Uutiset

Joulukuu 2024

Tiistai 11.2.2025 klo 13.57 - JariH

avauskuva_plovdiv.jpg

Kirjoittelin marraskuun tarinan aluksi, että siinä kuukaudessa ei tapahtunut mitään. Ei yhtään mitään. Että elettiin luultavimmin sellaista normielämää, jota suurin osa ihmisistä elää. Joulukuussa elämä jatkui hieman samalla kaavalla. 

Paitsi että joulukuun puolessa välissä, tarkemmin 15.12., saatiin muutaman kuukauden väännön jälkeen nämä sivut auki, joulukuussa oli tietty joulu ja kuun, eli koko vuoden viimeisenä päivänä lähdettiin reissuun. Oikein Englantiin asti. Näistä kolmesta “suuresta” tapahtumasta olen kirjoittanut aikaisemmin. Tämän lisäksi joulukuu meni, aivan kuten marraskuu, pitkälti lenkkeillen, sohvalla maaten, telkkaria ja jääkiekkoa katsellen…ja ai niin,  lisäksi virallisesti nykyiseen kotikaupunkiin tutustuen. 

milo_Plovdiv.JPG

Käytiin nimittäin järjestelyllä ja opastetulla sightseenilla Plovdivissa. Ja kun alkuun päästiin, käytiin sitten samantien kolmella erilaisella opastetulla kiertokävelyllä. Ensin käveltiin ihan perussaitsari, jossa katseltiin ja kuunneltiin kaupungin perusnähtävyydet. Heti sen perää käveltiin grafiti-sightseen, joka esitteli Plovdivin grafitiskenen ja tarinat kuvien takana. Viimeiseksi suoritettiin vielä sosialistisen arkkitehtuurin kävelykierros, jossa ihmeteltiin sosialistisen ajan rakennustaidetta. Se pisti ajoittain hieman hymyilyttämään. Suosittelen hyvinkin vahvasti tekemään oman asuinkaupungin opastetun kierroksen, jos sellaisia teidän kaupungissa järjestetään, sillä niiltä saa todella paljon sellaista infoa josta ei välttämättä ole mitään tietoa. Tiedän tämän ihan kokemuksesta. Vaikka olen asunut Helsingissä vuosikymmenet niin opastettu kiertoajelu aikoinaan avasi aivan uusia näkökulmia ja kertoi uusia asioita syntymäkaupungistani. Oli todella mielenkiintoinen.  

grafiti1.jpg

Mutta meillä taitaa olla vielä parin matkustustavan omien kokemusten läpikäyminen kesken. Marraskuussa matkustettiin junalla, sitä ennen ollaan lennetty, joten mennään nyt lyhyesti bussilla ja vuokrataan autoja. Tällä kertaa pysyttäydytään henkilöautoissa, matkailuautojen vuokrauksesta olen kirjoittanut melko paljon aikaisemmissa kuukausissa. 

Siispä linja-automatkustus Balkanilla ja vähän yleisemmin Euroopassa. Ne omat kokemukset. Lyhyesti; homma toimii. Oikeastaan kaikissa Balkanin maissa. Jopa Serbiassa. Jokaisesta maasta löytyy maiden sisäisiä reittejä, jotka ovat huomattavasti kattavammat kuin junareitit. Busseja kulkee myös huomattavasti useammin kuin junia. Kaikissa maissa. Niiden lisäksi Balkanilla pääsee verrattain helposti, ja edullisesti, bussilla maasta toiseen. Reittejä, niin maiden sisäisiä kuin rajat ylittäviä, liikennöi useampikin yhtiö. Kannattaa vertailla, jotta löytyy itselleen sopiva aikataulu. Ja tietysti hintaluokka.  

linja-autot.jpg
Hinnat ovat yleisesti ottaen verrattain stabiilit, eivätkä kauheasti päätä huimaa. Toki yhtiöiden välillä saattaa olla pieniä hintaeroja, joka usein johtuu kalustosta. Yleisesti ottaen hieman kalliimmat yhtiöt ajelevat hieman uudemmalla kalustolla. Itse olen matkannut muutamalla kympillä Belgradista Sofiaan. Kannattaa muuten huomioida se, että moni yhtiö veloittaa extraa matkatavarasta joka menee ruumaan. Tai millä nimellä sitä matkalaukkupaikkaa nyt busseissa kutsutaankaan. Lisäksi ainakin Belgradissa on käytössä omituinen laiturimaksu, sinun pitää maksaa muutama kolikko siitä, että pääset laiturille mistä linja-auto lähtee. Omituinen käytäntö.  

vuokra-auto.jpg

Entä jos haluaa ajella itse ja vuokrata auton? Onnistuu. Mutta. Kannattaa surffailla ja vertailla eri yhtiöitä, ennen kaikkea kannattaa lukea niiden saamia arvosteluja. Niitä kun lueskelee ja karsii pahimmat negatiiviset palautteet pois, joita aika usein kirjoittavat muuten jenkit, saa melko hyvän kuva yhtiöstä. Kaikista maista löytyy taatusti luotettavia, paikallisia vuokraamoja. Varmimpia ovat tietty suuret, kansainväliset yhtiöt, mutta niillä on usein myös korkeimmat hinnat. Auto kannattaa tarkistaa lähtiessä naarmujen ja muiden vaurioiden varalta, joka tehdään yleensä yhdessä vuokraamon edustajan kanssa. Jos suunnitelmissa on vierailu naapurivaltiossa, siitä pitää mainita vuokrausvaiheessa. Tarvitset rajalla nimittäin paperit että sinulla on oikeus ajaa auto ulos maasta. Ihan jo pelkästään vakuutusturvan vuoksi. Lisäksi rajan ylitys maksaa hieman lisää. Joskus, jos vuokraamo sijaitsee lähellä valtakunnan rajaa, perusvuokrahintaan sisältyy lähin valtio. Näin on esimerkiksi muutamassa Dubrovnikissa toimivalla yhtiöllä, heidän hintoihin sisältyy Montenegro ja Bosnia ja Hertsegovina jo valmiiksi. Mutta rajanylityksestä kannattaa mainita aina. 

Ja näin on vuosi 2024 paketissa.Seuraava tarina on sitten aivan jostain muusta aiheesta. Pysy kanavalla. 

sivut_auki.jpg      

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuu, 2024, joulu, kotisivut, Balkan, autovuokraus, linja-auto, matkustus, kiertokävely, Plovdiv

Marraskuu 2024

Perjantai 7.2.2025 klo 16.04 - JariH

 

aloituskuva6.jpg

Kylläpä viime vuoden kuukaudet olivat erilaisia. Kuten edeltävistä postauksista voi todeta, loppukeväästä ja kesän alussa sitä mentiin todellakin sinne sun tänne pitkin poikin Eurooppaa, mutta mitä pidemmälle syksy eteni, meno rauhoittui. Kun tutkailin tekemisiäni marraskuulta, totesin, että se elämä oli sitten varmaan semmosta normaali-ihmisen elämää. Tiedä sitten.

Koko kuukausi kotona. Ei käyntejä yhtään missään, ei edes naapurikaupungeissa tai -kylissä. Telkkaria, sohvaa ja lenkkejä. Tietysti. Olen nyt tänään, tätä kirjoittaessani, lenkkeillyt 125 päivää putkeen. Tai en välttämättä lenkkeily ihan joka päivä, onhan tuohon aikajanaan sisältynyt toki työmatkoja ja -päiviä, mutta  125 päivää putkeen olen saavuttanut askeltavoitteeni. Se tarkoittaa ajallisesti melko tarkkaan tunnin mittaista kävelyä. Joka on verrattain helppo suorittaa myös silloin kun on töissä. Kotona ollessa ne askeleet kävellään kaupungilla, napit korvissa ja äärimmäisen huonoa musiikkia kuunnellen. Hyvin tärkeä suorite. Satoi tai paistoi. Kävelylenkeillä saa myös usein päässä myllertävät ajatukset ojennukseen. Myös ne huonot. 

plovdiv.JPG

Kun ei ihan kauheasti ole reissuja raportoitavaksi, käydään läpi niitä erilaisia matkustustapoja. Niistähän on kirjoitettu jo tuolla matkalla -sivulla, mutta jos tässä kohtaan kävisin läpi omia kokemuksia erilaisista liikkumistavoista Balkanilla. Saatan tosin käväistä myös hieman muualla Euroopassa. 

Aloitetaan junista. Joista voidaan yleisellä tasolla todeta, että kalusto Balkanin maissa on usein vanhaa, joissain maissa jopa perua joko Jugoslavian tai sosialistiselta aikakaudelta. Lisäksi junat ovat verrattain hitaita. Lähes jokaisessa maassa. Tosin, mitä pohjoisemmaksi mennään, junaliikenne paranee. Sloveniassa on hyvinkin toimiva rautatie kuten myös Kroatian pohjoisosissa ja Serbiassa. Toisaalta Albaniassa, Montenegrossa ja Pohjois-Makedoniassa ei junia juurikaan ole. Bulgariassa raiteilla kulkee vaunuja, jotka on rakennettu joskus ajat sitten vanhassa iloisessa Neuvostoliitossa, mutta varsinkin pääkaupunki Sofian ympäristöstä löytyy aivan nykyaikaista kalustoa. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että jos sattuu löytämään jostain juna-aikataulun, ja siinä mainitut junat ovat oikeasti olemassa ja sattuvat vieläpä liikkumaan, junamatkustaminen on täällä edullinen vaihtoehto. Verrattain hidas toki, mutta edullinen. 

Pieniin ylläreihin on syytä varautua. Minun ihan ensimmäinen junamatka Bulgariassa piti sisällään täysin ennakoimattoman pysähdyksen keskellä ei yhtään mitään. Seisoimme paikoillaan reilun pari tuntia eikä kukaan koskaan kertonut syytä että miksi. Myöhemmin kuulin, että junan veturi oli käynyt auttamassa jotain toista junaa, jolla oli jotain ongelmia. Että ei niitä omia aikatauluja ihan kauhean tiukoiksi kannata laatia, koskaan ei voi tietää jos veturia tarvitaan muualla. 

Toki pääsimme lopulta jatkamaan, mutta noin 40 kilometriä ennen määränpäätä juna syttyi tuleen. Naapurivaunun alla oli ihan oikea tulipalo. Meidät käskettiin ulos junasta pientareelle ja paikalle saapui palokunta pillit vinkuen. Junallinen matkustajia seisoi sitten penkalla ja ihmetteli. Olin varmaan niin epätoivoisen näköinen, että se ainoa kanssamatkustaja joka puhui pari sanaa englantia, tuli sanomaan että hänen serkkunsa tulee hakemaan hänet ja he voivat ottaa minut kyytiin jotta pääsen määränpäähäni. Niinpä jatkoin matkaani sitten täysin tuntemattomien ihmisten autolla. Onni onnettomuudessa oli, että lento jonne olin matkalla, lähti vasta seuraavana päivänä. 

juna2.jpg

Tähän väliin täytyy todeta, että tuon hieman hämmentävän junamatkan jälkeen olen matkustanut bulgarialaisissa junilla useammankin kerran ilman minkäänlaisia ongelmia. Junat ovat olleet itse asiassa jopa hämmästyttävän aikataulussaan. Matka täältä Plovdivista pääkaupunki Sofiaan (130 km) maksaa  ykkösluokassa 11 BGN, eli noin 5,60€. Ykkösluokka täällä tarkoittaa vain hieman isompia istuimia. Ei muuta.  

Viime kesän reissuilla tuli junilla ajeltua myös muualla Euroopassa. Saksan junat toimivat kuin… no, Saksan junat. Aikataulut ovat verrattain pitävät ja hinnat ihan ok. Ei ryöstöä, mutta ei ihan ilmaistakaan. Puolalaiset junat puolestaan, kun olet menossa vaikkapa Saksasta Puolaan, tulevat hakemaan matkustajat Saksasta. Junat ovat toimivia. Ei minkäänlaista valittamista. Ei myöskään Puolan sisäisestä liikenteestä. Niin puolalaisissa kuin saksalaisissa junissa toimii jopa ilmastointi. Sellaista ylellisyyttä ei Bulgarian junista löydy. Niissä ei edes ikkunat pysy auki. 

juna22.jpg

Englannissa en matkustaisi junalla. Ne ovat nimittäin aivan törkykalliita. Ok, siellä liikennettä hoitaa useampi yhtiö, ja hinnat vaihtelevat, mutta kaikki ne junat jotka itse olen tsekannut, ovat olleet oikeasti ihan tolkuttoman kalliita. Niinpä olen kulkenut, jos en itse ole ollut ratissa, Englannissa busseilla. Ne toimivat siellä hyvin, eivätkä maksa ihan kauheasti. 

Junatarinat näköjään venyivät joten jatketaan bussi- ja vuokra-auto -kokemuksilla sitten joulukuun jutussa. Koska silloinkaan ei ihan kauheasti tapahtunut eikä oikeastaan tehty mitään. Paitsi tietysti joulu. Mutta siitäkin sitten seuraavassa tarinassa.   

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: marraskuu, koti, Plovdiv, Bulgaria, juna, tulipalo, aikataulu, matkustus

Lokakuu 2024

Perjantai 31.1.2025 klo 15.29 - JariH

aloituskuva4.jpg

Näin ollaan juttusarjassa päästy jo lokakuuhun. Tuolloin hoidettiin ensin viime kuun puolella alkaneen työmatkan rippeet alta pois, ja palattiin kotiin. Elpymään. 

Sen verran tuossa vuoden aikana tuli liikuttua ja touhuttua, kuten edeltävistä jutuista voi lukea, että kun vihdoin lokakuun alussa päästiin kotisohvalla, ns. “normaalielämä” tuntui sangen hyvältä. Loppukuukausi menikin sitten perussetillä sisältäeni sohvaa, lenkkejä, kavereiden näkemistä sekä televisiota. Ja tietysti jääkiekon seuraamista. Synttäritkin meni tällä kertaa, kun ei ollut mikään tasavuosi, ihan arkimöllötyksessä. 

Olen tässä pitkin näiden kuukausien läpikäymistä lupaillut kirjoitella hieman kokemuksia eri matkustusvälineistä täällä Balkanilla ja ihan vähän muuallakin Euroopassa. Kun oma elämä oli lokakuun möllötysmoodissa, eikä oikeasti tapahtunut mitään, on aikaa vetää näitäkin asioita hieman yhteen. 

ohjaamo.jpg

Aloitetaan lentämisestä. Olen tottunut käyttämään tiettyjä yhtiöitä siirtymisiin. Valintojen perusteella on ollut pääsääntöisesti hinta, mutta myös aikataulut ovat sopineet minun vartalolle. En ihan kauheasti tykkää lennoista, jotka lähtevät joskus kuuden aikoihin aamulla, koska edeltävä yö jää tuolloin hyvinkin lyhyeksi kun kentällä pitää olla paljon ennen kuin kukko aloittaa kiekumisensa. Bulgarian pääkenttä, Sofian lentokenttä, sijaitsee noin 130 km päässä, eli jos kone on lähdössä aikaisin aamulla, se tarkoittaa joko matkustamista yöllä tai yöpymistä Sofiassa.  

ryanair.jpg

Eniten olen lentänyt ehkä Ryanairilla, tosin mitään virallista tilastoa en ole tästä laatinut. Mutta noin arviolta. Yhtiön hinnat, reitit ja joskus jopa aikataulut, ovat sopineet minulle. Ryanair on toiminut oikeastaan erinomaisesti, koneet ovat olleet aikatauluissaan ja kaikki muukin on pelittänyt ihan ok. Istuimet koneessa eivät nyt ole maailman parhaat ja isolle miehelle polvitilaa on suhteellisen niukasti, mutta kun maksaa hieman lisää, pääsee exit -paikalle, joka tekee reissusta huomattavasti mukavamman. Nämä paikat tosin ovat usein siiven kohdalla, joka haittaa hieman maisemien katselua vaan kun lentää riittävän korkealla, eihän sieltä näy muuta kuin pilveä. Ja kuka niitä nyt loputtomiin jaksaa tuijotella.

siipi2.jpg

Jos jostain Ryanairin kohdalla pitää vinkua, niin vingutaan priority -palvelusta. Ostat siis ‘etuoikeuden’ jolla sinun pitäisi päästä ensimmäisten joukossa koneeseen. No, yleensä pääset sitten ensimmäisten joukossa jonoon seisomaan joko putkeen tai joskus jopa kentälle - odottelemaan sitä että juuri saapuneen koneen edeltävät matkustajat saadaan ulos koneesta. Usein matka koneelle tehdään vielä bussilla, johon sulloutuvat niin priority kuin muutkin asiakkaat. Priorityyn saa toki yhden cabin bagin mukaan, joka on iso etu. Semmoisella laukullahan pärjää jo vähän pidemmänkin reissun. 

