagrebissa asuu paljon suomalaisia, joista osa on ystäviäni. Tai kavereita. Noh, ainakin tuttuja. Niinpä sunnuntaiaamu kului pitkälti tarkistellessa että kaikki, jotka onnistuin tavoittamaan, olivat kunnossa. Ja kyllä olivat. Myös ne tyypit joihin ihan heti ei yhteyttä saanut. Meillä Kroatiassa asuvilla suomalaisilla on interwebissä muutama kanava eri palveluissa ja niihin alkoi ilmestyi pikku hiljaa melkoisen järkyttyneitä ihmisiä. Osa oli menettänyt väliaikaisesti kotinsa koska vauriot ovat niin suuret, osalla oli vain muutama viinipullo pudonnut hyllystä. Yhtään loukkaantumista, jos henkisiä vaurioita ei lasketa, suomalaisten keskuudessa ei tapahtunut. Helpotti. Kokonaisuudessaan sunnuntain järistys vaati yhden kuolonuhrin kun 15 -vuotias tyttö menehtyi saamiinsa vammoihin.   

Zagrebin sunnuntainen järistys ei olisi oikeastaan voinut pahempaan hetkeen osua. Kroatiaa, kuten koko maailmaa, ravistelee koronavirus ja kaiken huipuksi tänne pukkasi alkuviikoksi vielä takatalvi. Kun viikko sitten lenkkeiltiin shortseissa, eilen tiistaina pohjoisessa sateli lunta. Siihen päälle sitten vielä maanjäristys. Vaikka takatalvi tuli, se ei onneksi tullut aivan niin rajuna kuin ennusteet olivat kertoneet. Siinä kohdin säiden haltija siis armahti. Edes hieman.

Oli hellyttävää seurata uutisista kun zagrebilaisen jalkapallojoukkueen kannattajayhdistys oli auttamassa viranomaisia raskaana olevien äitien ja vastasyntyneiden vauvojen siirtämisestä Zagrebin synnytyslaitokselta toisiin sairaaloihin sunnuntaina. Synnäri sai järistyksessä sen verran hittiä ettei äideillä ja vauvoilla ollut enää turvallista, niinpä heidät päätettiin siirtää kaupungin toisiin sairaaloihin. Ja kun viranomaisilla oli kädet täynnä töitä muutenkin, usein jopa huligaaneiksi kutsutut jalkapalloihmiset kerääntyivät apuun. Suuri arvostus. Erittäin suuri arvostus. Hetken aikaan koko Zagreb puhalsi yhteen hiileen. Kaikki olivat yhtä.

Korona sen sijaan jatkaa mellastustaan. Kroatian tautitilanne ja uusien tartuntojen määrä on eksponentiaalisessa, lähes hallitsemattomassa kasvussa. Aivan kuten kaikki matemaattiset mallinnukset ovat ennustaneet. Tämä aamun luku on 382 tapausta jossa on kasvua maanantaista 128. Kahdessa päivässä siis. Valtio yrittää hillitä tartuntojen leviämistä rajoittamalla ihmisten liikkumista ja kontakteja yhä tiukemmilla säännöillä ja määräyksillä, viimeisimpänä rajoituksena kiellettiin kaikki turha liikenne kaupunkien välillä. Poliisit tarkistavat kaupunkien sisääntuloteillä millä asioilla ihmiset liikkuvat ja onko heillä ihan oikeaa asiaa liikkumiselleen. Töihin saa mennä mutta siitäkin pitää olla todistus. Aivan tuossa nurkan takana odottelee taatusti täysi ja totaalinen ulkonaliikkumiskielto. Se tuskin on enää kovin kaukana jos/kun tilanne ei ala rauhoittumaan.

Alan itsekin olla väsynyt. Jopa epätoivoinen. Vaikka toimenpiteitä tehdään taatusti parhaan tietämyksen pohjalta, minkäänlaista edistystä ei tunnu tapahtuvan. Missään. Pikemminkin päinvastoin. Tautitapaukset näyttävät vaan lisääntyvät. Mikään ei tunnu riittävän. Niinpä mieleen on noussut jopa, että entäpä jos….

Entäpä jos tämä onkin uusi maailma? Entäpä jos tautia ei saadakaan talttumaan? Ikinä. Entäpä jos elämä koronan varjossa onkin uusi normaali? Entäpä jos meidän täytyy vain opetella elämää erossa toisistaan? Ilman sosiaalisia kontakteja. Ilman toisen ihmisen läheisyyttä. Entäpä jos liikkuminen, matkustaminen kuten sen nykyään tunnemme, ei ole enää koskaan mahdollista? Entäpä jos ihmisten, jotka vielä ovat työelämässä, täytyy etsiä uusia keinoja elättää itsensä, perheensä ja läheisensä jos elinkeinoelämä, kulutustottumukset ja itse työ ei enää koskaan palaa entiselleen? Entäpä jos koko maailma on muuttunut? Lopullisesti. Entäpä jos me kaikki olemme jonkin uuden, meille vielä tuntemattoman, edessä? Pelottavia ajatuksia, joiden ajattelu ja eteenpäin kehittely räjäyttää pään. Taatusti.

Lienee oikea aika lopettaa tämä maailmanlopun blogi tähän. Perjantaina toivottavasti hieman iloisemmilla aiheilla. Vaikka tuolloinkaan siihen sen suurempaa aihetta vielä tuskin onkaan. Koska epätoivo ja lohduttomuus. Juuri nyt. Juuri tänä aamuna.

