Balkanin niemimaa, jota kutsun näillä sivuilla yksinkertaisesti Balkaniksi, on monimuotoinen, mutta myös erinomaisen monimutkainen pala Eurooppaa. Sen historia on täynnä dramaattisia käänteitä, kulttuurien kerrostumia ja kiistoja, jotka ulottuvat nykypäivään ja vaikuttavat yhä valtioiden välisiin suhteisiin. Tällä sivulla tehdään loikka syvälle Balkanin rikkaaseen ja luvalla sanottuna sangen myrskyisään menneisyyteen.

Alkuasutuksesta Rooman valtakuntaan

Balkanin historia alkaa kaukaa menneisyydestä. Ensimmäiset asutuksen merkit ovat peräisin jo ajalta ennen neoliittista aikaa, noin 5000–2500 eKr. Myöhemmin, noin 3000-2800 eKr., alueelle saapuivat Yamnaya-paimentolaiset, jotka sulautuivat paikallisväestöön. Tämä synnytti alueelle useita kieliryhmiä. Yamnaya paimentolaiset on yhdistetty tutkimuksissa vahvasti indoeurooppalaisten kielten ja Euroopan geneettisen sekä kulttuuriseen kehitykseen.

Vuoteen 1000 eKr. mennessä Balkanilla asustelivat illyrialaiset, traakialaiset ja daakialaiset heimot. Alueen historia sai uuden suunnan kreikkalaisen kulttuurin ja kielen vaikutuksen myötä, kunnes Rooman tasavalta alkoi vallata Balkanin alueita 200-luvulla eKr. Vuonna 168 eKr. roomalaiset voittivat Makedonian kuninkaan Perseuksen Pydnan taistelussa, mikä vahvisti heidän hallintaansa alueella ja johti mm. Makedonian ajautumisen Rooman valtakuntaan.

Rooman valtakunnan aikana Balkanista tuli vauras ja vakaa alue. Rooman perintö on nähtävissä edelleen raunioina, monumentteina ja latinaan pohjautuvina kielinä.

Rooman valtakunnan jakautuminen ja Bysantin valtakausi

Rooman valtakunta pysyi suhteellisen vakaana 200-luvulle (jKr.) asti, mutta sisäiset ongelmat ja ulkoiset uhat, kuten hunnien ja goottien hyökkäykset, heikensivät sitä. Vuonna 395 valtakunta jakautui Länsi- ja Itä-Roomaan, josta jälkimmäisestä kehittyi Bysantin valtakunta.

Bysantin kulta-aika sijoittui makedonialaisen dynastian aikaan (867–1056). Tällöin valtakunta oli sotilaallisesti ja taloudellisesti vahvimmillaan. Kukoistuskauden jälkeen Bysantin valta kuitenkin hiipui, ja neljäs ristiretki vuonna 1204 romahdutti sen lopullisesti.

Ottomaanit tulee


Ottomaanit aloittivat valloituksensa Balkanilla 1300-luvulla ja saavuttivat merkittäviä voittoja, kuten Kosovon taistelun vuonna 1389. Näin Balkanin herruus siirtyi vähitellen osmanien käsiin ja heidän hallintonsa kestikin vuosisatoja.


Ottomaanien vaikutus näkyy edelleen alueen kulttuurissa, ruokaperinteissä ja arkkitehtuurissa. He toivat mukanaan myös hallintojärjestelmän ja islamin. Osmanien julmat menetelmät, kuten Devsirme-järjestelmä, jossa kristittyjen poikia vietiin pakolla sotilas- ja virkamieskoulutukseen, loivat kuitenkin syviä traumoja alueen väestöön, jotka nekin ovat yhä nähtävissä alueella.

Itsenäisyyden aalto ja Balkanin sodat

Ottomaanien vallan heikkeneminen 1800-luvulla Balkanilla johti kansallismielisyyden nousuun ja itsenäistymispyrkimyksiin eri maissa. Kreikka saavutti itsenäisyytensä ensimmäisenä, ja sitä seurasivat Serbia, Montenegro ja Bulgaria. Lopulta vuonna 1912 Balkanin liitto, jonka muodostivat Bulgaria, Serbia, Kreikka ja Montenegro, löi ottomaanien joukot ensimmäisessä Balkanin sodassa.

