Juttuja

Turisti

Perjantai 14.8.2026 klo 10.18 - JariH

Ei tässä ole mitään järkeä. Oikeasti. Meillä täällä palmun alla on järkyttävä helle jatkunut nyt läpi koko kesän. Kun hyvinkin sateisesta ja harmaasta talvesta selviydyttiin, sitten on paistanut. Kunnolla. Vaikka lupasin etten valita, niin kyllä tämä nyt alkaa riittää. Aurinkoa saa toki olla, mutta lämpömittarin ei välttämättä tarvitsisi kivuta aivan niin korkealle kun se nykyään kohoaa. Jokainen päivä. 

Juurikin eilen Kaštelassa rikottiin kaikkien aikojen lämpöennätys. Joka tosin ei ollut kuin hieman reilun kuukauden vanha, edellinen 39,3 C lukema mitattiin heinäkuun alussa. Eilen mittari kohosi sitten 39,7 asteeseen, joka on koko mittaushistorian kuumin lukema. Ja kun lämpötila ei laske öisinkään alle 30 asteen, asun tällä hetkellä huonosti lämmitetyssä saunassa. Onneksi on tuo Adrianmeri. Joka sekin on toki lämmin, tämän aamun mittauksen mukaan 28,1 C. Ei paljoa viilennä moinen litku. 

Hyvin suurella todennäköisyydellä on kuitenkin yksi ihminen, joka nauttii edellä kuvatusta ilmastosta. Nimittäin turisti. Kirjoitan hänestä tänään. Tänään käydään läpi tyypilliset turistin lajimuodot joihin törmään päivittäin tuolla meidän kylillä. Vuorossa on turistikatsaus.

Ensimmäinen tyyppi, rannan valtaaja, saapuu biitsille kello 6.12, levittää kahdeksan pyyhettä, kuusi rantatuolia, kolme aurinkovarjoa ja puolijoukkueteltan mielestään koko rannan parhaalle paikkalle. Lähtee tämän jälkeen takaisin nukkumaan. Puoli rantaa on vallattu. Kun valtaaja sitten puolenpäivän aikaan saapuu reviirilleen ja joku on tullut liian lähellä valloitettua aluetta, on kansainvälinen kriisi valmis. Kutsukaa YK.

Edelliseen liittyen seuraavaksi aurinkoturisti, joka on sitä mieltä että aamun puna on illan bruna. Hän makaa rannalla ja kävelee rantakadulla ilman paitaa. Tietysti ilman aurinkorasvaa. On jo puolenpäivän aikaan punainen kuin Neuvostoliiton lippu. Ihmisparka pyörii seuraavan yön tuskissaan kämpillä todetakseen ettei se puna sittenkään muuttunut rusketukseksi. Silti suorittaa seuraavana päivänä kaiken uudelleen. Tällä kertaa matkalaukun sivutaskusta löytyneen aurinkorasvan turvin, jonka viimeinen käyttöpäivä oli vuonna 2004. ‘Kyllä tämä vielä toimii’. Ei toimi. 

Aktiivilomailija tulee kohteeseen ja menee ensimmäisenä päivänä rannalle. Menee toisena päivänä rannalle. Menee kolmantena päivänä rannalle. Vaihtaa rantaa ja menee neljäntenä päivänä rannalle. Toteaa viidentenä päivänä ettei täällä ole oikeastaan mitään tekemistä. Tylsistyy. Ja menee rannalle.  

Pysytäänpä rannalla vielä hetki. Sieltä löytyy nimittäin myös selfieturisti. Hän käyttää 45 minuuttia täydellisen selfien tai lomafiiliksestä kertovan kuvan ottamiseen. Ottaa kuvia itse, pyytää naapuria ottamaan kuvia itsestään meressä, rannalla, sukelluksessa, hattu päässä, ilman hattua, viekoittelevasti kameraan katsoen tai seksikkäästi rannalla maaten. Päätyy lopulta julkaisemaan Instagramissa kuvan, jossa näkyy varpaat ja 57 turistia. Kuvatekstissä on palmuemoji. 