Pitäkääpä te, kaikesta huolimatta, toisistanne huolta. Vaikka sitten etänä. Vaikka eläisimmekin uudessa maailmassa. Josta en, henkilökohtaisesti, ihan kauheasti tykkää.     

23. maalis, 2020

Kastel Stari

2 - 10 C

Puolipilvistä, keltainen varoitus tuulesta

 

Se on millimetrin kymmenestuhannesosan kokoinen proteiinipallo, jonka sisällä on rna:ta. Se on saanut nimensä siitä, että mikroskoopissa tarkasteltuna  näyttäisi siltä, että sillä on kruunu. Korona.

Se tuli nopeasti ja yllättäen. Siitä ei ole kuin muutama viikko kun suunniteltiin huhtikuuta. Oli tarkoitus matkustella, tehdä roadtrippejä ja osallistua palavereihin yhteistyökumppaneiden kanssa ympäri maata. Työpaikoilla lomalistoihin piirreltiin viivoja ajankohtiin jolloin kesäloma olisi mukava pitää. Suunniteltiin kevään juhlia. Vappua, rippi- ja yo -juhlia. Kesähäitä. Sitten tuli korona ja muutti kaiken. Ei pelkästään minun tai sinun elämää, vaan koko maailman. Kenties pysyvästi. Ainakaan juuri nyt, maanantaiaamuna tätä naputellessani, mikään ei ole entisellään. Ja näyttää vahvasti siltä, että ei tule olemaankaan. Vähään aikaan. 

Muutos on ollut nopea ja raju. Aluksi koronaa kutsutaan hieman ärhäkämmäksi flunssaksi, jonka riskiryhmää ovat huonokuntoisen vanhukset joiden yleiskunto on valmiiksi heikko. Korona näyttäisi olevan hyvinkin paikallinen virus Kiinan Wuhanissa. Seuraavaksi Italia rajoittaa kymmenen kaupungit liikkumista. Suomen johtava asiantuntijataho THL kutsuu 24. helmikuuta Italian toimia ylimitoitetuiksi. Pääministeri Sanna Marin rauhoittelee 27.helmikuuta, että paniikkiin ei ole syytä ja jatkaa 06.03. että Suomen terveydenhoitojärjestelmä on oikein hyvin varautunut ja kestää kovatkin paineet. Sunnuntaina 22.03. katselemme kuvia Italiasta, jossa koronaan on yhden päivän aikana kuollut lähes 800 ihmistä vuorokauden sisällä. Krematoriot eivät kykene ottamaan enää uusia vainajia koska kapasiteetti ei riitä. Sanna Marin puhuu ulkonaliikkumiskiellosta. Suomi ei julkaise enää tarkkoja tilastoja sairastuneiden määrästä. Useat valtiot ovat sulkeneet rajansa. Sitä viivaa siinä kesälomalistassa kumitetaan pois koska lomaa tuskin on tulossa. Suomessa porukat ajaa Leville hiihtämään ja tanssimaan pöydillä. Koronaa pakoon.

Minä asun maassa, joka tulee koronatartuntojen kanssa hieman muun maailman perässä. Kun Suomen tartunnat seuraavat viiveellä muiden Pohjoismaiden tartuntoja, Kroatia seuraa viiveellä Suomea. Täällä tartunnat räjähtivät kasvuun oikeastaan vasta viime viikolla kun korona pääsi kunnolla vauhtiin. Sairastuneiden määrä kasvoi tämän aamun tilanteen mukaan viikossa 49stä 254:ään. Käytännössä siis viisinkertaistui. Viikossa. Lisäksi korona levisi koko maahan. Viime maanantaina sitä esiintyi vain maan pohjoisosissa, tänään punaisia täpliä, jotka osoittavat tartunnat kartalla, on joka puolella Kroatiaa. Ensimmäinen kuolintapaus on koettu. Kroatian hallitus tiukentaa ihmisten oikeuksia liikkua ja kokoontua lähes päivittäin. Varsinaista ulkonaliikkumiskieltoa, ainakaan vielä tämän aamun uutisten mukaan, ei ole vielä määrätty, sen sijaan kaikki julkinen liikenne, poislukien taksit, on pysäytetty. Liikkuminen kaupungista toiseen on kielletty. Poliisit hätistelevät ihmisiä puistoista ja kaduilta koteihinsa. Kauppaan, joiden aukioloaikoja on rajoitettu, mennessä kätesi desinfioidaan ovella, kassajonossa on jonotusmerkit metrin välein eikä pienimpiin myymälöihin pääse sisälle kuin rajallinen määrä asiakkaita kerrallaan. Väki jonottaa kiltisti ulkopuolella. Ulkoilmatorit ovat kiinni. Kaupunkien keskustat ovat tyhjiä. Kroatia, aivan kuten koko muu maailma, on muuttunut.

Eikä tässä vielä kaikki. Sunnuntai -aamuna maan pääkaupunki heräsi shokkiin. Zagrebissa maa heilui 5,5 ja heti perään 5.0 voimakkuudella. Aineelliset vahingot kaupungin vanhassa osassa olivat mittavat ja useita ihmisiä loukkaantui. Kaikki suomalaiset, joita kaupungissa on paljon, ovat tietojeni mukaan kunnossa. Palaan aiheeseen keskiviikon blogissa, mutta maanjäristys keskellä koronaa oli vihoviimeinen asia mitä tämä maa kaipasi.  