Mutta koska oltiin Balkanilla, eihän sitä kauaa voitu olla sotimatta. Bulgaria oli tyytymätön aluejakoon ensimmäisen Balkanin sodan voittajavaltioiden kesken, ja niinpä se hyökkäsi entisten liittolaisiaan vastaan. Tätä kutsutaan toiseksi Balkanin sodaksi ja se käytiin hyvin lyhyenä kesällä 1913. Bulgaria hävisi ja menetti sodan seurauksen lisää alueitaan, Serbia ja Kreikka jakoivat suurimman osan Makedoniasta, Romania sai havittelemansa Etelä-Dobrudzhanin ja jopa Turkki palautti Adrianopolin alueen itselleen. Koflikti luonnollisesti kärjisti maiden välejä entisestään.

Ensimmäinen maailmansota ja jälkimainingit

Yksi ensimmäiseen maailmansotaan johtanut tapahtuma oli Sarajevossa 28.kesäkuuta 1914 tapahtunut Itävalta-Unkarin kruununprinssi Franz Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sophien murha. Bosnianserbi ja etälslaavilainen nationalisti Gavrilo Princip ampui pariskunnan Sarajevon keskustassa koska vastusti Itävalta-Unkarin hallintoa ja halusi edistää slaavilaisten kansojen yhdistymistä.

Itse sodassa Balkanin maat olivat sodassa eri puolilla: Serbia ja Montenegro taistelivat ympärysvaltojen puolella, kun taas Bulgaria liittyi keskusvaltoihin.

Ja kun sota päätyi vuonna 1918, Balkanin kartta piirrettiin jälleen uudelleen. Itävalta-Unkari hajottua sen eteläiset alueet Kroatia, Slovenia ja Bosnia-Hertsegovina liitettiin Serbiaan ja Montenegroon. Uudesta valtiosta muodostui Jugoslavian kuningaskunta. Mutta vaikka oltiin yhdessä, yhteisessä kuningaskunnassa, alueen valtioiden välinen jännite jatkui.

Toisen maailmansodan myrskyt

Toinen maailmansota toi Balkanille miehitystä, sisällissotia ja etnisiä puhdistuksia. Akselivallat Saksa, Italia, Unkari ja Bulgaria hyökkäsivät Jugoslaviaan ja Kreikkaan vuonna 1941, Jugoslavia hajoitettiin ja sen alue jaettiin miehittäjien kesken. Serbialaiset cetnikit ja Titon johtamat partisaanit taistelivat miehittäjiä vastaan ja luonnollisesti välillä vähän keskenäänkin. Varsinkin Titon vastarintaliikkeen roolia pidetään merkittävänä sodan lopputuloksen kannalta, sillä sen toiminta sitoi saksalaisia joukkoja.

Albania puolestaan joutui ensin Italian miehittämäksi, mutta kun Italian sota ei oikein sujunut ja maa antautui, Saksa otti Albanian haltuunsa 1943. Myös Albaniassa toimi kommunistien johtamia partisaaneja.

Neuvostoliitto ja liittoutuneet vapauttivat Balkanin vähitellen vuosina 1944-45, jonka jälkeen alueelle syntyi useita, erilaisia enemmän tai vähemmän kommunistisia hallintoja.

Sodan jälkeen - hetki ennen seuraavaa sotaa

Toisen maailmansodan jälkeen Balkanin maat valitsivat, tai niiden puolesta valittiin, erilaisia polkuja: Jugoslaviasta tuli sodan aikaisen partisaanijohtaja Titon johtama sosialistinen liittovaltio, Bulgaria ja Romania siirtyivät Neuvostoliiton vaikutuspiiriin ja Albania eristäytyi täysin myös partisaanina kunnostautuneen Envar Hoxhan johdolla kommunistiseksi valtioksi.

Balkanin historia on täynnä käänteitä, konflikteja ja kulttuurien kohtaamisia, jotka ovat muovanneet alueen identiteettiä. Se on myös täynnä maiden välisiä riitoja, etnisiä puhdistuksia ja kostotoimenpitetiä. Jännitteet, jotka ovat syntyneet vuosisatojen saatossa kytevät alueella, ja varsinkin tietyissä valtioissa, yhä. Niinpä asiantunitjoiden mukaan Balkan on yksi Euroopan ruutitynnreistä, jossa maiden väliset jännitteet saattavat ennemmin ta myöhemmin kärjistyä jopa aseelliseksi konfliktiksi. Eihän viimeisimmistä sodista, Jugoslavian liittotasavallan hajoamissodista, ole kuin hieman reilu kolme vuosikymmentä. Joka on verrattain lyhyt aika Balkanin historiassa.

Kaikkien Balkanin maiden tarkemmasta lähihistoriasta kerrotaan maiden omilla sivuilla lisää.