Uutiset

Elokuu 2024

Sunnuntai 26.1.2025 klo 17.22 - JariH

Heinäkuun lopussa, eli edellisessä postauksessa, jäätiin notkumaan Ljubljanaan Sloveniaan, jota on tähän elokuun alkuun ihan pakko hehkuttaa vielä vähän. Ljubljana nyt vaan on miellyttävä kaupunki, siellä on sangen kaunis ja hyvin hoidettu vanhakaupunki, mukava ympäristö ja kiva tunnelma. Jos kaupunki sijaitsisi meren rannalla, se saattaisi olla kovinkin korkealla mahdollisen muuton kohteena. Vaan ilman merta…. Mjaa. 

Ljubljana ei ollut kuitenkaan varsinainen syy, miksi jumittimme Sloveniassa. Varsinainen syy oli häät, jonne oli tullut kutsu jo ajat sitten ja jonne oltiin matkustettu vähän pidemmän kaavan mukaan kuten edeltävien kuukausien jutuista on mahdollista havaita. Häitä ei järjestetty kaupungissa, vaan noin 75 kilometrin päässä metsässä sijaitsevalla, kuvankauniilla virkistymisalueella. 

Näissä häissä ei menty kirkkoon, näissä häissä ei vihkimisen jälkeen siirrytty jonnekin juhlapaikkaan syömään, tanssimaan valssia ja muita iskelmiä kuten niin kovin monesti suomalaisissa häissä tehdään. Näissä häissä vihkipari vihittiin keskelle metsää rakennetun eräänlaisen “alttarin” edessä jonka jälkeen syötiin, tanssittiin ja juhlittiin ulkona. Tarjolla oli ruokaa, juomaa, ohjelmaa, trubaduureja ja taisi siellä pari bändiäkin veivata. Illalla oli vielä iso nuotio, jossa paistettiin vaahtokarkkeja. Oli kivaa. Ja mukavaa. Vaikka en tanssinut. Enkä paistanut niitä vaahtiksia. Eikä ollut niitä suomi-iskelmiä.

Hääkutsussa oli mainittiin erikseen, että kannattaa huomioida vaatetusta valitessaan, että koko tapahtuma on ulkona ja maaperä saattaa olla vaikeakulkuinen. Onneksi ilmat suosi, onneksi oli kaunis aurinkoinen päivä. Jos se olisi ollut sateinen, saattaisi muistikuvat häistä, jotka nyt olivat yksi kesän kohokohdista, olla hieman erilainen. Nyt mieleen jäi erinomaisen hyvin järjestetty tilaisuus, joka oli hieman erilainen mihin totuttu. Häihin mentiin muuten hyvin herraskaisesti Mersulla. Hienolla sellaisella, jonka autovuokraamo Sixt ystävällisesti upgradasi. 

Seuraavaksi oli suunniteltu Bla Bla Car -siirtymä Belgradista Sofiaan. Varattiin kyyti. Ensimmäinen kuljettaja, jolle matka oli jo maksettu, peruutti. Kertoi ystävällisesti about päivää ennen sovittua tapaamista ettei pääsekään reissuun. Tämä oli vielä semi-ok. Seuraava kyyti, joka oli varattu ja maksettu edellisen tilalle, ei sitten ollutkaan ihan niin ok. Piti tavata kuljettaja Belgradin jonkin ison ostoskeskuksen pihalla, joka sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella. Siellä sitten seistä törötettiin aamulla anivarhain odottamassa että herra ilmestyisi autonsa kanssa paikalle. Ei ilmestynyt. Ei kuulunut eikä näkynyt. Eikä vastannut puhelimeen.  

Näiden Bla Bla Car -kyytien ja muiden vastaavien palveluiden kanssa on syytä olla hyvin tarkkana jos niitä on ajatellut käyttävänsä itäisessä Euroopassa. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Keski-Euroopassa homma pelittää erinomaisesti, itäisessä osassa ei. Siellä ei vaan voi luottaa siihen mitä on sovittu. Täytyy muuten todeta samaan hengenvetoon, että itse Bla Bla Car, eli siis yhtiö joka näitä kyytejä välittää, toimii sangen ammattimaisesti. Palaute meni perille ja maksettujen, mutta peruuntuneiden, kyytien rahat palautettiin kohtuuajassa. 

Siispä suunnitelma C käyttöön. Löytyi bussiyhteys Belgradista Sofiaan. Joten ei muuta kuin paikallisbussilla korvesta takaisin keskustaan ja linja-autoasemalle. Bussi lähtisi iltapäivällä, joten aikaa jäi pyöriä vielä vähän masentavassa Belgradissa. Aamun peruutusten jälkeen tunnelma ei todellakaan ollut kovin katossa eikä kaupungin venäläistyylinen ankeus suinkaan parantanut sitä. 

Lopulta päästiin kotimatkalle. Hieman reilut neljä tuntia bussimatkaa, jotka muuten toimivat näissä Jugoslavian vanhoissa osavaltioissa verrattain hyvin, ovat suurinpiirtein aikatauluissaan eivätkä maksa kauheasti. Illalla oltiin Sofiassa, jossa yö hotellissa ja seuraavana aamuna junalla kotiin. 