Olen pohjimmiltani positiivinen ihminen. Tai ainakin yritän olla. Parhaan kykyni mukaan. Kun aloitin tänään tämän jutun kirjoittamisen, ajatuksena oli naputella positiivinen juttu. Että vaikka korona on sitä ja tätä, vaikka se tuo mukanaan tuota ja tätä eikä kukaan voi olla varma tulevaisuudesta, elämästä on, kaikesta huolimatta, mahdollista löytää mukaviakin asioista. Tuo alku ei oikein lähtenyt kaikkine maanjäristyksineen, mutta koitetaan tähän loppuun korjata mitä vielä on korjattavissa. Koitetaan kaivella niitä elämän poseja. Sillä kyllähän niitä riittää.

Kuten vaikka se, että nyt kun ei kerta kaikkiaan voi säntäillä eikä suorittaa koska mitään ei saa tehdä, nyt on aikaa varautua tulevaisuuteen. On aikaa päivittää vaikka kodin tekniikka. Hankkia uusi, tehokkaampi tietokone. Eikä sitä välttämättä tarvitse ostaa pohjalta ’menenpä kauppaan ja otan ensimmäisen eteen tulevan’ kuten tapana on ollut. Nyt on aikaa vertailla. Hintoja, jopa ominaisuuksia. Hankkia uusi puhelin, jossa on muistia riittävästi ja kunnon kamera. No, tämä taisi tulla tehdyksi jo ennen koronaa, mutta noin niin kuin periaatteessa.

Kirjoitin jo perjantaina, että kun korona pitää sinut kotona, on aikaa aktivoida vanhoja kaverisuhteita. Olla yhteyksissä tyyppeihin, jotka ovat elämän myllerryksissä jääneet jonnekin. Ottaa yhteyttä ihan vaan kysyäkseen että mitä sinulle kuuluu? Pitkästä aikaa. Sitähän voisi peräti jopa jutella omien sukulaisten kanssa. Tai noh… kyllähän se raja johonkin pitää vetää.

Korona myös opettaa. Kaikenlaista. Kuten vaikka sen, että aamun Hesarin voi ihan helposti lukea pätkissä. Sitä ei siis tarvitse ahmia aamukahvia juodessa putkeen, vaan siitä voi jättää osia luettavaksi myöhemmin päivällä. Hämmentävä kokemus. Yhtä hämmentävää on huomata, että vessapaperia, jotka uutisten mukaan hamstrattiin melkoisia määriä koronan alkuvaiheessa, ei kulu yhtään sen enempään kuin normaalioloissa. Vaan onhan se hyvä, että sitä on. Kaapit täynnä. Sillä koskaan ei voi tietää.

Hamstrauksesta puheenollen, olen todennut, että ei se ruoka lopu. Kaupasta on löytynyt ihan kaikkea mitä olen tarvinnut aivan tavalliseen tapaan. Paitsi lihalientä. Sitä ei ollut lauantaina lähikaupassa. Olisi varmaan pitänyt varautua aikoinaan ja hankkia kuutioita kiloittain kaappiin silloin kun niitä vielä oli saatavilla. Sunnuntaina löysin sitä sitten toisesta kaupasta. Akuutti kriisi ruoan loppumisesta oli ohi.

Olen oppinut, osittain pakotettuna, pesemään käsiäni. Riittävän usein ja riittävän huolellisesti. Itse asiassa ihan koko ajan. Ja täydentämään pesua vielä desinfiointiaineella, jota kannan mukanani jatkuvasti. Suihkauttelen sitä sitten vähän väliä. Vaikkakin asiantuntijat ovat todenneet, ettei tällä suurempaa merkitystä ole. Kunhan suihkin. Onpahan jotain tekemistä.

Tämmöinen tästä nyt tämän viikon aluksi tuli. Maailmassa, joka on juuri nyt, juuri tällä hetkellä. Katsellaan keskiviikkona minkälainen se maailma tuolloin on ja minkälaista juttua silloin irtoaa. Tulkaapa takaisin tutkailemaan. Eihän teillä muutakaan tekemistä ole kun mitään ei saa, eikä uskalla, tehdä. Nähdään siis keskiviikkona. Pitäkääpä itsestänne, ja toisistanne, huolta.

20. maalis, 2020

Kastel Stari

9 - 18 C

Puolipilvistä

 

Kenellekään ei liene kovin suuri yllätys kun aloitan toteamalla, että elämme poikkeuksellisia aikoja. Elämme aikoja, joita suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kokenut. Missään päin maailma. Joita ei, kunhan tästä ensin on selvitty, toivottavasti tarvitse ikinä kokea enää uudelleen.

Minä elän näitä aikoja kahden maan kautta. Molempien tilanteita seuraten. Minua kiinnostaa luonnollisesti nykyisen asuinmaan Kroatian tilanne sillä se vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Kenties jopa terveyteeni. Lisäksi seuraan hyvin suurella mielenkiinnolla Suomen tapahtumia, kuinka tilanne siellä elää ja kehittyy, sillä siellä asuu useampikin minulle kovin tärkeä ihminen. Ja onhan kysymyksessä kuitenkin kotimaa. Tai ainakin paikka jossa olen syntynyt.

Tutkaillaanpa siis tähän viikonlopun alkuun hieman mitä näissä kahdessa maassa koronan suhteen on tapahtunut, kuinka virukseen on suhtauduttu ja minkälaisia toimenpiteitä tehty. Lopuksi kurkataan hieman tulevaisuuteen. Vaikka olenkin vain eläkeläinen. En ennustaja.