Vaan kyllä sitä tuli lennettyä muillakin yhtiöillä kuin Ryanairilla. Toinen halpalentoyhtiö, Wizz Air ei jostain syystä vakuuta lainkaan yhtä paljon. Jotenkin Wizz ei vaan toimi minulle, vaikka ihan samat sanat kuin edellä Ryanairista pätevät Wizziinkin. Edulliset hinnat, pienet tilat koneessa, ei niin mukavat penkit, jonot sisään chekkauksessa jne. Jotenkin on jäänyt mielikuva, että koneet eivät olisi olleet ihan niin tiukasti aikatauissa kuin vaikkapa Ryanair. Kaiken lisäksi Wizz lentää Sofiasta ykkösterminaalista, joka on yksi masentavampia terminaaleja joissa olen käynyt. Pieni, kulunut ja vanha - tuntuu vähän paluulta jonnekin 80 -luvulle sosialistiseen Bulgariaan. Eikä Wizzin aikataulut tai reitit ole välttämättä sopineet minulle. Lisäksi Wizzin käyttämät kentät ovat usein kaupunkien kakkos- tai jopa kolmoskenttiä, jotka saattavat sijaita hyvinkin kaukana kohdekaupungista. 

sisakuvat.jpg

Toimivia, ihan perussellaisia, yhtiöitä ovat myös puolalainen LOT ja itävaltalainen Austrian Airlines. Suuri ylläriyhtiö oli kuitenkin tämä meidän paikallinen Bulgaria Air. Yksi lento, ja myönnetään; ennakkoluulot olivat tapissa. Pelkäsin että pääsen kokemaan joskus 90 -luvulla kokemani Aeroflot -tyyppisen lennon, joka oli yksi elämäni kauheimpia lentokokemuksia. Mutta ei, Bulgaria Air toimi loistavasti. Sähköinen check-in tökki hieman, mutta kun sen sai suoritettua, kaikki oli kunnossa. Koneessa tarjoiltiin, siis myös turistiluokassa, jopa pieni ateria ruokajuomineen! Siis myös vaikkapa viiniä tai olutta! Olin suuresti hämmästynyt. Ehkä tässä oli se paluu sinne iloiselle 90-luvulle, jolloin moinen tarjoilu koneissa oli aivan tavallista. Silloinhan sai jopa polttaa tupakkaa koneen takariveissä. Rööki syttyi heti kun kapteeni sammutti turvavöiden merkkivalon. Oi aikoja, oi tapoja…

Palataan muihin matkustusmuotoihin, kuten juniin, busseihin ja autonvuokrauksiin marraskuun jutussa, mutta tähän loppuun vielä pari sanaa lentokentistä. Ensinnäkin kun suunnittelee lentomatkaa, kannattaa tarkistaa mille kentälle se on matkalla. Usein varsinkin halpalentoyhtiöt eivät lennä kaupunkien päälentokentille vaan kentille, jotka sijaitsevat joskus hyvinkin kaukana varsinaisesta kaupungista. Siirtymiseen menee sitten extra-aikaa, se maksaa ja siinä on aina omat kommervenkkinsä. 

Jos tarkoituksena on jatkaa kentältä jollain toisella lennolla, kannattaa tarkistaa etukäteen kuinka siirtyminen kentällä onnistuu. Pienillä lentokentillä tämä harvoin on ongelma, mutta suuremmilla kentillä, joissa saattaa olla useampikin terminaali, siirtyminen portilta lähtöportille ottaa aikaa. Niinpä lay overiin kannattaa varata riittävä aika. Jopa enemmän kuin kentät suosittelevat. Mikään ei ole stressaavampaa kun seisot jonossa jossakin ja tiedät että jatkolento on lähdössä hetken päästä ja sinun pitäisi olla jo portilla. Muutama kerran olen saanut kuulla aikoinani paljon lentäessäni kauhukuulutuksen: Mr. Halva, this is ABSOLUTELY final call.  The plane is leaving. Paino oli hyvin vahvasti tuossa absolutely -sanassa. Tuolloin tiesin, että nyt taitaa olla hieman kiire. Erittäin kiire.

loppukuva.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lokakuu, lennot, lentoyhtiöt, Ryanair, Wizz, LOT; Austrian, BulgariaAir, lentokenttä, matkustus

Syyskuu 2024

Tiistai 28.1.2025 klo 13.42 - JariH

aloituskuva3.jpg

Verrattain vauhdikkaan kesän jälkeen käännyttiin hiljalleen kohti syksyä. Alkoi syyskuu. Paitsi että näillä meidän leveysasteilla syyskuu on vielä aivan täysi kesäkuukausi. Jopa lokakuussa päästään helposti 25-30 asteen lämpöihin, ja niinpä parhaimpia loma-ajankohtia tulla näille huudeille lomalla ovatkin juuri syys-lokakuu. Ei ole järjettömän kuuma, uimavedet ovat kuitenkin vielä lämpimiä jos se loma suuntautuu meren äärelle, kaikki kesän palvelut ovat auki ja hinnat laskeneet jo hieman kesän huipuista. 

Meillä täällä Plovdivissa ei merta valitettavasti ole, sen sijaan meillä on syyskuussa lukuisia festivaaleja ja tapahtumia ympäri kaupunkia. Löytyy Street Partya, löytyy viini- ja ruokafestareita, taitaapa syyskuulle osua jokin kaupungin juhla- tai vuosipäiväkin. Ja luonnollisesti syyskuun 6. joka on kansallinen juhlapäivä. Tuolloin juhlitaan Bulgarian yhdistymispäivää sen kunniaksi, että vuonna 1885 Itä-Rumelia ja Bulgarian ruhtinaskunta yhdistyivät. Itä-Rumeliahan oli aikoinaan siis ottomaanien valtakunnan autonominen maakunta, joka sitten Ottomaani -valtakunnan romahdettua liitettiin Bulgariaan. Kyllä sitä kannattaa juhlia.                                            ekamatkakuva.jpg

Vuoden 2024 syyskuun alussa tuli siis kierreltyä nykyistä kotikaupunkia hyvinkin erilaisissa tilaisuuksissa. Ja valmistauduttua seuraavaan reissuun, sillä johan edellisestä oli kulunut monta viikkoa. Niinpä kuun puolessa välissä sitä mentiin jälleen. Normireissu, eli ensin junalla Sofiaan, sieltä lento Wienin josta jatkolento Dubrovnikiin. Jossa ensin yksi huili- ja valmistautumispäivä Cavtatissa ja sitten tavalliselle, jo hyvinkin tutuksi tulleelle, työreissulle. Viikko ympäri ämpäri Länsi-Balkania, jonka jälkeen paluu Dubrovnikiin. Perussettiä siis.  

Koska edessä, viikon päästä, oli toinenkin vastaava matka, ei ollut järkeä lennellä pariksi päiväksi kotiin Kroatiasta. Niinpä suunnistin muutamaksi päiväksi jo keväällä lyhyesti vierailtuun Herceg Noviin Montenegeroon. Taka-ajatuksena oli tutustua paikkaan sillä silmällä, että josko sinne voisi vaikka muuttaa. 

Herceg Novi on esitelty tarkemmin tuolla, mutta käydään se nyt tässä nopeasti läpi vielä kerran. Sehän on 30.000 ihmisen kaupunki Adrianmeren rannalla ja muodostuu pötköstä pikkukyliä. Kävin kaupungissa, kuten raportoitu, pikaisesti huhtikuussa ja se jätti tuolloin niin mukavan vaikutuksen, että pitihän sitä käydä tutkimassa tarkemmin. Kävin. Ja kyllä Herceg Novi edelleen oli sangen mukava paikka. Siellä toisin pääsee rampaamaan ylös alas aikamoisen huolella, sillä portaita ja mäkiä varsinkin Herceg Novin vanhassa kaupungissa riittää.  Siis kuntoa kaupunki, tai siellä asuminen, ainakin edellyttäisi. Eikä sovellu millään mittarilla liikuntarajoitteisille henkilöille. 

hn_portaat.jpg
Taka-ajatuksena tällä vierailulla oli siis tutkia voisiko Herceg Novi mahdollisesti olla seuraava kotipaikka. Kierreltiin ympäri Herceg Novin kyliä pitkin rannikkoa, käytiin jopa katsomassa muutamaa asuntoa, ja todettiin ettei sellaista “tämä se tuleva koti” -fiilistä ei oikein syntynyt, vaikka yksi asunto merinäköalalla aivan rannan tuntumassa löytyikin. Kämppä oli semikiinnostava. Jopa niin kiinnostava, että alettiin tutkailla minkälainen byrokratia oleskelulupien ja erilaisten terveyteen liittyvien asioiden hoitaminen Montenegrossa asuessa olisi edessä. Montenegrohan ei kuulu EU:hun, joka tekee muutaman pikku extratwistin asioihin. 

Ja kyllähän se loppupeleissä sitten on sitten niin, että vaikka Herceg Novi sijaitsee vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Kroatian, eli EU:n rajasta, kynnys muuttaa sinne on tehty niin korkeaksi, että vaikka kuinka houkuttelisi, edessä olisi ollut sen verran haasteita, että ajatus muutosta piti haudata. Oleskelulupa olisi virallisesti vaatinut joko oman yrityksen perustamista, opiskelun aloittamista Montenegrossa tai melkoisen summan sijoittamista maahan. Toki, kuten näissä maissa usein on yleistä, erilaisia enemmän tai vähemmän virallisia kiertoreittejä oleskeluluvan saamiseksi olisi löytynyt, mutta riskit muodostuivat sen verran suuriksi että ajatus muutosta hautautui niiden alle.

hn_ranta.jpg
Uuteen paikkaan, tai edes maahan, muuttaminen ei ole koskaan muodostanut ihan kauhean korkeaa kynnystä, mutta Montenegron kohdalla se oli kuitenkin hieman liian suuri. Valitettavasti. Muutoinhan Herceg Novissa olisi kaikki vaatimukset olleet hyvinkin kohdillaan, lentokenttä olisi ollut riittävän lähellä, tosin rajan takana mutta kuitenkin vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. Lisäksi kaupunki sijaitsee meren rannalla, jota täällä Plovdivissa todellakin kaipaan. 

Herceg Novi -keikan jälkeen siirryttiin sitten takaisin Kroatian puolelle odottelemaan seuraavan duunireissun alkua. Asuttiin aivan lentokentän kupeessa Cilipit -nimisessä paikassa, jossa ei todellakaan ollut oikeastaan mitään. Paitsi lentokenttä muutaman sadan metrin päässä. Lähimpään ravintolaan ja kauppaan sai rampata valtatien piennarta jonkun 1,5 kilometriä. Mutta paikka toimi siihen tarkoitukseen johon se tällä kertaa oli suunniteltu toimivan; vuorokauden odotteluun.

Sitten mentiin taas. Perusduunimatka, josta ei nyt ihan kauheasti ole raportoitavaa. Paitsi se, että tykkään ihan kauheasti tavata näille matkoille osallistuvia uusia ihmisiä, tykkään reissata heidän kanssaan ja touhuta kaikenlaista matkan aikana. Reissu alkoi siis syyskuussa jatkuen lokakuun puolelle, joten seuraava juttu alkaa keskeltä juuri alkanutta matkaa. Ihmetellään lokakuun raportissa sitten niin reissun tapahtumia kuin muutenkin lokakuuta. Joten tervetuloa takaisin muutaman päivän kuluttua. 

viimeinen_kuva.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syyskuu, Herceg Novi, Montenegro, Kroatia, Cavtat, Adrianmeri, ranta, koti

Elokuu 2024

Sunnuntai 26.1.2025 klo 17.22 - JariH

ljujana2.jpg

Heinäkuun lopussa, eli edellisessä postauksessa, jäätiin notkumaan Ljubljanaan Sloveniaan, jota on tähän elokuun alkuun ihan pakko hehkuttaa vielä vähän. Ljubljana nyt vaan on miellyttävä kaupunki, siellä on sangen kaunis ja hyvin hoidettu vanhakaupunki, mukava ympäristö ja kiva tunnelma. Jos kaupunki sijaitsisi meren rannalla, se saattaisi olla kovinkin korkealla mahdollisen muuton kohteena. Vaan ilman merta…. Mjaa. 

Ljubljana ei ollut kuitenkaan varsinainen syy, miksi jumittimme Sloveniassa. Varsinainen syy oli häät, jonne oli tullut kutsu jo ajat sitten ja jonne oltiin matkustettu vähän pidemmän kaavan mukaan kuten edeltävien kuukausien jutuista on mahdollista havaita. Häitä ei järjestetty kaupungissa, vaan noin 75 kilometrin päässä metsässä sijaitsevalla, kuvankauniilla virkistymisalueella. 

haat.jpg

Näissä häissä ei menty kirkkoon, näissä häissä ei vihkimisen jälkeen siirrytty jonnekin juhlapaikkaan syömään, tanssimaan valssia ja muita iskelmiä kuten niin kovin monesti suomalaisissa häissä tehdään. Näissä häissä vihkipari vihittiin keskelle metsää rakennetun eräänlaisen “alttarin” edessä jonka jälkeen syötiin, tanssittiin ja juhlittiin ulkona. Tarjolla oli ruokaa, juomaa, ohjelmaa, trubaduureja ja taisi siellä pari bändiäkin veivata. Illalla oli vielä iso nuotio, jossa paistettiin vaahtokarkkeja. Oli kivaa. Ja mukavaa. Vaikka en tanssinut. Enkä paistanut niitä vaahtiksia. Eikä ollut niitä suomi-iskelmiä.

Hääkutsussa oli mainittiin erikseen, että kannattaa huomioida vaatetusta valitessaan, että koko tapahtuma on ulkona ja maaperä saattaa olla vaikeakulkuinen. Onneksi ilmat suosi, onneksi oli kaunis aurinkoinen päivä. Jos se olisi ollut sateinen, saattaisi muistikuvat häistä, jotka nyt olivat yksi kesän kohokohdista, olla hieman erilainen. Nyt mieleen jäi erinomaisen hyvin järjestetty tilaisuus, joka oli hieman erilainen mihin totuttu. Häihin mentiin muuten hyvin herraskaisesti Mersulla. Hienolla sellaisella, jonka autovuokraamo Sixt ystävällisesti upgradasi. 

mersu.jpg
Kun uusi aviopari oli saateltu onnellisesti avioliiton satamaan, oli kotimatkan aika. Olihan sitä oli hetken aikaan reissattu. Niinpä Ljubljanasta junaan jolla Zagrebiin Kroatiaan. Siellä meni pari päivää. Zagreb oli hyvinkin tuttu jo entisestään, joten siitä ei sen enempää. Ihan mukava kylä. Seuraavaksi vuorossa oli vajaan 400 kilometrin bussisiirtymä Belgradiin Serbiaan. Ja koska Belgradista ei todellakaan, komeaa auringonlaskua lukuunottamatta, ole paljon kerrottavaa eikä varsinkaan hehkutettavaa, ei hehkuteta. Todetaan vain lyhyesti, että kaupunki oli synkkä, ankea ja toi mieleen vanhat iloiset neuvostoajat. Varsinkin kun Belgradin pääkävelykadulla kaupiteltiin Putin -paitoja. En ostanut. Ai niin, olihan Belgradissa hyvä italialainen ravintola. 

zagreb.jpg

Seuraavaksi oli suunniteltu Bla Bla Car -siirtymä Belgradista Sofiaan. Varattiin kyyti. Ensimmäinen kuljettaja, jolle matka oli jo maksettu, peruutti. Kertoi ystävällisesti about päivää ennen sovittua tapaamista ettei pääsekään reissuun. Tämä oli vielä semi-ok. Seuraava kyyti, joka oli varattu ja maksettu edellisen tilalle, ei sitten ollutkaan ihan niin ok. Piti tavata kuljettaja Belgradin jonkin ison ostoskeskuksen pihalla, joka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella. Siellä sitten seistä törötettiin aamulla anivarhain odottamassa että herra ilmestyisi autonsa kanssa paikalle. Ei ilmestynyt. Ei kuulunut eikä näkynyt. Eikä vastannut puhelimeen.  

