Ottomaaneista kommunismiin
Tiranan historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, mutta se alkoi todella kehittyä 1600-luvulla ottomaanien valtakunnan aikana jolloin kaupunkiin rakennettiin moskeijoita, kylpylöitä ja basaarialueita. Tirana pysyi kuitenkin verrattain pienenä kaupunkina aina vuoteen 1925 asti, jolloin se nimettiin Albanian pääkaupungiksi. Siitä lähtien se on ollut maan kulttuurin, hallinnon ja talouden keskus. Toisessa maailmansodassa Tirana oli Saksan valloittama, mutta komministipartisaanit ajoivat saksalaiset kaupungista ja nousivat näin itse valtaan. Sodan jälkeen Tirana kasvoi nopeasti teollistumisen myötä, mutta samaan aikaan kaupunkia neuvotoliittolaistettiin - vanhoja ottomaaniajan rakennuksia purettiin ja tilalle rakennettiin neuvostokolosseja ja sosialismin tyyliin paremmin sopia, joskus melko mahtipontisia, rakennuksia. Nämä kommunistiajan jäljet näkyvät edelleen osittain kaupungin arkkitehtuurissa, mutta samaan aikaan Tirana on muuttunut viime vuosikymmeninä dynaamiseksi ja kansainväliseksi kaupungiksi.
Enver Hoxhan aika
Tiranasta, kuten koko Albaniasta, ei oikein voi puhua jos ei puhu vaän maata diktaattorina johtaneesta Enver Hoxhasta ja siitä, mitä herra sai aikaiseksi. Hoxha hallitsi koko maata rautausella otteella rakentaen mm. koko maan "puolustuskäyttöön" tarkoitettuja bunkkereita. Tosiasiassa, kun bunkkereilla ei muuta käyttöä ollut, nuoriso käytti niitä kokoontumispaikkoinaan. Näitä bunkkereita löytyy luonnollisesti myös Tiranasta, jossa ne oli osittain suunniteltu Hoxhan lähipiirin ja hänen itsensä turvaksi ja pakoreitiksi.
Hoxhan aikana Albania, ja sitäkautta luonnollisesti myös Tirana, oli täydeliisesti eristetty muusta maailmasta. Hoxha oli täysin vainoharhainen, hän pelkäsi käytännössä kaikkea alkaen sotilasliitto Natosta ja Varsovan liitosta päätyen naapurimaihin mutta myös oman maan kansalaisiin. Hoxhan aikana Tiranassa vangittiin, teloitettiin tai karkoitettiin tuhansia ihmisiä - Hoxha saattoi vangituttaa tai teloittaa jopa oman virastonsa työntekijöitä kesken työpäivän jos epäili näiden juonitelleen häntä vastaan. Hän kielsi henkilöautoilun Tiranassa ja koska tavoitteena oli ateistinen valtio, tuhosi lähes kaikki uskonnolliset rakennukset kaupungista.
Toki Hoxha sai myös jotain hyvää aikaan. Hänen aikanaan Tirana kasvoi, koska kaupunkia teollistettiin. Hoxhan aikana myös lukutaito kasvoi ja terveydenhuolto parani. Maa myös sähköistettiin siten, että lähes jokaisessa kotitaloudessa oli lopulta sähköt.
Tirana nykyisin
Nykyisin yksi Tiranan tunnistettavimmista piirteistä on sen värikäs kaupunkikuva. Monet talot on maalattu kirkkailla väreillä ja moderneilla taideteoksilla, mikä luo kaupungille omaleimaisen ilmeen. Kaupunki on myös tunnettu eloisasta kahvilakulttuuristaan ja vilkkaasta yöelämästään. Erityisesti Blloku, joka oli Enver Hoxhan aikana täysin suljettu kommunistieliitin asuinalue, jonne ei kaupunkilaisilla tuolloin ollut mitään asiaa, on nykyään täynnä trendikkäitä baareja, ravintoloita ja kauppoja.