Suomi ja Kroatia ovat taudin nykytilanteen suhteen samassa vaiheessa. Uusia, todettuja tartuntoja tulee päivittäin täysin matemaattisten mallinnusten mukaisesti. Virus siis leviää yhä molemmissa maissa. Joku voisi sanoa jopa että vieläpä sangen ärhäkästi. Tämän aamun tilanteen mukaan Suomessa on noin 400, ja Kroatiassa 105 varmennettua tapausta. Ja kun vielä keskiviikkona kirjoitin ettei ’meidän huudeilla’, Dalmatiassa ole yhtään sairastunutta, niin sekin tilanne on muuttunut. Piirikunnassa todettiin heti keskiviikkona ensimmäinen tautitapaus, nyt niitä on jo sietsemän. Suomessa Kainuu taitaa, ainakin vielä tänään perjantaina, olla ilman todettuja tapauksia. Toisaalta, eihän Kainuussa ole lähikontaktejakaan. Kuinka tauti voisi siellä levitä? Vai onko joku joskus nähnyt/tavannut välittömän ja ystävällisen kainuulaisen joka tavatessa spontaanisti halii tai vaihtaa poskisuudelmia. Juu, en ole minäkään.

Molemmissa maissa todellinen tautitilanne on asiantuntijoiden mukaan huomattavasti virallisia lukuja synkempi. Pelkäävät että oikeita tautitapauksia saattaa olla jopa 20-30 kertaa todettuja tartuntoja enemmän. Suurin osa onneksi sieltä lievemmästä päästä. Jos/kun näin on, se tarkoittaa aika monta sairastunutta. Sekä Suomessa että Kroatiassa. Siitä vaan taskulaskin esiin ja laskeskelemaan.

Molemmissa maissa on, luonnollisesti, tehty toimia viruksen leviämisen estämiseksi. Tai ainakin leviämisen hidastamiseksi. Molemmissa maissa nämä toimet ovat tarkoittaneet yksittäisten ihmisten itsemääräämisoikeuksiin puuttumista. Tekemisten ja liikkumisen rajoittamista. Suomessa on voimassa valmiuslaki ensimmäistä kertaa sotien jälkeen. Kroatiassa koko maa on muuten vaan kiinni. Totaalisen kiinni. Valmiuslain voimaan saattaminen aiheutti hieman nurinaa, rutinaa ja osalle porukasta taatusti harmaita hiuksia kun suomalaiseen tapaan asia meinasi mennä nokitteluksi ja yksittäisten ihmisten väliseksi valtataisteluksi. Yrittipä tietyt tahot jopa politikoida aiheella. Lopulta presidentti Sauli Niinistön jyrähdys pakotti ajoittain hieman liikaa omaan napaansa ja omaa poliittista tulevaisuutta varmistelevat, ehkäpä pikkaisen kokemattomat poliittiset päättäjät ruotuun. ’Me oikeasti tarvitsemme järeitä toimenpiteitä ja me tarvitsemme ne nyt’. Tämän jälkeen kaikenlaisiin poikkeuslakeihin hieman nihkeästi suhtautuneet puolueetkin totesivat että hyvä on. Se on valmiuslaki sitten. Vaikka sisäpiirilähteiden mukaan hallituksessa väännettiin aiheesta ihan tosissaan, aivan loppuun asti.   

Kroatiassa en samankaltaista vääntöä huomannut. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei sitä olisi ollut, rajallinen kielitaitoni vain haittaa sangen tehokkaasti paikallisten uutisten syvällistä seurantaa. Vaan en ole edes erittäin hyvän ystäväni, Google Transalatorin, suosiollisella avustuksellakaan pahempaa älämölyä havainnut. Täällä pääministeri ilmoitti, että maa menee muuten nyt kiinni. Ja sitten se meni. Päivämäärällä 19.03.2020 kello 00.01. Piste. En ole huomannut tuonkaan jälkeen kenenkään pahemmin aiheesta kiukutelleen. Kun se kun nyt vaan oli pakko tehdä.

Kroatiassa pantiin kiinni kaikki. Ihan kaikki. Aivan välttämättömimpiä yhteiskunnan toimintoja lukuun ottamatta, joita ovat mm. elintarvikeliikkeet, huoltamot, apteekit ja leipomot. Sillä kyllähän se tuore leipä pitää saada. Päivittäin. Asian vakavuudesta kielii, että jopa kirkot pistivät ovensa säppiin. Ja se jos mikä on katollisessa maassa iso juttu. Todella iso juttu. Lähes yhtä iso kuin se, että myös kahvilat ja terassit on laitettu kiinni. Täällä Dalmatiassa kun mihinkään ei ole voinut mennä eikä tehdä mitään ilman että käväisee samalla kahvilassa. Nyt se on vaan pakko opetella uusille tavoille.

Koronaviruksen vaikutukset molemmissa maissa tulevat olemaan suuret ja pitkäkestoiset. Aivan kuten ne tulevat olemaan ihan joka puolella maailmaa. Suomi selvinnee tulevasta talouskurimuksesta helpohkosti sillä maan talous on verrattain hyvässä hapessa. Eikä se ole kauhean riippuvainen mistään yksittäisestä toimialasta. Toisin kun Kroatia. Maan suurin tulonlähde (n. 25% BKT:stä) on palvelut, ja sen sisällä suurin sektori on matkailuelinkeino kaikkine tukitoimintoimintoineen. Kroatia on, kuten EU on toistuvasti huomautellut, aivan liian riippuvainen turismista. Ja nyt niitä turisteja ei ole. Ei vaan ole. Yhtään. Kun rajat ovat kiinni, kukaan ei liiku mihinkään. Ei edes maan sisällä, sillä sitäkin on rajoitettu. Ja kun ihmiset ei liiku, ei liiku raha.

