Uutiset

Mitä ne miettii meistä?

Lauantai 1.3.2025 klo 14.05 - JariH

Suomessa on paha tapa stressata, että mitä ne siellä ulkomailla meistä ajattelee. Olen asunut kymmenen vuotta poissa Suomesta ja tavannut taatusti satoja eri maista kotoisin olevia ihmisiä, joten lienen omaavani jonkinlaisen kokemuksen asiasta. Kurkataanpa siis. Että mitä ne meistä oikein miettii.

Lähdetään siitä, että pääsääntöisesti Suomesta ja suomalaisista ei ajatella oikein mitään. Eikä suomalaisuuteen liitetä pahemmin kliseitä tai minkäänlaisia ominaisuuksia. Mitä pidemmälle Suomesta mennään, sen vähemmän mielipiteitä, tai kokemuksia, ihmisillä Suomesta on. Jos jätämme naapurivaltiot kuten Pohjoismaat ja Baltian maat pois laskuista, ei Suomesta tai suomalaisuudesta tiedetä paljoa. Varsinkin jos kurkkaamme ulos Euroopasta. USA:sta tai Afrikasta on verrattain haastavaa löytää ensimmäistäkään Suomi asiantuntijaa.

Jotain kuitenkin on mahdollista haarukoida. Varsinkin eurooppalaisten keskuudessa. Ihan ensimmäisenä nousee lähes aina, kun kerrot tulevasi Suomesta, kylmyys. Lumi ja talvi. Suurena yllätyksenä tulee se, että esimerkiksi Helsingissä saattaa olla kesäisin yli 30 lämpöastetta. Hyvinkin yleinen käsitys on se, että Suomi on aina kylmä. Ja luminen. Kun valitat täällä eteläisessä Euroopassa että onpas kylmä, kuulet lähes poikkeuksetta, että sinunhan pitäisi olla tottunut kylmyyteen kun olet Suomesta. Että älä valita. Kaksi kertaa olen muuten päässyt oikaisemaan jopa sen, että Suomessa ei todellakaan ole jääkarhuja.

Talvesta ja kylmyydestä päästään luontevasti joulupukkiin. Herran tiedetään asuvan Suomessa huolimatta ruotsalaisten pyrkimyksistä omia joulupukki jonnekin päin Ruotsia. Puhumattakaan jenkkien harhaisesta käsityksestä pohjoisnavalla asuvasta pukista. Ei toimi, joulupukki asuu Napapiirillä. Pukin lisäksi revontulet ovat viime aikoina nousseet muotiin. Revontulista keskustellaan nykyään hyvin usein kun kerrot olevasi kotoisin Suomesta. Niitä halutaan matkustaa katsomaan. Ja tavata edellä mainittu joulupukki samalla. Sen sijaan se tosiasia, että pohjoisessa ei aurinko nouse talvella eikä laske kesällä lainkaan, tulee monelle aivan uutena asiana. Hyttysistä puhumattakaan. Kaiken kaikkiaan Suomi tunnetaan, jos jostain, talvesta, joulupukista ja Lapista.

Sauna. Jälleen kerran ruotsalaisten ponnisteluista huolimatta saunan tunnistetaan hyvin yleisesti olevan suomalainen ilmiö. Onhan sana ‘sauna’ käsittääkseni ainoa suomalainen kansainvälisesti levinnyt sana. Sen sijaan se, että lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa on oma sauna, on aina suuri hämmästyksen aihe. Saatan kuvitella minkälainen kokemus ulkomaalaisille olisi saunoa Suomessa järven rannalla sijaitsevassa saunassa ja pulahtaa uimaan saunan päälle. Vetää kärkkäreitä ja olutta. Joskus kaipaan tuota itsekin….. Tai jos Pedro pääsisi kaksiossa komeron kokoiseen kuumaan huoneeseen hikoilemaan. Siitäkin riittäisi taatusti tarinoita kotona.