Näiden Bla Bla Car -kyytien ja muiden vastaavien palveluiden kanssa on syytä olla hyvin tarkkana jos niitä on ajatellut käyttävänsä itäisessä Euroopassa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Keski-Euroopassa homma pelittää erinomaisesti, itäisessä osassa ei. Siellä ei vaan voi luottaa siihen mitä on sovittu. Täytyy muuten todeta samaan hengenvetoon, että itse Bla Bla Car, eli siis yhtiö joka näitä kyytejä välittää, toimii sangen ammattimaisesti. Palaute meni perille ja maksettujen, mutta peruuntuneiden, kyytien rahat palautettiin kohtuuajassa. 

Siispä suunnitelma C käyttöön. Löytyi bussiyhteys Belgradista Sofiaan. Joten ei muuta kuin paikallisbussilla korvesta takaisin keskustaan ja linja-autoasemalle. Bussi lähtisi iltapäivällä, joten aikaa jäi pyöriä vielä vähän masentavassa Belgradissa. Aamun peruutusten jälkeen tunnelma ei todellakaan ollut kovin katossa eikä kaupungin venäläistyylinen ankeus suinkaan parantanut sitä. 

belgrad4.jpg

Lopulta päästiin kotimatkalle. Hieman reilut neljä tuntia bussimatkaa, jotka muuten toimivat näissä Jugoslavian vanhoissa osavaltioissa verrattain hyvin, ovat suurinpiirtein aikatauluissaan eivätkä maksa kauheasti. Illalla oltiin Sofiassa, jossa yö hotellissa ja seuraavana aamuna junalla kotiin. 

Näin oli kesän reissu heitetty. Tulihan siinä matkustuspäiviä ja kilometrejä, tuli nähtyä ja koettua paljon, todella paljon. Itse asiassa reissu kesti 56 päivää eli 8 viikkoa, joka on tekoälyn laskujen mukaan 1,8 kuukautta. Vaan jos ihan rehellisiä ollaan, kun vihdoin päästiin kotiin, kyllä sitä oli melkoisen loppu. Väsynyt, mutta jollain kumman tavalla kuitenkin onnellinen. Koska vaikka väsytti, ja mietti, että vastaavaa reissua ei enää ikinä, olihan se loppupeleissä kuitenkin vähän semmoinen ‘once in the lifetime’ -keikka. Loppukuukausi meni pyykkiä pesten ja huilaten, sillä syyskuussa oli taasen muutama retki odottelemassa. Niistä sitten enemmän seuraavassa jutussa.

reittikartta2.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: elokuu, häät, Ljubljana, Slovenia, kotimatka, pitkä matka, kesä, Neuvostoliitto

Heinäkuu 2024

Torstai 23.1.2025 klo 10.15 - JariH

aloituskuva2.jpg

Heinäkuu 2024 oli lähes naurettava. Oikeasti. Koko kuukausi matkalla, tuhansia kilometrejä, 8 eri maata, kymmeniä eri kaupunkeja, kyliä ja muita paikkoja. Matkaa tehtiin niin matkailu- kuin henkilöautoilla, busseilla, junilla, taidettiinpa sitä jossain välissä vähän lentääkin. Ja koska kohteita, niin mielenkiintoisia kuin vähän vähemmän mielenkiintoisia, tuli eteen niin paljon että kaikkien mainitseminen tässä kohtaa on täysin mahdotonta, keskitytään taas, kuten kesäkuussakin, paikkoihin jotka tekivät suurimman vaikutuksen tai olivat muuten vaan yllättävämpiä. 

Kesäkuun raportti päättyi Sevillaan, jossa hetken huili. Kun kaupunki oli otettu haltuun, ja huilattu, vuokrattiin asuntoauto. Jälleen. Eli tehtiin taas Road Surferin kanssa diili siitä, että siirretään asuntoauto Sevillasta Mullheimiin Saksaan. Joten eikun matkaan.

santa.jpg

Ensimmäinen pysähdys toi mukanaan yllätyksen. Todella mukavan kaupungin nimeltään Salamanca. Hieno kaupunki, josta ei etukäteen ollut minkäänlaista tietoa, mutta kun siellä sitten pyöri, vaikutus oli suuri. Todella suuri. Jopa niin suuri, että Salamancasta piti hankkia t-paita. T-paitahan hankitaan vain paikoista, jonne haluan päästä joskus takaisin tai joista muuten vaan tykkään. Nyt kaapista löytyy Salamanca -paita. 

Reissu jatkui Espanjasta Ranskan kautta Luxemburgiin. Ja taas yllätyttiin. Ja vaikuttuttiin. Mielessä pyöri aikaisempi vierailu 30-40 vuotta sitten Luxemburgissa josta oli jäänyt mieleen lähinnä joku tori ja kalliit hinnat. Ja se, etten tajunnut, että kaupungissa/maassa voi maksella asioita D-markoilla, että siellä ei välttämättä tarvitse vaihtaa paikallista valuuttaa…. 

luxemburg.jpg
Tällä kertaa asuntoauto pistettiin kunnon parkkiin ja lähdettiin kävellen tutustumaan kaupunkiin. Ja kuten todettu, Luxemburg pääsi yllättämään. Oli hieno, kiva, mukava ja miellyttävän fiiliksen omaava paikkakunta jossa tällä kertaa pärjäsi euroilla. Ihan t-paidan arvoinen kylä! Jos Luxemburg ei olisi niin järjettömän kallis paikka asua, saattaisi hyvinkin olla että se olisi muuttolistalla verrattain korkealla. Mutta eipä sitä todellakaan ole varaa maksella Luxemburgin vuokria. Siksi täytyy tyytyä fiilistelemään kaupunkia ihan näin etänä. Ja ehkä vierailla siellä uudestaan.  

Lopulta päädyttiin Mullheimiin jossa palautettiin ensin asuntoauto Road Surferin varikolle ja  huilailtiin, koska seuraavaa siirtoautoa piti odotella pari päivää. Ja suunnitella reissua, sillä seuraava auto oli Englannissa, jossa se piti ajaa Brightonista Edinburghiin. Ja miksipä ei. Piti vaan päästä ensin Saksasta Englantiin. Tällä kertaa matka tehtiin Keski-Euroopassa erinomaisen hyvin toimivalla Bla Bla Carilla. Bla Bla Carissa yksityiset ihmiset tarjoavat kyytejä jos/kun heidän autossa on tilaa. Eli ilmoittavat reittinsä ja sitten sinä voi buukata takapenkin ja reissata heidän kanssaan. Toimii hyvin Keski-Euroopassa, täällä Balkanilla ei todellakaan toimi. Tästä lisää ensi kuun jutussa. 

Mutta siis Enkkuihin. Siellä oli erinomaisen mielenkiintoista ajella asuntoautolla, joka sattui olemaan todella suuri, itseasiassa suurin niistä neljästä autosta jolla kesällä 24 ajeltiin. Autossa oli enkkutyyliin ratti ja vaihdekeppi väärällä puolella ja muutenkin koko liikenne tapahtui väärinpäin. Meni hetki ennenkuin asiat tulivat tutuiksi. Siis liikenne, auto ja paikalliset tavat. Englannissahan niin etäisyydet kuin nopeusrajoitukset ilmoitetaan maileissa. Niitä piti sitten koittaa käännellä kilometreiksi. Jänskätti kyllä koko setti melkoisesti. 

york.jpg

Mutta takaisin vaikuttaviin ja yllättäviin paikkoihin. Joista ensimmäinen, ehkä ujosti mieleen jäänyt Brightonin rannan jälkeen, oli York. Todellakin mukava, hieno, nätti ja historiallinen kaupunki. Ai niin, ennen Yorkiin saapumista istuttiin perinteisessä englantilaisessa pubissa Eastbourne -nimisessä pikku kylässä paikallisten joukossa katsomassa jalkapallon EM -kisojen loppuottelu. Englanti hävisi, joten tunnelma ei välttämättä ollut ihan tapissa. Pubin omistaja tarjoili kesken pelin pizzaa, jota oli vähintäänkin riittävästi. Yorkista ostettiin muuten t-paita. Koska se oli niim hieno paikka. Suosittelen käväisemään jos siellä päin liikutte. 

enkku.jpg
Asuntoauto piti viedä siis Edinburghiin. Ja vietiin. Jopa ilman kolhuja, vaikka auto oli siis suuri, liikenne, ajaminen ja kaikki tapahtui väärinpäin. Matkalla käytiin yöpymässä kavereiden pihalla, käytiin Holy Islandilla ja lopulta saavuttiin Skotlantiin Edinburghiin. Joka oli lievähkö pettymys. Jotenkin harmaa suurkaupnki, josta ainakaan minä en oikein saanut otetta. Niinpä en omista Edinburghin t-paitaa. Sitä paitsi Edinburghissa satoi. Kuten saarivaltakunnassa melkoisen usein tekee. 

Sitten oli vuorossa mielenkiintoinen siirtymä. Väärinpäin ajettava auto oli viety, kuten sovittu, Edinburghiin, mutta uusi siirtosoppari, eli neljäs tälle kesälle, oli jo valmis. Auto olisi Marburgissa Saksassa ja se piti siirtää Veneziaan Italiaan. Piti vaan päästä Englannista Saksaan. Ja kyllähän se onnistui. Tosin ensin piti huilata pari päivää Manchesterissa, josta sitten bussilla Leedsin lentokentälle. Sieltä lento Ibizan kautta Frankfurtiin, josta junalla Marburgiin. Kuka sanoi että matkustaminen olisi helppoa ja yksinkertaista? Tuo keikaus Ibizan kautta muuten johtui puhtaasti siitä, että lennot tulivat sitä kautta selvästi edullisemmiksi kuin että olisi lennetty suoraan Englannista Saksaan. Eikä tälle legille sattunut löytymään Bla Bla Caria. 

Marburgista jälleen uusi asuntoauto alle ja nokka kohti Veneziaa. Matka suuntautui tällä kertaa Ranskan, joka oli sivumennen sanoen yllättävän kallis maa, Sveitsin vuorien ja muutaman mukavan kaupungin kautta Italiaan ja Veneziaan. Tosin suinkaan sinne, missä ne kanaalit ja kondolit ovat vaan hieman Venezian ulkopuolelle jonne auto toimitettiin. Sveitsistä voi muuten todeta, että vaikka maa on kallis, sieltä löytyy todella hienoja maisemia. Kuten  vuoret ja kaupunki nimeltä Lugano. Tykkäsin. Molemmista. 

lugano.jpg
Heinäkuu päättyi lopulta Ljubljanaan Sloveniaan. Reissu Veneziasta Sloveniaan suoritettiin tällä kertaa junalla. Käydään läpi näiden eri matkustusmuotojen arvostelut ja kokemukset  vaikka elokuussa, jolloin ei ihan heinäkuun mittakaavassa reissattu ja on enemmän aikaa sekä tilaa kaikelle muulle. 
Mutta Ljubljana. Hieno kaupunkin. Ja yksi niistä ylläreistä, jotka heinäkuun reissulle sattuivat. Ja kyllä, minulla on Ljubljana t-paita. Mutta palataan kaupunkiin uudemman kerran elokuun jutussa, koska kyllähän sitä niin silloinkin kaikenlaista tapahtui.    
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: heinäkuu, 2024, matka, reissu, matkailuauto, juna, bussi, lentokone

Kesäkuu 2024

Tiistai 21.1.2025 klo 14.38 - JariH

 halva2.jpg

Taisin tuossa joku kuukausi sitten uhkailla, että kesäkuusta alkaen jutut ovat pitkiä ja polveilevia. Ja niin ne näyttävät olevan. Koska niin paljon on sattunut ja tapahtunut. Ja on niin paljon kerrottavaa. Kun valmistauduin kirjoittamaan tätä juttua, huomasin, että kovasti pitää karsia tapahtumia, reissukohteita ja muita nähtävyyksiä. Jotain on pakko jättää pois. Jopa kuvia. Mutta mennään. Vaikka vähän lyhennettynä. 

Ennen kuin aloitetaan reissut, käydään lääkärissä. Tai itse asiassa useammassa lääkärissä. Kyseessä on siis pari kuukautta sitten löydetyn pääpatin, jota ammattikielellä kutsutaan kai aneurysmaksi, jälkitarkastus. Otettiin MRI -kuva, nähtiin kolme lääkäriä ja todettiin, että pään onteloissa ei edelleenkään ole sen suurempia pullistumia Sen sijaan siellä on polyyppeja. Jotka ovat siis hyvänlaatuisia nenä- ja korvakäytävien limakalvopullistumia. Yhden lääkärin mukaan löytyneet pullistumat olivat “suurimmat mitä hän on koskaan nähnyt”, toisen lääkärin mukaan taasen “ihan normaalikokoisia”. Kummankin mielestä ne olisi kuitenkin hyvä leikata jossain välissä pois. Hyvä on, jossain välissä sitten. Toistaiseksi ne eivät haittaa menoa. Joten pullistelkoot kaikessa rauhassa. 

Itse reissut alkoivat pikaisella vierailulla Kreikan Kavalassa, joka oli sangen mäkinen, mutta muutoin mukava kaupunki. Ja sijaitsee ihan tuossa naapurissa, eli 250 kilometrin päässä Plovdivista. Pikkaisen kierreltiin toki myös ympäristöä, ja voidaankin  todeta, että jos historia on Plovdivissa esillä ihan joka paikassa, kyllä sitä samaista historiaa löytyy Kreikastakin.Tuli nimittäin käveltyä mm roomalaisessa Philippos -kaupungissa. Erinomaisen hyvin säilyneillä kaupungin raunioilla. Ehdoton käyntisuositus. 

Kreikan jälkeen sitten ihan tosissaan reissulle. Ensin Mustanmeren bulgarialaiseen rannikkokaupunki Burgasiin, josta lento Puolan Krakovaan. Sieltä lyhyt, yhden päivän, pistäytyminen Varsovaan, jonka jälkeen siirtyminen Katowiceen. Katowicen pääkohde oli Auschwitzin keskitysleirimuseo, joka oli todella vaikuttava ja koskettava, jopa liikuttava, kokemus. Veti sangen hiljaiseksi kun näki, koki ja kuuli asioista joita kyseisellä leirillä oli tapahtunut. Jälleen kerran vahva suositus käynnille.

auswitch.jpg

Katowicesta hypättiin junaan, jonka kyydissä takaisin Krakovaan, josta lento Saksan Memmingeniin. Memmingen on pienen pieni kaupunki lähellä Muncheniä, jonne ns. halpalentoyhtiöt, kuten vaikkapa Ryanair, lentävät koska Munchenin kenttä on niille liian kallis. Memmingenistä pääsee Muncheniin sangen joustavasti, sieltä menee paikallisjuna about kerran tunnissa Munchenin päärautatieasemalla. Matka kestää vähän reilun tunnin. 

mohko.jpg

Ja sitten alkoi “The Suunnitelma”. Roadsurfer -niminen asuntoautovuokraamo tarjoaa edullisia asuntoautovuokrauksia ihmisille, jotka haluavat siirtää yhtiön autoja paikasta a paikkaan b. Eli siirtää autoja heidän vuokrauspisteiden välillä. Roadsurfer kutsuu näitä vuokrauksia rallyiksi. Ja rallylle oltiin menossa. Asuntoauto Munchenista, joka pitäisi ajella Espanjan Sevillaan. Ja näin tehtiin. Reissukohteita, kiinnostavia paikkakuntia ja nähtävyyksiä alkoi matkan aikana kertymään siihen tahtiin, että kaikkien käytyjen paikkojen esittely tässä yhteydessä on täysin mahdotonta. Viisainta lienee siis keskittyä tärkeimpiin kohteisiin, niihin jotka tekivät jonkinlaisen vaikutuksen. 