Kroatian ongelmat tulevat olemaan järisyttävät. Mainittakoon pienenä esimerkkinä tämä Splitin seutu. Täällä on tavallista, jopa sangen yleistä, että paikalliset keräävät koko vuoden tienestinsä kesällä, sesongin aikana. Yksityiset pyörittävät majoituspalveluita, ravintoloita, hoitavat kuljetuksia, vuokraavat polkupyöriä, kuka mitäkin. Kesällä tienatuilla rahoilla on sitten eletty talven yli. Tänä kesänä näitä tuloja ei ole. Niitä vaan ei ole, sillä vaikka huomenna heräisimme maailmaan jossa ei enää ole koronaa, rajat auki ja kaikki entisellään, kesä 2020 on jo menetetty. Lomamatkat on peruutettu eikä maailmanlaajuinen pandemia välttämättä ihan kauheasti innosta matkustamaan vaikka se kuinka oli saatu talttumaan. Pelko jää, ja se vaikuttaa pitkään. Matkailutyyppisen elinkeinon toipuminen vie kauan, eikä se käynnisty entiselleen ihan vaan napista kääntämällä. Tulee pitkä talvi kovinkin monelle paikalliselle, joka on tottunut että vuoden tulot tehdään kesällä. Kaiken lisäksi kun väliin jää, toivottavasti vain yksi kesä, ne markkinaosuudet ja asiakkaat täytyy taistella takaisin. Sitten kesälle 2021.

Näin, hieman synkähköllä aiheelle kohti viikonloppua. Mutta kun se virus on täällä, se on täällä. Siksi siitä pitää kirjoittaa. Ja siksi se pitää huomioida. Maanantaina katsellaan sitten taas kuinka maailma on muuttunut, kuinka se silloin makaa. Jatketaan juttua silloin. Oikein hyvää viikonloppua ihan jokaiselle. Pitäkää tänä vaikeana aikana huolta toisistanne. Soitelkaa, skypettäkää, lähetelkää tekstareita ja whatsappeja toisillenne. Jopa sille, jo hieman unohtuneelle, kaverille vuosien takaa. Vanhalle tyttö/poikaystävälle. Tai kirjoittakaa kirje! Sellainen perinteinen paperille kynällä kirjoitettu kirje. Älkää jättäkö ketään yksin. Sillä me tarvitsemme toisiamme. Nyt ehkä enemmän kuin koskaan.              

18. maalis, 2020

Kastel Stari

9 - 20 C

Aurinkoista

 

Kun virallinen Suomi tiukentaa otettaan kansalaisistaan valmiuslailla, minunkin lienee syytä päivittää koronavirustilanne. Tällä kertaa usealta eri näkökannalta. Paneudutaan ensin henkilökohtaiseen tilanteeseen, sen jälkeen Kroatian tilanteeseen ja lopuksi kurkataan vielä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin tämän oman asuinalueeni, Dalmatian tilanteeseen. Blogin lopuksi, kuten tapana on ollut, sitten aivan jotain muuta.

Aloitetaan henkilökohtaisuuksilla. Vastataan liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan tarjoamaan mahdollisuuteen. Harakka kertoi eilen hallituksen tiedotustilaisuudessa, että ulkomailla asuvien suomalaisten pitäisi päättää, että palaavatko he kotimaahan vai pysyvätkö nykyisen asuinmaansa terveydenhoidon piirissä. Mitään pakkoa ei ole, Suomen valmiuslaissa mainittu suositus palata kotimaahan koskee vain lomamatkailijoita. Tiedoksesi Timo, minä pysyn täällä. Luotan paikalliseen terveydenhoitoon, en tosin niin palavasti kuin joku joka jossain kutsui Kroatian epidemiologeja ’maailman parhaimmaksi’. Minä luotan heihin riittävästi että kykenevät hoitamaan minut kuntoon jos virus iskee. Ja pysyn tällä. Mutta kiitos mahdollisuudesta.

Henkilökohtainen tilanteeni koronaviruksen suhteen juuri tällä hetkellä, keskiviikkoaamuna 18.03., on seuraava: WC -paperia on tarkalleen 14 rullaa. Kaksi isossa vessassa, 12 pienemmässä. En ole hamstrannut. Arvioitu riittävyys huhtikuun kolmannelle neljännekselle, olettaen että nurkkiin ei tule pyörimään naispuolisia henkilöitä. Tuolloin wc -paperin kulutus räjähtää. Käsisaippuaa ja -desiä on riittävästi. Molempien varastot on täydennetty viikonloppuna, käsidesiä hankittu jo toisen kerran. Ruokakaapista löytyy pitkään säilyviä tuotteita kuten pastaa, riisiä ja nuudeleita. Fyysisiä kontakteja ei ole. Koska niitä ei vaan ole. Koskaan. Kaikki mahdollinen on siis tehty. Ohjeiden mukaan.  

Keittiössä porisee tänään hernekeitto, onhan huomenna jo torstai. Soppaa riittää taatusti huomiselle, hyvin suurella todennäköisyydellä myös perjantaille. Lauantaina, vaikka sitä olisi vielä jäljellä, sitä ei sitten enää vaan jaksa. Eli loppu pakkaseen.Taidanpa vääntää tälle päivälle vielä pannukakun hernarin kylkeen. Kyllä siinä sitten on mikä-virus-tahansa ihmeissään jos tänne yrittää tunkea. Tuhdilla sipuliannoksella tuunattua hernekeittoa ja laktoosi-inteleraatikon nauttimaa, normimaitoon tehtyä, pannaria. Et sinä korona tänne halua tulla. Et varmasti. Tai sitten olet todella kova tyyppi.