Nokia on tunnetusti suomalainen tuote. Tosin se on myös mm. amerikkalainen, kiinalainen, joskus jopa japanilainen. Suurin osa ihmisistä tunnistaa Nokian kuitenkin suomalaiseksi. Ja nimenomaan puhelimeksi. Tämä tuo mukanaan myös käsityksen siitä, että Suomi on teknisesti edistynyt maa. Ja tuottaa korkeatasoista teknologiaa. Nokia lisäksi, hieman eri ympäristössä toki, tunnetaan myös Finlandia vodka, joskus jopa Koskenkorva. Samoissa piireissä saatetaan olla tietoisia myös suomalaisten keski-ikäisten miesten tavasta vetää totaalikännit perjantaisin.

Tiedän, että Suomessa ollaan äärimmäisen ylpeitä suomalaisesta koululaitoksesta ja tasa-arvosta - onhan Suomessa ollut maailman ensimmäisiä naispresidenttejä ja luonnollisesti Sanna Marin sekä hänen johtamansa naisvaltainen hallitus. Viisikkohallitus nousi otsikoihin aikoinaan, mutta ei se kyllä vaikuttanut suomikuvaan tai sen kehittymiseen millään tavalla. Ainakaan pitkässä juoksussa, sillä hallituksia tulee ja menee. Suomalainen koulu ja Pisan tutkimustulokset eivät sen sijaan ole kauhean yleisesti tunnettuja, ne tiedetään oikeastaan lähinnä paikallisissa koulu- ja opettajapiireissä.

Urheilussa ehdottomasti tunnetuimpia suomalaisia ovat Formula-kuskit. Häkkinen ja Räikkönen. Hiihtäjiä ei tunne kukaan, jääkiekkoilijat tunnetaan Euroopassa lähinnä vain niissä maissa joissa kiekko on suuri urheilu. Kuten Tsekeissä ja Slovakiassa. Vanhemmat ihmiset saattavat muistaa jonkun Lasse Virenin, muutoin suomalaisyleisurheilijat ovat täysin tuntemattomia suuruuksia. Ai niin, Litmanen! Suomalainen jalkapalloilija. Jari tunnetaan piireissä kyllä.

Summasummarum; Ei Suomi eikä suomalaisuus ole kovin merkittävä eikä kovin tunnettu brändi Euroopassa. Suomalaisuuteen ei liitetä juurikaan sen suurempia kliseitä, eikä Suomea juurikaan tunneta. Suomi on, mitä pidemmälle mennään, lähinnä pieni pohjoinen kylmä maa, joka sijaitsee kaukana. Joku saattaa muistaa pitkän rajan Venäjän kanssa, jopa sodat sitä vastaan, mutta muutoin Suomi on lähinnä länsimainen, kehittynyt valtio pohjoisessa. Jossa on kylmä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, suomalaisuus, ulkomaat, suomikuva, sauna, Nokia, formulat

Ulkosuomalainen joulu

Keskiviikko 25.12.2024 klo 16.41 - JariH

Yksi meille ulkosuomalaisille näin joulun aikaan toistuvasti esitetty kysymys kuuluu, että kuinka te selviätte joulusta? Teettekö paikallisen joulun? Ettehän te siellä mitään perinteistä suomalaista joulua kykene järjestämään?’ Ette varmaan saa edes mitään suomalaisia jouluherkkuja?

No, ei saada ei. Ei ainakaan kaikkia. Eikä ainakaan täällä. Siksi pitää soveltaa. Vähän niinkuin vaikkapa täällä Bulgariassa jouluna vuonna 2024. Tässä tarina siitä.

Onneksi on jo sen verran ikää, että saa jouluna(kin) syödä tasan sitä mitä haluaa eikä ole pakko maistella kaikkea sellaista, josta tietää jo etukäteen ettei tykkää. Niinpä myös tämän vuoden joulupöytä rakennettiin siltä pohjalta, että siinä on vain sellaisia ruokia, joita on mukava syödä. Siinä ei siis ollut tänäkään vuonna lipeäkalaa. Eikä valkokastiketta. Tai kaalia.