Matkalle sattui useampikin sellainen kohde/kaupunki, josta tiesi jo etukäteen jotain ja jonka osasi odottaa tarjoavan mielenkiintoisia ja/tai kauniita maisemia ja kokemuksia. Mutta kyllä matkalle mahtui myös yllätyksiä, josta ei etukäteen välttämättä ollut kuullutkaan tai joista ei osannut odottaa mitään. Mainittakoon muuten tähän väliin, että tuo reissu, Munchenistä Sevillaan, on tällaiseen siirtoajoon hieman liian pitkä, varsinkin kun aikaa on vain seitsemän päivää. Ja varsinkin jos haluaa nähdä asioita. Kilometrejä kertyy kuitenkin reilut 2.400. Tämä ensimmäinen Rally olikin hyvin paljon läpiajoa ja suorittamista. Olkookin, että kyllähän sitä kuitenkin tuli nähtyä ja koettua melkoisen paljon matkan varrelle osunutta kaunista ja mieleenpainuvaa.

insbruck.jpg

Kuten vaikka Itävallan Innsbruck. Sen vanha kaupunki oli todella kaunis ja kaupungin sijainti vuorten kainalossa ei suinkaan vähentänyt Innsbruckin kauneutta. Hieno paikka. Seuraavaksi siirryttiin Monacoon, oikeastaan ihan vaan siksi, että kun näille kulmille osuu, pitäähän sitä Monacossa käydä. Ja käytiinhän sitä. Ihan vaan todetaksemme, että Monacon keskustasta on täysin mahdotonta löytää parkkipaikkaa. Varsinkin kun olet liikkeellä matkailuautolla. Monacosta jäi mieleen pienet kujat, mäet ja tietysti se tunnettu tunneli, jota pitkin formulatkin ajelevat. Kaupunki jäi tällä kertaa hyvinkin pitkälti ihan läpiajokaupungiksi. 

Sitten Andorraan. Ja vuorelle. Semmoiseen 2.500 metrin korkeuteen. Jossa oli kylmä. Ja lunta. Mutta kyllä kannatti käydä. Jollei muuten niin maisemien ja mielenkiintoisen ajomatkan ansiosta. Moisia mäkiäkun on ihan kiva ajella niin ylös kuin alas. Sitä paitsi Andorran pääkaupunki, Andorra la Vella, on mukava kaupunki. Ihan törkeän kallis toki, mutta mukava paikka pysähtyä. 

andorra.jpg
Andorrasta matka jatkui Espanjan puolelle ja muutaman pikku paikan kautta Valenciaan. Joka on pakko mainita, jos ei muuten niin siksi, että onhan se iso. Ja ihan ok paikka käydä. Ehkä joskus vielä pitää viettää vähän pidempi aika kaupungissa, nyt aikataulu painoi. Valitettavasti. Niinpä matka jatkui, itse asiassa täysin hetken mielijohteesta ja ilman minkäälaista etukäteissuunnittelua Espanjan eteläkärkeen ja Gibraltarille. Tai tarkemmin sanottuna, Gibraltarin portille, sillä matkailuautolla ei itse isolle kivelle ole asiaa. Mutta toki tulihan sielläkin käytyä. Fiilistelemässä hieman omituista tunnelmaa. Gibraltarilla on  nimittäin ihan täysi brittimeno, vaikka ollaan Espanjassa. Hinnat olivat luokkaa turisti, luonnollisesti, vaikka ei ollut edes huippusesonki, mutta siitä huolimatta päätettiin käydä kiertoajelulla, joka suuntautuu ylös itse kivelle. Suosittelen vahvasti. Kiertiksellä näkee paljon, kuulee historiasta ja tapaa ne kuuluisat apinat. Ja maksaa itsensä kipeäksi. 
gibraltar.jpg

Gibraltarilta suunnistettiin sitten lopulliseen kohteeseen Sevillaan, jonne auto piti siis toimittaa. Ja toimitettiin. Sevillassa huilattiin, koska kuten edellä todettu, siirtymä Munchenistä Sevillaan seitsemässä päivässä on melkoinen rypistys. Piti oikeasti hetkinen huilata, sillä heinäkuun puolella samainen meno jatkuu. 

Sevilla oli yllätyskaupunki, se oli yllättävän mukava paikka. Ja onhan Sevilla flamencon koti. Tanssi piti tietty käydä tsekkaamassa pienessä paikallisessa baarissa ihan paikallisten esiintyjien flamenkoidessa kitaran säestyksellä. Oli kokemus, hyvinkin autenttinen kokemus. Kannattaa siis kierrellä, ja etsiä niitä paikallisia paikkoja joissa flamenkoidaan niiden turistiträppien sijaan.  

sevilla.jpg

Näin on kesäkuu paketissa. Kuten alussa todettu, iso osa paikoista ja kokemuksista jäi kertomatta, mutta eiköhän tässä ne päällimmäiset ja tärkeimmät tullut mainituksi. Meno jatkuu, jos mahdollista, ehkäpä vieläkin hieman vauhdikkaampana heinäkuussa. Joten stay tuned. Taas. 

Lopuksi vielä jonkinmoinen kesäkuun reittikartta. 

reittikartta.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesäkuu, Eurooppa, kiertomatka, Puola, Monaco, Andorra, Espanja, Roadsurfer, rally, nenä, lääkäri

Toukokuu 2024

Lauantai 18.1.2025 klo 14.02 - JariH

aloitus.jpg

Kun aloitin kirjoittamaan tätä vuoden 2024 toukokuun juttua, mietin että sehän taisi olla vähän sellainen välikuukausi verrattain vauhdikkaiden huhti- ja kesäkuun välillä. Sitten kurkkasin kalenteriin, että mitäs sitä oikein on toukokuussa touhuttu, ja huomaisin, että eihän sitä nyt sitten kuitenkaan ihan turhaksi kuukaudeksi näemmä voi kutsua.

Lähdetään liikkeelle siitä, että olin työmatkalla kuukauden puoleen väliin asti. Eli kun lähdin reissuun 10.04., palasin kotiin toukokuun 11. päivä. Notkuin ympäri Balkania siis sellaiset kevyet 4,5 viikkoa. Voin muuten sivumennen sanoen kertoa, että on verrattain haastavaa pakata moiselle reissulle, varsinkin jos/kun mukaan ei oteta repun lisäksi muuta kuin yksi cabin bag -laukku, joka ei saa painaa kuin 8 kiloa. Itse valitsin taktiikaksi etukäteen valmiiksi katsotut pesulat. Pesetin paitoja, kalsareita ja muuta pyykkiä parikin kertaa matkan aikana.

jalat_altaalla.jpg

Tuon reippaan kuukauden aikana vedin matkanjohtajan hommissa kolme erilaista ryhmää. Ryhmien välissä oli aina muutama päivä elpymistä, jotka makailin hotelleissa palautuen, pyykkiä pesten ja huilaten. Tulen muuten jossain välissä tässä kevään aikana lisäämään näille sivuille hotelliarvioita, luonnollisesti keskittyen pitkälti Balkanin maihin. Toki arvioiden sekaan saattaa mahtua myös hotelleja muista maista, jos sellaisia on sattunut eteen, mutta koitan keskittyä sivuilla jo valmiiksi esiteltyihin kohteisiin/kaupunkeihin. 

Toukokuun puolessa välissä tulin sitten vaihteeksi kotiin. Suoraan Bulgarian kesään. Sillä kyllähän täällä toukokuussa on jo ihan täysi kesä. Itse asiassa toukokuu on yksi parhaimpia vuodenaikoja Plovdivissa, koska lämpötila on vielä sangen siedettävä. Myöhemmin kesällä heinä-elokuussa elohopea saattaa nimittäin kivuta reippaasti yli neljänkymmenen. Ja se ei todellakaan ole miellyttävää. Varsinkin kun täällä merta ei ole mailla eikä halmeilla. 

Loppukuukausi meni palautuessa, nykyisen kotikaupunkini tapahtumatarjontaan tutustuen ja kesäkuuhun valmistuen. Sillä silloin tapahtuu taas. Paljon. Kuten vaikka jatkotutkimuksia huhtikuussa löytyneestä pääpatista. Ja luonnollisesti ‘vähän’ reissuja. Tällä kertaa kuitenkin ihan omia sellaisia. Eli oikein lomareissuja! Stay siis tuned.

duunit_loppu.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toukokuu, työmatka, 2024, kevät, kesä, Dubrovnik, meri, kuumuus

Huhtikuu 2024

Torstai 16.1.2025 klo 17.02 - JariH

Auringonlasku_aloitus.jpg

Kas niin, nyt on juttusarjassa käyty läpi kolme vuoden 2024 tylsintä kuukautta. Sitten mennään! Kovaa, koko ajan ja joka paikkaan. Luvassa on seuraavien kuukausien aikana pitkiä ja polveilevia tarinoita. Ja reissuja. Tervetuloa mukaan. 

Huhtikuu 2024 alkoi jännittävästi. Olin lähdössä pitkälle työreissulle 10.04. Lennot oli varattu, hotellit oli varattu, yhteistyökumppaneiden kanssa sovittu asiat, valmistautumiset ja matkasuunnitelmat tehty. Lähtöpäivä oli keskiviikko. 

Erinäisistä syistä johtuen menin lääkäriin edeltävän viikon torstaina. Minua tutki kaksi lääkäriä ja heidän diagnoosinsa mukaan aivovaltimossani saattaa olla pullistuma. Joka itse asiassa voi hoitamattomana olla jopa hengenvaarallinen. Saattaa pää räjähtää. Sananmukaisesti. Sanoivat, että tarvitsen välitöntä hoitoa, tai ainakin tarkemman tutkimuksen. Nousi lievähkö kylmä hiki, koska pahimmassa tapauksessa joutuisin järjestelemään tulevia reissuja, jo sovittuja töitä, melkoisesti. Jos siis makaisin sairaalassa jonkun ihmeen aivoleikkauksen jälkeen. Joten ei muuta kuin siltä seisomalta Sofiaan Bulgarian johtavan aivokirurgian professorin juttusille. 

Tapaaminen oli hämmentävä. Kuten niin moni asia tässä maassa. Vaikka kysymyksessä on ‘maan johtava’ asiantuntija, mitään ajanvarausta ei tehty vaan menin herran oven taakse kolkuttelemaan ja kerroin, että lääkärini Plovdivista käski tulla. Ja kaikki toimi! Minut kuvattiin, kuvat tutkittiin ja käteeni lyötiin diagnoosi. Päivässä. Ilman etukäteisvarausta. Kaikki oli kunnossa eikä aivoissa sitten lopulta ole mitään pullistumia. Siellä on vaan tavallista laajempi verisuoni, joka näyttää pullistumalta kuvissa. Kuolemantuomio peruttu ja reissulupa tulevalle matkalla myönnetty. Pääni ei tulisi ainakaan verisuonien takia räjähtämään. 

Joten matkaan. Lensin, kuten tavaksi näyttää muodostuvan, Sofiasta Wienin kautta Dubrovnikiin. Reitti on mukava, koneenvaihto Wienissä on joustava eikä siellä tarvitse notkua liian kauan. Mutta kuitenkin sen verran, että ehtii käydä loungessa. Wienissä on muuten ihan asiallinen Austria lounge. Reissu onnistuu vieläpä päivässä, jopa siten että olet perillä Dubrovnikissa ihmisten ajoissa. Toivottavasti aikataulut eivät kovin kauheasti muutu tälle vuodelle koska vastaavia reissuja näyttäisi olevan tuloillaan tänäkin vuonna tässä muutaman kuukauden kuluttua. 

Olin perillä Dubrovnikissa päivää ennen töiden alkua, koska haluan yleensä asettautua ja valmistautua. Dubrovnikista voitte lukea muuten tarkemmin täältä. Ja Kroatiasta tästä. Asiakkaat saapuivat perjantaina ja heidän kanssaan heitettiin ‘perinteinen’ lenkki. Dubrovnikista Trebinjeen, sieltä Kotorin kautta Podgoricaan, josta matka jatkuu Kosovoon ja Pristinaan. Täältä Skopjen kautta pariksi päiväksi Pohjois-Makedonian Ohridiin jonka jälkeen Albaniassa Tiranan kautta Skhoderiin. Reissun viimeisenä päivänä siirrytään sitten Albaniasta takaisin Dubrovnikiin, josta asiakkaat lentävät perjantaiaamuna takaisin kotiin. Kaikista näistä kohteista löytyy jutut näiltä sivuilta. Reissulle pääsee kun vierailee ja tekee varauksen Matkapoikien sivuilta. Matkoja on vuonna 2025 viisi kappaletta. Eikä maksa paljon. Ei ainakaan liikaa.

Seuraavaksi oli muutama päivä vapaata, jotka vietin osittain Dubrovnikissa ja osittain matkustamalla. Tietysti. Koska miksi pysyä paikallaan kun on mahdollista matkustaa? Myös silloin kun on jo matkalla….. Käväisin töiden välillä uudestaan Trebinjessä, josta sitten Montenegron Herceg Noviin. Olin kuullut kaupungista positiivisia asioita ja kun en kaupungissa ollut koskaan käynyt, pitihän se käydä tutkimassa. Kovasti tykkäsin. Herceg Noviin palataan vielä tämän vuoden puolella. Sitten takaisin Dubrovnikiin. 

Tähän väliin menosuosituksia Dubrovnikissa. Vaikka vanhakaupunki houkutteleekin, kaupungista löytyy paljon, hyvinkin paljon, myös muuta. Koska internetissä ei enää ole ihan kauheasti tilaa, mainitsen tässä ajan ja tilanpuutteen vuoksi vain muutaman esimerkin joissa vierailla sitten kun se vanhakaupunki on kierretty. Ennenkuin lähdetään eteenpäin, muistutettakoon että kannattaa, jos lompakko kestää verrattain mellevän sisäänpääsymaksun, viettää muutama tunti vanhankaupungin muureilla, josta on kohtuullisen hienot maisemat vähän joka suuntaan. Ja kun muurit on kierretty, voi sitten alkaa ihmetellä mitä muuta Dubrovnikissa voi touhuta.                                     

lapad.jpg

Aloitetaan ihmettely Lapadin alueesta, joka on noin 5 kilometriä vanhastakaupungista sijaitseva kaupunginosa. Lapadista löytyy mukavia majoituspaikkoja, ravintoloita, uimarantoja ja maisemareittejä joita lampsia. Jos kiinnostaa kurkata paikkoja, joissa paikallisetkin viettävät aikaansa, kannattaa käväistä Gruzin kaupunginosassa. Se on hieman kaupunkimaisempi kuin Lapad, mutta täältäkin löytyy mielenkiintoista tutkittavaa. Kuten vaikka satama, josta lähtee laivoja Dubrovnikin edustan Elaphitin saaristoon, jonka kolme suurinta saarta ovat erinomaisen mukava päiväretkikohteita. Jadrolinjan laivareissu joko Sipanin, Lopudin tai Kolopecin saarelle on sangen mukava tapa viettää kesäpäivä. 

saaret.jpg


Kaupungin toisella puolella, hieman ennen lentokenttää kasitien varrella, sijaitsee Kupari -niminen kylä. Kupari on sananmukaisesti hotellien hautausmaa, sillä siellä sijaitsee raunioituneita hotelleja, jotka toimivat aikoinaan Jugoslavian armeijan virkistäytymis- ja palautumispaikkoina. Eli armeijan lomakohteena. Alueen kapasiteetti oli tuolloin peräti 4.500 vierasta. Nykyään  Kuparissa voi loikoilla uimarannalla vanhojen, luotien, pommien ja tykistöammusten tuohoamien hotelliruumiiden varjossa. Tunnelma on jännä. Ehdoton käyntisuositus jos/kun Dubrovnikin keskusta on nähty. Kupariin pääsee kaupungista paikallisbussilla.