Kulinaristituristi ilmoittaa haluavansa ehdottomasti maistaa paikallisia erikoisuuksia. Suunnistaa rantakadulle, jonne kaikki muutkin turistit suuntaavat. Hämmästelee hintoja. ‘Kyllä Jämijärvellä Ritvan baarissa on edullisempaa’. Päätyy tilaamaan hampurilaisen ranskalaisilla. Tai pizzan. Toteaa ettei täältä löydy oikein suomalaisen makuun sopivaa ruokaa. Semmosta kun Ritvalla. Paikallisuutta kulinaristille edustaa sen jälkeen paikallinen olut. Sitä ei Ritvalta saa. 

Arvostelijaturisti on aivan oma lukunsa. Oltuaan 36 tuntia majapaikassaan hän kirjoittaa TripAdvisoriin ensimmäisen analyysin: ‘Huone on ihan siisti, mutta kyllä täällä on yöpynyt joskus joku muukin. Sen vain tuntee. Aamiainen tarjoillaan 7.00-10.00, ja se kertoo kyllä kaiken tämän majoituspaikan suhtautumisesta asiakkaisiin.’ 

Arvostelijaturisti tutkii rannalla hiekan laatua, aurinkotuolien ergonomiaa, rannan baarien tarjontaa ja sitä kuinka nopeasti hänen tilaamansa drinkki tarjoillaan. Kirjoittaa lopulta arvostelun Googleen. ‘Rannalla oli liikaa hiekkaa eikä kukaan kunnioittanut sitä, että olin varannut itselleni rantapaikan jo kello 6.12. Se hollantilaispariskunta tuli aivan siihen viereen. Täällä kukaan ei kunnioita ihmisen omaa tilaa! Enkä päässyt elintarvikeliikkeeseen ilman paitaa. Oli kuuma, hiekka poltti jalkoja ja yhtenä iltapäivänä rannalla oli aaltoja.’ Arvosana 3/5. 

Näin tällä kertaa. Tavattiin turisteja. Ne saattaa olla joskus vähän ärsyttäviä, mutta eihän ilman niitä voi elää. Seuraavalla kerralla tutkitaan sitten taas jotain muuta. Pysykääpä kanavalla. 

Turisti

Sunnuntai 5.7.2026 klo 10.00 - JariH

Se on taas se aika vuodesta. Se aika kun meidän kylän kujilla ja rantabulevardilla kuuluu enemmän ‘vieraita kieliä’ kuin kroatiaa. Joka toki sekin on vieras kieli, ainakin minulle, mutta ei nyt siihen tämän syvemmin. On siis se aika vuodesta kun Kaštelan valloittaa turisti, tyyppi joka usein ärsyttää mutta jota ilman olisi kovin vaikea elää. Joten tervetuloa vaan. Lomalle.

Kielen lisäksi turistin erottaa siitä, että vaikka lämpöä on 35-40 astetta kuten tässä viime aikoina on ollut, kaikkein kuumimpaan aikaan on ihan pakko istua terassilla vetämässä rasvaista pizzaa. Paikalliset kun ei tuohon aikaan juurikaan liiku missään. Vaan mikäs siinä jos on nälkä. Mutta eikö syöminen huonosti lämmitetyssä saunassa saata olla jopa terveysriski….? En minä tiedä. 

Edellisestä tuli mieleen että kun sinne terdelle joka tapauksessa suuntaatte, niin laittakaa nyt ihmeessä ainakin paita päälle. Ei ole kovin helppoa koittaa viihtyä terassilla kun naapuripöydässä istuu pömppövatsainen puolikarvainen herra ilman paitaa. Vetämässä sitä pizzaa. Hikoillen. Sama toive koskee muuten myös kauppoja. Se paita. Päälle. Onneksi moni kauppa on tänä kesänä laittanut jopa lapun oveen ettei sisälle ole mitään asiaa jos et ole pukeutunut. Tämä siis aivan ympäristöystävällisesti sanottuna. Kiitos. 