Näin oli kesän reissu heitetty. Tulihan siinä matkustuspäiviä ja kilometrejä, tuli nähtyä ja koettua paljon, todella paljon. Itse asiassa reissu kesti 56 päivää eli 8 viikkoa, joka on tekoälyn laskujen mukaan 1,8 kuukautta. Vaan jos ihan rehellisiä ollaan, kun vihdoin päästiin kotiin, kyllä sitä oli melkoisen loppu. Väsynyt, mutta jollain kumman tavalla kuitenkin onnellinen. Koska vaikka väsytti, ja mietti, että vastaavaa reissua ei enää ikinä, olihan se loppupeleissä kuitenkin vähän semmoinen ‘once in the lifetime’ -keikka. Loppukuukausi meni pyykkiä pesten ja huilaten, sillä syyskuussa oli taasen muutama retki odottelemassa. Niistä sitten enemmän seuraavassa jutussa.

Heinäkuu 2024

Torstai 23.1.2025 klo 10.15 - JariH

Heinäkuu 2024 oli lähes naurettava. Oikeasti. Koko kuukausi matkalla, tuhansia kilometrejä, 8 eri maata, kymmeniä eri kaupunkeja, kyliä ja muita paikkoja. Matkaa tehtiin niin matkailu- kuin henkilöautoilla, busseilla, junilla, taidettiinpa sitä jossain välissä vähän lentääkin. Ja koska kohteita, niin mielenkiintoisia kuin vähän vähemmän mielenkiintoisia, tuli eteen niin paljon että kaikkien mainitseminen tässä kohtaa on täysin mahdotonta, keskitytään taas, kuten kesäkuussakin, paikkoihin jotka tekivät suurimman vaikutuksen tai olivat muuten vaan yllättävämpiä. 

Kesäkuun raportti päättyi Sevillaan, jossa hetken huili. Kun kaupunki oli otettu haltuun, ja huilattu, vuokrattiin asuntoauto. Jälleen. Eli tehtiin taas Road Surferin kanssa diili siitä, että siirretään asuntoauto Sevillasta Mullheimiin Saksaan. Joten eikun matkaan.

Ensimmäinen pysähdys toi mukanaan yllätyksen. Todella mukavan kaupungin nimeltään Salamanca. Hieno kaupunki, josta ei etukäteen ollut minkäänlaista tietoa, mutta kun siellä sitten pyöri, vaikutus oli suuri. Todella suuri. Jopa niin suuri, että Salamancasta piti hankkia t-paita. T-paitahan hankitaan vain paikoista, jonne haluan päästä joskus takaisin tai joista muuten vaan tykkään. Nyt kaapista löytyy Salamanca -paita. 

Reissu jatkui Espanjasta Ranskan kautta Luxemburgiin. Ja taas yllätyttiin. Ja vaikuttuttiin. Mielessä pyöri aikaisempi vierailu 30-40 vuotta sitten Luxemburgissa josta oli jäänyt mieleen lähinnä joku tori ja kalliit hinnat. Ja se, etten tajunnut, että kaupungissa/maassa voi maksella asioita D-markoilla, että siellä ei välttämättä tarvitse vaihtaa paikallista valuuttaa…. 

Lopulta päädyttiin Mullheimiin jossa palautettiin ensin asuntoauto Road Surferin varikolle ja  huilailtiin, koska seuraavaa siirtoautoa piti odotella pari päivää. Ja suunnitella reissua, sillä seuraava auto oli Englannissa, jossa se piti ajaa Brightonista Edinburghiin. Ja miksipä ei. Piti vaan päästä ensin Saksasta Englantiin. Tällä kertaa matka tehtiin Keski-Euroopassa erinomaisen hyvin toimivalla Bla Bla Carilla. Bla Bla Carissa yksityiset ihmiset tarjoavat kyytejä jos/kun heidän autossa on tilaa. Eli ilmoittavat reittinsä ja sitten sinä voi buukata takapenkin ja reissata heidän kanssaan. Toimii hyvin Keski-Euroopassa, täällä Balkanilla ei todellakaan toimi. Tästä lisää ensi kuun jutussa. 

Mutta siis Enkkuihin. Siellä oli erinomaisen mielenkiintoista ajella asuntoautolla, joka sattui olemaan todella suuri, itseasiassa suurin niistä neljästä autosta jolla kesällä 24 ajeltiin. Autossa oli enkkutyyliin ratti ja vaihdekeppi väärällä puolella ja muutenkin koko liikenne tapahtui väärinpäin. Meni hetki ennenkuin asiat tulivat tutuiksi. Siis liikenne, auto ja paikalliset tavat. Englannissahan niin etäisyydet kuin nopeusrajoitukset ilmoitetaan maileissa. Niitä piti sitten koittaa käännellä kilometreiksi. Jänskätti kyllä koko setti melkoisesti. 

Mutta takaisin vaikuttaviin ja yllättäviin paikkoihin. Joista ensimmäinen, ehkä ujosti mieleen jäänyt Brightonin rannan jälkeen, oli York. Todellakin mukava, hieno, nätti ja historiallinen kaupunki. Ai niin, ennen Yorkiin saapumista istuttiin perinteisessä englantilaisessa pubissa Eastbourne -nimisessä pikku kylässä paikallisten joukossa katsomassa jalkapallon EM -kisojen loppuottelu. Englanti hävisi, joten tunnelma ei välttämättä ollut ihan tapissa. Pubin omistaja tarjoili kesken pelin pizzaa, jota oli vähintäänkin riittävästi. Yorkista ostettiin muuten t-paita. Koska se oli niim hieno paikka. Suosittelen käväisemään jos siellä päin liikutte. 