kupari.jpg

Huilipäivien (ja matkavinkkien) jälkeen takaisin töihin. Seuraavaksi hommia painettiin siten, että asuttiin Dubrovnikissa, josta lyhyitä retkiä kaupungissa ja kaupungin ympäristöön. Asiakkaat lähti kotiin huhtikuun lopussa, ja minä jäin Dubrovnikiin odottelemaan seuraavaa ryhmää. Niinpä tämä työmatka, joka alkoi huhtikuun alussa lievällä jännityksellä, jatkui. Olin ollut reissunpäällä tähän mennessä lähes kolme viikkoa ja lisää oli tuloillaan. Siitä, ja paljosta muusta, sitten kun päästään toukokuulle. Eli seuraavassa kirjoituksessa.

muurikuvaloppu.jpg

           

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: verisuonet, työ, kesä, Dubrovnik, Matkapojat, matkatoimisto, Adrianmeri

Maaliskuu 2024

Keskiviikko 15.1.2025 klo 11.49 - JariH

             

IMG-20240324-WA00012.jpg

Taisin tuossa edellisessä kirjoituksessa, jossa kerroin helmikuun tapahtumista, varoitella  valmiiksi ettei maaliskuussa 2024 tapahtunut mitään. Nyt voin vahvistaa, ettei todellakaan tapahtunut. Maaliskuun, joka näyttäisi olleen lähes vuoden tylsin kuukausi, ainoat hyvät puolet ovat kevään vauhdikas eteneminen ja se, että maaliskuussa aletaan yleensä jo suunnitella myöhäisemmän kevään ja kesän tapahtumia. Ja asioiden suunnittelu on aina kivaa. Itseasiassa reissujen suunnittelu on yksi lempipuuhiani. Tykkään kovasti tutkia millä, miten ja milloin pääsen paikkoihin, missä asun, mitä teen jne. Tuota hommaa tehtiin viime vuoden maaliskussa, ja sitä tehdään taatusti myös tänä vuonna kunhan ensin päästään riittävän pitkälle tätä vuotta. Kun kevään ja kesän aktiviteetit alkavat lähestyä. 

vanha.jpg

Vuoden 2024 maaliskuu meni pitkälti kotipaikkaan tutustuen. Eli ihan paikalliseen pyörimiseen. Kun kurkkasin kalenteriin paljastui että maaliskuussa on tavattu paljon täällä Plovdivissa asuvia expatseja ja touhuttu heidän kanssaan kaikenlaista. Plovdivissa vaikuttaa hyvin aktiivinen ulkomaalaisyhteisö, siis yhteisö, johon kuuluu tänne syystä tai toisesta muuttaneita ulkomaalaisia. Todettakoon tähän väliin, koska se aina tuntuu kiinnostavan, että minun tietojen mukaan täällä ei asu muita suomalaisia kuin minä. Expatsit järjestevät tapaamisia, meilllä on lukupiirejä, on kirjoitusryhmiä, tanssiryhmiä, hikingryhmiä ja tietysti kielikursseja. Täytyy sanoa, että Kroatiaan, tai tarkemmin Splitin ympäristöön verrattuna, Plovdivin kansainvälinen yhteisö on huomattavasti aktiivisempi. Joka on ymmärrettävää sikäli, että Plovidiv on (suur)kaupunki, kun taas Kastela, jossa asuin Kroatiassa, on lähinnä pikku kylä, joka elää pitkälti turismista eikä välttämättä kerää niin paljon ulkomaalaisia ympärivuotiseen asumiseen. 

Vaan kyllä sitä jotain tuli maaliskuussa 2024 tehtyä. Kuten todettu, liikkuminen oli pitkälti paikallista. Joka sinänsä oli mukavaa sillä siinä sivussa näki ja löysi aivan uusia kohteita nykyisestä kotikaupungista. Sitä paitsi kelit olivat kohdallaan. Maaliskuu, varsinkin sen loppupuoli, on nimittäin parhaimmillaan jo shortsikuukausi. 

kukeri.jpg

Lähialuematkoilla tutuksi tuli myös paikallinen kukeri -perinne. Se on perinteinen balkkanilainen rituaali, jonka tarkoituksena on karkoittaa pahoja henkiä. Kukerissa miehet pukeutuvat koko vartalon peittäviin pukuihin, joita koristaa usein eläinten naamiot. Puvuissa on myös suuria kelloja, ja näin ollen miesryhmän liikkuessa kilkatus on melkoista. Perinteen mukaan kukerit kävelevät ja tanssivat kylien läpi, usein yöaikaan jotta 'aurinko ei ottaisi heitä kiinni'. Kyseinen perinne on tuttu läpi koko Balkanin mukaanlukien Kreikka ja Romania. 

Nykypäivänä kukeri -juhlia järjestetään useissa kylissä ja kaupungeissa. Juhlissa esiintyy useita eri ryhmiä, jotka 'kilpailevat' keskenään siitä, kuka on komeimmin pukeutunut, kuka kilisee ja kolisee parhaiten. Eli kuka niitä pahoja henkiä karkoittaa parhaiten. Tällaisessä juhlassa tuossa Plovdivin lähikylässä kävin minäkin. Ja olihan se kokemus. Mukavat kyläjuhlat siis. 

Näin siis tylsähkö maaliskuu 2024. Kuten tuolla alussa kerroin, maaliskuussa suunnitellaan ykeensä jo tulevia reissuja, joa niin tehtiin viime maaliskuussakin. Ja suunnittelun tuloksia alkaa näkymään heti seuraavassa, huhtikuun postauksessa. 

plov.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaliskuu, 2024, historia, kevät, tapahtumat

Helmikuu 2024

Lauantai 11.1.2025 klo 13.50 - JariH

Täytyy heti tähän alkuun tunnustaa, että tämä viime vuoden helmikuun läpikäyminen vastusti ihan kauheasti. Syynä lienee se, että helmikuu 2024 oli todella tylsä. Ihan niinkuin sitä seuraava maaliskuukin. Helmikuussa ei ollut oikeastaan mitään muuta ilonaiheita kuin se, että se on, onneksi, vuoden lyhyin kuukausi. Toisin kuin maaliskuu, jossa sitten taas on ne 'perinteiset' 31 päivää. 

Kaiken lisäksi nämä kuukaudet ovat tänäkin vuonna jälleen ihan tuossa nurkan takana. Huoh.                              

aanestys2.jpg

Mutta jotain raportoitavaa sitä helmikuussa 2024 kuitenkin kertyi. Heti kuukauden alussa piti käydä valitsemassa Suomelle presidentti. Ja nauttia luonnollisesti äänestykseen oleellisena kuuluvat vaalikahvit. Tämä tarkoitti junamatkaa Sofian suurlähetystöön. Kun ääni oli annettu, hengailtiin pari vuorokautta vielä Sofiassa. Täytyy todeta, ettei Sofia oikein kyllä innosta. Onhan se toki pääkaupunki, ja sitäkautta Bulgarian suurin kaupunki 1.200.000 asukkaallaan, onhan se toki maan talouden, kulttuurin ja koulutuksen veturi kuten lähes jokainen pääkaupunki Euroopassa tai ainakin Balkanilla yleensä on, mutta vaikkapa asuminen Sofiassa - juu ei. Ei oikein nappaile. Jotenkin Sofia ei vaan sytytä. Kun tässä maassa on niin paljon parempiakin vaihtoehtoja. Kuten vaikka Plovdiv. Sofiassa on ihan mukava käväistä, ja siellä on ihan mukava viettää muutama päivä, kunhan sieltä pääsee sitten pois.  

Sofian reissun jälkeen loppukuukausi oli pitkälti hengaillua kotosalla. Kelit olivat kyllä kohdillaan, täällä meillä kun kevät alkaa pukata päälle parhaimmillaan jo helmikuussa. Se tarkoittaa aurinkoisina päivinä helposti sellaisia 15 asteen päivälämpötiloja. Mutta toisaalta, jotkut toiset päivät saattavat sitten olla kylmiä, sateisia ja tuulisia. Joten jos suunnittelet jostain ihmeen syystä keväistä lomamatkaa Bulgariaan, helmikuu ei välttämättä vielä ole ihan oikea kuukausi. 

plovidivmaisema.jpg

Hengailun ohessa tuli käytyä katsomassa paikallista jalkapalloa. Meillä on täällä Plovdivissa kaksi Bulgarian pääsarjassa pelaavaa joukuetta, Lokomotive tai Botev Plovdiv. Jälkimmäinen sai, luonnollisesti bulgarialaiseen tapaan kauhean riidan ja sotkujen jälkeen, upouuden stadionin valmiiksi ja pelikuntoon viime kaudella sarjan jo pyöriessä täysillä. Pitihän se käydä tarkistamassa. Koska Botev -stadion sijaitsee huomattavasti lähempänä kotia, on Botev Plovidista muodostumassa sitten hiljalleen se 'minun joukkkue', joka seuraan ja ehkä jopa hieman fanitankin. Saatan käydä katsomassa pelejä jopa stadionilla. Liput peleihin maksavat muuten semmoisesta 5 eurosta alkaen aina 35 euroon. Tuohon kalliimpaan hintaan kuuluu buffet ruokailu normaaleine ruokajuomineen mukaanlukien olut ja viini. Koska olen vanhempi herrasmies, jolla lienee oikeus jo hieman nauttiakin, istuskelen yleensä juurikin tuossa 35 euron VIP -katsomossa. Jossa on huomattavasti miellyttävämpää kuin viiden euron päätykatsomossa.   

                                           botev_plovdiv.jpg

Jalkapalloniiloille kerrotakoon, että tällä kaudella, talvitauon ollessa juuri nyt meneillään, Botev Plovdiv on sarjataulukossa toisena, tosin 13 pistettä johtavan Ludogoretsin perässä. Kaupungin toinen seura, Lokomotiv, on puolestaan 16 joukkueen sarjassa sijalla 13, eikä näin ollen ole pääsemässä keväällä runkosarjan jälkeen alkavaan ylempään loppusarjaan vaan joutuu vääntämään putoamista vastaan karsintasarjassa. Pelejä on tosin vielä paljon jäljellä, nyt on pelattu vasta 19 kierrosta kolmestakymmenestä, joten tilanteet saattavat muuttua vielä monta kertaa. 

Näin. Tässä oli helmikuu 2024. Kuten ylläolevasta voi päätellä, oikeastaan mitään kauhean mullistavaa ei tuossa kuukaudessa tapahtunut. Ja voin antaa pienen vinkin, mitään kauhean mullistavaa ei tule tapahtumaan myöskään seuraavassa kuukaudessa. Silti kirjoittelen raportin maaliskuusta tässä jonain päivänä. Joten stay tuned.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helmikuu, 2024, vuoden alku, kuukausi, äänestys, presidentti, tylsyys, lyhyt kuukausi

Tammikuu 2024

Perjantai 10.1.2025 - JariH

Lupailin tuossa muutama päivä sitten, että kirjoittelen tänne mitä elämässäni tapahtui vuonna 2024. Eli lupasin kirjoittaa jonkinlaisen vuosikatsauksen elämästäni. Tästä se nyt sitten alkaa ja koska vuosi yleisesti ja perinteisiin perustuen alkaa tammikuusta, tämäkin tarina alkaa siitä. Siis tammikuusta 2024.

Tiedän jo kirjoittaessani, että nämä jutut tuskin kovin suurta kiinnostusta suuressa yleisössä herättävät, mutta itselleni vuoden 2024 läpikäyminen toimii jonkinlaisena terapiana ja jääpähän tänne internetin ihmeelliseen maailmaan eräänlainen vuosikertomus. Minun elämästäni. Sen verran voin luvata, että kyllä tässä tämän sarjan, joka lienee 12 osainen, koska kun viimeksi tarkastin vuodessa oli ainakin tuolloin 12 kuukautta, sekaan saattaa mahtua jotain asiaakin. Epäilen nimittäin vahvasti, että jossain välissä saatan hieman arvostella asioita/palveluita ja tuoda muutenkin muutamia mielipiteitä erilaisista jutuista esille.

Aloitetaan. Tammikuun 24 alku meni kotona Plovdivissa. Jossa oli talvi, toisin kuin juuri nyt. Tänään, vuoden 2025 tammikuussa 10. päivä, Plovdivissa paistaa aurinko ja lämpöä on rapiat 12 astetta. Sanoisin että on sangen keväinen ilma. Toisin oli vuosi sitten, silloin oli kylmä kuten alla olevasta kuvasta lenkille pukeutuneesta miehestä voitte päätellä. Taisipa päivänä muutamana olla jopa lunta. Joka tosin häipyi verrattain nopeasti kuten täällä on tapana.

lenkkikuva.jpg

Puolessa välissä kuukautta alkoi matkustelu. Jota tämä vuonna tulee riittämään. Jos jaksat pysyä mukana, huomaat kyllä että Eurooppaa on vuonna 2024 tullut kierrettyä.

Tammikuussa lähdettiin ensin junalla Sofiaan, josta Bulgaria Airilla Frankfurtiin. Tähän väliin täytyy todeta, että kyseinen lentoyhtiö aiheutti etukäteen lievää panikointia, mieleen nousi omat kokemukset 90 -luvulta kun jouduin syystä tai toisesta joskus lentämään Aeroflotilla. Ne lennot, jos jotkut, olivat kokemuksia. Mutta Bulgaria Air yllätti. Koneet olivat siistejä, palvelu hyvää ja mikä hämmentävintä, lennolla tarjoiltiin niin pikkupurtavaa (sämpylät) kuin hintaan sisältyvät juomat. Tarjolla oli virvoitusjuomia, viiniä, olutta jne. Väkeviä en tullut tsekkaanneeksi, mutta kyllä näillä  miedoillakin pärjäsi. Itseasiassa olo oli hieman kuin olisi palannut 90 -luvulle, jolloin mm. Finnair tarjoili samankaltaista kattausta Euroopan lennoillaan. Ei puuttunut kuin että koneen peräosaston takariveillä olisi saanut polttaa tupakkia, kuten sai vielä aikoinaan. Nyt ei saanut. Tai ei kukaan ainakaan polttanut.

Frankfuriin saavuttua huomattin, että hups, majoitusvarauksessa oli sattunut pikku moka. Piti olla yötä Frankfurt am Mainissa, mutta hotelli oli varattu Mainzista. Eli aivan eri kaupungista. Onneksi kaupunkien väli ei ole kuin hieman reilu puolen tunnin junamatka, joten eipä tuo nyt suuri ongelma ollut. Sitäpaitsi Mainz oli sangen mukava, miellyttävä "pieni" noin 200.000 asukkaan saksalainen kaupunki. Siellä oli oikeasti kiva yöpyä js kierrellä kauniita kujia. 

mainz.jpg

Seuraavana päivänä junalla Berliiniin. Sieltä lähtisi juna Varsovaan, joka oli tämän reissun pääkohde. Berliini oli, no, Berliini. Kaupungissa on tullut käytyä useammankin kerran, mutta täytyy todeta että paikka on menettänyt jotain Saksojan yhdistyttyä. Kun muuri vielä jökötti keskellä kaupunkia, Berliinissä olo aivan omanlainen tunnelma, aivan omanlainen fiilis. Tämä fiilis on nyky-Berliinistä hävinnyt, olkookin että se on yhä edelleen mukava paikka. Kuten lähes kaikki saksalaiset kaupungit. 

Berliinistä poikettiin pikaisesti Bad Bevensen -nimisessä pikkukaupungissa. Ja täytyy todeta, että jos/kun saksalaisilla autobahneille ei satu olemaan ruuhkaa, niin kyllähän ne toimivat. Valitettavan usein ne eivät toimi, koska liikennettä on niin paljon.

Takaisin Berliiniin. Josta puolalaisella junalla kohti Varsovaa. Juna toimi hyvin, vaikkakin luvattua ravintolavaunua ei ollut. Sen sijaan virkailijat kantoivat vesipulloja matkustajille. Ja matka joutui. Eikä kestänytkään kuin 4-5 tuntia. Hyvin se sujui. Ei paha. Ei paha ollenkaan.

varsova.jpg

Varsova oli tapansa mukaan tammikuun harmaa. Siellä oli lunta, siellä oli sateista ja siellä oli sangen harmaata. Aivan kuten siellä oli tänäkin vuonna kun kaupugissa käväisin. Vuosi sitten käytiin myös Puolan juutalaisten historian museossa, joka oli sangen vaikuttava kokemus. Varsinkin jos tietää edes jotain toisen maailmansodan aikaisesta Varsovan ghetosta. Veti melkoisen hiljaiseksi.