Kroatian koronatilanne. Tänään on 69 todennettua tapausta. Lisäystä maanantaina blogissa ilmoitettuun lukuun 20 kappaletta. Varhaisimmat sairastuneet alkavat parantua hiljalleen, sairaalasta kotiutuu päivittäin useampikin potilas. Silti kaikki ei ole vielä ohi, ei lähellekään. Edellä mainitut ’maailman parhaat’ epidemiologit arvioivat, että taudin varsinainen huippu tässä maassa on edessä noin 2-3 viikon kuluttua. Uusia tapauksia on odotettavissa, ihan jo senkin takia että karanteenissa olevien ihmisten testejä on vielä käsittelyssä satoja. Niistä palautuu taatusti vähintäänkin muutama kymmenen positiivisena.

Kroatian koronassa on yksi jännä piirre. Maan kaikki tartunnat on todettu pohjoisessa kuten oheinen kuva osoittaa. Yhtään ainutta tapausta ei, ainakaan vielä, ole valunut tänne etelään. Dalmatiassa ei ole todettu ainuttakaan virustapausta. Se hämmentää suuresti. Mistä moinen voi johtua? Onko ilmiölle jonkinlaista järkevää selitystä?

Vastaus on, että ei. Ei ole selitystä eikä mitään tietoa mistä moinen voi johtua. Ei ainakaan mitään varmaa. Arvauksia ja arveluita kyllä. Joista ensimmäinen on, niin hämmentävältä kuin se kuulostaa, turismi. Kun ensimmäiset koronavirus tapaukset tulivat julki, Dalmatia käytännöllisesti katsoen tyhjeni turisteista. Joka ei kovin kauaa vienyt kun vielä ei ole, eikä ollut, sesonki. Dalmatia on ikään kuin eristäytynyt muusta maailmasta, toisin kuin vaikkapa Istria, jossa tartuntoja on tavattu huomattava määrä. Siellä ihmiset ovat olleet, ja ovat yhä, kiinteässä yhteydessä Italiaan. Joka on, kuten tiedämme, yksi pahiten tarttuneita seutuja.     

Toinen selitys on kylmät kodit. Asia, josta minäkin olen kirjoittanut useammankin kerran. Dalmatialaisen rakennustavan johtuen kämppien ilmanvaihto toimii kun asunnoissa ei juurikaan ole eristeitä. Asiantuntijoiden mukaan tämä auttaa pitämään limakalvot kosteina ja sen kerrotaan vähentävän viruksen intoa tunkeutua kehoon. Tiedä sitten.

Kolmantena selityksenä kerrotaan se, että Dalmatiassa on lämpimämpää kuin maan pohjoisosissa. Ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona. Täällä on tavallista tavata ihmisiä ja nauttia kahvi terassilla, ulkona, ja ulkoilmassa oleskelun epäillään hidastavan viruksen leviämistä. Varsinkin jos pitää riittävän välin kanssaihmiseen. Mitä dalmatialaiset eivät ihan aina tee. Koska pitää kätellä. Parhaimmillaan jopa halata. Koronasta riippumatta. Hieman jännittää mitä tästä päivästä eteenpäin tulee tapahtumaan, kun maan hallitus on käskenyt että kahvilat on pidettävä kiinni. Ja ne ovat dalmatialaisille kuin olohuoneita. Kaiken lisäksi loppuviikolle on luvattu aurinkoa ja yli 20 asteen lämpötiloja.

Jos ihan totta puhutaan, aivan perimmäisenä selityksenä tartuntojen puuttumiselle asiantuntijat pitävät sitä, että niitä ei ole vaan havaittu. Että kyllä se tauti täälläkin jyllää, ihmiset eivät vaan ole vielä hakeutuneet testeihin. Dalmatialaiseen tapaan ajatellaan, että ehtiihän sitä. Mikäs kiire tässä mihinkään on. Mennään vaikka kahville. Joka onkin se kaikkein vaarallisin vaihe, sillä korona leviää myös oireettomien kantajien välityksellä hyvinkin aktiivisesti. Näin ihmiset levittävät tautia tietämättään.

Tällä hetkellä tässä piirikunnassa on melko tarkkaan 50 ihmistä totaalieristyksessä, näistä noin puolet ulkomaalaisia. Kotikaranteenissa on viitisensataa henkilöä, lähimmät minun yläpuolella. Yläkerran perhe saapui sunnuntaina Tsekeistä ja viettää näin seuraavat kaksi viikkoa karanteenissa. Kuten kaikki jotka tulevat tänne ulkomailta.

Ensimmäistä dalmatialaista tapausta odotellessa tähän loppuun nopeasti aivan jotain muuta. Kuten tapana on ollut. Kirjoitin maanantaina viikonlopun roadtrippini ensimmäisestä päivästä. Joka oli masentavan harmaa. Voitte käydä lukaisemassa jutun tuosta. Kun sunnuntaina sitten jatkoin trippeilyä, tunnelmat olivat täysin erilaiset. Ajelin pitkin poikin rannikkoa, maisemat olivat kohdillaan, aurinko paistoi ja turkoosinsininen meri liplatti. Fiilis oli aivan erilainen kuin lauantaina värittömän ja synkeähkön mantereen puolella. Elämä tuntui jälleen elämisen arvoiselta.