Silmiinpistävää Tiranan keskustassa on myös se, että sinne rakennetaan hulppeita pilvenpiirtäjiä jatkuvasti, ja näin ollen kaupungin ilme on jatkuvassa muutoksessa. Muutoin kaupungin rakentaminen laahaa jäljessä siitä, mitä tarvittaisiin. Tirana on ylikansoitettu ja ennenkaikkea yliautoistettu - kaupungissa ei riitä asuntoja kaikille halukkaille, uusia taloja toki rakennetaan, mutta kun infastruktuuri ei oikein pysy perässä, saattaa olla ettei uuteen taloon johda minkäänlaista katua tai tietä. Ja koska autoja on paljon, myös ruuhkat kaupungissa ovat valtaisat.
Minne mennä?
Tiranan keskustassa sijaitseva Skanderbegin aukio on kaupungin sydän, jossa voi ihailla Albanian kansallissankarin Skanderbegin vaikuttavaa patsasta. Aukion ympärillä sijaitsevat monet tärkeimmät nähtävyydet, kuten Kansallismuseo, joka tarjoaa kattavan katsauksen maan historiaan, oopperatalo ja Et’hem Beyn moskeija, joka edustaa osmanien aikakauden arkkitehtuuria ja on yksi harvoista uskonnollista rakennuksista joka säilyi Hoxhan vallan yli.
Bunk’Art 2, aivan keskusaukion lähellä, on ainutlaatuinen museo, joka on rakennettu kommunistiajan bunkkeriin ja kertoo tuon ajan vainoista. Jos kärsit ahtaanpaikankammosta, kannattaa miettiä meneekö tänne sisälle. Kävelymatkan päässä sijaitsee myös Piramida, joka oli aiemmin Enver Hoxhan muistomerkki, mutta on nykyään Tiranan luovan kulttuurin keskus.
Bunka'Artin kulmalta alkaa Tiranan keskustan kävelykatu, josta löytyy useita kahviloita ja ravintoloita sekä vanhaan Tiranan linnoitukseen rakennettu ostoskatu, jossa on pieniä putiikkeja, kahvoloita ja ravintoloita.
Käy nyt ainakin
Skanderbegin aukiolla, joka on Tiranan keskusaukio. Täällä on pakko käydä ihan jo sen takia, että albanialaiset pitävät Skanderbergia kansallissankarinaan. Kaverin patsas on luonnollisesti aukiolla. Siinä on myös kansallismuseo ja oopperatalo, jotka molemmat rakennettiin Enver Hoxhan aikana. Hän halusi, että molemmista rakennuksesta tulee näyttäviä, ja aluksi niiden tonteilta räjäytettiin vanhat rakennukset pois. Tarina, ja aikalaiset, kertovat että puoli Tiranaa oli joko kutsuttu, tai pakotettu, saapumaan torille katsomaan näiden vanhojen rakennusten räjäyttämistä. Torilla kannattaa huomata myös sen lievästi kupera muoto, eli torin maa, jossa on marmorilaattoja, on kupera. Tämä johtuu siitä, että kaupungin johto halusi rakentaa välttämättä pysäköintiluolan aukion alle, ja näin ollen tori on kupera.
Keskustan kävelykadulla, jossa käyvät kaikki. Riippumatta kelloajasta tai kelistä, kävelykadulla riittää ihmisiä, jotka pääosin ovat paikallisia. Kädulta löytyy lukuisa määrä erilaisia ravintoloita ja kahviloita, ja sen päässä on ostos- ja kahvila-alue Kalaja Tiranes eli Tiranan linna. Se on vierailun arvoinen paikka.
Käy aistimassa kommunismin aikaista asuinaluetta nimeltään Blokku (Biloku), joka tuolloin oli täysin suljettu ulkopuolisilta, siellä oli omat kauppansa, omat ravintolansa jne. Nykyisin se on suosittu kahvila-, ravintola- ja baarialue.
Tiranan olutindeksi: kävelykadulla 2,5-3,5 euroa. Hieman syrjempänä edullisempaa.