Sen sijaan pöydästä löytyi graavilohta. Ihan itse graavattuna. Lohella ja silleillä, joita saa paikallisesta Ikeasta, aloiteltiin. Ja hyvin aloiteltiinkin. Hyvää oli, graavaus onnistui erinomaisesti ja Ikean sillit maistuivat hyvinkin kotoisilta, toisin kuin nämä paikalliset sillit, joihin en vielä ole tottunut. Tai sitten ne ovat yksinkertaisesti pahoja.

Väliin vedettiin juustolautanen. Yksi puute tässä maassa, johon en ole löytänyt ainakaan vielä ratkaisua, on Bulgarian juustovalikoima. Peruselintarvikekaupasta, joihin luen paikallisten lisäksi myös Lidlin ja Kauflandin, saa kyllä ihan hyviä perusjuustoja, mutta jos vähänkin erikoisempaa etsit, niitä ei löydy. Mistään. Vika on siis joko Bulgariassa tai minussa.

Kun tässä tätä ruokalistaa käydään läpi, ei pidä unohtaa läpi ruokailun, joka kesti siis koko päivän, mukana kulkenutta itsetehtyä joululimppua. Varsinaista valmista joululimppua, kuten minä sen suomalaisena käsitän, en täältä ole löytänyt, mutta kun itse tekee, limpusta saa just sellaisen kun haluaa. Ja hyvin oli leipä tehty tänä vuonna. Limppu oli juuri sellaista kun joululimpun pitääkin olla.

Onko joulua ilman joulutorttuja? Tai järjetöntä määrää suklaata? Kaikki tietää, että ei ole. Mutta onko Bulgariassa valmista voitaikinaa niinkuin Suomessa ja jopa Kroatiassa on? Ja mikä on Bulgarian suklaatilanne? Ensimmäiseen, taikinakysymykseen, vastaus on että ei ole. Kaikki valmiina saatavat taikinat ovat jonkinlaisia marganriinipohjaisia taikinoita, joista ei todellakaan joulutorttuja tehdä. Vaan äkkiäkös sitä nyt yhden torttutaikinan pyöräyttää. Ja kaulitsee. Lisäksi, koska paikallinen luumuhillo on aivan järjettömän makeaa eikä muutenkaan kauhean kehuttavaa, samalla siinä sitten keittelee luumuista täytteen tortuille. Saapahan ainakin juuri sellaista mitä haluaa. Ja kappas, yks’kaks sinulla onkin pellillinen joulutorttuja valmiina! Ja toinen puoli taikinasta pakkasessa odottamassa aikaa, kun taas alkaa yllättäen tehdä mieli torttua. Vaikka sitten kesäkuussa.

Entä se suklaa? Lähtökohtatilanne on yksinkertaisesti se, että (halvat) bulgarialaiset suklaakonvehtit ovat lähes syömäkelvottomia. Äklömakeita, omituisella suklaalla ja vieläkin omituisemmalla täytteellä varustettuja palleroita. Tokihan ne on sitten lopulta on pakko syödä, koska ne nyt kuitenkin tuli hankituksi vaikka pahoja ovatkin. Hyvä puoli näissä etäisesti suklaakohvehteja muistuttavissa klönteissä on se, etteivät maksa yhtään mitään. Konvehtirasia, jossa on useampi vaihtoehto, maksaa maksimissaan 15 BGN, joka euroissa on alle kahdeksan. Mutta. Tässäkin asiassa laatu seuraa hintaa. Laitapa suklaarasiaan viisikymppiä (BGN), eli noin 25 €, johan alkaa laatu, ja maku, parantua. Valmistusmaa tosin muuttuu siinä samalla, laatikossa saattaa lukea vaikkapa Made in Switzerland, mutta väliäkös tuolla. Pääasia on, että suklaa, ja konvehtien sisällöt, ovat hyviä. Tai edes irvistelemättä syötäviä. Tämä joulun ykköseksi nousi muuten Bailey’sin konvehdit, jotka maksoivat maltaita. Ja ovat valmistettu Irlannissa. Suklaa niihin on tehty Belgiassa. Joten eipä ihme että maksoivat.

