Uutiset
Joulukuu 2024Tiistai 11.2.2025 klo 13.57 - JariH Kirjoittelin marraskuun tarinan aluksi, että siinä kuukaudessa ei tapahtunut mitään. Ei yhtään mitään. Että elettiin luultavimmin sellaista normielämää, jota suurin osa ihmisistä elää. Joulukuussa elämä jatkui hieman samalla kaavalla. Paitsi että joulukuun puolessa välissä, tarkemmin 15.12., saatiin muutaman kuukauden väännön jälkeen nämä sivut auki, joulukuussa oli tietty joulu ja kuun, eli koko vuoden viimeisenä päivänä lähdettiin reissuun. Oikein Englantiin asti. Näistä kolmesta “suuresta” tapahtumasta olen kirjoittanut aikaisemmin. Tämän lisäksi joulukuu meni, aivan kuten marraskuu, pitkälti lenkkeillen, sohvalla maaten, telkkaria ja jääkiekkoa katsellen…ja ai niin, lisäksi virallisesti nykyiseen kotikaupunkiin tutustuen. Käytiin nimittäin järjestelyllä ja opastetulla sightseenilla Plovdivissa. Ja kun alkuun päästiin, käytiin sitten samantien kolmella erilaisella opastetulla kiertokävelyllä. Ensin käveltiin ihan perussaitsari, jossa katseltiin ja kuunneltiin kaupungin perusnähtävyydet. Heti sen perää käveltiin grafiti-sightseen, joka esitteli Plovdivin grafitiskenen ja tarinat kuvien takana. Viimeiseksi suoritettiin vielä sosialistisen arkkitehtuurin kävelykierros, jossa ihmeteltiin sosialistisen ajan rakennustaidetta. Se pisti ajoittain hieman hymyilyttämään. Suosittelen hyvinkin vahvasti tekemään oman asuinkaupungin opastetun kierroksen, jos sellaisia teidän kaupungissa järjestetään, sillä niiltä saa todella paljon sellaista infoa josta ei välttämättä ole mitään tietoa. Tiedän tämän ihan kokemuksesta. Vaikka olen asunut Helsingissä vuosikymmenet niin opastettu kiertoajelu aikoinaan avasi aivan uusia näkökulmia ja kertoi uusia asioita syntymäkaupungistani. Oli todella mielenkiintoinen. Mutta meillä taitaa olla vielä parin matkustustavan omien kokemusten läpikäyminen kesken. Marraskuussa matkustettiin junalla, sitä ennen ollaan lennetty, joten mennään nyt lyhyesti bussilla ja vuokrataan autoja. Tällä kertaa pysyttäydytään henkilöautoissa, matkailuautojen vuokrauksesta olen kirjoittanut melko paljon aikaisemmissa kuukausissa. Siispä linja-automatkustus Balkanilla ja vähän yleisemmin Euroopassa. Ne omat kokemukset. Lyhyesti; homma toimii. Oikeastaan kaikissa Balkanin maissa. Jopa Serbiassa. Jokaisesta maasta löytyy maiden sisäisiä reittejä, jotka ovat huomattavasti kattavammat kuin junareitit. Busseja kulkee myös huomattavasti useammin kuin junia. Kaikissa maissa. Niiden lisäksi Balkanilla pääsee verrattain helposti, ja edullisesti, bussilla maasta toiseen. Reittejä, niin maiden sisäisiä kuin rajat ylittäviä, liikennöi useampikin yhtiö. Kannattaa vertailla, jotta löytyy itselleen sopiva aikataulu. Ja tietysti hintaluokka. ![]() Hinnat ovat yleisesti ottaen verrattain stabiilit, eivätkä kauheasti päätä huimaa. Toki yhtiöiden välillä saattaa olla pieniä hintaeroja, joka usein johtuu kalustosta. Yleisesti ottaen hieman kalliimmat yhtiöt ajelevat hieman uudemmalla kalustolla. Itse olen matkannut muutamalla kympillä Belgradista Sofiaan. Kannattaa muuten huomioida se, että moni yhtiö veloittaa extraa matkatavarasta joka menee ruumaan. Tai millä nimellä sitä matkalaukkupaikkaa nyt busseissa kutsutaankaan. Lisäksi ainakin Belgradissa on käytössä omituinen laiturimaksu, sinun pitää maksaa muutama kolikko siitä, että pääset laiturille mistä linja-auto lähtee. Omituinen käytäntö.
