Nyt kun reissu on alkanut, lisäilläänpä kuvia. Ja tarinaa. Eilen perjantaina vietin todella mukavan illan lapsieni ja lapsenlapseni kanssa. Se teki hyvää helteessä ajetun lähes 650 kilometrin jälkeen. Ja nyt perjantaina, matkustuksen välipäivänä, on vuorossa oikea nostalgiatrippi lapsuuteni maisemiin, Santahaminaan. 

Legi 1/4 päättyi siis, kuten edellä kerrottu, Santahaminaan. Päivällä oli edellä kerrottu nostalgiatrippi, ja illalla kavereiden järkkäämät lähtöbileet. Ja nyt, kolmen päivän matkustuksen jälkeen, on pakko todeta, että tähän asti on ollut niin helvetin mukavaa ihan kaikki, että näitä muuttomatkoja pitäisi tehdä näköjään vähintään kerran kuukaudessa! Ensinnäkin oli mukava tavata lapset ja Samppa, mutta eilisissä lähtöbileissä oli vielä niin mukavaa etten muista koska viimeksi. Vielä kerran kiitos siis teille pöllöille jotka ne järjestitte. Alla muutama kuva lähtöbileistä.

Kirjoitan tätä MS Finnmaidilla, joten legi 2/4 on siis hyvässä vauhdissa. Tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina matka jatkuu laivalla Travemundeen, josta legi 3/4 starttaa maanantai -aamuna.

Meripäiväraportti. Täällä ei tapahdu mitään. Brunssi aamulla oli hyvä, ähky on edelleen kolme tuntia ruokailun jälkeen päällä. Rocky sai ravintolasta pöllittyjä nakkeja, lihapullia ja nugetteja. Sukellusveneitä ei ole näkynyt. Hyvää äitienpäivää kaikille!

Saksapäiväraportti, ja samalla legi 3/4. On se vaan hassua. Kun saavun Saksaan, jokaikinen kerta on tunne, että olisin tullut kotiin. Tiedän mitä tapahtuu, tiedän miten toimia. Kaikki on jotenkin kotoista. Tänään tuo tunne tuli jo Travemunden ja Lyypekin välillä.

Tosin se tunne alkoi hävitä heti pikkaisen ennen Hampuria. 45 minuuttia seisovaa jonoa...... Se oli eka stau. Seuraava stau ilmaantui sitten eteen Hampurin jälkeen. Se kesti vajaat puoli tuntia, mutta liikkui hiljalleen koko ajan. Niinkin hiljalleen, että "Lisää bassoa" -Mitsu otti itseensä. Mutta pienien kommervenkkien jälkeen taas kulkee.

Munchen oli katastrofi. Piti ajaa ohjeiden mukaan kaupungin kehätietä, joka oli tukossa sinnepäin ja tuonnepäin. Kaupungin ohitus kesti reippaan tunnin. Ja nyt alkoi huumori olla jo todella koetuksella..... Mutta koska meillä oli niin mukavaa, ajeltiin suunnitellun 700 kilometrin sijaan lähes tuhat. Onpahan huomiselle vähemmän rypisteltävää.....

Mutta eteenpäin päästiin ja ennakko-ohjelman mukaisesti hyppäsin Insbruck/Salzburg -tieltä ennen rajaa Baierin pikkukyliin. Ajattelin että kyllähän niistä Zimmerfrei löäytyy helposti. Löytyihän se, heti kolmannesta kylästä..... Mutta nyt tätä kirjoittaessani olen nauttinut himoitsemani wiener shcnitzelin kera sopivan määrän tuoppeja. Ja majoitus on juurikin tyypillisessä baijerilaisessa majatalossa. Siitä kuvia sitten huomenna.

Ei tullut kuvia eikä juttua "huomenna", mutta nyt sitä tulee. Legi 4/4 meni, no kohtuullisesti. Vaikka ajeltiin 3/4 budjetoitua pidemmän matkan, kyllähän sitä ajamista riitti vielä viimeiselle päivällekin. Tarkemmin koko reissusta ilmestyy juttua tuonne blogiin. Mutta siis, perillä ollaan ja jopa tavarat alkavat olla paikoillaan. Tai no, jos ei paikoillaan, niin eri huoneissa kuitenkin. Täällä on kaikki niinkuin pitääkin. Vaihdan sivuston nimen jossain välissä, koska itse pakomata on nyt päättynyt. Seuraavaksi siirrymme sitten seuraamaan elämää täällä. Kiitos mielenkiinnosta tähän asti.

  • Elämäni ensimmäinen koulu. Nykyisin Santahaminan ala-aste, minun aikana Santahaminan koulu.

  • Kotitalo. Kutsutaan sokeripalaksi.

  • Sokeripala toiselta kantilta. Talo jossa vietin lapsuuteni noin neljästä ikävuodesta jonnekin 10 vuotiaaksi.

  • Maisema. Tämännäköisessä maisemassa meni siis lapsuus.

  • Legendaarinen kadettikoulu. Missä herramiehiä ainakin kasvoi. Joskus.

  • Lapsuuden kaverin kotitalo. Kyseisen talon kellarissa kävin myös partiossa. Kerran.

  • Kerho. Lapsena ensimmäiset kosketukset seisovaan pöytään. Muistan lauantaimakkaran ja sillit.

  • Rantamaisema. Ei varmasti ole olllut parempaa paikkaa viettää lapsuutensa.

  • Ryhmä. Huomioikaa töröhuulet. Kaikilla. Ja jos jossain törmäätte tämännäköisiin tyyppehin, kannattaa olla kohtuu tarkkana. Saattaa tulla vatsa ja posket kipeiksi nauramisesta.

Tässä lähtöillan viimeinen ehtoollinen. Kaikki opetuslapset eivät ehtineet kuvaan koska osa oli röökillä. Mutta muutoin hartaus suorastaan puskee kuvasta. Eikö?

Ja legi 2/4 on alkanut. Laiva on MS Finnmaid ja matka suuntautuu Travemundeen.

Travemunden aamu. Legi 3/4 alkamaisillaan.

Jonoja riitti. Varsinkin pohjois-Saksassa. Keskellä mentiin hyvin, mutta Munchen oli katastrofi.

Legi 3/4 jälkeinen yö meni kuvan perinteisessä baijerilaisessa gasthausissa. Wiener schnitzel oli taivaallinen ja oluet riittävän kokoisia.

Vihdoinkin perillä. Kuva meidän rannasta. Uskoisin että näitä tulee lisää kunhan saan suvuston uuteen kuosiin.