Ja lopulta se joulun pääasia eli kinkku. Ennen sitä kuitenkin imelletty perunalaatikko, joka on ihan must joulupöydässä. Ja ei, arvasitte oikein, imellettyä perunalaatikkoa ei saa Bulgariasta. Joten sekin täytyy tehdä itse. Niinpä se sitten tehtiin itse, kaikkine imellytyksineen. Laatikko ja imellytys tehtiin luonnollisesti Marttojen ohjeilla, joita suosittelen hyvin vahvasti kaikkeen alkaen siivousvinkeistä ikkunanpesun kautta ruoanlaittoon. Imellytys onnistui tänä vuonna mainiosti, toisin kuin aikaisempina jouluina, jolloin “imelletystä” perunalaatikosta on tullut lähinnä uunissa paistettua perunamuhennosta. Mutta tänä vuonna siitä tuli ihan oikeaa imellettyä perunalaatikkoa. Laatikko olisi ollut täyden kympin laatikko, jos kokki olisi muistanut lisätä siihen reseptin mukaisen suolan. Nyt se oli suolatonta imellettyä perunalaatikkoa, johon onneksi syöntivaiheessa oli/on helppo lisätä se suola. Nam.

Bulgariassa ei tunneta joulukinkkua. Bulgariassa ei kaupat ole joulun alla täynnä kinkkutarjouksia, täällä ei lihatiskien pakastealtaan pullistele possua, täällä ei joulukinkku ole sisäänheittotuote. Jostain täältäkin saa taatusti täsmälleen suomalaisen joulukinkun mukaisen palan possua, potkalla tai ilman, mutta normikaupoista sellaista et löydä. Suolattuna nyt et ainakaan. Joten taas sovellettiin. Vahvasti. Kuten on sovellettu jokaisena ulkosuomalaisena viettämäni jouluna. Ensin ostettiin possunpala. Se oli tänä vuonna potkapala, eli siis pala jostain läheltä possun pyllyä. Ei kuitenkaan kinkku. Seuraavaksi pala suolattiin. Suolaukseen käytettiin tarkoitukseen suunniteltua suolaruiskua, joka tilattiin Saksasta. Suolaa ruiskuteltiin lihaan luonnollisesti Marttojen ohjeen mukainen määrä. Lopuksi, ennen paistoa, possu sai huilata vielä vuorokauden suolavedessä.

Sitten sika pääsi uuniin, jossa sitä paistettiin aivan kinkunpaisto-ohjeiden mukaisesti. Miedolla lämmöllä ja pitkään. Kun lämpömittari näytti, että nyt on valmista, pala jäähdytettiin ja kuorrutettiin. Ihan niinkuin oikea kinkku. Kuorrutusta muuten ei tehty Marttojen ohjeen mukaan, vaan suvussa vuosikausia kiertäneen kuorrutusohjeen mukaan.

Mitäs me saatiin? Saatiin uunissa paistettua possua, joka maistui, olosuhteisiin nähden, lähes ihan oikealta kinkulta. Jotain pientä hienosäätöä pitää ensi jouluna tehdä, suolaukseen pitää kiinnittää ehkä vähän enemmän huomiota, mutta muutoin tämänvuotinen kinkunkorvike toimi vähintäänkin tyydyttävästi. Olkookin, että kyllähän sitä, jos ihan rehellisiä ollaan, kaipaa sitä ihan perinteistä suomalaista harmaasuolattua sikaa.

Näin tänä vuonna, näin tänä vuonna Bulgarian Plovdivissa. Täällä vietettin vuonna 2024 juuri sellainen joulu kun haluttiin, joka jatkuu pitkälle ensi viikkoon. Sillä eihän kukaan jouluruokia tee niin ettei niitä jäisi yhtään yli. Niitä jäi nytkin joten joulun rääppiäisiä vietetään ainakin perjantaihin asti. Sitten onkin jo perinteinen joulujälkeinen pizzapäivä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jooulu, suomi, ulkosuomalainen, perunalaatikko, lohi, kinkku, ruoka, joulutorttu, joululimppu, silli