Entä jos haluaa ajella itse ja vuokrata auton? Onnistuu. Mutta. Kannattaa surffailla ja vertailla eri yhtiöitä, ennen kaikkea kannattaa lukea niiden saamia arvosteluja. Niitä kun lueskelee ja karsii pahimmat negatiiviset palautteet pois, joita aika usein kirjoittavat muuten jenkit, saa melko hyvän kuva yhtiöstä. Kaikista maista löytyy taatusti luotettavia, paikallisia vuokraamoja. Varmimpia ovat tietty suuret, kansainväliset yhtiöt, mutta niillä on usein myös korkeimmat hinnat. Auto kannattaa tarkistaa lähtiessä naarmujen ja muiden vaurioiden varalta, joka tehdään yleensä yhdessä vuokraamon edustajan kanssa. Jos suunnitelmissa on vierailu naapurivaltiossa, siitä pitää mainita vuokrausvaiheessa. Tarvitset rajalla nimittäin paperit että sinulla on oikeus ajaa auto ulos maasta. Ihan jo pelkästään vakuutusturvan vuoksi. Lisäksi rajan ylitys maksaa hieman lisää. Joskus, jos vuokraamo sijaitsee lähellä valtakunnan rajaa, perusvuokrahintaan sisältyy lähin valtio. Näin on esimerkiksi muutamassa Dubrovnikissa toimivalla yhtiöllä, heidän hintoihin sisältyy Montenegro ja Bosnia ja Hertsegovina jo valmiiksi. Mutta rajanylityksestä kannattaa mainita aina. Ja näin on vuosi 2024 paketissa.Seuraava tarina on sitten aivan jostain muusta aiheesta. Pysy kanavalla.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulukuu, 2024, joulu, kotisivut, Balkan, autovuokraus, linja-auto, matkustus, kiertokävely, Plovdiv |
Heinäkuu 2024Torstai 23.1.2025 klo 10.15 - JariH Heinäkuu 2024 oli lähes naurettava. Oikeasti. Koko kuukausi matkalla, tuhansia kilometrejä, 8 eri maata, kymmeniä eri kaupunkeja, kyliä ja muita paikkoja. Matkaa tehtiin niin matkailu- kuin henkilöautoilla, busseilla, junilla, taidettiinpa sitä jossain välissä vähän lentääkin. Ja koska kohteita, niin mielenkiintoisia kuin vähän vähemmän mielenkiintoisia, tuli eteen niin paljon että kaikkien mainitseminen tässä kohtaa on täysin mahdotonta, keskitytään taas, kuten kesäkuussakin, paikkoihin jotka tekivät suurimman vaikutuksen tai olivat muuten vaan yllättävämpiä. Kesäkuun raportti päättyi Sevillaan, jossa hetken huili. Kun kaupunki oli otettu haltuun, ja huilattu, vuokrattiin asuntoauto. Jälleen. Eli tehtiin taas Road Surferin kanssa diili siitä, että siirretään asuntoauto Sevillasta Mullheimiin Saksaan. Joten eikun matkaan. Ensimmäinen pysähdys toi mukanaan yllätyksen. Todella mukavan kaupungin nimeltään Salamanca. Hieno kaupunki, josta ei etukäteen ollut minkäänlaista tietoa, mutta kun siellä sitten pyöri, vaikutus oli suuri. Todella suuri. Jopa niin suuri, että Salamancasta piti hankkia t-paita. T-paitahan hankitaan vain paikoista, jonne haluan päästä joskus takaisin tai joista muuten vaan tykkään. Nyt kaapista löytyy Salamanca -paita. Reissu jatkui Espanjasta Ranskan kautta Luxemburgiin. Ja taas yllätyttiin. Ja vaikuttuttiin. Mielessä pyöri aikaisempi vierailu 30-40 vuotta sitten Luxemburgissa josta oli jäänyt mieleen lähinnä joku tori ja kalliit hinnat. Ja se, etten tajunnut, että kaupungissa/maassa voi maksella asioita D-markoilla, että siellä ei välttämättä tarvitse vaihtaa paikallista valuuttaa…. ![]() Tällä kertaa asuntoauto pistettiin kunnon parkkiin ja lähdettiin kävellen tutustumaan kaupunkiin. Ja kuten todettu, Luxemburg pääsi yllättämään. Oli hieno, kiva, mukava ja miellyttävän fiiliksen omaava paikkakunta jossa tällä kertaa pärjäsi euroilla. Ihan t-paidan arvoinen kylä! Jos Luxemburg ei olisi niin järjettömän kallis paikka asua, saattaisi hyvinkin olla että se olisi muuttolistalla verrattain korkealla. Mutta eipä sitä todellakaan ole varaa maksella Luxemburgin vuokria. Siksi täytyy tyytyä fiilistelemään kaupunkia ihan näin etänä. Ja ehkä vierailla siellä uudestaan.
