Ja kuinka sinne Balkanille sitten pääsee? No, käydäänpä siis läpi erilaisia vaihtoehtoja matkustaa alueelle, ihmetellään hieman ihan yleisluontoisesti kunkin maan liikennekulttuuria, vaihtoehtoisia liikkumistapoja ja annetaan muutama vinkki siihen, kuinka matkasta Balkanilla saa eniten irti.


Jos valitset lentokoneen reissulle, pääsääntö on se, että Balkanin eri kohteisiin lennetään suoria lentoja vain kesäkautena. Kausi alkaa, hieman kohteesta ja lentoyhtiöstä riippuen, yleensä huhti- tai toukokuussa, joihinkin kohteisiin ensimmäiset lennot Suomesta lennetään vasta kesäkuussa. Kausi päättyy lokakuun lopussa. Lentovaihtoehdot kannattaa tarkistaa lentoyhtiöiden nettisivuilta. Helsingistä eri Balkanin lentokentille lentävät suoraan ainakin Finnair ja Norwegian.

Maata pitkin, julkisia liikennevälineitä käyttäen, matka onnistuu toki, olkookin että se vie aikaa, vaatii suunnittelua ja pitkää pinnaa. Reissussa kun saattaa tulla eteen yllätyksiä - yllättäviä junanvaihtoja kesken matkaa, peruutettuja tai jopa kokonaan poistuneita vuoroja, puuttuvia vaunuja, vaihtuneita asemia jne. Ja mitä lähemmäksi Balkania päästään, myös kalusto saattaa muuttua sangen mielenkiintoiseksi. Toisaalta junia ja busseja käyttämällä ja niitä yhdistelemällä reissusta saa todella elämyksellisen. Kunhan muistaa pitää ne hermot kurissa. Helpoimmalla omatoimista bussimatkaa suunnitteleva pääsee hyödyntämällä vaikkapa Flixbussin tarjontaa. Tämä Keski-Euroopassa erittäin suosittu ja käytetty yhtiö on tänä vuonna avannut kolme reittiä Suomesta Vilnaan, Hampuriin ja Puolan Krakovaan.

Hermoja tarvitaan myös jos matkalle lähtee autolla. Liikenneruuhkat, tietyöt ja muut hidasteet saattavat aiheuttaa harmaita hiuksia kun jyryttää läpi Euroopan tai Baltian kohti Balkania. Autolla liikkeellä ollessa kannattaa huomioida myös eri maissa vaadittavat vinjetit sekä mahdolliset tie- ja tunnelitullit. Jos päättää ajella pitkiä matkoja maksullisilla moottoriteillä, tiemaksut saattavat nousta yllättävänkin korkeiksi. Yleensä moottoritien, maksullisen sellaisen, välittömässä läheisyydessä on vaihtoehtoreitti, joka tosin on pienempi tie, usein hitaampi ja pidempi kuin moottoritie. Näitä vaihtoehtoisia reittejä käyttämällä aikaa kuluu enemmän, matkasta tulee pidempi, mutta maisemat voittavat helposti moottoriteiden betoniaidat. Ja ehkä sitä rahaakin hieman säästyy.

Jos reissaat Balkanille matkailuautolla, on syytä huomioida muutama seikka. Ensinnäkin yöpyminen - leiriytymissäännöt vaihtelevat maittain, ne saattavat vaihdella jopa alueittain. Samoin sääntöjen noudattaminen ja niiden valvonta vaihtelee - jonkinlaisena yleisohjeena voidaan pitää sitä, maasta riippumatta, että sääntöjä noudatetaan huomattavasti tiukemmin ja leiryitymiseen puututaan herkemmin jos auton pistää parkkiin turistialueelle. Kaupungeissa, parkkipaikoilla ja kadunvarsi paikoilla autossa voi nukkua mikäli ei osoita leirytyitymmisen markkejä, joten kannattaa pitää ne puutarhatuolit ja puhallettava uima-aillas autossa sisällä jos meinaa nukkua jonkin kaupungin tai kylän parkkipaikalla. Leirintäalueita, varsinkin sellaisia joissa on mahdollisuus saada vettä, sähköä ja tyhjnetää harmaat vedet ja WC, löytyy vaihtelevasti. Niiden sijaintiin kannattaa tutustua jo matkaa suunnitellessa.