Varsovassa ollessa piti valita Suomelle vielä uusi presidentti, joten täytyi etsiä suurlahetystö ja käydä veivaamassa numero lappuun. Tämä oli siis vaalien ensimmäinen kierros.  

aanestys.jpg

Varsova tuli koettua ja matka jatkui, edelleen puolalaisella junalla, Wroclawiin joka on Helsingin kokoinen kaupunki noin 4,5 tunnin junamatkan päässä Varsovasta. Ja jälleen kerran, kuten aika usein kun menet ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia johonkin uuteen paikkaan, Wroclaw pääsi yllättämään. Kaupungin vanhakaupunki on pienehkö, mutta hyvin säilytynyt/pidetty ja todella nätti. Wroclawissa on 1200 -luvulta peräisin olevan keskusaukion ja nättien talojen lisäksi yli 800 pientä pronssista peikkoa, jotka on ripoteltu pitkin poikin kaupunkia. Sangen mukava lisä kaupugilla kiertelyyn.

wroclaw.jpg

Wroclaw valikoitu kohdekaupungiksi lähinnä siksi, että Ryanair lentää sieltä Sofiaan. Ja niin lensin minäkin. Eikö todellakaan kaduta yhtään Wrocklawissa vietetty aika, itseasiassa ei ole mitenkään poissuljettua, että sinne menisi vielä joskus uudestaan. 

Hups vaan, sitten oltiinkin takaisin Sofiassa josta privaattitaksilla kotiin Plovdiviin. Sen verran oli tullut kierrettyä, että tuntui hyvältä idealta ottaa Marinin taksi, jota olen käyttänyt useamman kerran reissuillani. Marin on vastassa lentokentällä ja ajelee Plovdiviin 1,5 tunnissa. On mukava pitkän reissun jälkeen päästä nopeasti, ja mukavasti, kotiin. 

Näin on tammikuu 2024 läpikäyty. Muutaman päivän päästä jatketaan ja jos pitkän matkan taulukon mukaan mennään, silloin lienee esillä helmikuu. Palataan silloin siis.    

Lopuksi vielä tammikuun24 reittikartta. 

Reittikartta.jpg

 

 

1 kommentti . Avainsanat: tammikuu 2024, matkustus, Saksa, Puola, Bulgaria, Sofia, Berliini, Varsova, Wroclaw,

Ja mitä se sitten maksaa?

Keskiviikko 8.1.2025 klo 16.08 - JariH

aloituskuva.jpg

     

Minä saan aika ajoin, itseasiassa melko tasaisena virtana, kysymyksiä siitä, että kuinka paljon se asuminen siellä Balkanilla oikein maksaa. Niinkuin vaikka Suomeen verrattuna. Olen vastaillut tiedusteluihin säännönmukaisen epäsäännöllisesti, mutta koska kiinnostus tuntuu taas nostavan päätään, vastaillaan nyt taas. 

Keräsin hintatietoja keskittyen pääsääntöisesti sivustoillani esiteltyihin maihin. Eli Balkanin maihin. Keräsin tiedot sangen mainiolta Numbeo -hintasivustolta. Se on sivusto, joka ei välttämättä tuota viimeisen päälle akateemista tietoa tyyliin EU:n oma tilastosivu Eurostats, vaan perustaa tietonsa ihan tavallisten ihmisten normikulutukseen. Käytännössä sivuston käyttäjät raportoivat asuin/vierailupaikkojensa hinnoista ja Numbeo kokoaa ne sitten yhteen. Näin ollen, ainakin teoriassa, sivustolla olevat hinnat ovat 'se viimeinen tieto', koska käsittääkseni tietokantaa päivitetään sangen aktiivisesti. Viralliset tilastosivut laahavat aina väkisinkin hieman jäljessä. 

Joten listauksiin. Numbeo on koostanut elintarvikkeiden, sähkön, veden ja vaatetuksen hinnat ja laskenut kuinka paljon tarvitset rahaa ruokaan ja normielämiseen eri kohteissa. Ilman vuokraa tai asumiskustannuksia. Halvin paikka Balkanilla tämän listauksen mukaan on Pohjois-Makedonia, siellä rahaa tarvitaan 183,09 euroa kuukaudessa. Kakkosena tulee Bosnia ja Hertsegovina, jonka summa on 197,58 ja kolmantena Montenegro, jossa rahaa kuluu 208,33. Asiaan, ja tarvittavaan rahamäärään, vaikuttaa luonnollisesti todella paljon valitsemasi elämäntyyli, mitä arvostat ja mihin haluat rahasi pistää, mutta koska Numbeon listaus on vertailukelpoinen eri kohteiden välillä, uskon sen antavan verrattain osuvan kuvan maiden välisistä hintaeroista. 

Koko normielämään kuluva rahalistaus edullisimmasta kalleimpaan näyttää tältä:

1) Pohjois-Makedonia              183,09€

2) Bosnia ja Hertsegovina        197,58€

3) Montenegro                        208,33€

4) Bulgaria                             223,15€

5) Slovenia                            237,67€

6) Kroatia                              238,55€

7) Albania                              239,85

Suomen vertailuluku tässä kategoriassa on muuten 329,03. 

skopje_basaari.jpg

Entäs sitten se asuminen? En ottanut tähän vertailuun asuntojen myyntihintoja vaan keskityin enemmän vuokramarkkinoihin. Hinnat ovat yhden makuuhuoneen asunnosta, joka sijaitsee kaupungin, tässä tapauksessa varmaankin pääkaupungin, keskustassa. Eikä listaus yllätä. Samat maat näyttävät heiluvan tämänkin listan kärkipaikoilla. Listaus näyttää edullisimmasta kalleimpaan tältä:

1) Bosnia ja Hertsegovina       268,50€

2) Pohjois-Makedonia             296,39€

3) Bulgaria                            415,09€

4) Albania                              489,38€

5) Montenegro                       612,57€

6) Kroatia                              628,48€

7) Slovenia                            729,88€

Ja ennenkuin kukaan alkaa kiljumaan, että enhän minä maksa lähellekkään tuollaisia summia, haluaisin korostaa että hinnat ovat ihan tavallisten ihmisten, ihan tavalliset asukkaiden, ilmoittamia hintoja, enkä usko että kenelläkään on kauheaa tarvetta vääristellä niitä. Suomen vastaava hinta on Numbeon mukaan muuten 790,96.

Henkilökohtainen huomioni kiinnittyy Kroatiaan, jossa olen asunut seitsemän vuotta. Kun aikoinani muutin maahan, hintataso oli karkeasti arvioituna ehkä noin 1/3 Suomen hinnoista. Nyt näyttäisi siltä, että hinnat ovat nousseet sevästi ja hintaero mm. Suomeen on kutistunut huomattavasti. Tämä tosiasia on havaittu kroatialaisten ystävieni ja maassa vierailleiden turistien taholla. Kroatia ei ole enää halpa maa. Se on toki yhä edelleen edullinen, mutta ei halpa. Ei varsinkaan turistikeskuksissa, joiden hinnat alkavat olla jo Suomen tasolla. 

Ja lopuksi Numbeon koostama Quality of Life -listaus. Olen aina suhtautunut hyvin skeptisesti näihin elämänlaatua mittaaviin tutkimuksiin, sillä toinen tykkää jostain, joku toinen taas jotain muusta. Ja kyllähän ne henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat väkisin siihen miltä se elämä tuntuu. 

Numbeon elämänlaatututkimus perustuu käyttäjien kokemuksiin. Pisteet eri maille on jaettu sivuston käyttäjien ilmoittamien ostovoiman, saastumisasteen, asuinkustannusten, turvallisuuden ja terveydenhoitotilanteen perusteella. Kuten sanottu kokemukset ovat taatusti hyvin subjektiivisia, mutta antanevat kuitenkin jonkinmoisen kuvan kyseisen maan tilanteesta. Niinpä listaus on hieman erilainen kuin edelliset, puhtaasti hintoihin perustuneet, listat.

1) Slovenia                            179,3

2) Kroatia                              174,6

3) Bulgaria                            143,8

4) Bosnia ja Hertsegovina       134,8

5) Pohjois-Makedonia             120,3

6) Albania                             104,3

Montenegro ei ollut syystä tai toisesta tässä vertailussa mukana. Suomen arvo Quality of Life listauksessa oli muuten 203,8.

Näin. Tämä oli siis yhteenveto Balkanin maista eri sektoreilla mitattuna. Tarkemmin asiasta löytyy tietoa Numbeon -sivustolta, joka mielestäni antaa sangen kattavan kuvan ajantasaisesta hintatasosta. Kannattaa surfailla, jos asia kiinnostaa tarkemmin. 

Mitä johtopäätöksiä näistä listoista sitten voi vedellä? En minä tiedä. Kukin lukee varmasti niitä juuri niinkuin itse katsoo aiheelliseksi. Itse totesin ainakin tuon edellä mainitun Kroatian hintatason nousun ja hämmästyin Albanian matalasta sijoituksesta niin hintataso- kuin asumisvertailussa - eikä se elämänlaatukaan siellä näyttäisi olevan kovin korkea. Slovenian kärkisijoituksen elämänlaadussa allekirjoitan täysin, se on ollut yksi miellyttävimmistä  maista joissa olen tänä vuonna vieraillut. Muutoin tämä tutkimus, eikä nämä listat, juurikaan yllättäneet. Bosnia on halpa, samoin Pohjois-Makedonia. Bulgaria keikkuun kalleimpien ja edullisimpien maiden välimaastossa. 

Kaiken kaikkiaan Balkanin maat näyttäisivät olevan suhteellisen edullisia, ainakin jos niitä vertaa Suomeen. Elämänlaatua löytyy jonkinverran, mutta ei ehkä ihan niin paljon kuin Suomessa on totuttu. Paitsi elämänlaatu on, kuten todettu, hyvin subjektiivinen käsitys. Joku tykkää siitä, että uimaranta on kävelymatkan päässä ja talvi kestää kuukauden, joku saattaa tykätä miinus 30 asteen pakkasesta ja puolen vuoden pimeydestä. Ja kaikki ovat oikeassa.                           

tyhjakatu.jpg

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hintataso, Balkan, Bulgaria, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Albania, Montenegro, asuminen, ruoka, eläke

Uusivuosi rankkasateessa

Maanantai 6.1.2025 klo 13.36 - JariH

"Olisiko hyvä idea viettää uudenvuodenvaihde vaikka Liverpoolissa?" Kysymys heräsi joskus hieman ennen joulua, ja vastaus oli luonnollisesti että mikä ettei. Varsinkin kun heti uudenvuoden jälkeen piti tietyistä syistä käydä Varsovassa ja varsinkin kun Ryanair lentää omasta kotikaupungista Plovdivista suoraan Englantiin. Miksipä ei siis pikku mutka Iso-Britanian kautta matkalla Puolaan. 

Plovidivin lentokenttä on pieni. Sieltä ei lennetä vakituisesti kuin kolmeen eri kohteeseen, jotka kaikki sijaitsevat Iso-Britaniassa. Niinpä kentällä ei ole ruuhkaa, lähtöselvitykseen eikä turvatarkastukseen ei juurikaan ole jonoja, koska kentällä ei ole ihmisiä. Vaan eipä siellä ole juuri palveluitakaan, kentältä löytyy naurettavan pieni "tax-free" myymälä ja kahvio, josta saa ylihinnoiteltua olutta, kahvia ja mikrossa lämmitettyä pakastepizzaa. Kannattaa siis tankata ennenkuin suunnistaa Plovdivin kentälle. 

PlovdivKentta.jpg

Plovdivista lentää Ryanair, josta täytyy todeta, että yhtiö suorittaa nykyään kyllä verrattain vankasti. Olen lentänyt Ryanairilla viime aikoina paljon ja en muista että lennot olisivat olleet kovasti myöhässä ikinä. En pidä myöhästymisenä jotain 15 minuutin laahaamista, sillä Euroopan ilmatila on nykyään niin täynnä että vartin klappi on sangen luonnollista. Ja sitä sattuu myös 'ihan oikeille' lentoyhtiöillekin.

Bulgaria sijiatsee hämmentävän kaukana Englannista. Tai ainakin Plovdin Manchesterista, jonne siis lensin. Puuduttavan, lähes neljän tunnin lennon jälkeen, Ryanair laskeutui Manchesteriin, josta matka jatkui Liverpooliin. Bussilla, koska oman kokemukseni mukaan linja-autot toimivat saarivaltiossa sangen hyvin. Ehkä paremmin jopa kuin junat. Tällä kertaa National Express yhtiön kännykkäsovellus ei toiminut, joten en saanut ostettua bussilippua sitä kautta. Onneksi kuski myi, tosin vain käteisellä, liput ja näin reissu jatkui sutjakasti kohti Liverpoolia. Kaupunkihan sijaitsee vain vajaan tunnin matkan päässä Manchesterista. Bussimatka maksoi 10 puntaa/henkilö. Eli about 12€.

Liverpool1.jpg

Liverpoolissa satoi. Kuten Iso-Britaniassa on tapana. Siellähän sataa aina. Tällä kertaa sade, ja tuuli, oli kuitenkin niin poikkeuksellista että uudenvuoden juhlat ilotulituksineen oli peruutettu. Ei pelkästään Liverpoolissa, vaan lähes koko maassa. Koko saarivaltakunnan suurin ja perinteisin uudenvuodenjuhla Edinburgissa oli sekin peruutettu, mutta BBC:n televisioima ilotulitus Lontoossa järjestettiin. Toki senkin toteutumista seurattiin uutissa tarkoin, koska tuuli oli niin voimakas, että viranomaiset olivat kahden vaiheilla uskaltavatko he antaa luvan rakettien ampumiseen. 

Lopulta lupa heltisi. Onneksi. Koska jopa ihan pelkästään televisiosta seuraten Lontoon ilotulitus oli mahtava. Aivan täysin käsittämättömän kokoinen ja näyttävä. Olenkin hieman kateellinen niille sadalletuhannelle ihmiselle, jotka olivat kokoontuneet Thames -joen rantaan seuraamaan tuota häppeninkiä livenä. Kokemus oli taatusti vaikuttava. 

Asuin, ja vietin uudenvuodenaaton, Liverpoolissa Staybridge Suites -nimisessä hotellissa. Joka on sivumennen sanoen sangen mukava, nuorekas ja rento hotelli. Varustettu hyvällä aamiaisella vieläpä, joka kuuluu majoituksen hintaan. Vahva suositus kyseiselle hotellille. 

Staybridge Suites sijiatsee Royal Albert Dock -alueella. Se on alunperin avattu vuonna 1846 ja oli ensimmäinen valuraudasta, tiilestä ja kivestä rakennettu, maailman ensimmäinen palamaton varastointijärjestelmä. Nykyään alue on entisöity ja restauroitu yhdeksi Liverpoolin merkittävämmäksi nähtävyydeksi, josta löytyy lukematon määrä kahviloita, ravintoloita, museoita ja muuta nähtävää. Sangen mukava paikka kierrellä. Jopa siinä tyypillisessä englantilaisessa sateessa. 

No entäs se Liverpool sitten? Kaupungissa ei kovin kauaa tarvitse tallata ennekuin huomaa että sieltä on kotoisin eräs kohtuullisen tunnettu orkesteri. John, Paul, Ringo ja George ovat esillä ihan joka paikassa, Beatlesin mukaan on nimetty niin katuja, kahviloita, kioskeja, baareja ja museoita. Ja tietysti yhteelle on pystytetty myös patsas, josta luonnollisesti piti ottaa kuva.

Beatles.jpg 

Yksi ihan must paikka Liverpoolissa, edelliseen viitaten, oli vierailu Cavern Clubilla, josta koko Beatles tarina sai alkunsa. Esiinnyttyään ensimmäisen kerran Cavern Clubin lavalla 9. helmikuuta 1961, yhtye nousi samaiselle lavalle seuraavan kahden vuoden aikana peräti 292 kertaa. Joten pakkohan se siellä oli käydä. Ja kyllä kannatti. Vierailu Cavern Clubilla oli ehdottomasti yksi sateisen uudenvuodenmatkan huippukohdista. Huolimatta lähes riistohintaisesta oluesta ja viiden punnan sisäänpääsymaksusta. Olin paikalla keskipäivällä, mutta klubi oli lähes täynnä ja sen kahdella lavalla esiintyi kummallakin kitaristi. Ja aivan oikein, joka toinen biisi oli Beatlesin tuotantoa. Jälleen kerran vahva suositus jos Liverpooliin joskus eksytte. Menkää aistimaan historiaa. Kannattaa. 