Sitten oli vuorossa mielenkiintoinen siirtymä. Väärinpäin ajettava auto oli viety, kuten sovittu, Edinburghiin, mutta uusi siirtosoppari, eli neljäs tälle kesälle, oli jo valmis. Auto olisi Marburgissa Saksassa ja se piti siirtää Veneziaan Italiaan. Piti vaan päästä Englannista Saksaan. Ja kyllähän se onnistui. Tosin ensin piti huilata pari päivää Manchesterissa, josta sitten bussilla Leedsin lentokentälle. Sieltä lento Ibizan kautta Frankfurtiin, josta junalla Marburgiin. Kuka sanoi että matkustaminen olisi helppoa ja yksinkertaista? Tuo keikaus Ibizan kautta muuten johtui puhtaasti siitä, että lennot tulivat sitä kautta selvästi edullisemmiksi kuin että olisi lennetty suoraan Englannista Saksaan. Eikä tälle legille sattunut löytymään Bla Bla Caria. 

Marburgista jälleen uusi asuntoauto alle ja nokka kohti Veneziaa. Matka suuntautui tällä kertaa Ranskan, joka oli sivumennen sanoen yllättävän kallis maa, Sveitsin vuorien ja muutaman mukavan kaupungin kautta Italiaan ja Veneziaan. Tosin suinkaan sinne, missä ne kanaalit ja kondolit ovat vaan hieman Venezian ulkopuolelle jonne auto toimitettiin. Sveitsistä voi muuten todeta, että vaikka maa on kallis, sieltä löytyy todella hienoja maisemia. Kuten  vuoret ja kaupunki nimeltä Lugano. Tykkäsin. Molemmista. 

Kesäkuu 2024

Tiistai 21.1.2025 klo 14.38 - JariH

Taisin tuossa joku kuukausi sitten uhkailla, että kesäkuusta alkaen jutut ovat pitkiä ja polveilevia. Ja niin ne näyttävät olevan. Koska niin paljon on sattunut ja tapahtunut. Ja on niin paljon kerrottavaa. Kun valmistauduin kirjoittamaan tätä juttua, huomasin, että kovasti pitää karsia tapahtumia, reissukohteita ja muita nähtävyyksiä. Jotain on pakko jättää pois. Jopa kuvia. Mutta mennään. Vaikka vähän lyhennettynä. 

Ennen kuin aloitetaan reissut, käydään lääkärissä. Tai itse asiassa useammassa lääkärissä. Kyseessä on siis pari kuukautta sitten löydetyn pääpatin, jota ammattikielellä kutsutaan kai aneurysmaksi, jälkitarkastus. Otettiin MRI -kuva, nähtiin kolme lääkäriä ja todettiin, että pään onteloissa ei edelleenkään ole sen suurempia pullistumia Sen sijaan siellä on polyyppeja. Jotka ovat siis hyvänlaatuisia nenä- ja korvakäytävien limakalvopullistumia. Yhden lääkärin mukaan löytyneet pullistumat olivat “suurimmat mitä hän on koskaan nähnyt”, toisen lääkärin mukaan taasen “ihan normaalikokoisia”. Kummankin mielestä ne olisi kuitenkin hyvä leikata jossain välissä pois. Hyvä on, jossain välissä sitten. Toistaiseksi ne eivät haittaa menoa. Joten pullistelkoot kaikessa rauhassa. 

Itse reissut alkoivat pikaisella vierailulla Kreikan Kavalassa, joka oli sangen mäkinen, mutta muutoin mukava kaupunki. Ja sijaitsee ihan tuossa naapurissa, eli 250 kilometrin päässä Plovdivista. Pikkaisen kierreltiin toki myös ympäristöä, ja voidaankin  todeta, että jos historia on Plovdivissa esillä ihan joka paikassa, kyllä sitä samaista historiaa löytyy Kreikastakin.Tuli nimittäin käveltyä mm roomalaisessa Philippos -kaupungissa. Erinomaisen hyvin säilyneillä kaupungin raunioilla. Ehdoton käyntisuositus. 

Kreikan jälkeen sitten ihan tosissaan reissulle. Ensin Mustanmeren bulgarialaiseen rannikkokaupunki Burgasiin, josta lento Puolan Krakovaan. Sieltä lyhyt, yhden päivän, pistäytyminen Varsovaan, jonka jälkeen siirtyminen Katowiceen. Katowicen pääkohde oli Auschwitzin keskitysleirimuseo, joka oli todella vaikuttava ja koskettava, jopa liikuttava, kokemus. Veti sangen hiljaiseksi kun näki, koki ja kuuli asioista joita kyseisellä leirillä oli tapahtunut. Jälleen kerran vahva suositus käynnille.

Katowicesta hypättiin junaan, jonka kyydissä takaisin Krakovaan, josta lento Saksan Memmingeniin. Memmingen on pienen pieni kaupunki lähellä Muncheniä, jonne ns. halpalentoyhtiöt, kuten vaikkapa Ryanair, lentävät koska Munchenin kenttä on niille liian kallis. Memmingenistä pääsee Muncheniin sangen joustavasti, sieltä menee paikallisjuna about kerran tunnissa Munchenin päärautatieasemalla. Matka kestää vähän reilun tunnin. 