Jatketaan pukeutumisella. Tai sen vähyydellä. Olen nimittäin jälleen, aivan kuten viime kesänä, kiinnittänyt (yllättäen) huomion kuinka bikinit pienenevät vuodesta toiseen. Eikä vielä ole edes bikinbeibien huippusesonki. Kun käyn aamu- ja iltapäiväuinnilla, ei voi kuin ihmetellä kuinka pieneksi naisten uima-asut ovat kutistuneet. Nykypäivän pikku pikku bikineissä ei parhaimmillaan ole kuin pienen pieni kangaspala tiettyjen alueiden peittona. Joka usein on kyllä  enemmänkin naru. Eikä narulla kovin kauheasti asioita peitetä. 

En kyllä ihan kauheasti valita tästä. Kunhan totesin. Yritän vain asetella katseeni siveellisen nätisti jonnekin horisonttiin. Tai johonkin muualle. Joka toki on verrattain haastavaa ajoittain. 

Tähän väliin lyhyt säätiedotus. Meillä on ollut, kuten kirjoitin jo edellisessä jutussa, viime viikkoina melko lämmintä. Lämpötila on kivunnut päivittäin jopa lähelle 40 astetta päivittäin. Nyt aivan viime päivinä elohopea ei ole noussut enää kuin juuri ja juuri yli kolmenkymmenen asteen, joka sekin on aivan riittävä lämpö. Elämää on helpottanut myös tuuli, joka viilentää keliä mukavasti. Juuri nyt on muuten 34 C. Adrianmeri on 26 C. Samankaltaisten kelien ennustetaan jatkuvan ainakin pari-kolme viikkoa tästä eteenpäin. Ihan vaan tiedoksi jos reissu on tännepäin suuntautumassa.    

Lopuksi vielä vähän turisteista. Kaštelan kaupunki julkaisee kuukausittain tilastot kuinka paljon ihmisiä kaupungissa on vieraillut ja kuinka kehitys on kehittynyt verrattuna viime vuosiin. Viimeisimmän tilaston mukaan Kaštelassa on vieraillut himpun verran enemmän ihmisiä (+4%) kuin vuonna 2025. Se on koko Kroatian mittakaavassa hyvä kehitys. Kroatian turismi kun on kokonaisuudessaan alkukesällä kääntynyt lievään laskuun (-1%).

Istuin tuossa eräänä päivänä, kuten teen joka päivä about kello 14-15, meidän rantakadulla omassa vakiobaarissani cafebar Gajossa iltapäiväoluella. Katua pitkin lähestyi 12 teinin ryhmä, todennäköisesti matkalle rannalle, pölöttäen keskenään selvää suomea! Mitä ihmettä täällä tapahtuu! Kun edellisinä kesinä täällä on ollut melko harvinaista kuulla suomea, nyt tuntuu että sitä raikaa korviin lähes päivittäin. Joka on mukavaa. On mukavaa että suomalaiset ovat vihdoin löytäneet, tai ainakin löytämässä, myös nämä meidän huudit. 

Tätä suomalaisinvaasiota tukee myös edellä mainittu Kaštelan kaupungin matkailutilasto. Siinä on Suomi mainittu ensimmäistä kertaa. Suomalaisia on siis ihan virallisestikin käynyt meidän kylillä paljon. Ainakin enemmän kuin aiemmin. Jopa enemmän kuin ruotsalaisia. Tai jenkkejä. Nämä molemmat kansakunnat jäivät meidän jälkeen tilastossa. Ekaa kertaa muuten.

Näin tällä kertaa. Puhuttiin vieraista ihmisistä. Puhuttiin turisteista. Ensi kerralla sitten puhutaan varmaan ihan jostain muusta. Tai en tiedä. Katsellaan. Joten pysykääpä kanavalla. 