Kiertelin, maanantaina mainitsemaltani henkilökohtaiselta matkatoimistani saamien ohjeiden mukaan, Dalmatian rannikon pikkukyliä. Kiskaisin aamulla monelle tuttuun Murter -nimiseen saareen, tutkin sen ja aloin sitten tiputella uskomattoman kaunista rantatietä, Jadranska Magistralaa eli kasitietä, pitkin kohti kotia. Poikkesin pieniin pittoreskeihin kyliin, joita tien varressa riittää. Kävin muistomerkeillä, maisemapaikoissa, rantakaduilla, satamissa, kävisinpä jopa paikoissa, jossa tuntui että tästä ei kyllä kukaan ole koskaan mennyt eikä tästä autolla pääse. Mutta kyllä siitä pääsi. Kun rohkaisi itsensä. Suzuki ei kaatunut, vaikka mäki olikin lähes pystysuora. Maisemat korvasivat kauhun.

Palautin auton maanantaina ja siirryin arkiseen elämään. Mahtava viikonloppu oli ohi. Palasin hernekeittoelämään. Jäi muistoja, jäi paljon kuvia ja upeita kokemuksia. Suosittelen lämpimästi. Oikeinkin lämpimästi. Tervetuloa tänne rannikolle heti kun se vaan on mahdollista. Sitten kun tänne jollain vempeleellä vihdoin pääsee.

Näin keskiviikolle. Perjantaina ponnistetaan vielä kerran tälle viikolle. Tulkaapa tutkailemaan, että mistä aiheesta. Pitäkääpä siihen asti huolta toisistanne näinä vaikeina aikoina. Minä lähden tästä lenkille.    

16. maalis, 2020

Kastel Stari

6 - 16 C

Enimmäkseen aurinkoista

 

Jos klikkasit tänään tänne ja odotit löytäväsi pelkoa koronaviruksesta, hamstrausta tai sormi pystyssä paasausta siitä kuinka kaikkien pitää tuntea vastuunsa viruksen leviämisestä, omasta terveydestään eikä poistua kotoaan kuin kokovaratalokondomiin sonnustautuneena, tulit väärään paikkaan. Päivitetään alkuun toki tilanne tänään maanantaina täällä Dalmatiassa, mutta sitten siirrytään aivan toisiin aiheiseen. Sillä elämää pitää jatkaa koronasta huolimatta. 

Kroatiassa on tämän aamun ilmoituksen mukaan 49 vahvistettua tartuntaa. Määrä on kasvanut perjantaista kahdellakymmenellä. Minkäänlaista eksponentaalista kasvua ei täällä siis ole havaittavissa. Ihmiset toki varautuvat, aivan kuten kuulemani mukaan muuallakin maailmassa. Kävin lauantai-iltana Lidlissä ja meno oli kuin joskus 70 -luvulla iloisessa Neuvostoliitossa. Hyllyt tyhjinä, varsinkin liha- ja kala-altaat suorastaan ammottivat autiuttaan, ja kassoille kilometrin mittaiset jonot. Aika monella näytti olevan, jostain ihmeen syystä, Suomestakin tutun ilmiön mukaisesti melkoinen patteri wc -paperia. Jos joku muuten osaa selittää miksi kriisitilanteen uhatessa ihmisille tulee ensimmäisenä mieleen, että lähdenpä tästä hamstraamaan vessapaperia, niin saa kertoa. Kakallako se mahdollinen eritysaika pitää istua?

Kroatian ulkoministeriön antaman tiedon mukaan Kroatia on lisännyt Suomen maihin, joista saapuva joutuu automaattisesti 14 vuorokauden kotikaranteeniin. Ulkomaalaisilla vaaditaan lisäksi todistus siitä, että heillä on majoitus tuolle ajalle. Pikku vinkkinä voisin vihjaista, jos mieli ihan kauheasti tekee, kaikesta huolimatta, matkustaa tänne ja sattuu vieläpä löytämään keinon miten, tuota karanteenia kannattaa noudattaa. Tai ei välttämättä, jos sattuu olemaan liikaa rahaa. Ensimmäisestä karanteenirikkomuksesta napsahtaa 8.000 kunan (reilu 1.000 €) sakko ja jos ei mennyt perille, toistuvasti karanteenimääräyksiä rikkovan sakko nousee vaatimattomasti 120.000 kunaa. Eli himpun verran vajaaseen 16.000 euroon. Siinä sitä sitten alkaakin tulla lomalle hintaa.

Vaan kuten alussa totesin, ei jäädä nyt surkuttelemaan koronaa. Koitetaan elää, ainakin niin kauan kuin voidaan. Sitä paitsi, kuten olen aiemminkin kirjoittanut, minä olen hieman tyhmä. Luen uutisia, näen viruksen vaikuttavan ihan tavallisten ihmisten ihan tavalliseen elämään, kuuntelen minua huomattavasti viisaampien ihmisten varoittelua ja jopa heidän matemaattisiin kaavoihin perustuvia laskelmia siitä kuinka korona ihan oikeasti leviää, enkä vaan ymmärrä. Tai ymmärrän, mutta en koe että ao. virus olisi mitenkään uhka juuri minulle. Se ei vaan ole riittävän lähellä. Tai jotain. Ostin toki käsidesiä, pesen käsiäni tavallista huomattavasti enemmän, mutten muuten ole juurikaan muuttanut elämääni. Vaikka lukeudun jopa riskiryhmään. Uhka, joka in facto on olemassa, ei vaan vielä ole läpäissyt kovaa kalloani. Eikä varmaan läpäisekään ennekuin makaan Spltin keskussairaalan teholla.