Lopulta päädyttiin Mullheimiin jossa palautettiin ensin asuntoauto Road Surferin varikolle ja huilailtiin, koska seuraavaa siirtoautoa piti odotella pari päivää. Ja suunnitella reissua, sillä seuraava auto oli Englannissa, jossa se piti ajaa Brightonista Edinburghiin. Ja miksipä ei. Piti vaan päästä ensin Saksasta Englantiin. Tällä kertaa matka tehtiin Keski-Euroopassa erinomaisen hyvin toimivalla Bla Bla Carilla. Bla Bla Carissa yksityiset ihmiset tarjoavat kyytejä jos/kun heidän autossa on tilaa. Eli ilmoittavat reittinsä ja sitten sinä voi buukata takapenkin ja reissata heidän kanssaan. Toimii hyvin Keski-Euroopassa, täällä Balkanilla ei todellakaan toimi. Tästä lisää ensi kuun jutussa. Mutta siis Enkkuihin. Siellä oli erinomaisen mielenkiintoista ajella asuntoautolla, joka sattui olemaan todella suuri, itseasiassa suurin niistä neljästä autosta jolla kesällä 24 ajeltiin. Autossa oli enkkutyyliin ratti ja vaihdekeppi väärällä puolella ja muutenkin koko liikenne tapahtui väärinpäin. Meni hetki ennenkuin asiat tulivat tutuiksi. Siis liikenne, auto ja paikalliset tavat. Englannissahan niin etäisyydet kuin nopeusrajoitukset ilmoitetaan maileissa. Niitä piti sitten koittaa käännellä kilometreiksi. Jänskätti kyllä koko setti melkoisesti. Mutta takaisin vaikuttaviin ja yllättäviin paikkoihin. Joista ensimmäinen, ehkä ujosti mieleen jäänyt Brightonin rannan jälkeen, oli York. Todellakin mukava, hieno, nätti ja historiallinen kaupunki. Ai niin, ennen Yorkiin saapumista istuttiin perinteisessä englantilaisessa pubissa Eastbourne -nimisessä pikku kylässä paikallisten joukossa katsomassa jalkapallon EM -kisojen loppuottelu. Englanti hävisi, joten tunnelma ei välttämättä ollut ihan tapissa. Pubin omistaja tarjoili kesken pelin pizzaa, jota oli vähintäänkin riittävästi. Yorkista ostettiin muuten t-paita. Koska se oli niim hieno paikka. Suosittelen käväisemään jos siellä päin liikutte. ![]() Asuntoauto piti viedä siis Edinburghiin. Ja vietiin. Jopa ilman kolhuja, vaikka auto oli siis suuri, liikenne, ajaminen ja kaikki tapahtui väärinpäin. Matkalla käytiin yöpymässä kavereiden pihalla, käytiin Holy Islandilla ja lopulta saavuttiin Skotlantiin Edinburghiin. Joka oli lievähkö pettymys. Jotenkin harmaa suurkaupnki, josta ainakaan minä en oikein saanut otetta. Niinpä en omista Edinburghin t-paitaa. Sitä paitsi Edinburghissa satoi. Kuten saarivaltakunnassa melkoisen usein tekee.
Sitten oli vuorossa mielenkiintoinen siirtymä. Väärinpäin ajettava auto oli viety, kuten sovittu, Edinburghiin, mutta uusi siirtosoppari, eli neljäs tälle kesälle, oli jo valmis. Auto olisi Marburgissa Saksassa ja se piti siirtää Veneziaan Italiaan. Piti vaan päästä Englannista Saksaan. Ja kyllähän se onnistui. Tosin ensin piti huilata pari päivää Manchesterissa, josta sitten bussilla Leedsin lentokentälle. Sieltä lento Ibizan kautta Frankfurtiin, josta junalla Marburgiin. Kuka sanoi että matkustaminen olisi helppoa ja yksinkertaista? Tuo keikaus Ibizan kautta muuten johtui puhtaasti siitä, että lennot tulivat sitä kautta selvästi edullisemmiksi kuin että olisi lennetty suoraan Englannista Saksaan. Eikä tälle legille sattunut löytymään Bla Bla Caria. Marburgista jälleen uusi asuntoauto alle ja nokka kohti Veneziaa. Matka suuntautui tällä kertaa Ranskan, joka oli sivumennen sanoen yllättävän kallis maa, Sveitsin vuorien ja muutaman mukavan kaupungin kautta Italiaan ja Veneziaan. Tosin suinkaan sinne, missä ne kanaalit ja kondolit ovat vaan hieman Venezian ulkopuolelle jonne auto toimitettiin. Sveitsistä voi muuten todeta, että vaikka maa on kallis, sieltä löytyy todella hienoja maisemia. Kuten vuoret ja kaupunki nimeltä Lugano. Tykkäsin. Molemmista. ![]() Heinäkuu päättyi lopulta Ljubljanaan Sloveniaan. Reissu Veneziasta Sloveniaan suoritettiin tällä kertaa junalla. Käydään läpi näiden eri matkustusmuotojen arvostelut ja kokemukset vaikka elokuussa, jolloin ei ihan heinäkuun mittakaavassa reissattu ja on enemmän aikaa sekä tilaa kaikelle muulle.