Cavern.jpg

Ja sitten nokka kohti Varsovaa. Jossa vierailu tammikuussa alkaa olla hiljalleen jo perinne. Tällä kertaa olin varannut majoituksen airbn kautta. Piti olla mukava asunto keittiöineen, mutta kun saavuin paikalle, rappukäytävän ilmoitustaululla oli varoitus, että rakennuksessa on havaittu bed bugseja, joiden suomenkielinen nimi taitaa olla lude. Jotka ovat siitä viheliäisiä kavereita, että tarttuvat tavaroihisi ja matkustavat mukanasi leviten sitten sinne minne ikinä menetkään. Suoritin täyskäännöksen rappukäytävässä ja ilmoitin airbn päivystajälle etten todellakaan majoitu kyseisessä paikassa. Airbn hoiti asian erinomaisesti, ymmärsi ja palautti maksut todella nopeasti. Ja minä löysin hotellin. Mukavan sellaisen. 

Hotelli oli Marriott ketjuun kuuluva Moxy Praga. Ja ei, se ei ollut huippuhintainen eikä edes huippulaatuinen hotelli kuten Marriott -nimestä saattaisi päätellä, sen sijaan se oli sangen rento ja välitön hotelli, joka itseasiassa kustansi samanverran kuin ludekämppä olisi maksanut. Hotelissa ei luonnollisesti ollut keittiötä huoneessa, mutta muutoin majoitus oli erinomaisen mukava ja miellyttävä. Ei tarvitse kovin kauaa miettiä minne suuntaa seuraavalla Varsovan matkallaan. Moxysta saattoi tulla vakkarimajoittaja vaikka se sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Varsovassa toimii julkinen liikenne hyvin, joten jos välttämättä haluaa vierailla vaikkapa vanhassa kaupungissa, ei matka sinne ole mikään kauhea kynnys. 

Jos Liverpoolissa satoi vettä, Varsovassa satoi lunta. Lunta! Eli oli talvi. Niinkuin kalenterin mukaan kai pitääkin olla. Muutoin Varsova jätti jotenkin harmaan kuvan, kaupunki oli tällä kertaa ankea, väritön ja jotenkin muutenkin vähän masentava. Arvioon saattaa vaikuttaa toki se, että tällä kertaa ei käyty vanhassa kaupungissa eikä edes ihan ydinkeskustassa, vaan aikaa vietettiin pitkälti hieman keskustan ulkopuolella. Ei nyt varsinaisesti lähiössä, mutta kuitenkin vähän reunalla. En välttämättä haluaisi asua Varsovassa talvella. Ainakaan siellä reunalla.

Kun aloitin tämän jutun Ryanairilla, niin palataan vielä samaan yhtiöön. Kirjoitin, että yhtiö suorittaa vahvasti ja pitää aikataulunsa kohtuullisen hyvin, mutta samaan hengenvetoon täytyy huomata se, että yhtiö lentää usein ns. kakkoskentille, eli kentille jotka sijaitsevat hieman varsinaisen kohteen ulkopuolella. Niin myös Varsovassa. Ryanair lentää siellä Modlinin kentälle, joka kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Matka kaupungin keskustaan kestää tunnin, maksaakin jonkun verran, joten se kannattaa huomioida kun vertailee hintoja. Ja tekee aikatauluja. 

Itse lensin Chopinin kentältä, eli Varsovan pääkentältä, kotiin. Tai no Sofiaan. Enkä edes Ryanairilla vaan puolalaisella LOT'lla. Joka sekin suoritti ihan vahvasti. Sofiasta Plovdiviin sitten junalla. Bulgarialaisella junalla. Jotka ovat parantaneet tässä muutaman vuoden aikana vahvasti. Kalusto alkaa olla ihan ok, eikä aikataulutkaan enää mätä ihan niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Tällä kertaa taisimme olla myöhässä vaan jonkun puolisen tuntia.  

Näin saatiin vuosi 2025 käyntiin. Koska tässä tammikuussa ei ole luvassa kovasti mitään raportoitavaa, aloitan kohtapuoliin juttusarjan vuoden 2024 tapahtumista. Joita riittää. Mennään kuukausi kerrallaan ja aloitetaan tammikuusta 2024. Sovitaan vaikka, että tällä viikolla. Myöhemmin. Stay tuned. 

Varsovavika.jpg

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, ilotulitus, juhlat, Plovdiv, Bulgaria, Liverpool, matka, Varsova, Puola, Englanti, Puola, sade,

Hyvä uuttavuotta!

Tiistai 31.12.2024 klo 7.14 - JariH

IMG_1735621564486.jpg

Meillä on kirjassamme jälleen 365 tyhjää sivua. Kirjoitetaan siihen hyvä tarina.

We have 365 blank pages in our book. Let’s write a good one.

Happy New Year!
Честита Нова Година!
Sretna Nova godina!

T. JariH

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, ilotulitus, juhlat, Plovdiv, Bulgaria, 2025

Ulkosuomalainen joulu

Keskiviikko 25.12.2024 klo 16.41 - JariH

Yksi meille ulkosuomalaisille näin joulun aikaan toistuvasti esitetty kysymys kuuluu, että kuinka te selviätte joulusta? Teettekö paikallisen joulun? Ettehän te siellä mitään perinteistä suomalaista joulua kykene järjestämään?’ Ette varmaan saa  edes mitään suomalaisia jouluherkkuja?
 
No, ei saada ei. Ei ainakaan kaikkia. Eikä ainakaan täällä. Siksi pitää soveltaa. Vähän niinkuin vaikkapa täällä Bulgariassa jouluna vuonna 2024. Tässä tarina siitä.
joulualoitus.jpg
 
Onneksi on jo sen verran ikää, että saa jouluna(kin) syödä tasan sitä mitä haluaa eikä ole pakko maistella kaikkea sellaista, josta tietää jo etukäteen ettei tykkää. Niinpä myös tämän vuoden joulupöytä rakennettiin siltä pohjalta, että siinä on vain sellaisia ruokia, joita on mukava syödä. Siinä ei siis ollut tänäkään vuonna lipeäkalaa. Eikä valkokastiketta. Tai kaalia.
kalalautanen.jpg
Sen sijaan pöydästä löytyi graavilohta. Ihan itse graavattuna. Lohella ja silleillä, joita saa paikallisesta Ikeasta, aloiteltiin. Ja hyvin aloiteltiinkin. Hyvää oli, graavaus onnistui erinomaisesti ja Ikean sillit maistuivat hyvinkin kotoisilta, toisin kuin nämä paikalliset sillit, joihin en vielä ole tottunut. Tai sitten ne ovat yksinkertaisesti pahoja. 
juustolautanen.jpg
Väliin vedettiin juustolautanen. Yksi puute tässä maassa, johon en ole löytänyt ainakaan vielä ratkaisua, on Bulgarian juustovalikoima. Peruselintarvikekaupasta, joihin luen paikallisten lisäksi myös Lidlin ja Kauflandin, saa kyllä ihan hyviä perusjuustoja, mutta jos vähänkin erikoisempaa etsit, niitä ei löydy. Mistään. Vika on siis joko Bulgariassa tai minussa. 
 
Kun tässä tätä ruokalistaa käydään läpi, ei pidä unohtaa läpi ruokailun, joka kesti siis koko päivän, mukana kulkenutta itsetehtyä joululimppua. Varsinaista valmista joululimppua, kuten minä sen suomalaisena käsitän, en täältä ole löytänyt, mutta kun itse tekee, limpusta saa just sellaisen kun haluaa. Ja hyvin oli leipä tehty tänä vuonna. Limppu oli juuri sellaista kun joululimpun pitääkin olla. 
 
leipa.jpg
Onko joulua ilman joulutorttuja? Tai järjetöntä määrää suklaata? Kaikki tietää, että ei ole. Mutta onko Bulgariassa valmista voitaikinaa niinkuin Suomessa ja jopa Kroatiassa on? Ja mikä on Bulgarian suklaatilanne? Ensimmäiseen, taikinakysymykseen, vastaus on että ei ole. Kaikki valmiina saatavat taikinat ovat jonkinlaisia marganriinipohjaisia taikinoita, joista ei todellakaan joulutorttuja tehdä. Vaan äkkiäkös sitä nyt yhden torttutaikinan pyöräyttää. Ja kaulitsee. Lisäksi, koska paikallinen luumuhillo on aivan järjettömän makeaa eikä muutenkaan kauhean kehuttavaa, samalla siinä sitten keittelee luumuista täytteen tortuille. Saapahan ainakin juuri sellaista mitä haluaa. Ja kappas, yks’kaks sinulla onkin pellillinen joulutorttuja valmiina! Ja toinen puoli taikinasta pakkasessa odottamassa aikaa, kun taas alkaa yllättäen tehdä mieli torttua. Vaikka sitten kesäkuussa.
tortut.jpg 
Entä se suklaa? Lähtökohtatilanne on yksinkertaisesti se, että (halvat) bulgarialaiset suklaakonvehtit ovat lähes syömäkelvottomia. Äklömakeita, omituisella suklaalla ja vieläkin omituisemmalla täytteellä varustettuja palleroita. Tokihan ne on sitten lopulta on  pakko syödä, koska ne nyt kuitenkin tuli hankituksi vaikka pahoja ovatkin. Hyvä puoli näissä etäisesti suklaakohvehteja muistuttavissa klönteissä on se, etteivät maksa yhtään mitään. Konvehtirasia, jossa on useampi vaihtoehto, maksaa maksimissaan 15 BGN, joka euroissa on alle kahdeksan. Mutta. Tässäkin asiassa laatu seuraa hintaa. Laitapa suklaarasiaan viisikymppiä (BGN), eli noin 25 €, johan alkaa laatu, ja maku, parantua. Valmistusmaa tosin muuttuu siinä samalla, laatikossa saattaa lukea vaikkapa Made in Switzerland, mutta väliäkös tuolla. Pääasia on, että suklaa, ja konvehtien sisällöt, ovat hyviä. Tai edes irvistelemättä syötäviä. Tämä joulun ykköseksi nousi muuten Bailey’sin konvehdit, jotka maksoivat maltaita. Ja ovat valmistettu Irlannissa. Suklaa niihin on tehty Belgiassa. Joten eipä ihme että maksoivat. 
 
Ja lopulta se joulun pääasia eli kinkku. Ennen sitä kuitenkin imelletty perunalaatikko, joka on ihan must joulupöydässä. Ja ei, arvasitte oikein, imellettyä perunalaatikkoa ei saa Bulgariasta. Joten sekin täytyy tehdä itse. Niinpä se sitten tehtiin itse, kaikkine imellytyksineen. Laatikko ja imellytys tehtiin luonnollisesti Marttojen ohjeilla, joita suosittelen hyvin vahvasti kaikkeen alkaen siivousvinkeistä ikkunanpesun kautta ruoanlaittoon. Imellytys onnistui tänä vuonna mainiosti, toisin kuin aikaisempina jouluina, jolloin “imelletystä” perunalaatikosta on tullut lähinnä uunissa paistettua perunamuhennosta. Mutta tänä vuonna siitä tuli ihan oikeaa imellettyä perunalaatikkoa. Laatikko olisi ollut täyden kympin laatikko, jos kokki olisi muistanut lisätä siihen reseptin mukaisen suolan. Nyt se oli suolatonta imellettyä perunalaatikkoa, johon onneksi syöntivaiheessa oli/on helppo lisätä se suola. Nam.
 
Bulgariassa ei tunneta joulukinkkua. Bulgariassa ei kaupat ole joulun alla täynnä kinkkutarjouksia, täällä ei lihatiskien pakastealtaan pullistele possua, täällä ei joulukinkku ole sisäänheittotuote. Jostain täältäkin saa taatusti täsmälleen suomalaisen joulukinkun mukaisen palan possua, potkalla tai ilman, mutta normikaupoista sellaista et löydä. Suolattuna nyt et ainakaan. Joten taas sovellettiin. Vahvasti. Kuten on sovellettu jokaisena ulkosuomalaisena viettämäni jouluna. Ensin ostettiin possunpala. Se oli tänä vuonna potkapala, eli siis pala jostain läheltä possun pyllyä. Ei kuitenkaan kinkku. Seuraavaksi pala suolattiin. Suolaukseen käytettiin tarkoitukseen suunniteltua suolaruiskua, joka tilattiin Saksasta. Suolaa ruiskuteltiin lihaan luonnollisesti Marttojen ohjeen mukainen määrä. Lopuksi, ennen paistoa, possu sai huilata vielä vuorokauden suolavedessä.
 
Sitten sika pääsi uuniin, jossa sitä paistettiin aivan kinkunpaisto-ohjeiden mukaisesti. Miedolla lämmöllä ja pitkään. Kun lämpömittari näytti, että nyt on valmista, pala jäähdytettiin ja kuorrutettiin. Ihan niinkuin oikea kinkku. Kuorrutusta muuten ei tehty Marttojen ohjeen mukaan, vaan suvussa vuosikausia kiertäneen kuorrutusohjeen mukaan. 
kinkku.jpg 
 Mitäs me saatiin? Saatiin uunissa paistettua possua, joka maistui, olosuhteisiin nähden, lähes ihan oikealta kinkulta. Jotain pientä hienosäätöä pitää ensi jouluna tehdä, suolaukseen pitää kiinnittää ehkä vähän enemmän huomiota, mutta muutoin tämänvuotinen kinkunkorvike toimi vähintäänkin tyydyttävästi. Olkookin, että kyllähän sitä, jos ihan rehellisiä ollaan, kaipaa sitä ihan perinteistä suomalaista harmaasuolattua sikaa. 
 
Näin tänä vuonna, näin tänä vuonna Bulgarian Plovdivissa. Täällä vietettin vuonna 2024 juuri sellainen joulu kun haluttiin, joka jatkuu pitkälle ensi viikkoon. Sillä eihän kukaan jouluruokia tee niin ettei niitä jäisi yhtään yli. Niitä jäi nytkin joten joulun rääppiäisiä vietetään ainakin perjantaihin asti. Sitten onkin jo perinteinen joulujälkeinen pizzapäivä.   
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jooulu, suomi, ulkosuomalainen, perunalaatikko, lohi, kinkku, ruoka, joulutorttu, joululimppu, silli

Oikein hyvää joulua!

Tiistai 24.12.2024 - JariH

joulujari.jpg

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Palataan linjoille, jos mitään mullistavaa ei tapahdu, vuoden 2025 puolella!

T. Jari

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, rauha, punainen, ruoka, kinkku

Muuttosaaga - että miksi ihmeessä?

Sunnuntai 22.12.2024 klo 18.51 - JariH

Aika ajoin minulta kysytään, mikä minut sai aikoinaan muuttamaan Suomesta, miksi valitsin aluksi Kroatian ja miksi ihmeessä vaihdoin Kroatian Bulgariaan. Viimeinen kysymys on varsinkin paikallisten keskuudessa täällä Bulgariassa herättänyt suurta hämmennystä. Minulta on kysytty myös toistuvasti, että eikö minua pelottanut lähteä, mitä jos en olisikaan pitänyt ulkomailla asumisesta tai jos kaikki olisi mennyt pieleen. Että mitä sitten? Ja koska näitä kyselyjä on taas tullut, vastaan nyt. Vajaan yhdeksän vuoden ulkomailla asumisen jälkeen uskon tietäväni vastaukset osaan näistä kysymyksistä – ainakin omalta osaltani. Toki meitä suomalaisia ulkkareita kun on paljon, yllättävänkin paljon ja nykyään lähes jokaisessa kolkassa ympäri palloa. Ja kaikilla on omat syynsä. Tässä ovat minun.  