Kun en ymmärrä, että minulle olisi hyväksi pysytellä neljän seinän sisällä, tilata ruoaksi pizzaa oven taakse toimitettuna, teen jotain täysin päinvastaista. Minä matkustan. Matkusta yksin, ihmiskontakteja vältellen ja vain Kroatian sisällä, mutta matkustan kuitenkin. Ja tulen matkustamaan tasan niin pitkään kunnes joku ihan oikeasti sanoo että ei Jari, nyt sinä et lähden enää yhtään mihinkään. Sillä jos lähdet, tuossa on tuo 120.000 kunan sakko. Saattaa olla että sitten tulee mieleen että ok. Ei sitten.

Vuokrasin viikonlopuksi itselleni auton. Ei ollut ihan kauheaa ruuhkaa vuokraamossa, kertoivat että olen ainoa asiakas koko viikonloppuna. Vuokrasin auton Uni-Rent’stä, sillä olen todennut että siellä homma pelaa eikä sinun ei tarvitse olla huolissaan sopimuksen pienellä painetusta printissä joka maksaa sinulle lisää. Aina. Tekstiin kun ei aina jaksa tai ehdi paneutua koska polttelee. Sillä moottoritie on kuuma.

Sain auton alle, eikä minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta minne haluan mennä. Ei muuta kuin, että haluan mennä paikkoihin jonne tavallinen turisti ei välttämättä eksy. Koska näissä paikoissa ei yleensä ole mitään miksi sinne pitäisi mennä. Halusin löytää siis salaisen, tai jossain tapauksissa jopa piilotetun, Kroatian. Näillä reunaehdoilla Suzuki Vitaran ratin taakse ja menoksi.

Onneksi minun ei tarvitse itse miettiä eikä suunnitella. Minulla on oma henkilökohtainen matkatoimisto, joka miettii ja suunnittelee. Aika usein toiveitteni pohjalta, joskus myös ne kokonaan sivuuttaen. Tällä kertaa valmis matkasuunnitelma kopsahti sähköisesti minulle lauantaiaamuna sisältäen jopa valmiit linkit kohteisiin. Minun ei tarvinnut muuta kuin syöttää linkki navigaattoriin. Kaikki oli valmista. Arvostan. Arvostan todella. Ja sitten mentiin.

Ensimmäinen kohde navigaattoriin ja rouva taivaalta alkoi kertoilla minne Suzukin nokka pitää suunnata. Hän lausui kroatialaisia katujen ja paikkojen nimiä sangen hauskasti ja opasti mielenkiintoisiin paikkoihin. Kuten vaikka jossain vuorenrinteellä sijaitsevan maatalon pihaan, jossa perhe vietti lauantai-päivää pihalla ja ihmetteli taatusti että kuka tänne nyt kurvaa. Kun viimeksi meillä on käynyt vieraita 10 vuotta sitten. Ilmeet ainakin olivat tuon suuntaisia. Sangen hämmentyneitä. Ajelin myös pitkin poikin pikkuteitä jonne autolla juuri ja juuri mahtuu toivoen koko ajan ettei kukaan vaan tule vastaan. Ohittaminen kun niillä teillä on mahdotonta. Rouva taivaalta koitti opastaa minua parhaimman tahtonsa mukaan aina lyhintä reittiä, vaan Google Maps ei valitettavasti tunnista teiden kokoa, niiden ajettavuutta puhumattakaan siitä jos joku on saanut päähänsä jostain syystä kaivaa kuopan keskelle tietä. Kuopan reunalle saavuttuaan sitä sitten vaan peruutellaan, koitetaan kääntää auto ja etsitään uusi reitti. Näitäkin on sattunut.

Mitä sitä sitten tuli nähdyksi? Ainakin järviä. Ajelin kaiken väristen järvien rantamilla, tuli nähdyksi niin vihreä, punainen kuin sininen järvi. Joista punainen ei ollut punainen. Se oli sinkhole, eli kartiomainen ’kuoppa’, joka on  lähes 200 metriä syvä. Pidin kamerasta aika tiukasti kiinni kurottaessani kuvaa ottamaan. Lisäksi matkan varrelle sattui jokia, joiden yli meni toinen toistaan jännittävämpiä siltoja. Osa niistä oli järjettömän korkeita ja pitkiä, osa taas pienen pieniä ja muuten vain jänniä. Kuten vaikka tuo tämän päivän kuvassa esiintyvä puusilta.

Reissun kääntöpiste oli kaupunki nimeltä Imotski. Joka on juurikin niitä paikkoja jonne kukaan ei välttämättä mene jos sinne ei ole asiaa. Minulla ei ollut ja menin silti. En tiedä olinko väärässä paikassa, en ehkä vaan löytänyt kaupungin kauneutta, mutta Imotski oli juuri sellainen hieman surullinen sisämaan kaupunki jonne ei todellakaan tarvitse toista kertaa mennä. Siellä oli toki edellä mainittu sininen järvi, vaan eipä sitten paljon muuta. Kiitos Imotski että sain kokea sinut. Itsepähän sinne halusin.

Näin trippailtiin koronoista välittämättä lauantaina. Ja koska normikalenterin mukaan viikonloppu koostuu kahdesta päivästä, lauantaista ja sunnuntaista, keskiviikkona jatketaan hieman iloisemmalla roadtripillä. Sunnuntaina kun tuli nähtyä aivan jotain muuta kuin lauantain reissun surullisen harmaa kroatialainen maaseutu ja sen kaupungit. Tästä lisää, koronapäivityksen lisäksi, keskiviikon blogissa. Muistakaa desinfioida itseänne ja läheisiänne. Ja olla muutenkin vastuuntuntoisia. Ja kilttejä. Nähdään parin päivän päästä.