Mutta Ljubljana. Hieno kaupunkin. Ja yksi niistä ylläreistä, jotka heinäkuun reissulle sattuivat. Ja kyllä, minulla on Ljubljana t-paita. Mutta palataan kaupunkiin uudemman kerran elokuun jutussa, koska kyllähän sitä niin silloinkin kaikenlaista tapahtui.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: heinäkuu, 2024, matka, reissu, matkailuauto, juna, bussi, lentokone |
Toukokuu 2024Lauantai 18.1.2025 klo 14.02 - JariH Kun aloitin kirjoittamaan tätä vuoden 2024 toukokuun juttua, mietin että sehän taisi olla vähän sellainen välikuukausi verrattain vauhdikkaiden huhti- ja kesäkuun välillä. Sitten kurkkasin kalenteriin, että mitäs sitä oikein on toukokuussa touhuttu, ja huomaisin, että eihän sitä nyt sitten kuitenkaan ihan turhaksi kuukaudeksi näemmä voi kutsua. Lähdetään liikkeelle siitä, että olin työmatkalla kuukauden puoleen väliin asti. Eli kun lähdin reissuun 10.04., palasin kotiin toukokuun 11. päivä. Notkuin ympäri Balkania siis sellaiset kevyet 4,5 viikkoa. Voin muuten sivumennen sanoen kertoa, että on verrattain haastavaa pakata moiselle reissulle, varsinkin jos/kun mukaan ei oteta repun lisäksi muuta kuin yksi cabin bag -laukku, joka ei saa painaa kuin 8 kiloa. Itse valitsin taktiikaksi etukäteen valmiiksi katsotut pesulat. Pesetin paitoja, kalsareita ja muuta pyykkiä parikin kertaa matkan aikana. Tuon reippaan kuukauden aikana vedin matkanjohtajan hommissa kolme erilaista ryhmää. Ryhmien välissä oli aina muutama päivä elpymistä, jotka makailin hotelleissa palautuen, pyykkiä pesten ja huilaten. Tulen muuten jossain välissä tässä kevään aikana lisäämään näille sivuille hotelliarvioita, luonnollisesti keskittyen pitkälti Balkanin maihin. Toki arvioiden sekaan saattaa mahtua myös hotelleja muista maista, jos sellaisia on sattunut eteen, mutta koitan keskittyä sivuilla jo valmiiksi esiteltyihin kohteisiin/kaupunkeihin. Toukokuun puolessa välissä tulin sitten vaihteeksi kotiin. Suoraan Bulgarian kesään. Sillä kyllähän täällä toukokuussa on jo ihan täysi kesä. Itse asiassa toukokuu on yksi parhaimpia vuodenaikoja Plovdivissa, koska lämpötila on vielä sangen siedettävä. Myöhemmin kesällä heinä-elokuussa elohopea saattaa nimittäin kivuta reippaasti yli neljänkymmenen. Ja se ei todellakaan ole miellyttävää. Varsinkin kun täällä merta ei ole mailla eikä halmeilla. Loppukuukausi meni palautuessa, nykyisen kotikaupunkini tapahtumatarjontaan tutustuen ja kesäkuuhun valmistuen. Sillä silloin tapahtuu taas. Paljon. Kuten vaikka jatkotutkimuksia huhtikuussa löytyneestä pääpatista. Ja luonnollisesti ‘vähän’ reissuja. Tällä kertaa kuitenkin ihan omia sellaisia. Eli oikein lomareissuja! Stay siis tuned. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toukokuu, työmatka, 2024, kevät, kesä, Dubrovnik, meri, kuumuus |
Maaliskuu 2024Keskiviikko 15.1.2025 klo 11.49 - JariH