Lähdetään siitä, että minulla ole, eikä ole ollut, yhtään mitään Suomea vastaan. Suomi on hieno maa, siellä on paljon hyviä asioita. Mutta siellä on myös lokakuu, marraskuu ja joulukuu. Jotka olivat olivat ne suurimmat syyt miksi päätin aikoinani lähteä. Lisätään tuohon vielä pimeys, koleus, loska ja kunnon talven puute, niin kasassa alkaa olla muutama työntötekijä, joita en edelleenkään kaipaa Suomesta.

Edellä mainittujen sääolosuhteiden lisäksi olin toki miettinyt jo pitkään, että jos joskus pääsen eläkkeelle, muutan Suomesta jonnekin. Muutossani oli kysymys siis myös pitkäaikaisesta haaveesta – halusta nähdä ja kokea uusia asioita, uusia kulttuureja ja uusia ihmisiä. Tietyllä tavalla halusin aloittaa alusta.

Minut kirjoitettiin vuonna 2015  kuntoutustuelle ja vuonna 2016 lopullisesti työkyvyttömyyseläkkeelle. Olinkin äkkiä tilanteessa, jossa minulla olisi yllättäen mahdollisuus toteuttaa haaveeni Suomesta muutosta jo monta vuotta ennen varsinaista eläkeikää. Haave, joka oli elänyt kauan – nyt sitä täytyisi ihan oikeasti alkaa elää! Ykskaks. Hupsista!

paatos2.jpg

Sain työkyvyttömyyspäätöksen postissa 17. joulukuuta 2015. Eläke alkaisi 1. helmikuuta2016. Toimin kuin duracelpupu muutaman kuukaudeni: tutkin vaihtoehtoja kohteista, myin kaiken mitä omistin, ostin auton, vuokrasin asunnon Kroatiasta ja järjestin matkan itselleni ja mukaan lähtevälle Rocky the Dogille. Lopulta huhtikuun lopussa 2016 olimme valmiit. Matka, joka jatkuu yhä, oli valmis alkamaan.

Saavuimme muutaman suunnitellun mutkan kautta  6. toukokuuta 2016 Kroatiaan Kaštel Stari -nimiseen kylään. Kroatia jo itsessään oli sangen mielenkiintoinen valinta, en ollut ikinä käynyt maassa enkä tiennyt siitä juurikaan mitään.  Kaštel Starista, uudesta asuinpaikastani, en tiennyt sitäkään vähää. Niinpä toukokuun alussa 2016 olin täysin uudessa kulttuurissa, täysin uudessa maassa,  pienessä, tuntemattomassa kylässä ilman yhtäkään tuttua. Oli tullut aika aloittaa kaikki alusta. Oli tullut aika alkaa elää sitä unelmaa, josta olin jo pitkään haaveillut.  

Suunnitteluvaiheessa pohdin myös perinteisiä eläkeläiskohteita kuten Espanjaa, Portugalia, Kreikkaa ja Italiaa, mutta päädyin lopulta Kroatiaan. Mutta miksi juuri Kroatia? En halunnut muuttaa Suomesta suomalaisyhteisöön, halusin uusia kokemuksia, kulttuureja ja ihmisiä. Jos olisin muuttanut suomalaisten pariin vaikkapa Fuengirolaan  Espanjaan, naapureina olisi ollut samat pirjot ja reiskat kuin Suomessa asuessani. Joten ei sinne.

Kroatia valikoitui kohteeksi miellyttävän ilmaston ja vielä tuolloin edullisen hintatason ansiosta. Halusin pysytellä EU:n sisällä, ja niinpä pitkällisen vertailun sekä vankan excel-taulukoinnin jälkeen valitsin Kroatian ja Kaštel Starin. Kun vielä vähän sattuman kaupalla satuin löytämään edullisen vuokra-asunnon, päätös oli valmis. Vaikka en tuntenut Kroatiaa, en Kastel Sraria, en vuokranantajaani, en yhtään ketään paikasta, jonne olin päättänyt siirtää koko elämäni. Hyppäsin siis silmät kiinni  suoraan  altaan syvään päähän.

ylakoti.jpg

 

Ensimmäinen koti Kroatiassa

Hiljalleen elämä alkoi sujua. Opettelin kroatialaista, tarkemmin dalmatialaista, elämäntapaa. Sain apua paikallisilta virallisten asioiden hoitamiseen, tutustuin ihmisiin, opin uutta kulttuuria ja nautin auringosta ja merestä. Vaikka jotkut asiat hämmensivät ja byrokratia sai savun nousemaan korvista, päätös muuttaa Kroatiaan oli hyvä, hieno ja erinomainen. Päätös josta olen tyytyväinen ja lopulta melko ylpeäkin. “Uskalsin” tempaista itseni irti kaikesta siitä, jonka keskelle olisi Suomeen jäädessäni ollut niin helppo jumittaa. Lähdin ja etsin paikan jossa tykkäsin asua. Viihdyin. 

Lopulta tuli tarve nähdä ja kokea jotain uutta. Jälleen kerran ilman suunnitelmaa ja ilman mitään sen suurempaa syytä. Tuntui vain, että Kroatia on ns. pelattu läpi ja haluan eteenpäin. Jonnekin. Ja niin eteen putkahti Bulgaria.

Pakko myöntää, että minulla oli aluksi melkoiset ennakkoluulot Bulgariaa kohtaan. Ajattelin harmaata maisemaa, rikkinäisiä taloja ja maatuskoja vaeltamassa harmaissa talvitakeissaan. Lensin Sofiaan, vuokrasin auton ja ajelin ympäri maata viikon ajan. Suuri osa ennakkoluuloistani hälveni. Bulgaria oli ihan oikeasti ottanut askeleita kohti modernia Eurooppaa. Historiaansa unohtamatta. Onneksi.

Kiertelin viikon verran ympäri maata. Kävin mielenkiintoisissa paikoissa, vierailin pääkaupunki Sofiassa, vierailin Mustanmeren rantakohteissa ja siellä sijaitsevissa kaupungeissa, mutta kun saavuin nykyiseen kotikaupunkiini Plovdiviin, tiesin heti, että jos muuttaisin Bulgariaan, paikkakunta olisi Plovdiv. Piste.  Bulgariassa historia on läsnä kaikkialla, eikä Plovdiv ole poikkeus – pikemminkin päinvastoin. Kun pysäköin auton kaupungin keskustaan, ensimmäisenä silmieni eteen pomppasi kommunismin ajalta peräisin oleva, kauniilla tavalla todella ruma postitalo. Tien toisella puolella on ensimmäiset roomalaiset rauniot. Kun kulkee 50 metriä, vastaan tulee seuraava raunio. Raunioita, ja merkkejä historiasta, on nähtävissä tämän kaupungin keskustassa aivan koko ajan ja ihan joka paikassa. Jopa Plovdivin pääkatu on rakennettu roomalaisen stadionin päälle. Voidaan sanoa, että Plovdiv elää ja hengittää historiaa – onhan se Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti asuttu kaupunki.

Mutta Plovdiv on paljon muutakin kuin muinaisia raunioita ja roomalaisia pylväitä. Se on elävä, värikäs ja vauhdikas kaupunki. Täällä on aktiivinen expat-yhteisö, yliopisto, joka tuo kaupunkiin nuorekasta energiaa ja yksi Euroopan parhaiten säilyneitä roomalaisia teattereita, joka on yhä aktiivisessa käytössä. Plovdiv oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2019 ja on sitä edelleen ainakin Bulgarian mittakaavassa. Toki pääkaupungissa Sofiassa tapahtuu paljon, mutta myös Plovdivissa riittää elämää.

Kun lähdin Kroatiasta, Kaštel Starista, olin asunut pienessä, noin 9000 asukkaan kylässä ja janosin kaupunkielämää. Löysin sen Plovdivista. Asun niin keskellä kaupunkia kuin mahdollista, joten heti ovesta ulos astuessani olen kaupungin sykkeessä. Tässä mielessä Plovdiv ja Bulgaria ovat täyttäneet odotukseni. Lisäksi Bulgaria vastaa vaatimuksiin edullisesta elämisestä – peruselintarvikkeet ovat todella halpoja, eikä asuminenkaan ole turhan kallista. Toki kahden ja puolen vuoden aikana, jonka olen täällä asunut, hinnat ovat nousseet huomattavasti, mutta elinkustannukset ovat silti edelleen sangen kohtuulliset.

Entä mikä Bulgariassa mättää? Kroatiassa asuessani kritisoin byrokratiaa, mutta täällä sen määrä on helposti kaksinkertainen. Ja todellakin valituksen sekä ihmettelyn arvoinen.  Ns. "palvelu" virastoissa noudattaa yhä neuvostoajoilta periytynyttä käytäntöä, jossa asiakas tuntuu olevan olemassa vain siksi, että häntä voi kiusata. Viranhaltija on täällä jumalasta seuraava.Ylöspäin.

Kaipaan merta. Kroatiassa asuin 30 metrin päässä rannasta, mutta täällä lähimpään rantaan on yli 200 kilometriä – ja silloinkin mennään Kreikan puolelle. Bulgarian oma rannikko on vieläkin kauempana. Myös ilmasto tuo omat haasteensa: kesäisin Plovdiv on sietämättömän kuuma, sillä kaupunki sijaitsee laaksossa, jossa ilma ei kierrä. Lämpötila nousee usein 35–40 asteeseen, mikä ei ilman merta ole kaupunkiympäristössä enää miellyttävää. Koittakaapa itse elää kattilassa jota lämmitetään jatkuvasti.

Lopuksi yhteenveto alussa esitettyihin kysymyksiin: Miksi lähdit Suomesta? Syyt olivat siis loka-, marras- ja joulukuu. Pelottiko minua? Ei. Entä mitä jos asiat olisivat menneet pieleen? Aina pääsee pois. Sama pätee, jos en olisi viihtynyt tai jos olisin kaivannut Suomea. Aina pääsee pois.

Toistaiseksi mikään näistä “uhkakuvista” ei ole toteutunut. Suomeen palaaminen ei ole ollut vielä mielessä. Ehkä se nousee joskus esiin, mutta tällä hetkellä en koe siihen tarvetta. Mutta Bulgaria alkaa tuntua hiljalleen valmiilta. Jotain uutta pitäisi keksiä, mutta mitä ja milloin, sitä en vielä osaa sanoa. Palataan siihen vaikkapa sitten kun olen keksinyt sen. Vaan se on sitten seuraavan jutun aihe. 

bultsukoti.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: muutto, ulkosuomalainen, Kroatia, Bulgaria, perustelut, aurinko, eläke, eläkeläinen, uusi alku

Balkanin matkailu kasvaa vauhdilla

Keskiviikko 18.12.2024 - JariH

siipi.jpg

Balkanin alue houkuttelee yhä enemmän matkailijoita, ja sen odotetaan nousevan merkittäväksi matkailukohteeksi lähivuosina. Kasvun taustalla ovat strategiset investoinnit, alueellinen yhteistyö sekä kestävän matkailun käytäntöjen kehittäminen. Länsi-Balkanin maat, kuten Albania, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia sekä Pohjois-Makedonia, ovat raportoineet voimakasta matkailijamäärien kasvusta, ja suunta näyttää jatkuvan positiivisena myös vuonna 2025. Kroatia ja Slovenia eivät ole vielä julkaisseet tarkkoja lukuja, mutta ennakkotiedot viittaavat matkailun vahvaan nousuun myös näissä maissa.


Balkanin vetovoima perustuu sen rikkaaseen historiaan, monipuoliseen kulttuuriperintöön ja upeisiin luonnonmaisemiin. Kansainväliset matkailijat arvostavat erityisesti alueen autenttisuutta ja vaihtelevia maisemia. Matkailualalla on kuitenkin haasteita, jotka hidastavat kasvun täysimääräistä hyödyntämistä. Kausiluonteisuus painottuu vahvasti kesään ja talvimatkailun kehittäminen on vasta alussa. Joillakin syrjäisemmillä alueilla palvelut ja infrastruktuuri, kuten tieverkostot, ovat yhä puutteellisia. Lisäksi osaavan henkilöstön saatavuus, erityisesti ravintola-alalla, on ongelma. Myös ylimatkailu rasittaa suosittuja kohteita, kuten Dubrovnikia ja Kotoria, mikä aiheuttaa paineita paikalliselle infrastruktuurille.


Kasvulukemat ovat kuitenkin lupaavia. Albania on matkailijamäärien kasvussa selvä kärjessä, ja maassa kirjattiin peräti 41 prosentin lisäys vierailijoissa. Matkailun osuus Albanian bruttokansantuotteesta on noussut jo 21 prosenttiin. Kasvun taustalla ovat muun muassa viisumivapauden laajeneminen, paremmat liikenneyhteydet suorien lentojen ansiosta sekä uusien matkailukohteiden avaaminen.


Montenegro seuraa perässä 17 prosentin kasvulla ja matkailun osuus maan BKT:stä on jo 24 prosenttia. Bosnia ja Hertsegovina, vaikka onkin vielä jäljessä, on saavuttanut sekin peräti 19,2 prosentin kasvun, mikä johtuu erityisesti kansainvälisen ja alueellisen markkinoinnin tehostamisesta. Pohjois-Makedonian turismi kasvaa 20 prosentilla, mikä on huomattava saavutus maan suhteellisen pienestä matkailutarjonnasta huolimatta. Serbia on kasvattanut matkailijamääriään hieman maltillisemmin 15 prosentilla.


Vuonna 2025 Länsi-Balkanin maat odottavat kasvun jatkuvan, joka tarkoittaa yhä enemmän matkailijoita, jotka viipyvät kohteissa pidempään ja käyttävät näin enemmän rahaa. Alueella panostetaan ympärivuotisen matkailun kehittämiseen, erityisesti Bosnia ja Hertsegovinan vuoristokohteissa ja Montenegron hiihtokeskuksissa. Infrastruktuuria parannetaan laajentamalla tie- ja rautatieverkostoja ja digitaalinen markkinointi kohdistetaan erityisesti nuorempiin sukupolviin, kuten milleniaaleihin ja Z-sukupolveen. Alueellinen yhteistyö tiivistyy, jotta Balkan voisi tarjota matkailijoille entistä monipuolisempia ja houkuttelevampia elämyksiä.

 
heppa.JPG

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uutinen, Balkan, matkailu, kasvu, turismi, Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia, Slovenia, Kroatia

Plovdiv - yksi parhaita paikkoja uudenvuoden viettoon!

Maanantai 16.12.2024 klo 15.14 - JariH

ilotulistus.jpg

Ammattilaisten matkailujärjestö European Best Destinations on valinnut näilläkin sivuila esitellyn Bulgarian Plovdivin kolmanneksi parhaaksi paikaksi viettää uudenvuodenjuhlia. Yli 100.000  matkailualan asiantuntijaa valitsi suosikkipaikkansa kohteista, jossa haluaisivat ottaa uudenvuoden vastaan, ja Plovdiv nousi listalla kolmanneksi heti Portugalin Madeiran ja Espanjan Marbellan jälkeen. 

Matkailualan ammattilaisia kiehtoo Plovdivissa kaupungin pitkä historia - onhan se vanhin yhä edelleen asuttu kaupunki Euroopassa. Tämän lisäksi Plovdiv on ympärivuotinen matkailukohde, jossa muinaiset muistomerkit, vanha kaupunki mukulakivikatuineen ja hurmaavine arkkitehtuurineen tarjoaa otollisen ja jopa romanttisen paikan uudenvuoden juhliin. Matkailualan ammattilaiset ympäri maailmaa nostavat Plovdivista esille myös keskusaukion jääpuiston luisteluratoineen, Kapana -joulubasaarin jääpuiston välittömässä läheisyydessä unohtamatta kävelykadun taianomaista tunnelmaa iltakävelyllä joulukoristellun kaupungin läpi.

Forbesin lista kokonaisuudessan näittää tältä:

1) Madeira, Portugali

2) Marbella, Espanja

3) Plovdin, Bulgaria

4)  Wien, Itävalta

5) Batumi, Georgia

6) Fuenteventura, Espanja

7) Champagnen alue, Ranska

8) Courchevel, Ranska

9) Estoril, Portugali

10) Ustican saari, Sisisilia, Italia

11) Porto Santo, Maderiran saaret, Portugali

12) Nizza, Ranska

plovidivtalvi.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, ilotulitus, juhlat, Plovdiv, Bulgaria, Forbes

Vanhemmat kirjoitukset »