Ja sitten alkoi “The Suunnitelma”. Roadsurfer -niminen asuntoautovuokraamo tarjoaa edullisia asuntoautovuokrauksia ihmisille, jotka haluavat siirtää yhtiön autoja paikasta a paikkaan b. Eli siirtää autoja heidän vuokrauspisteiden välillä. Roadsurfer kutsuu näitä vuokrauksia rallyiksi. Ja rallylle oltiin menossa. Asuntoauto Munchenista, joka pitäisi ajella Espanjan Sevillaan. Ja näin tehtiin. Reissukohteita, kiinnostavia paikkakuntia ja nähtävyyksiä alkoi matkan aikana kertymään siihen tahtiin, että kaikkien käytyjen paikkojen esittely tässä yhteydessä on täysin mahdotonta. Viisainta lienee siis keskittyä tärkeimpiin kohteisiin, niihin jotka tekivät jonkinlaisen vaikutuksen. 

Matkalle sattui useampikin sellainen kohde/kaupunki, josta tiesi jo etukäteen jotain ja jonka osasi odottaa tarjoavan mielenkiintoisia ja/tai kauniita maisemia ja kokemuksia. Mutta kyllä matkalle mahtui myös yllätyksiä, josta ei etukäteen välttämättä ollut kuullutkaan tai joista ei osannut odottaa mitään. Mainittakoon muuten tähän väliin, että tuo reissu, Munchenistä Sevillaan, on tällaiseen siirtoajoon hieman liian pitkä, varsinkin kun aikaa on vain seitsemän päivää. Ja varsinkin jos haluaa nähdä asioita. Kilometrejä kertyy kuitenkin reilut 2.400. Tämä ensimmäinen Rally olikin hyvin paljon läpiajoa ja suorittamista. Olkookin, että kyllähän sitä kuitenkin tuli nähtyä ja koettua melkoisen paljon matkan varrelle osunutta kaunista ja mieleenpainuvaa.

Toukokuu 2024

Lauantai 18.1.2025 klo 14.02 - JariH

Kun aloitin kirjoittamaan tätä vuoden 2024 toukokuun juttua, mietin että sehän taisi olla vähän sellainen välikuukausi verrattain vauhdikkaiden huhti- ja kesäkuun välillä. Sitten kurkkasin kalenteriin, että mitäs sitä oikein on toukokuussa touhuttu, ja huomaisin, että eihän sitä nyt sitten kuitenkaan ihan turhaksi kuukaudeksi näemmä voi kutsua.

Lähdetään liikkeelle siitä, että olin työmatkalla kuukauden puoleen väliin asti. Eli kun lähdin reissuun 10.04., palasin kotiin toukokuun 11. päivä. Notkuin ympäri Balkania siis sellaiset kevyet 4,5 viikkoa. Voin muuten sivumennen sanoen kertoa, että on verrattain haastavaa pakata moiselle reissulle, varsinkin jos/kun mukaan ei oteta repun lisäksi muuta kuin yksi cabin bag -laukku, joka ei saa painaa kuin 8 kiloa. Itse valitsin taktiikaksi etukäteen valmiiksi katsotut pesulat. Pesetin paitoja, kalsareita ja muuta pyykkiä parikin kertaa matkan aikana.

Tuon reippaan kuukauden aikana vedin matkanjohtajan hommissa kolme erilaista ryhmää. Ryhmien välissä oli aina muutama päivä elpymistä, jotka makailin hotelleissa palautuen, pyykkiä pesten ja huilaten. Tulen muuten jossain välissä tässä kevään aikana lisäämään näille sivuille hotelliarvioita, luonnollisesti keskittyen pitkälti Balkanin maihin. Toki arvioiden sekaan saattaa mahtua myös hotelleja muista maista, jos sellaisia on sattunut eteen, mutta koitan keskittyä sivuilla jo valmiiksi esiteltyihin kohteisiin/kaupunkeihin. 

Toukokuun puolessa välissä tulin sitten vaihteeksi kotiin. Suoraan Bulgarian kesään. Sillä kyllähän täällä toukokuussa on jo ihan täysi kesä. Itse asiassa toukokuu on yksi parhaimpia vuodenaikoja Plovdivissa, koska lämpötila on vielä sangen siedettävä. Myöhemmin kesällä heinä-elokuussa elohopea saattaa nimittäin kivuta reippaasti yli neljänkymmenen. Ja se ei todellakaan ole miellyttävää. Varsinkin kun täällä merta ei ole mailla eikä halmeilla. 

Loppukuukausi meni palautuessa, nykyisen kotikaupunkini tapahtumatarjontaan tutustuen ja kesäkuuhun valmistuen. Sillä silloin tapahtuu taas. Paljon. Kuten vaikka jatkotutkimuksia huhtikuussa löytyneestä pääpatista. Ja luonnollisesti ‘vähän’ reissuja. Tällä kertaa kuitenkin ihan omia sellaisia. Eli oikein lomareissuja! Stay siis tuned.

Huhtikuu 2024

Torstai 16.1.2025 klo 17.02 - JariH

Kas niin, nyt on juttusarjassa käyty läpi kolme vuoden 2024 tylsintä kuukautta. Sitten mennään! Kovaa, koko ajan ja joka paikkaan. Luvassa on seuraavien kuukausien aikana pitkiä ja polveilevia tarinoita. Ja reissuja. Tervetuloa mukaan. 

Huhtikuu 2024 alkoi jännittävästi. Olin lähdössä pitkälle työreissulle 10.04. Lennot oli varattu, hotellit oli varattu, yhteistyökumppaneiden kanssa sovittu asiat, valmistautumiset ja matkasuunnitelmat tehty. Lähtöpäivä oli keskiviikko. 