Käristyskupoli

Torstai 25.6.2026 klo 12.38 - JariH

Kaikille lienee selvää, kiitos suomalaisten tiedotusvälineiden, että Etelä- ja Keski-Eurooppaa koettelee juuri nyt melkomoinen helleaalto. Uutisointi Suomessa on keskittynyt pitkälti Italian ja Ranskan tyyppisiin maihin, mutta osataan sitä täällä meilläkin. 

Pahin kuumuus on ainakin toistaiseksi ohittanut Kroatian, mutta kyllä sitä lämpöä riittää täälläkin. Lämpötila on noussut iltapäivisin toistuvasti päivästä toiseen 35-36 asteeseen. Eikä helpotusta ole luvassa. Pikemmin  päinvastoin. 

Nimihirviö Kroatian valtion hydrometerologinen laitos (DHMZ) nimittäin paukuttaa puhelimeen punaisia varoituksia erittäin korkeista lämpötiloista. Sen mukaan meillä täällä Dalmatiassa on odotettavissa lähes 40 asteen kuumuutta sunnuntaille, siihen asti pyöritään 36-37 asteessa. Vaikka olen aina naureskellut Suomen iltapäivälehtien ohjeille miten käyttäytyä milloin minkin ‘hellehelvetin’  iskiessä Suomeen, eli lämmön noustessa yli 20 asteen, pitänee nyt ihan oikeasti kerrata ohjeet kuinka käyttäytyä helteessä. Koska täällä tuo kuumuus on hieman eri lukemissa. 

Kuulun riskiryhmään. Eli olen vanha. Meitä vanhoja kupsahtelee kuumuudessa jatkuvasti. Joten ensinnäkin lienee syytä vältellä suurempaa liikkumista ulkona kello 11-17 välisenä aikana. Jos kuitenkin on pakko mennä, on syytä pysytellä varjossa. Eli harrastaa varjokävelyä. Jos sen varjon jostain sattuu löytämään kun aurinko paistaa suoraan ylhäältä. Lisäksi kannattaa kuulemma juoda. Vettä. Uskon kyllä että Coca Cola Zero ajaa saman asian. 

Kannattaa mennä kirkkoon. Ne ovat yleensä viileitä paikkoja. Jopa helteellä. Koska kiviseinät ja kalsea kattollinen tunnelma. Toinen paikka missä on mukava vierailla helteellä on kaupat. Ja siellä ennen kaikkea kylmäkaapit. Niihin ei tarvitse välttämättä mennä edes sisälle, mutta kaappien läheisyydessä on usein miellyttävän viileää. 

Itse olen todennut että Adrianmeri on kiva paikka viettää aikaa kun on kuuma.  Vaikka veden lämpötila on juuri nyt 25 astetta, kyllä sekin viilentää ihan kivasti. Olen ottanut tavaksi pulahtaa mereen kaksi, joskus jopa kolme, kertaa päivässä. Aamu-uinti about kello 7. Silloin meri on usein tyyni eikä siellä ole minun lisäksi ketään muita kuin kroatialaisia mummoja, jotka lilluvat meressä ja juoruavat keskenään. Iltapäväuinti suoritetaan puolestaan sitten keskellä kiljuvia lapsi- ja turistilaumoja about yhden aikoihin. Meri on silloin usein tuulinen ja sitä kautta myös aaltoisa. Iltapäivisin rannoilta esiintyy myös bikinibeibejä. Heitä ei aamuisin näy.

Helle vaikuttaa myös nukkumiseen. Vaikka ilmastointi huutaa täysillä ja irtotuulettimet on suunnattu tarkasti sänkyyn, niin kyllä se, että lämpötila ei laske ulkonakaan alle 30 asteen edes yöllä, ei kovin kauheasti nukkumista edistä. Hikeä pukkaa ja lakanat kostuvat. Ja jos päivärutiineihin oleellisesti kuuluvat iltapäiväoluet CafeBar Gajossa lipsahtaa jostain syystä tavallisen kahden sijasta vaikkapa kolmeen, ei sekään kovasti nukkumista auta.