Taisin tuossa edellisessä kirjoituksessa, jossa kerroin helmikuun tapahtumista, varoitella valmiiksi ettei maaliskuussa 2024 tapahtunut mitään. Nyt voin vahvistaa, ettei todellakaan tapahtunut. Maaliskuun, joka näyttäisi olleen lähes vuoden tylsin kuukausi, ainoat hyvät puolet ovat kevään vauhdikas eteneminen ja se, että maaliskuussa aletaan yleensä jo suunnitella myöhäisemmän kevään ja kesän tapahtumia. Ja asioiden suunnittelu on aina kivaa. Itseasiassa reissujen suunnittelu on yksi lempipuuhiani. Tykkään kovasti tutkia millä, miten ja milloin pääsen paikkoihin, missä asun, mitä teen jne. Tuota hommaa tehtiin viime vuoden maaliskussa, ja sitä tehdään taatusti myös tänä vuonna kunhan ensin päästään riittävän pitkälle tätä vuotta. Kun kevään ja kesän aktiviteetit alkavat lähestyä. Vuoden 2024 maaliskuu meni pitkälti kotipaikkaan tutustuen. Eli ihan paikalliseen pyörimiseen. Kun kurkkasin kalenteriin paljastui että maaliskuussa on tavattu paljon täällä Plovdivissa asuvia expatseja ja touhuttu heidän kanssaan kaikenlaista. Plovdivissa vaikuttaa hyvin aktiivinen ulkomaalaisyhteisö, siis yhteisö, johon kuuluu tänne syystä tai toisesta muuttaneita ulkomaalaisia. Todettakoon tähän väliin, koska se aina tuntuu kiinnostavan, että minun tietojen mukaan täällä ei asu muita suomalaisia kuin minä. Expatsit järjestevät tapaamisia, meilllä on lukupiirejä, on kirjoitusryhmiä, tanssiryhmiä, hikingryhmiä ja tietysti kielikursseja. Täytyy sanoa, että Kroatiaan, tai tarkemmin Splitin ympäristöön verrattuna, Plovdivin kansainvälinen yhteisö on huomattavasti aktiivisempi. Joka on ymmärrettävää sikäli, että Plovidiv on (suur)kaupunki, kun taas Kastela, jossa asuin Kroatiassa, on lähinnä pikku kylä, joka elää pitkälti turismista eikä välttämättä kerää niin paljon ulkomaalaisia ympärivuotiseen asumiseen. Vaan kyllä sitä jotain tuli maaliskuussa 2024 tehtyä. Kuten todettu, liikkuminen oli pitkälti paikallista. Joka sinänsä oli mukavaa sillä siinä sivussa näki ja löysi aivan uusia kohteita nykyisestä kotikaupungista. Sitä paitsi kelit olivat kohdallaan. Maaliskuu, varsinkin sen loppupuoli, on nimittäin parhaimmillaan jo shortsikuukausi. Lähialuematkoilla tutuksi tuli myös paikallinen kukeri -perinne. Se on perinteinen balkkanilainen rituaali, jonka tarkoituksena on karkoittaa pahoja henkiä. Kukerissa miehet pukeutuvat koko vartalon peittäviin pukuihin, joita koristaa usein eläinten naamiot. Puvuissa on myös suuria kelloja, ja näin ollen miesryhmän liikkuessa kilkatus on melkoista. Perinteen mukaan kukerit kävelevät ja tanssivat kylien läpi, usein yöaikaan jotta 'aurinko ei ottaisi heitä kiinni'. Kyseinen perinne on tuttu läpi koko Balkanin mukaanlukien Kreikka ja Romania. Nykypäivänä kukeri -juhlia järjestetään useissa kylissä ja kaupungeissa. Juhlissa esiintyy useita eri ryhmiä, jotka 'kilpailevat' keskenään siitä, kuka on komeimmin pukeutunut, kuka kilisee ja kolisee parhaiten. Eli kuka niitä pahoja henkiä karkoittaa parhaiten. Tällaisessä juhlassa tuossa Plovdivin lähikylässä kävin minäkin. Ja olihan se kokemus. Mukavat kyläjuhlat siis. Näin siis tylsähkö maaliskuu 2024. Kuten tuolla alussa kerroin, maaliskuussa suunnitellaan ykeensä jo tulevia reissuja, joa niin tehtiin viime maaliskuussakin. Ja suunnittelun tuloksia alkaa näkymään heti seuraavassa, huhtikuun postauksessa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaliskuu, 2024, historia, kevät, tapahtumat |