Erinäisistä syistä johtuen menin lääkäriin edeltävän viikon torstaina. Minua tutki kaksi lääkäriä ja heidän diagnoosinsa mukaan aivovaltimossani saattaa olla pullistuma. Joka itse asiassa voi hoitamattomana olla jopa hengenvaarallinen. Saattaa pää räjähtää. Sananmukaisesti. Sanoivat, että tarvitsen välitöntä hoitoa, tai ainakin tarkemman tutkimuksen. Nousi lievähkö kylmä hiki, koska pahimmassa tapauksessa joutuisin järjestelemään tulevia reissuja, jo sovittuja töitä, melkoisesti. Jos siis makaisin sairaalassa jonkun ihmeen aivoleikkauksen jälkeen. Joten ei muuta kuin siltä seisomalta Sofiaan Bulgarian johtavan aivokirurgian professorin juttusille. 

Tapaaminen oli hämmentävä. Kuten niin moni asia tässä maassa. Vaikka kysymyksessä on ‘maan johtava’ asiantuntija, mitään ajanvarausta ei tehty vaan menin herran oven taakse kolkuttelemaan ja kerroin, että lääkärini Plovdivista käski tulla. Ja kaikki toimi! Minut kuvattiin, kuvat tutkittiin ja käteeni lyötiin diagnoosi. Päivässä. Ilman etukäteisvarausta. Kaikki oli kunnossa eikä aivoissa sitten lopulta ole mitään pullistumia. Siellä on vaan tavallista laajempi verisuoni, joka näyttää pullistumalta kuvissa. Kuolemantuomio peruttu ja reissulupa tulevalle matkalla myönnetty. Pääni ei tulisi ainakaan verisuonien takia räjähtämään. 

Joten matkaan. Lensin, kuten tavaksi näyttää muodostuvan, Sofiasta Wienin kautta Dubrovnikiin. Reitti on mukava, koneenvaihto Wienissä on joustava eikä siellä tarvitse notkua liian kauan. Mutta kuitenkin sen verran, että ehtii käydä loungessa. Wienissä on muuten ihan asiallinen Austria lounge. Reissu onnistuu vieläpä päivässä, jopa siten että olet perillä Dubrovnikissa ihmisten ajoissa. Toivottavasti aikataulut eivät kovin kauheasti muutu tälle vuodelle koska vastaavia reissuja näyttäisi olevan tuloillaan tänäkin vuonna tässä muutaman kuukauden kuluttua. 

Olin perillä Dubrovnikissa päivää ennen töiden alkua, koska haluan yleensä asettautua ja valmistautua. Dubrovnikista voitte lukea muuten tarkemmin täältä. Ja Kroatiasta tästä. Asiakkaat saapuivat perjantaina ja heidän kanssaan heitettiin ‘perinteinen’ lenkki. Dubrovnikista Trebinjeen, sieltä Kotorin kautta Podgoricaan, josta matka jatkuu Kosovoon ja Pristinaan. Täältä Skopjen kautta pariksi päiväksi Pohjois-Makedonian Ohridiin jonka jälkeen Albaniassa Tiranan kautta Skhoderiin. Reissun viimeisenä päivänä siirrytään sitten Albaniasta takaisin Dubrovnikiin, josta asiakkaat lentävät perjantaiaamuna takaisin kotiin. Kaikista näistä kohteista löytyy jutut näiltä sivuilta. Reissulle pääsee kun vierailee ja tekee varauksen Matkapoikien sivuilta. Matkoja on vuonna 2025 viisi kappaletta. Eikä maksa paljon. Ei ainakaan liikaa.

Seuraavaksi oli muutama päivä vapaata, jotka vietin osittain Dubrovnikissa ja osittain matkustamalla. Tietysti. Koska miksi pysyä paikallaan kun on mahdollista matkustaa? Myös silloin kun on jo matkalla….. Käväisin töiden välillä uudestaan Trebinjessä, josta sitten Montenegron Herceg Noviin. Olin kuullut kaupungista positiivisia asioita ja kun en kaupungissa ollut koskaan käynyt, pitihän se käydä tutkimassa. Kovasti tykkäsin. Herceg Noviin palataan vielä tämän vuoden puolella. Sitten takaisin Dubrovnikiin. 

Tähän väliin menosuosituksia Dubrovnikissa. Vaikka vanhakaupunki houkutteleekin, kaupungista löytyy paljon, hyvinkin paljon, myös muuta. Koska internetissä ei enää ole ihan kauheasti tilaa, mainitsen tässä ajan ja tilanpuutteen vuoksi vain muutaman esimerkin joissa vierailla sitten kun se vanhakaupunki on kierretty. Ennenkuin lähdetään eteenpäin, muistutettakoon että kannattaa, jos lompakko kestää verrattain mellevän sisäänpääsymaksun, viettää muutama tunti vanhankaupungin muureilla, josta on kohtuullisen hienot maisemat vähän joka suuntaan. Ja kun muurit on kierretty, voi sitten alkaa ihmetellä mitä muuta Dubrovnikissa voi touhuta.                                     

Aloitetaan ihmettely Lapadin alueesta, joka on noin 5 kilometriä vanhastakaupungista sijaitseva kaupunginosa. Lapadista löytyy mukavia majoituspaikkoja, ravintoloita, uimarantoja ja maisemareittejä joita lampsia. Jos kiinnostaa kurkata paikkoja, joissa paikallisetkin viettävät aikaansa, kannattaa käväistä Gruzin kaupunginosassa. Se on hieman kaupunkimaisempi kuin Lapad, mutta täältäkin löytyy mielenkiintoista tutkittavaa. Kuten vaikka satama, josta lähtee laivoja Dubrovnikin edustan Elaphitin saaristoon, jonka kolme suurinta saarta ovat erinomaisen mukava päiväretkikohteita. Jadrolinjan laivareissu joko Sipanin, Lopudin tai Kolopecin saarelle on sangen mukava tapa viettää kesäpäivä. 