Tätä kirjottaessani edellä mainittua kuumuutta ei ole helpottanut edes ukkoset. Ne kun kuuluvat Dalmatian kesään ihan samalla tavalla kuin vaikkapa nuo edelä mainitut bikinibeidet. Silloin kun ukkosilma pääsee nousemaan oikein kunnolla päälle vuorten ja meren välistä, silloin jyrisee ja salamoi huolella. Ja tulee vettä. Eikä Kroatian usein melko vanhoillinen viemärijärjestelmä oikein pysy perässä. Niinpä sitä vettä sitten lainehtii sitten pitkin poikin katuja ja kujia. Joskus jopa talojen kellareissa.  

Näin tällä erää. Tuli tarinoita helliinfernosta. Seuraavaksi hyvin suurella todennäköisyydellä ihan jotain muuta. Pysykääpä siis kanavilla.

Toukokuu 2024

Lauantai 18.1.2025 klo 14.02 - JariH

Kun aloitin kirjoittamaan tätä vuoden 2024 toukokuun juttua, mietin että sehän taisi olla vähän sellainen välikuukausi verrattain vauhdikkaiden huhti- ja kesäkuun välillä. Sitten kurkkasin kalenteriin, että mitäs sitä oikein on toukokuussa touhuttu, ja huomaisin, että eihän sitä nyt sitten kuitenkaan ihan turhaksi kuukaudeksi näemmä voi kutsua.

Lähdetään liikkeelle siitä, että olin työmatkalla kuukauden puoleen väliin asti. Eli kun lähdin reissuun 10.04., palasin kotiin toukokuun 11. päivä. Notkuin ympäri Balkania siis sellaiset kevyet 4,5 viikkoa. Voin muuten sivumennen sanoen kertoa, että on verrattain haastavaa pakata moiselle reissulle, varsinkin jos/kun mukaan ei oteta repun lisäksi muuta kuin yksi cabin bag -laukku, joka ei saa painaa kuin 8 kiloa. Itse valitsin taktiikaksi etukäteen valmiiksi katsotut pesulat. Pesetin paitoja, kalsareita ja muuta pyykkiä parikin kertaa matkan aikana.

Tuon reippaan kuukauden aikana vedin matkanjohtajan hommissa kolme erilaista ryhmää. Ryhmien välissä oli aina muutama päivä elpymistä, jotka makailin hotelleissa palautuen, pyykkiä pesten ja huilaten. Tulen muuten jossain välissä tässä kevään aikana lisäämään näille sivuille hotelliarvioita, luonnollisesti keskittyen pitkälti Balkanin maihin. Toki arvioiden sekaan saattaa mahtua myös hotelleja muista maista, jos sellaisia on sattunut eteen, mutta koitan keskittyä sivuilla jo valmiiksi esiteltyihin kohteisiin/kaupunkeihin. 

Toukokuun puolessa välissä tulin sitten vaihteeksi kotiin. Suoraan Bulgarian kesään. Sillä kyllähän täällä toukokuussa on jo ihan täysi kesä. Itse asiassa toukokuu on yksi parhaimpia vuodenaikoja Plovdivissa, koska lämpötila on vielä sangen siedettävä. Myöhemmin kesällä heinä-elokuussa elohopea saattaa nimittäin kivuta reippaasti yli neljänkymmenen. Ja se ei todellakaan ole miellyttävää. Varsinkin kun täällä merta ei ole mailla eikä halmeilla. 

Loppukuukausi meni palautuessa, nykyisen kotikaupunkini tapahtumatarjontaan tutustuen ja kesäkuuhun valmistuen. Sillä silloin tapahtuu taas. Paljon. Kuten vaikka jatkotutkimuksia huhtikuussa löytyneestä pääpatista. Ja luonnollisesti ‘vähän’ reissuja. Tällä kertaa kuitenkin ihan omia sellaisia. Eli oikein lomareissuja! Stay siis tuned.