Balkanin matkailuun on kuitenkin olemassa myös vaihtoehto - Suomesta järjestetään erilaisia kiertomatkoja, joissa lennot, reitit, majoitukset, nähtävydet ja usein jopa ruokailut ovat valmiiksi mietitty. Nämä reissut kiertävät monessa Balkanin maassa, joten kiertomatkalla näkee pienellä vaivalla paljon. Eikä tarvitse pahemmin stressata - matkalla on mukana suomalainen matkanjohtaja ja paikalliset oppaat. Matkailijan ei tarvitse kuin istua bussiin ja nauttia.


Kiertomatkoja järjestävät ainakin Matkapojat ja Apollomatkat.

Perillä kohteessa


Omalla autolla liikuttaessa Balkanilla kannattaa pitää mielessä muutama perusseikka. Ensinnäkin liikenne on, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, melko pitkälle samanlaista kuin Suomessa. Liikennekulttuuri toki saattaa olla hieman poiketa totusta - torvet soivat, kamikazeeohituksia tehdään ja nopeusrajoitukset toimivat joskus vain suosituksina, mutta jos Suomessa uskaltaa ajella, ei Balkanilla ajaminen siitä paljon eroa. Suuremmissa kaupungeissa on ruuhkia, oikeastaan ajankohdasta riippumatta, etuajo-oikeus tarkoittaa sitä, että oma auto ajetaan juurikin siihen missä sattuu tilaa olemaan ja pysäköinti on joskus hyvinkin luovaa. Mopot ja skootterit singahtelevat oikealta ja vasemmalta - niitä ei koske minkäänlaiset liikennesäännöt. Stop -merkki on usein pelkkä ennakkotieto siitä, että edessä on risteys. Harvemmin sen eteen kukaan pysähtyy jos muu liikenne ei pysähtymistä vaadi.

Tieverkosto on varsinkin suurimmilla teillä vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa, sitä myös parannetaan ja kehitetään koko ajan. Monessa Balkanin maassa on käytössä tietullit tietyillä moottoriteillä, tiemaksut eivät kuitenkaan, ainakaan vielä, ole lähelläkään muun Euroopan tasoa. Mitä pienemmille teille mennään, teiden kunto heikkenee, kuopat ja montut syvenevät ja niitä on tiheämmässä. Hieman syrjässä ajellessa on todellakin syytä olla tarkkana niin tien pinnan kuin kuoppien varalta.


Julkinen liikenne Balkanin maissa riippuu paljon mistä maasta on kysymys. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että linja-autoliikenne on hyvin organisoitua ja toimiva järjestelmä. Monessa maassa bussit ovatkin tärkein kaukoliikenteen muoto johtuen mm. siitä, ettei junaliikennettä ole lainkaan, se on hidasta tai epävarmaa. Albaniassa junia ei kulje, koska maan junakalusto on vanhentunut. Joitain harvoja paikallisia linjoja saattaa jossainpäin maata toki löytyä. Bosnia-Hertsegovinassa on erittäin hidas junaverkko, samoin Kroatiassa jossa osassa maata ei ole raiteita ollenkaan. Montenegrosta löytyy yksi hyvin toimiva junareitti Belgradin ja Barin satamakaupungin välillä, Kosovossa liikenne on hyvin vähäistä olkookin että Pristinan ja Skopjen välillä kulkee juna. Sen sijaan niin Serbiassa kuin Sloveniassa junaliikenne toimii mainiosti, Slovenia itseasiassa yhdistää Balkanin junaverkoston muun Euroopan verkostoon.