Helmikuu 2024Lauantai 11.1.2025 klo 13.50 - JariH Täytyy heti tähän alkuun tunnustaa, että tämä viime vuoden helmikuun läpikäyminen vastusti ihan kauheasti. Syynä lienee se, että helmikuu 2024 oli todella tylsä. Ihan niinkuin sitä seuraava maaliskuukin. Helmikuussa ei ollut oikeastaan mitään muuta ilonaiheita kuin se, että se on, onneksi, vuoden lyhyin kuukausi. Toisin kuin maaliskuu, jossa sitten taas on ne 'perinteiset' 31 päivää. Kaiken lisäksi nämä kuukaudet ovat tänäkin vuonna jälleen ihan tuossa nurkan takana. Huoh. Mutta jotain raportoitavaa sitä helmikuussa 2024 kuitenkin kertyi. Heti kuukauden alussa piti käydä valitsemassa Suomelle presidentti. Ja nauttia luonnollisesti äänestykseen oleellisena kuuluvat vaalikahvit. Tämä tarkoitti junamatkaa Sofian suurlähetystöön. Kun ääni oli annettu, hengailtiin pari vuorokautta vielä Sofiassa. Täytyy todeta, ettei Sofia oikein kyllä innosta. Onhan se toki pääkaupunki, ja sitäkautta Bulgarian suurin kaupunki 1.200.000 asukkaallaan, onhan se toki maan talouden, kulttuurin ja koulutuksen veturi kuten lähes jokainen pääkaupunki Euroopassa tai ainakin Balkanilla yleensä on, mutta vaikkapa asuminen Sofiassa - juu ei. Ei oikein nappaile. Jotenkin Sofia ei vaan sytytä. Kun tässä maassa on niin paljon parempiakin vaihtoehtoja. Kuten vaikka Plovdiv. Sofiassa on ihan mukava käväistä, ja siellä on ihan mukava viettää muutama päivä, kunhan sieltä pääsee sitten pois. Sofian reissun jälkeen loppukuukausi oli pitkälti hengaillua kotosalla. Kelit olivat kyllä kohdillaan, täällä meillä kun kevät alkaa pukata päälle parhaimmillaan jo helmikuussa. Se tarkoittaa aurinkoisina päivinä helposti sellaisia 15 asteen päivälämpötiloja. Mutta toisaalta, jotkut toiset päivät saattavat sitten olla kylmiä, sateisia ja tuulisia. Joten jos suunnittelet jostain ihmeen syystä keväistä lomamatkaa Bulgariaan, helmikuu ei välttämättä vielä ole ihan oikea kuukausi. Hengailun ohessa tuli käytyä katsomassa paikallista jalkapalloa. Meillä on täällä Plovdivissa kaksi Bulgarian pääsarjassa pelaavaa joukuetta, Lokomotive tai Botev Plovdiv. Jälkimmäinen sai, luonnollisesti bulgarialaiseen tapaan kauhean riidan ja sotkujen jälkeen, upouuden stadionin valmiiksi ja pelikuntoon viime kaudella sarjan jo pyöriessä täysillä. Pitihän se käydä tarkistamassa. Koska Botev -stadion sijaitsee huomattavasti lähempänä kotia, on Botev Plovidista muodostumassa sitten hiljalleen se 'minun joukkkue', joka seuraan ja ehkä jopa hieman fanitankin. Saatan käydä katsomassa pelejä jopa stadionilla. Liput peleihin maksavat muuten semmoisesta 5 eurosta alkaen aina 35 euroon. Tuohon kalliimpaan hintaan kuuluu buffet ruokailu normaaleine ruokajuomineen mukaanlukien olut ja viini. Koska olen vanhempi herrasmies, jolla lienee oikeus jo hieman nauttiakin, istuskelen yleensä juurikin tuossa 35 euron VIP -katsomossa. Jossa on huomattavasti miellyttävämpää kuin viiden euron päätykatsomossa. Jalkapalloniiloille kerrotakoon, että tällä kaudella, talvitauon ollessa juuri nyt meneillään, Botev Plovdiv on sarjataulukossa toisena, tosin 13 pistettä johtavan Ludogoretsin perässä. Kaupungin toinen seura, Lokomotiv, on puolestaan 16 joukkueen sarjassa sijalla 13, eikä näin ollen ole pääsemässä keväällä runkosarjan jälkeen alkavaan ylempään loppusarjaan vaan joutuu vääntämään putoamista vastaan karsintasarjassa. Pelejä on tosin vielä paljon jäljellä, nyt on pelattu vasta 19 kierrosta kolmestakymmenestä, joten tilanteet saattavat muuttua vielä monta kertaa. Näin. Tässä oli helmikuu 2024. Kuten ylläolevasta voi päätellä, oikeastaan mitään kauhean mullistavaa ei tuossa kuukaudessa tapahtunut. Ja voin antaa pienen vinkin, mitään kauhean mullistavaa ei tule tapahtumaan myöskään seuraavassa kuukaudessa. Silti kirjoittelen raportin maaliskuusta tässä jonain päivänä. Joten stay tuned. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: helmikuu, 2024, vuoden alku, kuukausi, äänestys, presidentti, tylsyys, lyhyt kuukausi |