Kaupungin toisella puolella, hieman ennen lentokenttää kasitien varrella, sijaitsee Kupari -niminen kylä. Kupari on sananmukaisesti hotellien hautausmaa, sillä siellä sijaitsee raunioituneita hotelleja, jotka toimivat aikoinaan Jugoslavian armeijan virkistäytymis- ja palautumispaikkoina. Eli armeijan lomakohteena. Alueen kapasiteetti oli tuolloin peräti 4.500 vierasta. Nykyään  Kuparissa voi loikoilla uimarannalla vanhojen, luotien, pommien ja tykistöammusten tuohoamien hotelliruumiiden varjossa. Tunnelma on jännä. Ehdoton käyntisuositus jos/kun Dubrovnikin keskusta on nähty. Kupariin pääsee kaupungista paikallisbussilla.

Huilipäivien (ja matkavinkkien) jälkeen takaisin töihin. Seuraavaksi hommia painettiin siten, että asuttiin Dubrovnikissa, josta lyhyitä retkiä kaupungissa ja kaupungin ympäristöön. Asiakkaat lähti kotiin huhtikuun lopussa, ja minä jäin Dubrovnikiin odottelemaan seuraavaa ryhmää. Niinpä tämä työmatka, joka alkoi huhtikuun alussa lievällä jännityksellä, jatkui. Olin ollut reissunpäällä tähän mennessä lähes kolme viikkoa ja lisää oli tuloillaan. Siitä, ja paljosta muusta, sitten kun päästään toukokuulle. Eli seuraavassa kirjoituksessa.

Uusivuosi rankkasateessa

Maanantai 6.1.2025 klo 13.36 - JariH

"Olisiko hyvä idea viettää uudenvuodenvaihde vaikka Liverpoolissa?" Kysymys heräsi joskus hieman ennen joulua, ja vastaus oli luonnollisesti että mikä ettei. Varsinkin kun heti uudenvuoden jälkeen piti tietyistä syistä käydä Varsovassa ja varsinkin kun Ryanair lentää omasta kotikaupungista Plovdivista suoraan Englantiin. Miksipä ei siis pikku mutka Iso-Britanian kautta matkalla Puolaan. 

Plovidivin lentokenttä on pieni. Sieltä ei lennetä vakituisesti kuin kolmeen eri kohteeseen, jotka kaikki sijaitsevat Iso-Britaniassa. Niinpä kentällä ei ole ruuhkaa, lähtöselvitykseen eikä turvatarkastukseen ei juurikaan ole jonoja, koska kentällä ei ole ihmisiä. Vaan eipä siellä ole juuri palveluitakaan, kentältä löytyy naurettavan pieni "tax-free" myymälä ja kahvio, josta saa ylihinnoiteltua olutta, kahvia ja mikrossa lämmitettyä pakastepizzaa. Kannattaa siis tankata ennenkuin suunnistaa Plovdivin kentälle. 

Plovdivista lentää Ryanair, josta täytyy todeta, että yhtiö suorittaa nykyään kyllä verrattain vankasti. Olen lentänyt Ryanairilla viime aikoina paljon ja en muista että lennot olisivat olleet kovasti myöhässä ikinä. En pidä myöhästymisenä jotain 15 minuutin laahaamista, sillä Euroopan ilmatila on nykyään niin täynnä että vartin klappi on sangen luonnollista. Ja sitä sattuu myös 'ihan oikeille' lentoyhtiöillekin.

Bulgaria sijiatsee hämmentävän kaukana Englannista. Tai ainakin Plovdin Manchesterista, jonne siis lensin. Puuduttavan, lähes neljän tunnin lennon jälkeen, Ryanair laskeutui Manchesteriin, josta matka jatkui Liverpooliin. Bussilla, koska oman kokemukseni mukaan linja-autot toimivat saarivaltiossa sangen hyvin. Ehkä paremmin jopa kuin junat. Tällä kertaa National Express yhtiön kännykkäsovellus ei toiminut, joten en saanut ostettua bussilippua sitä kautta. Onneksi kuski myi, tosin vain käteisellä, liput ja näin reissu jatkui sutjakasti kohti Liverpoolia. Kaupunkihan sijaitsee vain vajaan tunnin matkan päässä Manchesterista. Bussimatka maksoi 10 puntaa/henkilö. Eli about 12€.

Liverpoolissa satoi. Kuten Iso-Britaniassa on tapana. Siellähän sataa aina. Tällä kertaa sade, ja tuuli, oli kuitenkin niin poikkeuksellista että uudenvuoden juhlat ilotulituksineen oli peruutettu. Ei pelkästään Liverpoolissa, vaan lähes koko maassa. Koko saarivaltakunnan suurin ja perinteisin uudenvuodenjuhla Edinburgissa oli sekin peruutettu, mutta BBC:n televisioima ilotulitus Lontoossa järjestettiin. Toki senkin toteutumista seurattiin uutissa tarkoin, koska tuuli oli niin voimakas, että viranomaiset olivat kahden vaiheilla uskaltavatko he antaa luvan rakettien ampumiseen. 

Lopulta lupa heltisi. Onneksi. Koska jopa ihan pelkästään televisiosta seuraten Lontoon ilotulitus oli mahtava. Aivan täysin käsittämättömän kokoinen ja näyttävä. Olenkin hieman kateellinen niille sadalletuhannelle ihmiselle, jotka olivat kokoontuneet Thames -joen rantaan seuraamaan tuota häppeninkiä livenä. Kokemus oli taatusti vaikuttava. 

Asuin, ja vietin uudenvuodenaaton, Liverpoolissa Staybridge Suites -nimisessä hotellissa. Joka on sivumennen sanoen sangen mukava, nuorekas ja rento hotelli. Varustettu hyvällä aamiaisella vieläpä, joka kuuluu majoituksen hintaan. Vahva suositus kyseiselle hotellille. 

Staybridge Suites sijiatsee Royal Albert Dock -alueella. Se on alunperin avattu vuonna 1846 ja oli ensimmäinen valuraudasta, tiilestä ja kivestä rakennettu, maailman ensimmäinen palamaton varastointijärjestelmä. Nykyään alue on entisöity ja restauroitu yhdeksi Liverpoolin merkittävämmäksi nähtävyydeksi, josta löytyy lukematon määrä kahviloita, ravintoloita, museoita ja muuta nähtävää. Sangen mukava paikka kierrellä. Jopa siinä tyypillisessä englantilaisessa sateessa. 

No entäs se Liverpool sitten? Kaupungissa ei kovin kauaa tarvitse tallata ennekuin huomaa että sieltä on kotoisin eräs kohtuullisen tunnettu orkesteri. John, Paul, Ringo ja George ovat esillä ihan joka paikassa, Beatlesin mukaan on nimetty niin katuja, kahviloita, kioskeja, baareja ja museoita. Ja tietysti yhteelle on pystytetty myös patsas, josta luonnollisesti piti ottaa kuva.

Yksi ihan must paikka Liverpoolissa, edelliseen viitaten, oli vierailu Cavern Clubilla, josta koko Beatles tarina sai alkunsa. Esiinnyttyään ensimmäisen kerran Cavern Clubin lavalla 9. helmikuuta 1961, yhtye nousi samaiselle lavalle seuraavan kahden vuoden aikana peräti 292 kertaa. Joten pakkohan se siellä oli käydä. Ja kyllä kannatti. Vierailu Cavern Clubilla oli ehdottomasti yksi sateisen uudenvuodenmatkan huippukohdista. Huolimatta lähes riistohintaisesta oluesta ja viiden punnan sisäänpääsymaksusta. Olin paikalla keskipäivällä, mutta klubi oli lähes täynnä ja sen kahdella lavalla esiintyi kummallakin kitaristi. Ja aivan oikein, joka toinen biisi oli Beatlesin tuotantoa. Jälleen kerran vahva suositus jos Liverpooliin joskus eksytte. Menkää aistimaan historiaa. Kannattaa. 

Ja sitten nokka kohti Varsovaa. Jossa vierailu tammikuussa alkaa olla hiljalleen jo perinne. Tällä kertaa olin varannut majoituksen airbn kautta. Piti olla mukava asunto keittiöineen, mutta kun saavuin paikalle, rappukäytävän ilmoitustaululla oli varoitus, että rakennuksessa on havaittu bed bugseja, joiden suomenkielinen nimi taitaa olla lude. Jotka ovat siitä viheliäisiä kavereita, että tarttuvat tavaroihisi ja matkustavat mukanasi leviten sitten sinne minne ikinä menetkään. Suoritin täyskäännöksen rappukäytävässä ja ilmoitin airbn päivystajälle etten todellakaan majoitu kyseisessä paikassa. Airbn hoiti asian erinomaisesti, ymmärsi ja palautti maksut todella nopeasti. Ja minä löysin hotellin. Mukavan sellaisen. 

Hotelli oli Marriott ketjuun kuuluva Moxy Praga. Ja ei, se ei ollut huippuhintainen eikä edes huippulaatuinen hotelli kuten Marriott -nimestä saattaisi päätellä, sen sijaan se oli sangen rento ja välitön hotelli, joka itseasiassa kustansi samanverran kuin ludekämppä olisi maksanut. Hotelissa ei luonnollisesti ollut keittiötä huoneessa, mutta muutoin majoitus oli erinomaisen mukava ja miellyttävä. Ei tarvitse kovin kauaa miettiä minne suuntaa seuraavalla Varsovan matkallaan. Moxysta saattoi tulla vakkarimajoittaja vaikka se sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Varsovassa toimii julkinen liikenne hyvin, joten jos välttämättä haluaa vierailla vaikkapa vanhassa kaupungissa, ei matka sinne ole mikään kauhea kynnys. 

Jos Liverpoolissa satoi vettä, Varsovassa satoi lunta. Lunta! Eli oli talvi. Niinkuin kalenterin mukaan kai pitääkin olla. Muutoin Varsova jätti jotenkin harmaan kuvan, kaupunki oli tällä kertaa ankea, väritön ja jotenkin muutenkin vähän masentava. Arvioon saattaa vaikuttaa toki se, että tällä kertaa ei käyty vanhassa kaupungissa eikä edes ihan ydinkeskustassa, vaan aikaa vietettiin pitkälti hieman keskustan ulkopuolella. Ei nyt varsinaisesti lähiössä, mutta kuitenkin vähän reunalla. En välttämättä haluaisi asua Varsovassa talvella. Ainakaan siellä reunalla.