Tammikuu 2024Perjantai 10.1.2025 - JariH Lupailin tuossa muutama päivä sitten, että kirjoittelen tänne mitä elämässäni tapahtui vuonna 2024. Eli lupasin kirjoittaa jonkinlaisen vuosikatsauksen elämästäni. Tästä se nyt sitten alkaa ja koska vuosi yleisesti ja perinteisiin perustuen alkaa tammikuusta, tämäkin tarina alkaa siitä. Siis tammikuusta 2024. Tiedän jo kirjoittaessani, että nämä jutut tuskin kovin suurta kiinnostusta suuressa yleisössä herättävät, mutta itselleni vuoden 2024 läpikäyminen toimii jonkinlaisena terapiana ja jääpähän tänne internetin ihmeelliseen maailmaan eräänlainen vuosikertomus. Minun elämästäni. Sen verran voin luvata, että kyllä tässä tämän sarjan, joka lienee 12 osainen, koska kun viimeksi tarkastin vuodessa oli ainakin tuolloin 12 kuukautta, sekaan saattaa mahtua jotain asiaakin. Epäilen nimittäin vahvasti, että jossain välissä saatan hieman arvostella asioita/palveluita ja tuoda muutenkin muutamia mielipiteitä erilaisista jutuista esille. Aloitetaan. Tammikuun 24 alku meni kotona Plovdivissa. Jossa oli talvi, toisin kuin juuri nyt. Tänään, vuoden 2025 tammikuussa 10. päivä, Plovdivissa paistaa aurinko ja lämpöä on rapiat 12 astetta. Sanoisin että on sangen keväinen ilma. Toisin oli vuosi sitten, silloin oli kylmä kuten alla olevasta kuvasta lenkille pukeutuneesta miehestä voitte päätellä. Taisipa päivänä muutamana olla jopa lunta. Joka tosin häipyi verrattain nopeasti kuten täällä on tapana. Puolessa välissä kuukautta alkoi matkustelu. Jota tämä vuonna tulee riittämään. Jos jaksat pysyä mukana, huomaat kyllä että Eurooppaa on vuonna 2024 tullut kierrettyä. Tammikuussa lähdettiin ensin junalla Sofiaan, josta Bulgaria Airilla Frankfurtiin. Tähän väliin täytyy todeta, että kyseinen lentoyhtiö aiheutti etukäteen lievää panikointia, mieleen nousi omat kokemukset 90 -luvulta kun jouduin syystä tai toisesta joskus lentämään Aeroflotilla. Ne lennot, jos jotkut, olivat kokemuksia. Mutta Bulgaria Air yllätti. Koneet olivat siistejä, palvelu hyvää ja mikä hämmentävintä, lennolla tarjoiltiin niin pikkupurtavaa (sämpylät) kuin hintaan sisältyvät juomat. Tarjolla oli virvoitusjuomia, viiniä, olutta jne. Väkeviä en tullut tsekkaanneeksi, mutta kyllä näillä miedoillakin pärjäsi. Itseasiassa olo oli hieman kuin olisi palannut 90 -luvulle, jolloin mm. Finnair tarjoili samankaltaista kattausta Euroopan lennoillaan. Ei puuttunut kuin että koneen peräosaston takariveillä olisi saanut polttaa tupakkia, kuten sai vielä aikoinaan. Nyt ei saanut. Tai ei kukaan ainakaan polttanut. Frankfuriin saavuttua huomattin, että hups, majoitusvarauksessa oli sattunut pikku moka. Piti olla yötä Frankfurt am Mainissa, mutta hotelli oli varattu Mainzista. Eli aivan eri kaupungista. Onneksi kaupunkien väli ei ole kuin hieman reilu puolen tunnin junamatka, joten eipä tuo nyt suuri ongelma ollut. Sitäpaitsi Mainz oli sangen mukava, miellyttävä "pieni" noin 200.000 asukkaan saksalainen kaupunki. Siellä oli oikeasti kiva yöpyä js kierrellä kauniita kujia. Seuraavana päivänä junalla Berliiniin. Sieltä lähtisi juna Varsovaan, joka oli tämän reissun pääkohde. Berliini oli, no, Berliini. Kaupungissa on tullut käytyä useammankin kerran, mutta täytyy todeta että paikka on menettänyt jotain Saksojan yhdistyttyä. Kun muuri vielä jökötti keskellä kaupunkia, Berliinissä olo aivan omanlainen tunnelma, aivan omanlainen fiilis. Tämä fiilis on nyky-Berliinistä hävinnyt, olkookin että se on yhä edelleen mukava paikka. Kuten lähes kaikki saksalaiset kaupungit. Berliinistä poikettiin pikaisesti Bad Bevensen -nimisessä pikkukaupungissa. Ja täytyy todeta, että jos/kun saksalaisilla autobahneille ei satu olemaan ruuhkaa, niin kyllähän ne toimivat. Valitettavan usein ne eivät toimi, koska liikennettä on niin paljon. Takaisin Berliiniin. Josta puolalaisella junalla kohti Varsovaa. Juna toimi hyvin, vaikkakin luvattua ravintolavaunua ei ollut. Sen sijaan virkailijat kantoivat vesipulloja matkustajille. Ja matka joutui. Eikä kestänytkään kuin 4-5 tuntia. Hyvin se sujui. Ei paha. Ei paha ollenkaan. Varsova oli tapansa mukaan tammikuun harmaa. Siellä oli lunta, siellä oli sateista ja siellä oli sangen harmaata. Aivan kuten siellä oli tänäkin vuonna kun kaupugissa käväisin. Vuosi sitten käytiin myös Puolan juutalaisten historian museossa, joka oli sangen vaikuttava kokemus. Varsinkin jos tietää edes jotain toisen maailmansodan aikaisesta Varsovan ghetosta. Veti melkoisen hiljaiseksi. Varsovassa ollessa piti valita Suomelle vielä uusi presidentti, joten täytyi etsiä suurlahetystö ja käydä veivaamassa numero lappuun. Tämä oli siis vaalien ensimmäinen kierros. Varsova tuli koettua ja matka jatkui, edelleen puolalaisella junalla, Wroclawiin joka on Helsingin kokoinen kaupunki noin 4,5 tunnin junamatkan päässä Varsovasta. Ja jälleen kerran, kuten aika usein kun menet ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia johonkin uuteen paikkaan, Wroclaw pääsi yllättämään. Kaupungin vanhakaupunki on pienehkö, mutta hyvin säilytynyt/pidetty ja todella nätti. Wroclawissa on 1200 -luvulta peräisin olevan keskusaukion ja nättien talojen lisäksi yli 800 pientä pronssista peikkoa, jotka on ripoteltu pitkin poikin kaupunkia. Sangen mukava lisä kaupugilla kiertelyyn. Wroclaw valikoitu kohdekaupungiksi lähinnä siksi, että Ryanair lentää sieltä Sofiaan. Ja niin lensin minäkin. Eikö todellakaan kaduta yhtään Wrocklawissa vietetty aika, itseasiassa ei ole mitenkään poissuljettua, että sinne menisi vielä joskus uudestaan. Hups vaan, sitten oltiinkin takaisin Sofiassa josta privaattitaksilla kotiin Plovdiviin. Sen verran oli tullut kierrettyä, että tuntui hyvältä idealta ottaa Marinin taksi, jota olen käyttänyt useamman kerran reissuillani. Marin on vastassa lentokentällä ja ajelee Plovdiviin 1,5 tunnissa. On mukava pitkän reissun jälkeen päästä nopeasti, ja mukavasti, kotiin. Näin on tammikuu 2024 läpikäyty. Muutaman päivän päästä jatketaan ja jos pitkän matkan taulukon mukaan mennään, silloin lienee esillä helmikuu. Palataan silloin siis. Lopuksi vielä tammikuun24 reittikartta.
|
1 kommentti . Avainsanat: tammikuu 2024, matkustus, Saksa, Puola, Bulgaria, Sofia, Berliini, Varsova, Wroclaw, |