Kun aloitin tämän jutun Ryanairilla, niin palataan vielä samaan yhtiöön. Kirjoitin, että yhtiö suorittaa vahvasti ja pitää aikataulunsa kohtuullisen hyvin, mutta samaan hengenvetoon täytyy huomata se, että yhtiö lentää usein ns. kakkoskentille, eli kentille jotka sijaitsevat hieman varsinaisen kohteen ulkopuolella. Niin myös Varsovassa. Ryanair lentää siellä Modlinin kentälle, joka kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Matka kaupungin keskustaan kestää tunnin, maksaakin jonkun verran, joten se kannattaa huomioida kun vertailee hintoja. Ja tekee aikatauluja. 

Itse lensin Chopinin kentältä, eli Varsovan pääkentältä, kotiin. Tai no Sofiaan. Enkä edes Ryanairilla vaan puolalaisella LOT'lla. Joka sekin suoritti ihan vahvasti. Sofiasta Plovdiviin sitten junalla. Bulgarialaisella junalla. Jotka ovat parantaneet tässä muutaman vuoden aikana vahvasti. Kalusto alkaa olla ihan ok, eikä aikataulutkaan enää mätä ihan niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Tällä kertaa taisimme olla myöhässä vaan jonkun puolisen tuntia.  

Näin saatiin vuosi 2025 käyntiin. Koska tässä tammikuussa ei ole luvassa kovasti mitään raportoitavaa, aloitan kohtapuoliin juttusarjan vuoden 2024 tapahtumista. Joita riittää. Mennään kuukausi kerrallaan ja aloitetaan tammikuusta 2024. Sovitaan vaikka, että tällä viikolla. Myöhemmin. Stay tuned. 

Balkanin matkailu kasvaa vauhdilla

Keskiviikko 18.12.2024 - JariH

Balkanin alue houkuttelee yhä enemmän matkailijoita, ja sen odotetaan nousevan merkittäväksi matkailukohteeksi lähivuosina. Kasvun taustalla ovat strategiset investoinnit, alueellinen yhteistyö sekä kestävän matkailun käytäntöjen kehittäminen. Länsi-Balkanin maat, kuten Albania, Montenegro, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia sekä Pohjois-Makedonia, ovat raportoineet voimakasta matkailijamäärien kasvusta, ja suunta näyttää jatkuvan positiivisena myös vuonna 2025. Kroatia ja Slovenia eivät ole vielä julkaisseet tarkkoja lukuja, mutta ennakkotiedot viittaavat matkailun vahvaan nousuun myös näissä maissa.

Balkanin vetovoima perustuu sen rikkaaseen historiaan, monipuoliseen kulttuuriperintöön ja upeisiin luonnonmaisemiin. Kansainväliset matkailijat arvostavat erityisesti alueen autenttisuutta ja vaihtelevia maisemia. Matkailualalla on kuitenkin haasteita, jotka hidastavat kasvun täysimääräistä hyödyntämistä. Kausiluonteisuus painottuu vahvasti kesään ja talvimatkailun kehittäminen on vasta alussa. Joillakin syrjäisemmillä alueilla palvelut ja infrastruktuuri, kuten tieverkostot, ovat yhä puutteellisia. Lisäksi osaavan henkilöstön saatavuus, erityisesti ravintola-alalla, on ongelma. Myös ylimatkailu rasittaa suosittuja kohteita, kuten Dubrovnikia ja Kotoria, mikä aiheuttaa paineita paikalliselle infrastruktuurille.

Kasvulukemat ovat kuitenkin lupaavia. Albania on matkailijamäärien kasvussa selvä kärjessä, ja maassa kirjattiin peräti 41 prosentin lisäys vierailijoissa. Matkailun osuus Albanian bruttokansantuotteesta on noussut jo 21 prosenttiin. Kasvun taustalla ovat muun muassa viisumivapauden laajeneminen, paremmat liikenneyhteydet suorien lentojen ansiosta sekä uusien matkailukohteiden avaaminen.

Montenegro seuraa perässä 17 prosentin kasvulla ja matkailun osuus maan BKT:stä on jo 24 prosenttia. Bosnia ja Hertsegovina, vaikka onkin vielä jäljessä, on saavuttanut sekin peräti 19,2 prosentin kasvun, mikä johtuu erityisesti kansainvälisen ja alueellisen markkinoinnin tehostamisesta. Pohjois-Makedonian turismi kasvaa 20 prosentilla, mikä on huomattava saavutus maan suhteellisen pienestä matkailutarjonnasta huolimatta. Serbia on kasvattanut matkailijamääriään hieman maltillisemmin 15 prosentilla.

Vuonna 2025 Länsi-Balkanin maat odottavat kasvun jatkuvan, joka tarkoittaa yhä enemmän matkailijoita, jotka viipyvät kohteissa pidempään ja käyttävät näin enemmän rahaa. Alueella panostetaan ympärivuotisen matkailun kehittämiseen, erityisesti Bosnia ja Hertsegovinan vuoristokohteissa ja Montenegron hiihtokeskuksissa. Infrastruktuuria parannetaan laajentamalla tie- ja rautatieverkostoja ja digitaalinen markkinointi kohdistetaan erityisesti nuorempiin sukupolviin, kuten milleniaaleihin ja Z-sukupolveen. Alueellinen yhteistyö tiivistyy, jotta Balkan voisi tarjota matkailijoille entistä monipuolisempia ja houkuttelevampia elämyksiä.